torstai 22. toukokuuta 2014

Pakko saada!

Olen tullut siihen tulokseen, että jos jokin vaate saa minut strippaamaan kaupassa, se on niin ihana, että se kannattaa ostaa. Siitä huolimatta, että se saa minut näyttämään valaalta. Mutta hame on kaunis, Paisley -printti on suosikkini ja se on ihanan pehmeä ja viileä päällä. Ja kai se on minun syyni, että näytän siinä valaalta, ei hameen. Mekko sinällään on mielestäni silti aivan ihana, minä taas sen mekon sisässä... No, kaikkea ei kai voi saada. :) Ja oikeastaan pidän alaosasta, minusta se on ihan kivakin päälläni; yläosa on vähän haaste, mutta pitää käyttää joka tapauksessa jotain takkia tai vastaavaa, kun tuo on hihaton, joten ostin samalla kevyen neuletakin, pitsinen selkäosa oli minusta aivan ihastuttava. Se vain, että kun olen tällainen möhkäle, tarvitsisin vaatteet, jotka luo jonkinlaisen mielikuvan muodoista ja vyötäröstä, mitä tämä hame ei kyllä tee. Mutta käytän sitä lähinnä kotona ollessani, kotona on ihan sama, mitä minulla on päälläni.


Kuvassa on myös itselleni ostama pinkki purkkiruusu ja uusi kesätuoksuni Marc Jacobsin Honey. Pullo on aivan ihana, en itse asiassa yleensä edes huoli tuoksua, joka on rumassa pullossa, vaikka pitäisin tuoksusta kuinka. Minua kuitenkin ärsytti suunnattomasti, että viidenkymmenen millilitran pullo oli pakattu aivan valtavaan pakkaukseen! (Älkää häiriintykö kuvassa näkyvästä hännästä, se on kissan :) ) Vaikka paketissa lukee 50 ml, silti tuollainen tuntuu hiukan huijaukselta. Samoin minua ärsyttää, kun jotkut kosmetiikkavalmistajat pakkaavat voiteensa aivan valtavaan purkkiin, joka sitten on puoliksi tyhjä. Vaikka sen määrän katsookin, silti se luo mielikuvan paljon halvemmasta litrahinnasta.

Ostin itselleni myös ensimmäiset verkkarit vuosiin. Niistä en sentään ottanut kuvaa, ajattelin että siinä on tarpeeksi, kun näette minut mekossa. :) Täytyy myöntää, että melkein vein ne kassalta takaisin, minulla on jotain perustavanlaatuista verkkareita vastaan. Siitä huolimatta, että minulla on äiti, jolla on vaatekappale nimeltä ”pyhäverkkarit”! :D En taida edes alkaa kirjoittamaan tästä aiheesta… :D En ole käyttänyt verkkareita sitten teini-iän, mutta kun meillä kotona on aina kaikenlaista likaistakin puuhaa ulkona, ostin siihen tarkoitukseen. Ja on ne toki pinkit… :)

Täytyy nyt sanoa (ja vannon, että myöhemmin kiellän sanoneeni näin, poistan tämän postauksen ja syytän jokaista asiasta muistuttavaa harhaiseksi!), että olen oikeastaan nauttinut kesäisestä säästä, ensimmäisen kerran vuosiin! Minulla on ollut jotenkin samanlainen tunne, kuin joskus kauan sitten, kun olin vielä koulussa ja nämä lukuvuoden viimeiset päivät olivat täynnä kesäloman odotusta ja kukkaan puhkeavaa luontoa ja tuoksuja ja lämpöä. Melkein voisin lähteä limudiscoon ja rannalle(paikkakuntani nuoret kokoontuvat viikonloppuisin järven rannalle), jos joku kutsuisi. :) Tämä kevät on ollut helpoin vuosiin. Mikä ihan selkeästi johtuu lääkityksestä. Muutenkin minusta on tuntunut, kuin olisin jotenkin parantumassa. Eikä takuulla ole kyse placebo –vaikutuksesta, koska minulla ei ollut niin tippaakaan uskoa lääkkeisiin, suostuin vähän sillä mielellä, että on sitten sekin vaihtoehto kokeiltu. Enkä oikeastaan edes ajatellut, että minulla olisi mitään sairautta, ajattelin vain olevani onneton. Mutta jo pitkään olen ollut ihan ok, mikä on minulle suuri juttu. Toki minulla on huonoja päiviä, mutta niitähän on kaikilla. Tavallaan tämä on outoakin, koska opin pitämään sitä minun ahdistuksen täyttämää maailmaani normaalina. Tuntuu oudolta, ettei koko aikaa ole ihan hirveä olo. Olen kyllä malliesimerkki itsenäisestä omillaan pärjäävästä aikuisesta; minulla on lääkitys, jotta selviäisin arjesta, lääkitys, jotta nukkuisin, kävin lihavuusleikkauksessa, jotta laihtuisin… En tiedä, pitäisikö nauraa vai itkeä! :D

