lauantai 27. joulukuuta 2014

Vuoden Viimeiset Valitukset

EDIT: Varoitus; tämä on nyt taas pitkä valitusta sisältävä itseterapiaviesti, joten jos olet joulutunnelmissa, älä lue.

Joulu alkaa kai olla ohi. Yleensä jouluni jatkuu ainakin tammikuun puoleenväliin, mutta tänä vuonna tuntuu jotenkin erilaiselta, tunnen jonkinlaista painetta palata arkeen. Aatto sujui ihan hyvin, samoin joulupäivä, mutta viime yö oli hirveä. Ulkona on ihana ilma, lunta ja pakkasta ja jouluvaloja joka paikassa ja kaikki on niin kaunista ja... Haluaisin niin kovasti, että minulla olisi ihana joulutunnelma ja hyvä olla, mutta tällä hetkellä minusta tuntuu kamalalta. Olen niin väsynyt siihen!! Yritän ajatella positiivisesti ja yritän ajatella hyviä asioita ja unohtaa huonot ja keskittyä niihin asioihin, jotka on hyvin, mutta minulla ei tunnu olevan mitään kontrollia omiin tunteisiini. Jos minusta tuntuu hirveältä, ei ole mitään, mitä voisin tehdä; mikään, mitä keksin yrittää, ei auta. En tiedä, mikä minussa on vialla; miksi minä olen tällainen... Maailmassa on niin paljon ihmisiä, joilla on ihan oikeita ongelmia, joilla on ihan hirveä elämä, joille tapahtuu aivan kauheita asioita, joilla ei ole edes kahta ihmistä elämässään, kuten minulla. Ja he selviävät niistä ihan hyvin, he jaksavat jatkaa kaikesta huolimatta. Ja minä pelkään mennä nukkumaan, koska minä en tiedä, selviänkö tästä yöstä. Minulla on vatsa täynnä hyvää ruokaa ja lämmin huone ja pehmeä sänky ja puuvillasatiinilakanat ja vanhemmat vielä elossa ja kohtuullisen terveitä ja ihania lemmikkejä, joiden seurasta saan iloa jokainen päivä ja olen terve ja asun hyvinvointivaltiossa. Kuinka moni ihminen maailmassa vaihtaisi riemusta kiljuen elämää kanssani milloin tahansa?! Ja ymmärrän sen, mutta... Olen ihan oikeasti kiitollinen kaikesta, mitä minulla on, mutta jokin minun aivoissani saa koko kehoni täyttymään ahdistuksella ja saa koko tulevaisuuden näyttämään niin täysin synkältä, kuin odotettavissa ei olisi mitään hyvää.

Suurin ongelma on vanhempieni ikääntyminen, heidän kuolemansa pelottaa minua aivan hirveästi. Nyt kun olen kotona, jokin osa minusta koko ajan odottaa toisen heistä lyyhistyvän kuolleena maahan ja öisin makaan sängyssäni sydän hakaten yrittäen kuulla joitain ääniä, joista tietäisin heidän olevan elossa. Minua pelottaa katsoa heitä, koska näen niin paljon ikääntymisen merkkejä. Enkä voi edes sanoa itselleni, että sitä on turha pelätä, koska se tulee tapahtumaan. Eikä minulla ole mitään keinoa tietää, miten tai milloin. Olen pelännyt sitä jo kauan, mutta viimeisen vuoden aikana se on saanut aivan järjettömät mittasuhteet ja joskus en pysty ajattelemaan mitään muuta. En kestä ajatusta heidän vanhenemisestaan ja kuolemastaan... Se on vain yksinkertaisesti liikaa minulle. 

Ja tiedän, miten säälittävää tämä on, mutta toivoisin, etten olisi yksin öisin, että olisi joku, joka olisi läsnä, jotta tuntisin olevani "turvassa". Olen aina pärjännyt hyvin yksinäni päivisin, olen jopa viihtynyt yksin, mutta yöt ovat toinen juttu... Öitä kadehdin parisuhteessa olevilta ihmisiltä, vain sitä tunnetta, että joku on sen verran lähellä, ettei tunnu siltä kuin olisi täysin yksin maailmassa. Tai ehkä silti voisi tuntua siltä, en tiedä mitään näistä asioista, mutta oletan, ettei tuntuisi. Toivoisin, että tietäisin, miltä tuntuu koskettaa toista ihmistä, muutenkin kuin ohimennen tai vahingossa. Katsoin joskus jotain dokumenttia, jossa haastateltiin prostituoituja käyttäviä miehiä ja yksi heistä sanoi, ettei ollut koskaan tullut aiemmin ajatelleeksi, että toisen ihmisen keho tuntuu lämpimältä. Se on jäänyt mieleeni, koska minäkään en ollut tullut ajatelleeksi sitä. Ja niin hullulta kuin se ehkä kuulostaa, en pysty täysin kuvittelemaan, miltä se tuntuisi. Olen tietysti halannut vaikka sukulaisia ja nuorempana kavereitakin, mutta se on ollut nopeaa ja välissä on ollut monta kerrosta vaatteita. En oikeastaan osaa kuvitella, miltä toisen ihmisen lämmin iho tuntuu... Onko tämä jo liian henkilökohtaista? En tarkoita mitään tästä seksuaalisessa mielessä, vaan ihan vain kosketusta. Tai ehkä se ei ole ollenkaan sellaista kuin luulen... Mutta se on aina ollut vaikein osa yksinäisyyttäni. Ehkä ihmisen ei kuulu olla öisin yksin.

