keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Täydellinen tuuli

Eilen illalla oli aivan täydellinen tuuli, kävelin ulkona vaikka kuinka kauan ihan vain sen tuulen takia. Joka syksy on ihan pieni ajanjakso, jolloin tuuli on täydellistä, puhdasta ja raikasta ja viileää. Se tuntuu niin ihanalta! Tuntuuko se muistakin hyvältä vai olenko vain jotenkin outo tässäkin asiassa? Se tuntuu melkein kuin vedeltä, juuri täydellisen viileältä, raikkaalta vedeltä. Itse asiassa sellainen tuuli yleensä saa minut kaipaamaan vettä. Kerran asuessani ulkomailla olin lempipuistossani, jossa oli jonkinlainen pikku järvi (lampi?) ja myös maauimala ja tunsin melkein vastustamatonta halua riisua vaatteeni ja mennä veteen! Jos olisin ollut siellä yksin, en tiedä, olisinko voinut hillitä itseäni. No, ehkä parempi, etten ollut. :D

Tänäänkin kävelin pitkään, mutta en juossut, kun halusin kävellä kaupungille, enkä aio juosta ihmisten nähden. Juoksen ainoastaan yhdessä paikassa, jossa ei ole ketään näkemässä. Tosin jo tänään oli aika liukasta, joten harjoitteluuni taitaa tulla kohta tauko. Olen niin kömpelö, että kävelykin on haasteellista liukkaalla. Mutta muuten nyt on kyllä juuri suosikkiaikani lenkkeilyn suhteen, ilma on raikasta ja viileää ja maisemat upeat.

Käväisin hulluilla päivilläkin ja voi että oli kamalaa! Siellä oli ihan hirveästi ihmisiä, ahdistuin siitä tungoksesta. Mutta on ne kyllä osuvasti nimetty... :D Joka vuosi ihan ihmeissäni katson, kun ihmiset hamstraavat kasapäin tavaraa, jota saa muualta halvemmalla normaalihintaan, puhumattakaan muiden kauppojen tarjouksista. (Ja joka vuosi taidan ihmetellä sitä täällä blogissa... :D) Tosin yksi koiranlelu jäi vähän harmittamaan, se oli hieno ja ihan ok hintainen, mutta en jaksanut jonottaa kassalle. Ja olen jo ostanut koiralleni jouluksi kolme lelua. Löysin kirpparilta halvalla ison virtahevon ja kun se ei mahtunut mihinkään kassiin, kannoin sitä kainalossani ja ihmiset katsoivat minua todella pitkään. Se oli mielenkiintoista, koska se tavallaan vahvisti sen, että minua ei enää tuijoteta. Oli todella outoa joutua katseiden kohteeksi pitkästä aikaa. Mutta ei se tällä kertaa niin haitannut, kun tiedän, että he vain olivat kateellisia hipostani. :) Mutta juuri se huomaamattomuus oli suurin toiveeni laihtumisen suhteen ja olen todella iloinen, että vaikka en ole päässyt tavoitteeseeni tai laihtunut ihan odotusten mukaisesti, niin se tärkein toive on kuitenkin toteutunut. Se on sinällään jännä juttu, koska luulin, että ainakin osittain se oli vain omaa epävarmuuttani, että minua ei oikeasti tuijotettu niin paljon kuin miltä minusta tuntui, mutta ilmeisesti oikeasti reagoin oikeisiin katseisiin, koska vaikka en nyt koe itseäni laihemmaksi, minusta ei tunnu, että minua tuijotettaisiin, enkä oikeastaan enää koskaan yllätä ketään katsomasta minua. Se ei siis ollut pelkkä tunne, se oli ihan oikea reaktio muiden ihmisten reaktioihin. Mutta tunnen itseni nyt paljon vapaammaksi, enkä enää niin kovasti pelkää mitään huuteluja. Edelleen tietysti vältän tiettyjä tilanteita, vaikka miesporukoita tai humalaisia miehiä, mutta heidän kohteekseen varmaan toisinaan joutuvat ihan täysin normaalitkin naiset. Joka tapauksessa, olen todella iloinen, että laihduin edes tämän verran, vaikka en enää pystyisikään laihtumaan enempää. Mutta olisi se kyllä kiva laihtua nämä loputkin kilot. :)

Törmäättekö muuten koskaan musiikkiin, joka ärsyttää, mutta ette voi lakata kuuntelemasta? Passengerin laulajan ääni on niin ärsyttävä, mutta silti aina etsin heidän laulujaan juutuubista, niissä on jotain kiehtovaa. Tosin tykkään heidän nokkelista lyriikoistaan. Vähän luulen, että vielä ihan aidosti tykästyn heidän lauluihinsa. Se on jännä, kun välillä kuulee jonkun laulun ja rakastaa sitä ihan heti, mutta toisinaan ei jostain tykkää niin yhtään ja sitten kun sen kuulee muutaman kerran, yhtäkkiä siitä tykkääkin ihan mielettömästi. Niin kuin aluksi en tykännyt Sian Chandelierista niin yhtään, mutta nyt se on varmaan tämänhetkinen suosikkini. (Minulla pyörii tässä taustalla musiikkia, siksi siitä kirjoitan :)). Ja sitten niihin jonain päivänä kyllästyy, eikä niistä enää saa samaa tunnetta kuin ennen. Tai sitten jostain laulusta kyllä pitää, mutta sitä myös pelkää, koska se herättää tiettyjä muistoja. En pysty kuuntelemaan oikeastaan mitään 90-luvun hittejä, ne tuntuvat ahdistavilta, vaikka pitäisinkin niistä. Minusta tuntuu, että olin eri ihminen silloin ja se ihminen on lopullisesti poissa. Ne kuulostavat melkein hautajaismusiikilta tai jotenkin tyhjiltä. Kuin se kohta minussa, johon ne liittyvät, olisi poissa. Niin kuin kai tavallaan onkin. Olen tosin nykyään aina vähän jäljessä pinnalla olevasta musiikista, koska välttelen radion kuuntelua. En edes tiedä, mitkä nykyään ovat suurimpia hittejä, enkä tiedä suomalaisesta musiikista oikein mitään. Eipä sillä kai ole niin väliäkään. :)

Mutta nyt pitää vähän siivoilla ja mennä suihkuun. Kämppikseni poikaystävä on taas täällä ja äsken he olivat yhdessä tuolla kylppärissä... En edes halua tietää yksityiskohtia siitä! :D Mutta nyt he lähtivät jonnekin, joten toivottavasti ehdin käymään suihkussa tässä välillä. Hän ei sinällään häiritse minua millään tavoin, mutta on kiusallista, että "kodissani" on niin usein ihan vieras mies. Varsinkin suihkussa käyminen on hankalaa. Mutta, nyt olen yksin, joten menen äkkiä suihkuun. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti