perjantai 27. kesäkuuta 2014

Neljä vuotta!

Tänään blogini juhlii 4-vuotis synttäreitä! :) Ihan uskomatonta, että olen blogannut kokonaiset neljä vuotta! En silloin alussa ajatellut, että vielä neljän vuodenkin jälkeen tänne kirjoittelisin, toisaalta en kai ajatellut oikein mitään, koska aloitin kirjoittamisen ihan hetken mielijohteesta. Mutta olen iloinen, että aloitin. :) Olen saanut tätä kautta sosiaalisia kontakteja, mikä on todella suuri ja tärkeä asia minulle ja olen siitä ikuisesti kiitollinen kaikille lukijoille ja blogiini kommentoiville.

Viimeinen vuosi on vähän takunnut kirjoittamisen suhteen, koska minusta tuntuu ihan koko ajan, että olen jo kirjoittanut kaikesta. Aloitan kirjoittamisen ja sitten mietin, että enkös minä kirjoittanut täsmälleen samasta asiasta viime kuussa tai viime vuonna tai ainakin joskus... Viime kesänä harkitsinkin, että lopettaisin kokonaan, mutta en kuitenkaan pystynyt luopumaan tästä. On kuitenkin ollut vaikea keksiä, mitä kirjoittaisin, kun arjessani ei tapahdu paljoa ja olenkin kirjoittanut harvemmin. Mutta katsotaan nyt, miten tämä tästä jatkuu, en ainakaan ole lopettamassa. Ehkä jopa keksin uusia aiheita tulevaisuudessa. Tai sitten jatkan bloggaamista jaaritellen koiran pesemisestä ja suihkuun menosta... :) Se on itse asiassa huomattavasti todennäköisempää... :)

Laihdutusblogiksi tätä ei kai oikein voi enää kutsua, kun lähinnä kirjoitan, mitä mieleen sattuu sillä hetkellä tulemaan, mutta edelleen se laihdutus on jossain siellä taustalla, ainakin toiveena. Ollakseni normaalipainoinen, minun pitäisi laihtua 15 kiloa, joten syitä laihdutusblogin pitämiseen kyllä olisi. Tai vaihtoehtoisesti voisin yrittää kasvaa viisitoista senttiä, jolloin myös olisin normaalipainoinen. (Siitä ehkä saisikin aikaan mielenkiintoisen blogin?!! :) ) Tällä hetkellä minusta tuntuu, että helpommin onnistun kasvamaan 15 senttiä kuin laihtumaan 15 kiloa. :D Tai no, tavoitteeseeni on nyt vajaa kahdeksan kiloa; jos sinne joskus pääsen, niin mietin sitten normaalipainoa. Tiedän sanoneeni tämän monta kertaa, mutta 8 kiloa (ja myös 15 kiloa) tuntuu yhtä aikaa mahdottomalta ja ihan naurettavan pieneltä määrältä. Naurettavalta siksi, että kun on kerran sanonut, että pitäisi laihtua 60 kiloa, ei 8 kiloa ole mitään siihen verrattuna. Mutta toisaalta, en ole laihtunut viittäkään kiloa vuodessa. Tätä tahtia 15 kilon pudottamiseen menisi kolme vuotta ja kahdeksan kilon pudottamiseen puolitoista... Taidan olla vähän liian tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen. Haluaisin toki laihtua tavoitteeseeni ja ehkä jonain päivänä jopa normaalipainon puolelle, mutta edelleen minusta tuntuu ihan mielettömältä ja myös epätodelliselta, että minä olen vain lievästi ylipainoinen! Minusta ei enää tunnu kuin minua koko ajan tuijotettaisiin, enkä ole enää niin varuillani kaiken aikaa kuin ennen olin. Tavallaan olen saavuttanut sen, mitä toivoin, jonkinlaisen näkymättömyyden. Mutta itseni takia haluaisin silti päästä tavoitteeseeni. Varsinkin, kun olen ihan siinä lievän ylipainon rajalla, enkä enää halua ainakaan ylittää sitä.

