perjantai 13. kesäkuuta 2014

Täällä taas :)

Yritän nyt kunnostautua tässä bloggaamisessa ja alkaa kirjoittamaan vähän useammin. Eihän minulla mitään asiaa ole, mutta ei se ole minua ennenkään estänyt. :) Osin bloggaaminen on takunnut siksikin, etten ole vieläkään tottunut siihen, etten voi tehdä asioita öisin. Usein suunnittelen, että katson ensin jotain tv:stä ja sitten kirjoitan, mutta sitten olenkin niin väsynyt, että menen nukkumaan. Olen nukkunut jo kaksi ja puoli vuotta (ainakin vähän) jokainen yö ja jollain tavalla se on edelleen niin outoa! En todellakaan tajunnut silloin aikanaan, miten paljon nukkumisvaikeudet vaikuttivat ihan kaikkeen. Nautin suunnattomasti väsymyksen tunteesta iltaisin. Se on niin erilaista, kuin se unettomien vuosien väsymys, jolloin olin ihan kuolemanväsynyt ja voin huonosti ja olin paniikissa kellonajasta, koska tiesin, että kohta pitää yrittää jo herätäkin. Melatoniinin aikaansaama väsymys on aivan ihana tunne ja koska se tulee jo joskus kymmenen aikaan, tiedän, että ehdin nukkua riittävästi ja aamulla herään virkeänä. Näin jälkeenpäin en tiedä, miten kestin sitä niin kauan. Toisaalta minun on vaikea saada mitään tehdyksi, koska olen tottunut tekemään kaikki kotona tehtävät asiat öisin ja jotenkin myös kaipaan öitä. Mutta silti olen kyllä kiitollinen siitä, että saan nukuttua, niin paljon helpommaksi se tekee ihan kaiken!

Olen nyt ollut kotona jo keskiviikosta saakka, kun äidillä on koko loppuviikon vieraita ja minun piti tulla kotiin siivoamaan ja leipomaan. Tein laihduttajan vadelma-valkosuklaamuffinsseja, dieettisuklaatryffelikakkua, keventäjän banoffeeta ja kaloreita laskevan fetapiirakkaa. Ai miten ne ovat kevytversioita? Lisäsin vain vähäkalorisuuteen liittyvän sanan reseptiin, jotta ne kuulostaisi paremmalta… :) Ja ajattelin myös kaikkea kevyttä niitä tehdessäni, höyheniä ja lentämistä ja sen sellaista. Kyllähän se vähentää kalorit ainakin puoleen, vai? :) Mutta en onneksi syönyt itse paljoa, vaikka maistoin kyllä kaikkea. Banoffee oli aivan ihanaa, sitä pitää tehdä uudelleenkin! Mutta nyt ensimmäisiä kertoja huomaan muutoksen omassa ajattelussani, koska olin aika kauhuissani siitä voin ja kerman ja vehnäjauhojen määrästä ja koko ajan ajattelin, että miten tästä voisi tehdä kevyempää. Ennen en osannut edes ajatella, miten paljon kaloreita leivonnaisissa lopulta on tai ainakaan en välittänyt siitä. Nyt olen siitä kyllä todella tietoinen. Sellainen hällä väliä –asenne on jossain määrin korvautunut ajatuksella, että onko tämä tosiaan ylimääräisten kalorien arvoista… No, banoffee ehkä olikin, nuo muut eivät. :)

