torstai 10. heinäkuuta 2014

:)

Tänään oli ensimmäinen kesäpäivä, kun sisälläkin oli ihan hirveän kuuma. Silti olen edelleen ihan nauttinut helteistä, ne on mukavaa vaihtelua kylmään kesäkuuhun. Myös paarmat ovat kuumuuden ansiosta heränneet ja olen toiveikas, että heidän minusta puraisemansa noin kaksi kiloa näkyy vaa'allakin! Vaaka näyttää edelleen samoja lukemia pysyen aika tarkasti 83:ssa, toki joskus nousten hiukan, mutta oletan sen olevan vain nestettä. Olen kyllä yrittänyt vähentää syömistä, mutta vaihtelevalla menestyksellä. En oikeastaan kaipaa ruokaa näin kuumalla, mutta mehujää sen sijaan suorastaan kutsuu minua. Mehujäät sinällään ovat varsin kohtuullinen herkku, koska puikossa on alle sata kilokaloria ja teen myös itse sokerittomasta mehukeitosta mehujäätä, jossa on vielä vähemmän kaloreita. Mutta ne on kuitenkin herkku ja juuri herkuista minun piti luopua... Pepsilakko myös menee ihan metsään, limsa on entistä ihanampaa helteellä... No, ehkä syksyllä. Kahvijuomalakko sen sijaan on pitänyt. Ja kalorit on nyt olleet noin tuhannessa, joten se on kuitenkin edistystä.

Muutenkin ruokavalioni on tällä säällä lähinnä nestemäinen, mehujäiden lisäksi olen elänyt lähinnä erilaisilla proteiinipirtelöillä ja maidolla. En yleensäkään tykkää syödä mitään kovin kiinteää, mutta kuumalla säällä ajatuskin on erityisen vastenmielinen.

Minulla on muuten ihan hirveä hikka! :( Saan hirveän helposti hikan ja se kestää kauan ja on myös kivulias. Aina välillä lehdissä on juttuja ihmisistä, joilla on ollut hikka vuosikymmeniä ja aina pelkään, että minullekin käy niin. Silloin leikkauksen jälkeen minulla ei ollut hikkaa varmaan vuoteen ja olin jo toiveikas, mutta sitten ne palasivat. Jos nauran, saan hikan tai jos juon jotain kylmää saan hikan tai oikeastaan välillä saan hikan ihan ilman syytäkin. Se on todella inhottavaa. Näin yksi päivä kaupassa naisen, jolla oli hikka ja hetken harkitsin, että hiipisin hänen taaksensa ja huutaisin "Pöö!". Mutta sitten tulin ajatelleeksi, että mitä jos hänellä ei olekaan hikka, vaan hän on vaikka saamassa sydänkohtauksen, ei varmaan ole hyvä ajatus hiipiä hänen taakseen huutaakseen "Pöö!"... Tosin en tiedä, että auttaako säikäyttäminen oikeasti hikkaan, onko kukaan koskaan kokeillut? Ennen join paljon vettä ja se usein auttoi, mutta nyt en voi enää tehdä niin. Yritän pidättää hengitystä, mutta sekään ei aina toimi. Jos jollakin on jokin takuuvarma keino, niin kuulisin siitä mielelläni. :)

Pitää nyt toinen kerta puhua vielä niistä Nestlen Shredded wheet -muroista, koska olen oikeastaan aika tykästynyt niihin herkkupaloina. En edelleenkään söisi aamupalaksi mitään niin sokerista, mutta olen ottanut tavakseni napostella niitä iltaisin ja ne ovat varsin hyvä korvike herkuille! Varsinkin yhdistettynä ihanaan Eila Kreikkalaiseen jugurttiin, joskin siinä vaiheessa se terveellisyys alkaa jo olla melko kyseenalaista... Varsinaisesti makeaa himoitsevillekin ne voisi toimia karkin korvikkeena. Sain siis murot ilmaiseksi Hopottajien kautta, mutta tein niistä jo postauksen, joten tämä on ihan vilpitön vinkki. :) Ja Eila Kreikkalaisen jugurtin joudun ostamaan ihan omin rahoin, mutta sekin on kyllä niin hyvää! Joskaan ei sokeritonta sekään. :/

Olen jotenkin alkanut kammoamaan sokeria, en oikein itsekään tiedä miksi. Tai siitähän on puhuttu paljon viime aikoina, mutta ei sellaiset puheet yleensä vaikuta minuun. Olen jopa alkanut haaveilemaan sokerista luopumista ihan kokonaan, mutta se olisi todella hankalaa. Vaikka en varsinaisesti himoitse sokeria, monissa suolaisissakin herkuissa sitä on, esimerkiksi perunalastuissa ja ketsupissa. Jos nyt ketsuppia voi herkuksi kutsua. :) Jossain netissä oli juttu perheestä, joka eli koko vuoden täysin ilman sokeria ja se oli aika kiehtova ajatus. Tosin muistaakseni myös sateenkaaridieetti oli minusta varsin kiehtova ajatus (ja on edelleenkin, nyt kun tarkemmin ajattelen!), mutta en toistaiseksi ole ollut sillä päivääkään... Taidan olla yksinkertaisesti laiska ruoan suhteen, mikä kai on osa ylipaino-ongelmaanikin. Sen sijaan, että näkisin vaivaa ruoan suhteen, syön jotakin, mikä on nopeaa ja helppoa.

(Hei, hikkani on näköjään loppunut!!)

Mutta vieressäni odottaa ihana Jaffa -mehujää (jossa on 17 grammaa sokeria (70 kcal)), joten paras käydä sen kimppuun ennen kuin se sulaa. Ja kun sen syö tarpeeksi kylmänä, kulutan enemmän energiaa sulattaessani sitä, eikö niin? Eli oikeastaanhan laihdun syömällä mehujäitä, en liho... :)

6 kommenttia:

  1. Mulla on hikka onneksi melko harvoin. Saan sen pois sitä helpommin, mitä vähemmän aikaa se on kestänyt, eli taisteluun on lähdettävä heti! Yleensä juon lämmintä vettä, jos mahdollista, ja pidätän hengitystä sekä hieron ylävatsaani. Tärkeintä on kuitenkin hengityksen kontrollointi, eli silloin kun joudun hengittämään, teen sen hyvin hallitusti ja vatsalihaksiakin käyttäen. Kun tuntuu, että pallea meinaa taas krampata, tiukennan kontrollia ja yleensä hikkaus estyy. Eli mulle toimii rauhoittaminen, ei mitkään säikyttelyt tai muut kikkailut. En tiedä onko näistä apua muille, mutta mulla toimii :)

    Hyvää ja hikatonta kesää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla valitettavasti on kyllä todella usein ja se on inhottavaa! :/ Mutta kiitos vinkeistä, pitää kokeilla! :)

      Kiitos samoin! :D

      Poista
  2. Olen kuullut, että hikan pitäisi lähteä, kun painaa pallean kohdalta voimakkaasti kädellä hetken aikaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää kokeilla ensi kerralla. :) Kiitti vinkistä! :)

      Poista
  3. Joskus lapsena isäni soitti lääkäripuhelimeen ja kysyi neuvoa, että miten hikan saa pois. Vastaus oli: sokeripala ja siihen kaksi tippaa etikkaa. Toimii ainakin mulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuollaista en ole kuullutkaan, pitääkin kokeilla sitäkin! Mihinköhän se muuten perustuu... Aika jännä vinkki kyllä! :)

      Poista