Joka tapauksessa, olen ollut paljon ulkona ja nauttinut kauniista säästä. Viime viikonloppuna jopa katoin lounaan ulos puutarhaan. Se on tähän aikaan vuodesta todella ihanaa, linnut laulavat ja ilma tuoksuu raikkaalta ja kaikkialla on muuten hiljaista ja rauhallista. Niin siis tietysti siinä tapauksessa, että et omista labradorinnoutajaa. Koska jos omistat labradorinnoutajan, turha toivo. Yritä siinä kuvitella olevasi harmonisen rauhallisuuden keskellä, kun iso, hölmö koira yrittää innosta läähättäen sinnikkäästi istua jalkapallonsa päällä ja haukkuu pallolle villisti joka kerta, kun se liukuu persuksen alta pois. En enää edes viitsi kysyä, miksi… Eikä kai koira siihen osaisi vastatakaan. Labradorit kyllä saavat päähänsä tehdä niin käsittämättömiä asioita... Iltalehden verkkoversiossa oli juuri video ja juttu siitä, miten labradorien omistajille on tuttu lause ”Mitä ihmettä sinä teet?!” ja se on kyllä niin totta. Olen esittänyt saman kysymyksen omalla ihanan hölmölle haukulleni lukemattomia kertoja. :)

Muutenkin eläimistä on niin paljon iloa. Minusta on niin hellyttävää, kun kissoista keskimmäisellä on tapana pitää molemmin etutassuin hännästään kiinni nuollessaan sitä. Yksi päivä hän suoritti pesuaan kollin vieressä ja hänen kiinnitettyä hetkeksi huomionsa muualle, ojensin hänelle ovelana kollin hännän. Hän nuolaisi sitä muutaman kerran, vilkaisi omaan takapäähänsä, tassujensa välissä olevaan häntään ja taas omaan takapäähänsä. Ihan selvästi näki, miten hänen pienet aivonsa yrittivät keksiä, mikä tässä tilanteessa on vialla. :D Lopulta sitten hän mulkaisi minua ja sipsutti suuttuneena pois. Hänen ilmeensä oli kyllä näkemisen arvoinen! :)

Olen kuitenkin nähnyt viime aikoina painajaisia, kai se johtuu vain lisääntyneestä valosta. Näen joka kerta saman painajaisen; löydän metsästä ihmisen jalan, jonka vien lääkärille, mutta sitten jotenkin tajuan, että se lääkäri onkin sarjamurhaaja, joka lähtee ajamaan minua takaa. Onnistun soittamaan poliisille, mutta sen sijaan, että poliisi auttaisi minua, hän vain kyselee ihan typeriä, kuten minkä väriset housut sillä jalalla oli, kokeilinko pulssia ja miten voin tietää, että koko ihminen on kuollut, jos näin vain hänen jalkansa. Näin hereillä se tuntuu hauskalta, mutta unet ovat todella ahdistavia! Kai ne tosiaan johtuu vain keväästä, en edelleenkään pidä valoisista öistä.

Olin muuten yksi päivä kaikessa rauhassa Prismassa, kun myyjä tuli luokseni oikein pahoitteleva ilme kasvoillaan ja sanoi: ”valitettavasti meillä ei ole perämoottoreita, mutta ehkä Kodin Terrassa olisi”. Katsoin häntä vähän aikaa hölmistyneenä, mutta vastasin sitten, ettei haittaa yhtään, kun ei minulla ole venettäkään. :D Hän näytti kauhistuvan ja sanoi, että enkö se ollut minä, joka kysyi perämoottorista ja kukahan se sitten oli. Yritin avuliaana katsella ympärilleni, että näyttäisikö kukaan siltä, kuin olisi perämoottorin tarpeessa, mutta sitä on kai vaikea nähdä päällepäin. Mutta, tiedättekö mitä tämä tarkoittaa?! Se tarkoittaa, että näytän suunnilleen normaalilta! Ennen kuka tahansa olisi muistanut minut ja sen miltä näytän! Nyt näytän siltä, kuin tarvitsisin perämoottorin! Mikä ei itse asiassa kyllä välttämättä ole mikään kohteliaisuus… Mutta joka tapauksessa, minusta on kai tullut melkeinkukatahansa ja se on aivan ihanaa! :)

