maanantai 7. heinäkuuta 2014

Vihdoinkin kesä!

Nyt ei voi enää valittaa kylmyydestä, tänään mittari ylitti päivällä 30 astetta! En tiedä, onko nyt helpompaa, kun olen pienempi, mutta olin kaupungilla ja oli kyllä vähän tukala olo välillä. Ihanaa, kuin joissain kaupoissa kuitenkin oli viileää. Mutta näin pari vähän itseäni isompaa ihmistä ja heillä näytti olevan vielä tukalampi olo, joten ehkä painonlasku sitten hieman on auttanut viilentymisessä. Vaikka jotenkin tuntuisi loogiselta, että kun on paljon ihoa, kehokin viilenee tehokkaammin. Siinä tapauksessa olisin ihan ihannetilanteessa, koska minulla on enemmän ihoa kuin muilla painoisillani. Jotain hyötyä siitäkin. :) Mutta ei minun nyt ainakaan tullut huono olo, pahimmillani olen oksentanutkin kuumuuden takia. Tosin yleensä siksi, että asunnossani on kuuma, eikä viilene yöksikään, en ulkona olevan kuumuuden takia.
                   
Eilen kaikki eläimetkin oli ihan vetämättömissä, kissat makasivat selällään jossain puskissa ja kanat kyljellään tarhassaan ja koirani oli ihan tuskissaan. Hän ei kestä kuumaa ja toisin kuin edellinen koirani, hän ei älyä kuumalla maata paikoillaan, vaan on kauhean levoton, mikä kuumentaa entisestään. Hän onneksi sitten tykkää istua tuulettimen edessä, se vähän auttaa. Hän on hauskan näköinen, kun viikset ja korvat lepattaa ilmavirrassa. :) Ja kun tuulettimeni liikkuu puolelta toiselle, koira ihan automaattisesti aina nojaa tuulettimen liikkeiden mukaan vuorotellen kumpaankin suuntaan. Hän ei nosta takapuoltaan, vaan venyttää itsensä aina niin pitkälle sivulle kuin vain pystyy. Ihana otus! :D

Muuten kaikki on ihan ok. En helteestäkään valita, kun ehdin jo kaivata sitä, eikä nyt vielä ole ollut liian kuuma. Olen kuitenkin ollut viime aikoina ihan hirveän yksinäinen ja siksi vähän alakuloinen. Se on jännä, kun välillä olen pitkiäkin aikoja ihan ok ja sitten taas toisinaan kaipaisin ihan epätoivoisesti seuraa tai jonkinlaista kontaktia toiseen ihmiseen. En ole ainakaan keksinyt mitään keinoa, millä voisin itse vaikuttaa näihin, pitää kai vain odotella, että tunne menee ohi. Mutta se harmittaa, kun ei minulla nyt tällä hetkellä ole sen kummempaa hätää, mutta yksinäisyyden takia on vähän paha mieli. Hassua, ettei siihen koskaan kunnolla totu. Minulla on viimeksi ollut aktiivisesti ystäviä 15 vuotta sitten, eikä tietenkään kumppania koskaan, joten luulisi, että olisin jo aikoja sitten tottunut kumpaankin, mutta silti se kaipuu on aina vain olemassa. Kai se on niin perustarve, ettei se siksi katoa. Tai tavallaan olen kyllä tottunut, siinä mielessä, etten enää osaisi muuta kuvitellakaan(oikeassa elämässä siis, muuten osaan kyllä kuvitella vähän turhankin hyvin), mutta sitä yksinäisyyttä se ei kuitenkaan poista. No, eiköhän se taas mene ohi, muistaakseni tunnelmat oli samanlaiset viime kesänäkin. Kesä on kai sen verran ihmissuhteiden aikaa, että se vaikuttaa.