Valitettavasti se asenne ei ulotu suolaisiin herkkuihin läheskään yhtä menestyksekkäästi… Niissä asenteeni on ehkä muuttunut toiseen suuntaan, koska en pysty enää syömään vadillista ruokaa, en enää näe niitä niin ongelmana. Ainakaan sillä nimenomaisella hetkellä. Olen nyt jotenkin joulun jälkeen alkanut syödä monena päivänä enemmän ja kalorimäärä on noussut, enkä oikein tiedä, mitä siitä pitäisi ajatella. Periaatteessahan voisin olla tyytyväinen, koska kalorimäärä pysyy hyvin alle sen kahdentuhannen naiselle suositellun, mutta kun minun pitäisi leikattuna syödä vain noin 1000 – 1200 kcal päivässä, nykyinen 1400 – 1600 kcal/päivä on liikaa. Ja se on myös liikaa laihtumista ajatellen. Olen tosiaan ajattelussanikin tullut lepsummaksi. Ennen esim. pizzaa seurasi ihan hirveä morkkis, nyt minulla on vaikeuksia soimata itseäni siitä. Suosikkipizzassani on 762 kcal ja siitä riittää kahteen kertaan, joten ajattelen, ettei 381 kcal ole kovin paha, varsinkin, jos sen huomioi päivän muissa syömisissä. Ja se maistuu niin hyvältä ja sillä lähtee myös se henkinen nälkä, joka minut saa syömään huomattavasti useammin kuin fyysinen tarve syödä. Enkä tietysti joka päivä syö pizzaa, mutta aika monen viikonlopun ruokailuihin se on hiipinyt, ihan tarkoituksellisena herkkuna. Toisaalta, painoni pysyy jumissa ja minulla on vielä runsaasti ylipainoa, joten minun pitäisi kai nähdä pizzalla herkuttelu ongelmana. Ajatteluni ja suhtautumiseni on kyllä jossain määrin muuttunut ja painokin on laskenut, mutta en kai ole muuttunut tarpeeksi. Edelleen yritän löytää sen tasapainon, että laihtuisin, mutta saisin myös syödä jotakin hyvää toisinaan, mutta kai minun pitäisi pyrkiä luopumaan herkuista suurimmaksi osaksi kokonaan, niin että söisin niitä vain hyvin harvoin erityisinä hetkinä. Pelkään, että luotan liikaa leikkauksen apuun, että kun tiedän, etten kuitenkaan voi syödä määrällisesti paljoa, käytän sitä tekosyynä syödä ruokaa, jota minun ei kai pitäisi syödä ollenkaan. Minulla ei ole aavistustakaan siitä, miten normaali ihminen syö, osaan vain laihduttaa tai syödä mitä huvittaa. Painonhallinta on minulle ihan tuntematonta aluetta. Kalorien määrän suhteen olen ihan kohtuullisen hyvässä tilanteessa liioista kaloreista huolimatta, mutta se ruokaan liittyvä ajattelu ja ruoan laatu ja kalorisisältö ja ennen kaikkea ruokailurytmi on edelleen enemmän tai vähemmän ongelma. Nyt olen totuttanut itseni siihen, että syön ensimmäiseksi aamulla, mutta sitten edelleen helposti unohdan koko syömisen moneksi tunniksi ja sitten taas syön iltaisin suhteessa liikaa. Ja minulla on myös taipumusta korvata syömistä nesteillä, varsinkin maidolla, koska kiinteä ruoka tuntuu usein vähän epämiellyttävältä. Lasillinen maitoa tai piimää on terveellistä ja helppoa ja nopeasti syöty. En oikein tiedä, mitä minun pitäisi tehdä. Haluaisin laihtua nämä loput kilot ja tiedän, että sitä varten minun on vähennettävä reilusti saamieni kalorien määrää. Toisaalta taas olen niin väsynyt laihduttamaan ja haluaisin oppia syömään järkevästi ja terveellisesti ja olla enää koskaan laihduttamatta. Ja toisaalta taas yritän koko ajan vähentää kalorien määrää, jotta laihtuisin ja jotta voisin päästä siihen painonhallintavaiheeseen, mutta sorrun syömään liikaa ja tunnen oloni kurjaksi, vaikka en enää syökään järjettömiä määriä, enkä pelkkää roskaa, kuten ennen. Mutta, aion nyt taas juhannuksen jälkeen yrittää saada itseäni niskasta kiinni, unohtaa viikonloppujen pizzaherkuttelut ja laskea kalorien määrää sen verran, että paino taas laskisi. Koska ainakin tähän asti en ole lihonut takaisin kiloja, jotka olen saanut pois, ehkä jos pääsisin sinne seiskaviiteen, ruokavaliooni mahtuisi satunnaiset herkutkin. Tuntuu, että olen pyöritellyt päässäni (ja täällä!) näitä samoja ajatuksia ikuisuuden, mutta se toteutus on aina vain ongelma. No, ehkä tällä kertaa… :)

Pitää nyt viedä taas höntti koirani ulos, kun sade taas taukosi. Hän on niin mainio, kun hän osaa kiertää komentoja ja vielä niin ovelasti, etten voi edes moittia häntä. Kun leivoin äidille, sanoin hänelle, että älä nyt tule tänne, ettei lentäisi karvoja taikinaan. Hän istui ovella selkä päin minuun ja ensin pysyi siinä kyllä, kun olin kieltänyt häntä tulemasta lähemmäksi, mutta alkoi sitten ihan hitaasti työntää itseään etutassuillaan takaperin istuma-asennossa minua kohden. Se näytti niin hassulta, etten voinut kuin nauraa ja lopulta hän onnistui työntämään itsensä ihan viereeni. Siinä hän sitten istui viattoman näköisenä ihan jalassani kiinni ja katsoi minuun kuin yrittäen sanoa, että en minä ollut tottelematon, peffa ei noussut lattiasta. :D Myös välillä, kun sanon maahan, ajatuksella, että hän pysyisi tietyssä paikassa, hän pysyy kyllä maassa, mutta ryömii ympäriinsä. Ei kai siitäkään voi torua, kun hän kerran pysyy maassa. Edellinen koirani oli myös hauska, kun osana koulutusta tein niin, että kun olimme lenkillä ja hän oli vapaana, sanoin hänelle paikka ja kävelin itse eteenpäin. En koskaan nähnyt hänen liikkuvan, mutta omasta liikkumisestani huolimatta välimatka ei koskaan kasvanut. Se oli kuin se lasten peli, jossa yritetään nähdä takana tulevien liikkuvan; mutta vaikka kuinka nopeasti olisin kääntynyt, hän oli aina paikallaan, kun katsoin. Koirat on kyllä tarvittaessa niin ovelia. :D

Täällä on tosiaan satanut ihan kaatamalla jo pari päivää ja on todella kylmä, takassa on ollut tuli joka ilta. Mutta nyt käytän hyväkseni taukoa sateessa ja vien koiran ulos. Hauskaa viikonloppua sateesta huolimatta! :)

8 kommenttia:

  1. Koirat on kyllä mainioita ja niin ihania kavereita <3

    VastaaPoista
  2. Mä yritin tehdä piirakkaa avokadopohjalla, mut ihan hirveen raa'aks jäi mullakin. Hirveetä syötävää oli se 1 rkl jonka kykenin nielasemaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä laitoit päälle? Koska mietin, että johtuikohan se siitä, että laitoin tomaattimurskaa, jonka kanssa on vaikea saada mitään kypsäksi, kun siitä tulee niin paljon kosteutta... Pitää ensi kerralla paistaa se pohja ihan yksinään ja sitten vasta laittaa täytteet! Minusta se tosin oli ihan syötävää vähän raakanakin! :D

      Poista
    2. Laitoin kirsikkatomaatteja, tofua, sipulia, valkosipulia, pinaattia ja kaurakermaa ainakin. Eli aika nestepitonen täyte oli.

      Poista
    3. Pitää laittaa ensi kerralla vain kaikkea kuivaa, ehkä se auttaa. :)

      Poista
  3. Hyvää juhannusta sinulle J.B! :)

    VastaaPoista