Mutta kello on taas paljon ja pitää käydä vielä suihkussakin ennen nukkumaanmenoa. Unirytmini kanssa on taas ollut vähän ongelmia, yritän pitää nyt tavoitteena nukkumaanmenoa ennen yhtätoista, mikä kyllä on aika epätodennäköistä ottaen huomioon, että kello on jo nyt puoli kaksitoista... Mutta, nyt kuitenkin lopetan tämän jaarittelun. :) Hyvää yötä! :)

24 kommenttia:

  1. vai perämoottoria? näytit siis vauhtityypilttä ;)
    Ja mekko on ihan hyvännäköinen päälläsi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, varmaankin! :D

      Mekko on ihan kiva, mutta lisää kyllä melkoisesti kiloja. Mutta ei se mitään... :)

      Poista
    2. Mullakin on tollanen maximekko (vai mikä sen nimi oli?) ja se kyllä lisää muutaman kilon, mutta toisaalta sen alta ei näy muhkurat mihinkään! Eli ihan passeli, jos kestää sen, että näyttää vähän leveämmältä :)

      Poista
    3. Tämä ei ehkä ihan ole maksimekko, kai. Minäkin olisin halunnut varsinaisen maksimekon, mutta sellaiset saavat minut näyttämään niin lyhyeltä ja isolta, etten voinut ostaa. Mutta tässä on helma edestä lyhyempi, joten tämä on ehkä hiukan armollisempi. Se vain, että näytän kyllä pienemmältä housut jalassa, tosin muhkurat se kieltämättä peittää. :)

      Kommentoin muuten yksi päivä blogiisi, mutta se teki jotain ihan outoa ja kommentti koko ajan katosi, eikä ilmeisesti lopultakaan tullut perille. :/

      Poista
    4. Samaa ongelmaa oli jollain muullakin, mikähän mun blogissa on vikana? :D

      Poista
    5. Blogger tekee aina välillä jotain ihan omiaan... :/ Eiköhän se ihan itsekseen korjaannu. :)

      Poista
  2. Toi mekon malli ei istu sulle. Ei yhttän. Mutta kotimekoksihan sillä ei ole väliäkään. Noi maksi/empireleikatut on hoikkien/raskaana olevien vaatteita. Maha peittyy, mutta se peittoaminen tuo kiloja hirveesti lisää.
    Kannattaa suosia vyötäröä korostavaa leikkausta ja ei noin säkkimallista.

    No hei, sie varmaan näytit olevan kunnon perämoottorin tarpeessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei niin, mutta tykkäsin mekosta kuitenkin niin paljon, että ostin sen silti. Minä tosiaan tarvitsen vaatteita, jotka luo edes illuusion vyötäröstä. Mutta ei minua kotona kukaan katsele, niin ihan sama. :)

      Ilmeisesti sitten joo! :D

      Poista
    2. Ööh, mitä ihmettä? Katsotaan varmaan eri kuvaa, koska mun mielestä toi mekko näyttää tosi hyvältä sun päälläsi! Ei ole todellakaan säkkimäinen! Joku kiva vyö tohon vielä, jos haluaa vyötärön aluetta korostaa.:)

      Poista
    3. Minusta hame on ihana, mutta se saa minut näyttämään paljon isommalta kuin vaikka housut. Ajattelinkin, että voisin kokeilla vyön kanssa, joskaan en taida omistaa sopivaa. Täytyy katsoa, jos löytäisin. :)

