keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Visvainen yksisilmäinen näppyläinen valepukki

Hauskaa, kun säätiedostuksessa luvattiin sadetta noin neljän aikaan iltapäivällä ja tasan neljältä alkoi sataa! Se on jo tarkka ennustus! :D Mutta ihanaa, että vihdoin satoi ihan kunnolla. Toivottavasti edes osa kasveista vielä herää henkiin.

Olen tuntenut ahdistusta siitä, kun pikkuserkkuni, josta en ole kuullut vuosiin, lähetti sähköpostia. Ihan kysyi kuulumisia ja kertoi omiaan. Olemme aina asuneet kaukana toisistamme, mutta nuorempana näimme pari kolme kertaa vuodessa, pidempiä aikoja kerrallaan, esim. vietimme viikonlopun toistemme luona. Mutta sitten yhteydenpito harveni ja lopulta loppui kokonaan, enemmänkin minun aloitteestani. Pidin hänestä kyllä ja minulla oli hauskaa hänen seurassaan, mutta hän aina piti itseään minua parempana (mitä hän totta kai olikin ja onkin!) ja kun itse olen epäonnistunut kaikessa, yhteyden pitäminen alkoi ahdistaa enemmän ja enemmän. Olin tyytyväinen, että yhteys katkesi, yksi ihminen vähemmän todistamassa luuseriuttani. Mutta nyt en tiedä, mitä tehdä... En ole vastannut, enkä haluaisi vastata, mutta mielestäni on todella töykeää olla vastaamatta mitenkään. Mutta mitä minä voin sanoa?! "Joo, siitä on tosiaan vuosia, mutta minulla ei ole mitään uutta kerrottavaa elämästäni..." "Kiva, että olet valmistunut ammattiin ja saanut töitä, mennyt naimisiin ja saanut kaksi lasta, matkustellut pari kertaa vuodessa ja pitänyt hauskaa ystäviesi kanssa. Minä olen katsellut tv:tä ja juuri äskettäin luin yhden todella huonon kirjan... " Kuulostan ihan katkeralta ämmältä... Olen oikeasti iloinen, että hänellä menee hyvin, toivoisin vain, että itsellänikin menisi edes vähän paremmin. Silloin aikanaan ne kaikki nuoruudenkin ihmissuhteet katkesivat osittain siksi, että kun mitä minä voisin sanoa tai kertoa itsestäni pitkän tauon jälkeen. Kyse ei ole ainoastaan siitä, etten ihan oikeasti kirjaimellisesti tiedä, mitä voisin vastata, vaan myös siitä häpeästä. En voi valehdella, mutten voi(haluaisi) kertoa totuuttakaan. Olisiko ihan hirveää, jos en vastaisi hänelle?! Hän on mukava ihminen, mutta olen voinut lähes pahoin pelkästä ajatuksesta, että joutuisin myöntämään, mikä surkimus edelleen olen! Tavallaan minulla on jopa ikävä häntä, mutta en vain kestä ajatusta, että kertoisin totuuden. Voin niin hyvin kuvitella, mitä hän ajattelisi. Ongelma on siinäkin, etten halua hänen kuvittelevan, että halua olla hänen kanssaan tekemisissä, koska en pidä hänestä. Minä todella en halua olla hänen kanssaan tekemisissä, mutta siksi, etten pidä minusta! En tiedä, mitä tehdä... On kai niin typerää tuntea näin suurta ahdistusta tästä, mutta... Olenko hirveä ihminen, jos en vastaa mitään hänen viestiinsä? Mitä jos hän lähettää uuden viestin? Mitä jos hän yrittää soittaa?!! Mitä te muut tekisitte?

