maanantai 30. kesäkuuta 2014

Paras asiakas ikinä!

Miksiköhän lehtimyyjät aina aloittaa kertomalla, miten hyvä asiakas olen heille ollut… Tietääkseni olen viimeksi tilannut lehden vuonna 2000 (hesarin verkkoversiota lukuun ottamatta), enkä sitä ennenkään ollut kovin innokas tilaaja, koska kotikuntani kirjasto hyvine lukusaleineen sijaitsi koulun vieressä, joten millainenkohan sitten on huono asiakas. Ja aina he jatkavat kertomalla, että nyt saisi lehden ihan ilmaiseksi, aivan ilman mitään kuluja. Paitsi että sitten niitä kuluja onkin. Vieläpä melkoisen paljon. Tänään ihan ilmainen hyvästä asiakkuudesta palkkioksi saamani lehti olisi tullut maksamaan vajaan 60 euroa. Toimiiko tuollainen taktiikka oikeasti?! Suhtautuisin paljon positiivisemmin, kun ihan suoraan vain kerrottaisiin, että nyt olisi tarjolla lehdet a, b ja c hintaan x, y ja z. En silti tilaisi, mutta vastaisin puhelimeen, enkä merkkaisi numeroa älä vastaa –osastoon. Pääsin jo vuosiksi eroon lehtimyyjistä tekemällä kiellon maistraattiin, mutta kun vaihdoin liittymäni Saunalahdelle, soitoista ja viesteistä tuli jokapäiväistä huvia. En pidä puhelimessa puhumisesta ja tuntemattomaan numeroon vastaaminen ahdistaa, joten se ärsytti minua melkoisesti. Varsinkin, kun jotain myyvät soitot on kaikin puolin inhottavia; minusta on kurja tuottaa pettymys soittajalle sanomalla, etten tilaa mitään, eikä soittajastaan varmaan ole kivaa kuulla jatkuvaa ei:tä. Nykyään maksan palvelusta, jonka pitäisi estää markkinointisoitot, mutta silti niitä aina toisinaan tulee.

Kesäkuun viimeinen päivä ja takana on kylmin koskaan kokemani kesäkuu. Ihmiset liikkuu ulkona takit visusti päällä ja pipoja ja kaulaliinojakin näkee säännöllisesti. Ironista, kun ensimmäisen kerran vuosiin kaipasin lämpimiä ilmoja. No, ehkä niitä vielä tulee, heinä- ja elokuu on muutenkin aina kesäkuuta lämpimämpiä.

Kylmä kesä ei myöskään ole kovin hyvä juttu puutarhan kannalta. Kun on vielä ollut sateistakin, kasvit ovat hätää kärsimässä. Puolet lehdistä on ihan keltaisia liiasta vedestä ja kaikki on kasvanut todella hitaasti. Puolet esikasvattamista kasveista kuoli kesäkuun aikana ulkona, kun oli niin kylmä. Huono menestys saattaa kyllä johtua minunkin taidoistani, mutta onneksi koirani on minua parempi puutarhuri. Olin niin kiukkuinen, kun hän keväämmällä tuhosi yhden syyshortensiapuskistani puremalla oksat poikki. Kunnes sitten luin netistä, että puskat olisikin pitänyt leikata jättäen kaksi tai kolme silmua joka oksaan. Koirani oli onnistunut tekemään täsmälleen niin, jokainen oksa oli purtu poikki joko kahden tai kolmen silmun jälkeen! Aika hyvin labradorinnoutajalta! :D

Ruusut kuitenkin voivat aika hyvin, omenoita näyttäisi tulevan ja mansikatkin jotenkin kukkii ja näkyy jo marjojakin. Ja kesäkurpitsoissa on monta alkua, yksi isokin on jo joukossa. Puskista ei yksikään kuollut viime talvena ja ne voivat hyvin muutenkin, johtuu ehkä siitä, että keväällä taisin hieman liioitella lannoittamisen suhteen… Mutta kasvimaalla kylmyyden näkee, ainoastaan herneet näyttäisivät kasvavan normaalisti.



Siivosin viikonloppuna kaappejani ja keräsin poislahjoitettavia tavaroita, jotka heti sitten veinkin hyväntekeväisyyskirpparille. Se vain, että minulla taisi kotiin tullessani olla enemmän tavaraa, kuin mitä sinne vein… :) Ostin lähinnä joulukoristeita ja parit jouluvalot, eihän nyt vielä ole ollenkaan liian aikaista… Minusta tuntuu, että tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun käy näin. Tosin en kauheasti haali mitään ylimääräistä romua ja minulla on aina tyhjää tilaa sekä meillä kotona, että omassa asunnossani, mutta kaikki jouluun liittyvä on selvästi heikkouteni. Varsinkin jouluvaloja minulla on enemmän, kuin yksi ihminen(tai yksitoistakaan ihmistä!) tarvitsisi.

