maanantai 13. lokakuuta 2014

Läskipossu

Täällä taas. :) Ulkona sataa ja mietiskelin kävellessäni, että kuinkahan moni muu saa ihan vilpitöntä iloa siitä, että taivaalta tipahtelee vesipisaroita. :) Olen ollut nyt paremmalla mielellä ja se on ihan selkeästi johtunut juuri syksystä ja ihanan syksyisestä säästä. Toivon, että viime viikkojen alakulo olisi ohimenevää, enkä ainakaan olisi menettänyt syksyjä. Mutta alan tuntea hiukan paniikkia lähestyvästä joulusta, kun ulkona alkaa jo näkyä jouluvaloja ja kaupoissa on jo joulu. Rakastan kyllä edelleen joulua, mutta se myös pelottaa minua ja minusta juuri tämä odotus on aivan ihanaa, vielä tähän aikaan vuodesta joulu on ihan täydellinen. Tosin viime vuonna se oli oikein ihana oikeastikin. 

Olen monta kertaa puhunut siitä, että minulla läskit kerääntyy kasvoihin ja että painonlasku ei näy kasvoista siinä määrin, kuin olin toivonut ja olen ajatellut, että ottaisin havainnollisia kuvia, mutta en ole saaanut aikaiseksi (kuten en niitä "edistymis"kuviakaan, sori...). Mutta nämä äitini minusta ja kissasta kirjaa lukemassa ottamat kuvat järkyttivät minua syvästi, joten siinähän ne sopivat kuvat sitten olivat. (Miksiköhän tunnen tarvetta julkaista itsestäni pahimmat mahdolliset kuvat netissä?!! :D) Näistä näkee, että minulla ylipaino todellakin näkyy kasvoista ja uskoakseni tässä on myös selitys siihen, miksi minä olen saanut kuulla niin paljon huutelua läskeistä, vaikka kaikkia lihavia ei niin kohdella. Toki tuo asento ja kuvakulma on pahin mahdollinen (ja seli-seli :D), mutta onkohan tuossa jälkimmäisessä kuvassa peräti viisi leukaa... Apua! Voin sanoa, että kadehdin niin koko sydämestäni niitä ylipainoisia, joilla on ihan normaali pää(ja tarkoitan tuota muissakin merkityksissä kuin leukojeni lukumäärässä... :D)! Koska olin läskikasvoinen jo normaalipainoisena, luulen, että joudun elämään ainakin yhden kaksoisleuan kanssa lopun elämääni. Olen vielä kasvonpiirteiltäni sellainen, että minulle varmaan sopisi ihan suoranainen laihuus. No, sitä ei ole luvassa, joten ehkä pitää tottua siihen, että kaksoisleuallanikin on kaksoisleuka. :/ 


Sain tänään oikein kunnolla liikuntaa, kun päädyin bussilla jonnekin ihan eksyksiin. Asuinkaupungissani muutettiin kesän aikana bussien numeroita ja kun en pahemmin ole viime aikoina käyttänyt busseja, en ollut ihan sisäistänyt tätä asiaa, joten hyppäsin tietyn numeroiseen bussiin mielessäni selkeä kuva siitä, mihin päätyisin, mutta päädyin johonkin ihan tuntemattomaan paikkaan. En kehdannut kertoa bussikuskille, etten tiedä missä olen tai minne olen menossa (mikä on itse asiassa yllättävän yleinen tilanne minulle...), joten astuin bussista ulos ja aloin kävellä sen näköisenä, kuin tietäisin, minne olen menossa. No, aikanaan löysin sieltä pois, mutta jalkaani alkoi sattua ihan tosissaan ja luulen, että joudun taas pitämään lepoviikon. 