      Poista
  3. Minäkin ajattelin heti ett laita vyö korostamaan hoikinta kohtaa vartalossasi (niin neuvotaan sina Tyyliä tai ei-ohjelmassa, j
    a se toimii!) Mekko on ihana ja on ihanaa lukea tämä viimeisin postaus. Lämmittää lukea ett olet voinut hyvin ja ett tunnet itsesi normaaliksi. (ainakin melkein) 😊😊annis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy yrittää löytää kiva vyö jostakin. Auttaisi siinäkin, että huomasin tänään, että kun hiukankin tuulee, niin mekko on korvissa! :D

      Kiitos! :) Normaali minusta ei tule koskaan, mutta olen tosiaan voinut paremmin. :D

      Poista
  4. Laita pöytäliinoissa käytettävät painot helmoihin niin et paljastele liikaa :) Mekko näyttää tosi hyvältä päälläsi ja tykkään tuosta mekon takaosan narusta, kiva yksityiskohta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äidilläni on sellaiset aivan järkyttävän rumat räikeän keltaiset ananaksen muotoiset pöytäliinapainot, jospa varastaisin ne! :D

      Kiitti! :) (Ei kai se tosiaan mekon vika ole, että näytän siinä isolta! :D )

      (Laitoitko kommentin muuten eilen vai tänään? Kun se tuli spostiini vasta aamulla, mutta siinä on eilinen päivämäärä. Olen huomannut saman ennenkin, enkä tiedä tuleeko näihin väärä aika vai jumittaako ne jossain ennen kuin ilmestyvät spostiini :/ )

      Poista
    2. Ananakset sopisivat mekkoosi todella hyvin! Laitoin kommentin eilen, varmaan juuri tuohon aikaan kuin kommentissa näkyy. Blogger on sekoillut viime aikoina huolella joten en yhtään ihmettele sekaannuksia.

      Poista
    3. No sinulle ainakin kommentti tuli nopeasti! :)

      Joo, taidan testata niitä ananaksia, sopisivat kuosiinkin... :)

      Poista
  5. Onnea näyttämisestä ihmiseltä joka tarvitsee perämoottoria! :D Olen kyllä joskus miettinyt miten oikeen joudut noihin vähän hassuihin tilanteisiin :D

    Vakavasti puhuen, kyllähän se tarkoittaa että olet ihan "samannäköinen" kuin kaikki muutkin. Et näytä monsterilta etkä valaalta vaikka niin luuletkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! :D En minä vain tiedä... :D

      Niinpä kai ja olen siitä kyllä todella iloinen! Olenhan toki edelleen ihan kiistatta lihava, mutta Suomessa kai ylipainoisuus on sen verran yleistä, etten kuitenkaan ole enää silmiinpistävän lihava! :)

      Poista
  6. mekko on kiva, mutta tuo valkoinen paita on jotenkin vanhahtava. parempi ilman! :-) nauroin ihan ääneen tuolle perämoottorihommalle, mua on pari kertaa halattu baarissa ja alettu jututtaan, kunnes halaaja on tajunnut etten ole se keneksi hän minua luuli :-D hassu tilanne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas rakastan tuota pitsistä selkäosaa! Tosin materiaali muuten on tosiaan vanhahtava. Mutta ilman mitään olen vähän kiusaantunut käsivarsieni takia, tosin eihän minua kotona kukaan katselekaan. :)

      Yksi nainen, jonka lapsia vahdin nuorena kertoi, että hän oli mennyt tapaamaan miestään miehen ollessa armeijassa, hiipinyt hänen taakseen ja kuiskannut korvaan jotain todella roisia - ja se olikin ollut joku ihan tuntematon tyyppi! :D

      Poista
  7. Mukava kirjoitus! Nauroin perämoottorimyyjälle ja eläintarinoillesi – ja nautin elämänilostasi! Kivaa alkanutta kesää, vaikka – tai koska – se valoisa onkin. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! :)

      Onneksi on pimentävät verhot, niin saa nukuttua. Ja päivisin edelleen ihan nautin kesästä, vaikka onkin jäätävän kylmä!

      Hyvää kesää sinnekin! :)

      Poista
  8. Mun mielestä toi mekko näyttää sun päällä ihan hyvältä, ei yhtään säkkimäiseltä tai muulta. Kivan näköinen. Eikä mun mielestä sun käsivarsissakaan ole mitään vikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! :) No, tuossa kuvassa käsivarret ei nyt niin kammottavilta näytä, mutta sitten liikkeessä niiden roikkuvuus näkyy. Hyvä siis hiukan niitä jollakin peittää. :)

      Poista