Näin ihan kamalaa unta viime yönä ja valvoin monta tuntia herättyäni. Näen aina toisinaan sellaisen painajaisen, että vahingossa tapan jonkun, vaikka ajamalla autolla päälle tai esim. murtovarkaan. Hädissäni alan hautaamaan ruumista, mutta sitten ruumis alkaakin liikkua ja koska en halua syytettä taposta tai ruumiin hävittämisestä, yritän tappaa hänet. Mutta se ei koskaan onnistu ja jossain vaiheessa ruumis muuttuu joksikin läheisekseni, mutta edelleen yritän tappaa häntä, vaikka se on minusta ihan hirveää. Viime yönä ajoin kissan päälle, mutta jotenkin kissa muuttuikin ihmiseksi, joka olikin elossa ja joka ei edes tajunnut, että yritän tappaa hänet. Hakkasin häntä sorkkaraudalla, vasaralla ja kirveellä ja lopulta puukolla. Vasta puukon kohdalla tyyppi edes tajusi, että yritän tappaa hänet ja alkoi anella, etten tappaisi häntä, jolloin yritin selittää hänelle, miksi minun on pakko… Siinä kohden heräsin ja valvoin ahdistuneena monta tuntia. Toinen toistuva painajainen on sellainen, että jollekin läheiselleni sattuu jotakin ja yritän soittaa apua, mutta en vain pysty näppäilemään oikeaa numeroa, aina viimeistään viimeinen numero on väärin. Ei ne unet sinällään kuulosta kovin pahoilta(tai no, tuo tappaminen ehkä…!), mutta tunnelma on ihan kauhea.

Ja niin hullulta kuin se ehkä kuulostaa(teistä mahdollisista uusista lukijoista, minuun tottuneet eivät ole enää millänsäkään kootuista omituisuuksistani… :) ), nämä unet liittyy jotenkin jalkoihini. Jos en jaksa illalla rasvata jalkojani tai jos jaloillani on kuuma, näen herkemmin painajaisia. Viime yönäkin nukuin kosteuttavat sukat jalassa, jotka eivät kyllä yleensä ole liian kuumat ja kun vihdoin älysin riisua ne, en enää ollut yhtä ahdistunut. Okei, tuo kyllä kuulostaa itsestänikin aika hullulta… :D Mutta minulla on jotenkin kummallisen herkät jalkapohjat. Ja ne menivät jotenkin sekaisin niistä kuorivista sukista ennen joulua, niistä tuli entistä herkemmät. Haluaisin muuten niin kovasti testata sitä uutta pyörivää paristokäyttöistä jalkaraspia! Mutta edes minä en pysty perustelemaan itselleni, miksi tarvitsisin melkein neljä kymppiä maksavan jalkaraspin… :D

Mutta siinä kaikki tällä kertaa. :) Koska en taaskaan keksi hyvää loppulausetta, toivotan vain lämmintä ja mukavaa heinäkuuta! :)

4 kommenttia:

  1. Minäkin näen aika tasaisesti juuri tuota painajaista jossa en saa soitettua 112:een. Tosi ahdistava uni, kun ei vaan onnistu yrityksessään ja on hätä! Tosin, painajaiset on tarkoitettu kuulemma valmistamaan ihmistä hätätilannetta varten. Ne on niinkuin harjoituksia ja siksi aika ymmärrettävää, että ne on monesti pakenemista tai taistelua. Ihan varma en kyllä ole, että miks sun aivot yrittäis valmistella sinua jonkun listimiseen... :D Ehkä joku häiriö harjoitusmoduulissa?

    Ja mä oon kerran ollut ekana paikalla kolarissa jossa oli kuollut kaksi ihmistä. Voin kertoa, että sormet yritti viimeiseen asti toimia niinkuin siinä unessa. Piti todella keskittyä että sai soitettua apua. Tai apua ja apua... :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä ihan hirveä uni! Onneksi onnistuit tositilanteessa kuitenkin soittamaan apua!

      Joo, en tosiaan tiedä, miksi näen noita tappamisunia... Varsinkin kun ne aina vielä muuttuu, ettei se tappamisen kohde lopulta olekaan se alkuperäinen kohde. Päässä vikaa, ei siihen muuta selitystä ole. :)

      Poista
  2. Voi ei, painajaiset ovat ihan kamalia. Mulla on lapsuudesta saakka yksi tietty painajainen jonka merkitystä en vieläkään tajua. Monet painajaiset taas tulevat suoraan elämästäni. Kaikenlaiset takaa-ajo- ja jahtaamispainaaiset tulevat, kun välttelen ikävien asioiden kohtaamista. Minäkin tapan painajaisissani, mutta vain lemmikkieläimiä. Ja näitä unia tulee selkeästi, kun ene saa asioitani, velvollisuuksiani tai unelmiani hoidettua. Toistuvat painajaiset ovat takuulla kertomus elämästämme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Viime yönäkin näin taas painajaista, jonka jälkeen valvoin monta tuntia. :/ Luulen, että nämä liittyy valoisuuteen, koska ainakin viime kesänä ne loppuivat, kun yöt pimenivät.

      Minulla on myös toistuva painajainen, jossa ei ole mitään järkeä. Mutta se on silti kammottavin kaikista. Kai sekin jostain kertoo, en vain osaa tulkita sitä. :/

      Poista