Yöt ovat alkaneet kivasti pimentyä ja olen myös keksinyt, miten saan nukuttua vähän paremmin. Ajattelin, että kun joka yö herään kahdelta tai kolmelta ja sitten valvon aamuun saakka, ehkä saisin nukuttua, jos menisin nukkumaan vasta kahden jälkeen, mikä nyt ainakin toistaiseksi on toiminut. Minulla vain on vaikeuksia pysyä hereillä niin kauan ja olen silti koko ajan väsynyt, kun uni jää lyhyeksi. Mutta se on kuitenkin parempi noin päin kuin pyöriä hereillä koko aamuyö. Harmi vain, ettei kesällä tv:stäkään tule mitään katsottavaa. En ole varmaan koskaan elämässäni katsonut näin vähän tv:tä, nyt en ole tainnut edes avata sitä pariin viikkoon. Tosin netistä olen vähän jotain katsellut, katsoin juutuubista muutaman big fat quizzin, jotka on aika hauskoja ja viihdyttäviä (suosittelen muille ajankulua tarvitseville) ja jotain muitakin mitä lie -pätkiä olen katsellut. Mutta en tv:tä, enkä edes ruutua, josta talvisin katselen milloin mitäkin. Tavallaan olen jotenkin kyllästynytkin tv- sarjoihin. Tykkään kyllä katsoa telkkaa edelleen, mutta tv-ohjelmat ovat alkaneet ärsyttää minua enemmän kuin viihdyttää. Kaikki, mitä pidän epäuskottavana, ärsyttää ihan hirveästi ja varsinkin jos juonessa on jotain toistoa tai mielestäni laiskuutta, ärsyynnyn ihan tosissaan. Niin kuin ennen pidin esimerkiksi CSI:stä, mutta nykyään se on aina samanlainen. Aina juoni on sellainen, että rikospaikalta löytyy vaikka jokin kasvi, jota kasvaa yhdessä hiton ruukussa koko maailmassa ja sitä yhtäkin ruukkua hoitaa vain yksi ihminen! AI-NA! Olisi nyt edes jotain vaihtelua... Olen sitten lukenut enemmän, mutta siinä on vähän sama ongelma, minusta tuntuu, että olen jo lukenut kaikki hyvät kirjat. Oletettavasti se ei ole totta, mutta en vain enää ikinä löydä mitään uutta tuttavuutta, josta pitäisin. Tosin nyt luin naisten etsivätoimiston uusimman, mikä oli yhtä viihdyttävä kuin aina, mutta ne on sen verran lyhyitä, että luin sen muutamassa tunnissa. Olen miettinyt, että alkaisinko lukea Agatha Christien kirjoja uudelleen; luin ne joskus teininä, mutta tuskin enää muistaisin, kuka oli missäkin murhaaja. Jos ei kerran uusia hyviä löydy, pitää kokeilla uudelleen vanhoja suosikkeja. :)

Mutta joka tapauksessa olen nyt muutamana yönä nukkunut aamuyön, mikä on parempi kuin muutaman tunnin unet ja monen tunnin valvominen. Valostahan sen täytyy johtua, koska viime kesänä oli ihan sama juttu. Sekin siis menee ohi, kunhan yöt ovat taas pimeitä. :)

Nyt suihkuun. Ostoksilta tarttui alennusmyynneistä mukaan kaikenlaista testattavaa, suihkugeeli ja pari uutta kosteusvoidetta. Ei taida olla ihan normaalia olla näin innoissaan kosmetiikasta, varsinkaan, kun ihan markettituotteita käytän pääosin. Ja olin muuten myös ihan aidosti pettynyt, kun ei Livbox tullutkaan tänään! :D No, huomenna sitten! :)

Ps. Tein iltalehden nettisivuilla testin, joka selvitti rakastanko oikeasti Cheek:ia. Osoittautui, etten ”näytä juurikaan välittävän Cheekista”. Paljastan nyt kenties totaalisen trendikkyyden puutteen, mutta kuka hitto on Cheek?!! Ja miksi hän on nykyään Iltalehden pääuutisaihe?! 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti