sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Ei mitään erityistä... :)

Ajattelin tulla kirjoittamaan muutaman sanan, kun en ole vähään aikaan kirjoittanut. Ei ole ollut mitään kummempaa aihetta ja kun olin viikon kotona, yritin ehtiä tehdä niin paljon syystöitä alta pois kuin vain mahdollista ja muutenkin olin paljon ulkona, joten en ole ollut kovinkaan paljoa koneella. 

Syksy on ollut juuri sellainen täydellinen, josta pidän ja olen yrittänyt nauttia siitä parhaani mukaan, mutta... En oikein tiedä, mikä minua vaivaa. Koska kevät ja kesä olivat helpoimmat vuosiin, odotin todella ihanaa syksyä, mutta olen jotenkin... ...huolissani. En tiedä miksi, mutta parempaakaan sanaa en keksi kuvaamaan tunnelmiani. Olen herännyt nyt todella aikaisin joka aamu, juuri sellaiseen epämääräiseen huolen tunteeseen, kuin jotain pahaa väijyisi ihan kulman takana. Toivottavasti se on taas vain tunne, niin kuin se onneksi yleensä on. Ja olen nähnyt kummallisia unia, näin muun muassa yhden sukulaisen kuoleman niin selvästi, että se jäi ihan vaivaamaan. Olen useamman kerran nähnyt unta sukulaisen tai tuttavan kuolemasta vähän ennen kuin se on tapahtunut ja vaikka se on todennäköisesti vain alitajunnan toimintaa, ei varsinainen enne, siitä on jäänyt inhottava olo. No, kai se tällä kertaa oli ihan vain uni. Ja näin myös unta vanhasta kaverista, jonka tapasin ja hän vihasi minua niin paljon, ettei suostunut edes puhumaan minulle. En usko, että hän oikeasti vihaa minua tai edes muistelee mitenkään pahalla, mutta siitäkin jäi vähän ikävä olo. En oikein tiedä, mitä uneni yrittävät kertoa minulle. 

Olen myös ollut laiska lenkkeilyn suhteen... :/ Olin tosiaan viikon kotona, enkä edes yrittänyt juosta. Liikuin paljon ulkona ja metsässä, joten en vain saanut itsestäni irti, että olisin sitten lähtenyt vielä varsinaiselle lenkille. Enkä edellisviikollakaan vielä päässyt edes kolmeen minuuttiin juoksussa, viimeiset sekunnit on jonkinlaista epätoivoista raahautumista, jota ei voi parhaalla tahdollakaan kutsua juoksemiseksi. Aion nyt ainakin ensi viikonkin vielä toistaa kolmea minuuttia, niin kauan, että pystyn juoksemaan sen niin, että se on ihan puhtaasti juoksua. Eihän minulla ole mikään kiire. 



Joulukin lähestyy ihan uskomatonta vauhtia! Enää jotain 80 päivää! Olen kyllä jo tehnyt valmisteluja ja ostanut lahjoja ja odotan sitä innolla, mutta samalla pelolla, koska en koskaan tiedä, millaiset tunnelmat minulla jouluna on. Viime joulu oli pääosin hyvä kokemus, joten toivon, että tänäkin vuonna olisi mukava joulu. Ja lunta ja pakkasta ja jouluinen sää! 

Tungin muuten tätini 8kymppisillä täytekakkua taskuuni, se oli aika kiintoisa kokemus! :D Se oli hirveintä moskaa, mitä olen koskaan yrittänyt syödä(jos olisin sen itse ostanut, olisin vaatinut rahat takaisin) ja en yksinkertaisesti voinut syödä sitä, tiesin, ettei se pysyisi sisällä. Se oli kuivaa ja makeaa ja siitä jäi sellainen inhottava rasvainen kalvo suuhun, se oli jotain ihan hirveää. Joten, kun sain tilaisuuden, tungin sen lautasliinaan ja taskuuni, mutta siellähän se levisi. :D

Mutta, nyt pitää mennä auttamaan äitiä. Huomenna taas omalle asunnolle. Hyvää viikkoa kaikille! :)

2 kommenttia:

  1. Hihii, kakun tunkemista taskuun en ole vielä kokeillutkaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En suosittele, mutta hätätilanteessa ei oikein ollut vaihtoehtoa! :D

      Poista