Ja sain yhtenä yönä päähäni, että muutan kotikaupunkiini; olin niin innoissani, etten saanut nukuttua! Mutta aamulla katselin netistä mahdollisia vuokra-asuntoja ja masennuin tarjonnasta... Osa oli kyllä ihan ok, mutta alkoi tuntua, etten halua sittenkään muuttaa... Vaikka en ole koskaan viihtynyt nykyisessä asuinkaupungissani ja olen niin kyllästynyt matkustamaan edestakaisin käydessäni viikonloppuisin kotona, mutta minusta tuntuu, etten kuulu minnekään. Kai se on siksi, että mitä oikeasti haluaisin, olisi koti. Mutta koska olen yksin, ei mikään asunto tai kaupunki voi koskaan olla minulle koti. Koti muodostuu ihmisistä, ei seinistä, jotka eivät ole harmaita tai ikkunoista, joista näkyy muutakin kuin roskis.

Olisin niin kovasti halunnut, että muutama päivä vuodestani olisivat olleet ihania ja rauhallisia, mutta näköjään ei. Nyt on sitten edessä kevät ja ikäännyn taas vuodella ja vanhempani ikääntyvät, samoin lemmikkini ja... Ei mitään muuta. En osaa enää edes unelmoida mistään, en tiedä, mitä toivoisin elämässäni tapahtuvan. Minun pitäisi tehdä, mikä on parasta vanhemmilleni, mutten oikein tiedä, mitä se olisi. Jos muuttaisin kotiin, voisin tehdä enemmän kotitöitä ja olin myös läsnä huolehtimassa heistä, mutta silloin he joutuisivat kestämään häpeän, että heidän "aikuinen" tyttärensä asuu kotona ja ihmisten puheet siitä. Toisaalta voisin muuttaa vain kotikuntaani, mutta se olisi pelkkä vitsi, koska tiedän, että olisin aina kotona. He olisivat aivan riemuissaan, jos saisivat lapsenlapsia, mutta en voi tuoda viatonta lasta sairaaseen maailmaani. En tiedä, pystyisinkö suojelemaan häntä itseltäni. Vaikka rehellisesti sanoen, viime aikoina olen taas miettinyt sitä... Se antaisi minulle syyn elää ja se tekisi vanhempani onnelliseksi ja joku perisi lapsuudenkotini, joka on niin tärkeä minulle ja mikä kai oleellisinta; se tekisi minut onnelliseksi. Ja tämä on nyt ehkä kamalasti sanottu, mutta vanhempieni omaisuuden takia rahakaan ei olisi suuri ongelma. Mutta se olisi niin väärin ja niin itsekästä... Toisaalta mietin sitäkin, että jos olisin ulkonäöltäni sellainen, että voisin tulla raskaaksi luonnollisin keinoin, ajattelisinko eri tavalla? Tarkoitan siis sitä, että jos voisin olla parisuhteessa, niin silti minä olisin minä(tai oikeastaanhan nimenomaan en olisi!), mutta pystyisinkö silloinkin olemaan hankkimatta lasta? Tuskin, hankkiutuisin raskaaksi ja toivoisin parasta... Vaikka yhtä väärin ja yhtä itsekästä se olisi silloin. Ja toisaalta taas, narkkarit ja pedofiilitkin hankkii lapsia. Minä en varsinaisesti tekisi mitään pahaa lapselleni, pahin pelkoni on, että siirtäisin häneen omia ongelmiani ja hänen elämänsä olisi yhtä onneton kuin minun. Vaikka toisaalta kai suurin osa ongelmistani johtuu masennuksestani ja sen periytymistodennäköisyys on aika pieni. Kaikesta huolimatta uskon, että pystyisin tarjoamaan lapselle ihan hyvän lapsuuden, mutta pystyisinkö kasvattamaan lapsen niin, että hän pystyisi luomaa itselleen hyvän aikuisuuden... Minä itse en pystynyt siihen. Tiedän, etten voi tehdä niin, mutta jo sen ajatteleminen nostaa mielialaani... On hankalaa, kun on olemassa jokin "asia", joka tekisi minut onnelliseksi ja jonka avulla voisin tehdä vanhempani onnelliseksi, mutta tiedän, että se on moraalisesti väärin... No, kenenkään ei tarvitse huolestua, teen kyllä niin kuin on oikein. Mutta valheelliset unelmat auttaa joskus nousemaan pahimmasta suosta. Taidan jopa uskaltaa yrittää nukkua...