Tiedän, mitä siihen vaaditaan, mutta aina tuntuu olevan jotakin, miksi juuri nyt ei ole sopiva aika. Aina, kun olen laihtunut, siihen on vaadittu kalorien laskeminen todella alas. Leikkauksen jälkeen en pystynyt syömään kuin muutaman sata kaloria päivässä, joten laihduin. Nutratessa kalorit pysyy alle kuudensadan, joten silloin laihduin. The Ainoalla Onnistuneella laihdutuskerralla laskin lopulta päivittäisen kalorimäärän noin viiteensataan ja laihduin. Viime syksynä olin taas monta viikkoa vain muutamalla sadalla kalorilla päivässä ja onnistuin saamaan painoa alaspäin. Ja sehän siihen vaaditaan tälläkin kertaa, jos aion sen 75 kiloa saavuttaa, kalorimäärää on laskettava jyrkästi. Mutta kuten aiemmin sanoin, aina tuntuu muka olevan jotakin. Pitäähän nyt juhannuksena syödä ja äiti pyysi leipomaan ystävilleen, joten pitäähän niitä maistaa ja kohta on mansikka-aika ja olen tehnyt mansikkakakun kerran vuodessa niin kauan, kuin jaksan muistaa ja jääkaapissa on ruokia, jotka ei sovellu kitudieettiruokavaliooni ja ne pitää syödä ensin loppuun ja ensi viikolla on taas tiistai ja eihän tiistaina voi olla syömättä... Voisin tietysti ajatella, että olisin normaalisti vähillä kaloreilla ja noina erikoispäivinä, kuten tiistaisin ( :) ) söisin enemmän, mutta minulle on aina ollut helpompaa olla kokonaan ilman. En ole koskaan pystynyt mihinkään kohtuullisiin herkutteluihin tai vain yhteen päivään, jonka jälkeen palataan normaaliin, minun on pakko yrittää olla kokonaan ilman. Ainakin toistaiseksi on ollut niin, etten kovin helposti liho (mitä nyt esim. joulun aikaan, mutta silloin söinkin aivan mitä halusin), kun olen saanut painoa pois, joten jos vain pääsisin tavoitteeseeni, luulen, että voisin syödä tämän nykyisen 1400- 1600 kcal päivässä, mikä tuntuu luontevalta ja jopa paljoltakin. Paljolta siinä mielessä, että siihen mahtuu joskus herkkujakin, joita minun ei tietenkään pitäisi syödä, mutta kun tosiasia on se, ettei minusta koskaan tule sellaista ihmistä, joka ei koskaan syö mitään hyvää, ne on hyvä jo nyt ajatella osaksi realistista ruokavaliota. Liian paljolta laihtumisen kannalta, mutta normaalia elämää ajatellen kohtuulliselta kaikin puolin. Mutta sitä ennen pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja pudottaa loput kilot. Siis heti sen jälkeen, kun olen tehnyt sen mansikkakakun... :)

Heräsin tänään aikaisin ja ehdin jo käymään Ikeassakin vaeltelemassa, kun tein pitkän lenkin ja kävelin sinne saakka. Tosin tulin bussilla takaisin, mutta kulutin yli tuhat kilokaloria jo menomatkalla ja oletettavasti lisää siellä kävellessäni, joten en viitsinyt kävellä takaisin, kun jos kävelen liikaa, nilkkani tulevat niin kipeiksi, etten välttämättä pysty kävelemään pariin päivään. Käyn aina toisinaan Ikeassa, mutta en vain osaa ostaa sieltä mitään, enkä edes näe siellä mitään, mitä haluaisin. Tai no, ostin joskus pullon glögiä ja toisella kertaa pari kynttilää ja kerran energiansäästölamppuja, mutta en osaa ostaa sieltä mitään isompaa. Ja ennen viime joulua ostin sieltä kukkaruukkuja, ne oli oikeasti hienoja! Osin se ehkä johtuu siitä, että yhteen aikaa oli niin paljon juttuja Ikeasta ja lapsityövoiman käytöstä, mutta samahan pätee melkein kaikkiin vähän halvemmalla myyviin yrityksiin. Se jätti kuitenkin jonkinlaisen vastenmielisyyden Ikeaa kohtaan. Mutta muutenkaan siellä ei vain ole mitään, mitä haluaisin, mikä on outoa, koska yleensä kaupassa löytäisin vaikka mitä ostettavaa! Minusta on ihan käsittämätöntä, kun aina siellä on kuitenkin ihmisiä, joilla on kärryt ihan täynnä tavaraa! Yritän aina kurkkia, että mitä ihmettä he ostavat...