Loukkasin jalkani kahdesti viikonloppuna ja nyt sitä särkee melkoisesti. Laitoimme äidin kanssa yhteen seinään kokonaan uuden ulkolaudoituksen ja vaikka minä vain naulasin laudat paikoilleen, sain polveni kipeäksi! Ei aavistustakaan miksi! Tosin tekniikassani kuulemma oli parantamisen varaa, näin ainakin kertoi joku äidin tuttu, jolla ei ollut parempaa tekemistä kuin seisoa vieressä kertomassa paistinpannuvitsejä. Okei, myönnän, että muutama lisäsentti vasaran lyöntipäässä tulisi tarpeeseen, mutta sain homman tehtyä ja edes äitini ei löytänyt lopputuloksesta syytä valittamiselle, joten työntäköön mielipiteensä... No, joka tapauksessa polveni oli eilen aamulla kipeä ja turvonnut ja iltapäivällä lähdimme vielä äidin kanssa etsimään rajamerkkiä hänen metsästään ja tipahdin jonnekin kiven koloon ja nilkka sattui. Minusta on ihanaa liikkua metsässä, mutta epätasainen maasto ja kömpelyys on huono yhdistelmä. Ja koska etsimme sitä merkkiä ihan väärästä paikasta, se kesti ikuisuuden ja kaaduin vielä pari kertaa lisääkin, joskin ilman lisävammoja, minulla kun edelleen on tätä pehmustetta. :D Muuten olisi ollut aivan ihanaa olla ulkona, varsinkin metsässä, oli aivan ihana ilma ja metsä tuoksui raikkaalta ja käärmeet on jo nukkumassa. No, nautin siitä kyllä silti. Mutta nyt tosiaan jalka on todella kipeä eli kolmea minuuttia ei juoksussa saavuteta vieläkään. Ja kohta tulee liukastakin, joten... No, katsotaan nyt. Täytyy myöntää, että vähän on intokin laantunut, mutta en kuitenkaan vielä luovuta. 

Mutta nyt pitää mennä pesemään salaattiaineksia, ostin ihan dippiäkin. Mutta en ole tänään vielä syönyt paljoa, joten päätin tehdä oikein herkkusalaattia. Enkä minä dipin takia lihava ole muutenkaan... :) 

Hyvää viikkoa! :)

8 kommenttia:

  1. Hah! Ei kukaan näytä tuossa kuvakulmassa ja asennossa hyvältä. Ei kukaan! Paitsi ehkä kauneusleikatut pornotähdet...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo, tuo on kyllä pahin mahdollinen kuvakulma, mutta minulla on todella lihavat kasvot. Ja vähän luulen, että tulee aina olemaankin. Mutta minkäs teet. :)

      Poista
  2. Kellä tahansa on tuosta kuvakulmasta kuvattuna ainakin kolme leukaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kai, mutta kyllä tuosta silti näkee, että minulla on läskit kasvot. :/ :D

      Poista
    2. Ja hei, blogista löytyy sinulle haaste!
      http://preesens.blogspot.fi/2014/10/insidemybag.html

      Poista
  3. Komppaan edellisiä: Tuo kuvakulma ei ole eduksi kenellekään (pl. ihana kissasi!). Mullakin on pyöreät posket ja jos hiukankin lasken leukaa, niin tuplat/triplathan sieltä löytyy. En kuitenkaan halua murehtia niistä, koska en niille mitään voi. Yritän vain arvostaa itseäni tällaisena kuin olen, ja samaa suosittelen sinullekin omalla kohdallasi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on kyllä totta, mutta... Pitää varmaan jossain vaiheessa ottaa sellainen suoraan edestä kuva, niin siitä näkee, että minulla on kyllä kaksoisleuka asennossa kuin asennossa. :)

      Ja kisu tosiaan on aivan ihana. ;) Hän on tuollainen sylikissa, aina tulee viereen nukkumaan tai erityisesti silloin, kun yritän tehdä jotakin, hän vaatii päästä syliin. Olen itse asiassa oppinut tekemään monenlaista yhdellä kädellä! :D

      Poista