Olen saanut ihan fyysisiä oireita tästä, toinen silmäni on vähän arka, minulla on ihan valtava rakkula huulessa, enkä ole koskaan elämässäni saanut näin pahoja allergiaoireita, viime yönä heräsin jatkuvasti siihen, että raavin itseäni! En edes tiedä, mistä ne johtuu, yleensä saan iho-oireita vain alkukesästä. (Pahoittelen jälleen mielikuvaa... :D) No, oletan, etteivät ne johdu tuosta viestistä, mutta oloni on kaikin puolin vähän kurja! Tunnen itseni ihan hirviöksi. Rakkulahuuliseksi, kierosilmäiseksi, punalaikkuiseksi hirviöksi (jollaisia ei tosiaan nähdä Disneyn leffoissa!), joka ei vaivaudu edes vastaamaan sähköpostiviestiin! Hei, muistatteko sen jakson Dharmasta ja Gregistä, jossa Dharma pyrki johonkin eduskuntaan tai vastaavaan ja tunsi syyllisyyttä ja muuttui ihan hirveän näköiseksi?!! Katsokaa kohdasta 5:20 eteenpäin. Oikeasti, minulla on melkein samassa kohtaa rakkula ja saman puoleinen silmä kipeä!!! Enkä edes muistanut tuota jaksoa ennen kuin nyt! :D Tämä on syyllisyyttä siitä, että narttumaisesti jätän vastaamatta mukavan ihmisen sähköpostiin!! Hitto! Haluan nyt korostaa, etten liioittele tai keksinyt tätä viihdyttääkseni ketään(jep, minulla on hieman oudohko käsitys ihmisten viihdyttämisestä...), vaan vasta kirjoitettuani noista oireista muistin tuon tv-sarjan! (Otsikon merkityksen näette, jos katsotte osan kolme samasta jaksosta :)) Mutta, en tosiaan tiedä mitä tehdä. En ainakaan tänään edes yritä vastata, annan itselleni aikaa miettiä.

Mutta nyt taas nukkumaan. Otin varmaankin yliannostuksen allergialääkkeitä tänään, joten ehkä saan nukuttua. :) 

Hyvää yötä! :)


2 kommenttia:

  1. Voin kertoa oman kokemuksen: minä olen itse kirjoittanut vanhalle ystävälle saamatta vastausta. Olin pahoillani, koska kaipasin ystävääni enkä tiennyt, miksi hän ei ottanut yhteyttä. Ajattelin, että hänellä on varmaan parempia ystäviä kuin minä olin ollut ja jotenkin hienompi elämä eikä hän halua pitää yhteyttä vanhoihin tyhmiin ystäviin. Sitten monen vuoden jälkeen hän itse otti yhteyttä ja totesi, että hänen elämänsä tuntui silloin niin surkealta, ei töitä, riitaisa avioero jne. Minun elämäni oli tuntunut olevan niin "kunnossa". Minä taas olin ajatellut, että hänen elämänsä on aina niin jännittävää, uusia asuinpaikkoja ja uusia töitä ja uusia miehiäkin - minulla vain niin tasaisen tylsää samassa työssä, samassa kaupungissa ja saman miehen kanssa.

    Olen elämän aikana huomannut, ettei kannata muita neuvoa, kun ei koskaan tiedä oikeasti toisen tilannetta. Mutta itselläni kyllä oli paha mieli, kun ystäväni ei vastannut kirjeeseeni. Ja oli tosi mukavaa saada häneen sitten myöhemmin yhteys. Nyt pidämme yhteyttä harvakseltaan, kerran pari vuodessa, mutta välimme ovat hyvät ja luontevat ja kun tapaamme, tuntuu kuin vasta eilen olisimme viimeksi nähneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, anteeksi, että vastaaminen kesti, saan nykyään niin järjettömästi roskapostia tänne, etten huomannut tätä ennen kuin nyt! :/

      Päädyin nyt siihen, etten vastannut. Tunnen kyllä itseni aika nartuksi sen takia, mutta en vain keksinyt yhtään mitään sanottavaa. Pikkuserkkuni kyllä tietää, ettei minulla mitään upeaa elämää ole (voisin oikeasti sanoa, että hän tietää, ettei minulla ole elämää ylipäätään!), mutta kun ei ole kertakaikkiaan mitään sanottavaa, se on jo niin noloa! Toivon tosiaan, etten aiheuttanut hänelle pahaa mieltä. :(

      Poista