Mutta siis, viides vuosi bloggaamista lähtee nyt käyntiin! Se aivan varmasti sisältää jännittäviä tekstejä ja mielenkiintoisia yksityiskohtia ja kadehdittavia kuvauksia ylellisestä elämästäni! Niin siis jos teistä koiran pesu on jännittävää ja olette kiinnostuneita syyshortensiapuskieni tilasta. (Ne muuten elää sittenkin, muistinko sanoa?!!) Jos edellä mainitut aiheet ei kiinnosta, niin blogilista tarjonnee soveltuvampaa luettavaa... :D Teille, jotka jaksatte lukea tylsiä jaarittelujani, tervetuloa seuraamaan viidettä vuotta blogini parissa! :)

Ai niin, tänä kesänä ei ole ollut paljon hyttysiä, mutta huomasin, että yksikin on liikaa, kun se yksi sattuu puraisemaan sinua juuri silloin, kun keräät koirasi kakkaa ja vaistomaisesti isket itseäsi sillä lapiolla päähän... (Heti ensimmäinen kuvaus ylellisestä elämästäni, en lupaillut liikoja!) :D  

8 kommenttia:

  1. Onnea 4-vuotiaalle blogille! Ja tätähän elämä meille useimmille on, sitä tavallista arkea. Blogin pitäminen on myös harrastus. Siinä missä toisille juokseminen tai neulominen. Ihmettelen niitä ihmisiä, jotka sanovat, etteivät ehdi lukea blogeja saati kirjoittaa niitä. Aina sen verran aikaa on. Se on vain valinta kysymys. Sinulla on kirjoittamisen taito. Vaikka asiat tuntuvat pieniltä, on niitä mukava lueskella.

    PS. Se Nicer Dicer on todellakin ainoa kodinkonehärpäke, jota käytän. Ei tarvitse sähköä eikä moottoria. Poikkeaa siinäkin mielessä muista laitteista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! :) Ihan oma valintahan se tosiaan on. Ehkä jotkut eivät sitten pidä siitä ja siksi kokevat, ettei ole aikaa. Tosin minun ahterilleni ehkä tekisi hyvää, jos käyttäisin sen ajan juoksemiseen. :D Mutta vietän kyllä paljon aikaa blogeja lueskellen ja se on oikein hyvää ajanvietettä.

      Pitäisi varmaan sitten ostaa se äidille joululahjaksi... Kun joskus katselimme yhdessä ostostv:tä (äiti-tytär -laatuaikaa, tiedäthän... :D), niin äiti sanoi, että haluaisi sellaisen. Eka joululahjaidea! :)

      Poista
  2. "Synttärionnittelut" 4-vuotiaalle! :) Blogiasi on aina mukava lukea ja usein hihittelen itsekseni hyville jutuillesi.Meillä on näköjään samanlainen huumorintaju ja sinä osaat kirjoittaa tapahtumistasi tosi viihdyttävästi.Kiitokset siitä! :) Jään odottelemaan jatkoa...
    t.Ninna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Kiva kuulla, että olet tykännyt! :)

      Poista
  3. Onnea blogillesi ja sinulle! :) Mua ei ainakaan haittaa, vaikka kirjoittaisit samoista asioista useamman kerran. Enkä usko sen haittaavan muitakaan; moni lienee tullut mukaan vasta myöhemmin matkan varrella. Vaikka itse luin kaikki tekstit tykästyttyäni blogiisi, en muista enää yksityiskohtia, joten toistokaan ei haittaa ;D
    Kuten edellä ja monesti aiemminkin on todettu, osaat kirjoittaa hauskasti ja mielenkiintoisesti. Oli kyseessä sitten koiran pesu tai jokin henkisempi aihe. Heh, minusta tuntuu, että meinaan joskus kompastua näihin lauseisiini, kun yritän kirjoittaa haluamani. Omaa kirjoitustapaa ja sen miellyttävyyttä lienee vaikea arvioida :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      Kai olen niin tietoinen siitä, että usein sanon ihan samoja asioita ja vieläpä ihan samoin sanoin! Itse on tosiaan hirveän vaikea tietää, että miltä nämä jutut muista kuulostaa ja joskus tuntuu, että aiheutan pettymyksen, kun en keksi mitään uutta ja omaperäistä ja koen tarvetta kertoa, että huomaan sen itsekin! Mutta kiva, jos se ei haittaa! :)

      Poista
  4. Onnea! Täällä myös yksi, joka hihittelee itekseen joka kerta blogia lukiessani. Osaat vaan kirjottaa niin hauskasti asiasta kun asiasta. Että anna tulla vaan :D.

    VastaaPoista