Tämä on taas osastoa "ei pitäisi julkaista", mutta eipä se ole minua ennenkään estänyt. Itse asiassa voin nyt paremmin, koska ajattelin, miten ihanaa elämäni olisi, kun tulevissa jouluissani olisi lapsia... Säälittävää... Toisaalta, itsepetoksen avulla olen selviytynyt suurimmasta osasta aikuisuuttani, joten käytän tätä keinoa taas hyväkseni ja menen nukkumaan. Jospa yöstä ei tulisikaan niin kamala, kuin pelkäsin.

Toivottavasti teillä muilla on ollut ja on edelleen ihana joulu! :)

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

HYVÄÄ JOULUA!


Jouluaatto... Meillä on ainakin 15 senttiä lunta ja pieni pakkanen, aivan ihanaa! Koti on siivottu ja koristeltu ja joulutunnelmaakin on pikkuisen löytynyt. Kaikki ihan hyvin siis. Katselin DVD:ltä Frozenin, olikin aivan ihana! Kannattaa katsoa! :)


Koristeluapulainen (oikeassa alakulmassa) sai potkut hommastaan aika äkkiä...  :D Ja ekan lumiukonkin tein, mutta oli niin aneeminen, että koristelin sitä vähän kuvankäsittelyllä. :)


Tässä on niitä Scleichin eläimiä, joista aiemmin puhuin. Asetelmasta ei ihan tullut sellainen, kuin oli tarkoitus, koska ostin vääränlaista tekolunta, joten jouduin laittamaan ne tarjottimelle. No, ensi vuonna sitten. :)




Pääsin ihan ekaa kertaa testaamaan uutta pinkkiä kelkkaanikin! :D Hyvin luisti. :)


Ja eilen muuten mokasin taas ihan kunnolla. Äiti lähti eilen illalla vielä käymään kauppaan ja minä menin saunaan. Meillä pääsee saunan eteisestä myös ulos ja usein avaan oven viilentyäkseni. Seisoskelin alasti ovella ja näin, kun äidin auto tuli pihaan. Minulla ei ollut silmälaseja ja ajovalot osuivat suoraan minuun, joten ihmettelin, miksei hän tule autosta ulos. Jolloin auto peruutti pois pihasta ja lähti... Äiti tuli kotiin noin viisi minuuttia myöhemmin... Että hyvää joulua vaan epäonniselle autoilijalle ja olen hyvin, hyvin pahoillani! :D 


Ja lunta sataa hiljakseen, täydellinen aattoillan sää. 


HYVÄÄ JOULUA!! 

Läskijoulukalenterin 24. luukku

Tänään vähän tanssia. :) Ei löytynyt kuin tämä chatroulette -versio, mutta tanssikaa sen tahtiin, tyylin saatte valita vapaasti itse. :)


tiistai 23. joulukuuta 2014

Läskijoulukalenterin 23. luukku

1 päivä jouluun! Tänään joulukiireet on varmaan aika monella huipussaan, joten tämän päivän luukku on sattumanvaraisempi ja sitä voi suorittaa muun tekemisen lomassa. Siis; joka kerta, kun kuulet sanan "joulu", hypi ensin vasemmalla jalalla viisi kertaa ja sitten oikealla jalalla toiset viisi ja sen jälkeen teet vielä kuperkeikan. Yllätyksellisyyttä saat lisää, kun et kerro kenellekään, miksi teet niin. Kannattaa kirjoittaa paperille montako kertaa teit tämän, niin voit sitten illalla laskea kuluttamasi kalorit. 

Hyvää joulunodotusta! :)

maanantai 22. joulukuuta 2014

Läskijoulukalenterin 22. luukku

Koska ainakin minulla on tänään kiireinen päivä jouluvalmistelujen kanssa, ajattelin, että luukusta löytyisi vain hyötyliikuntaa. Tavoitteena olisi saada kulutettua 500 kcal hyötyliikunnalla.  Alla olevassa taulukossa on muutamia tapoja kuluttaa kaloreita, lisää löytyy googlettamalla. :)

Taulukko täältä

Enää kaksi päivää jouluun! 

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Joulukalenteri läskeille: Luukku 21.

Kolme päivää jouluun!! Koska on sunnuntai ja aatto on näin lähellä, ajattelin, että tämän päivän luukussa voisi olla jotain sellaista, jota voi tehdä pitkin päivää, joten tämän päivän luukkuna on sata naruhyppyä. Ne voi tehdä päivän mittaan, ei tarvitse tehdä kerralla(jos ei ole mitään narua, niin käytä mielikuvitusnarua :)). Täällä on vinkkejä erilaisiin hyppyihin. :) Ja nämä voi tehdä ulkona tai sisällä, tosin ainakin meillä on niin liukasta, että hädin tuskin pystyy kävelemään pihalla, saati sitten hyppimään. :)

lauantai 20. joulukuuta 2014

Läskijoulukalenterin 20. luukku

Koska jouluaatto lähestyy, tänään kulutamme kaloreita siivoamalla. Reipas siivoaminen kuluttaa 250 kcal tunnissa, joten tavoitteena on siivota kaksi tuntia ja päästä eroon sekä pölystä, että viidestäsadasta kilokalorista. Minulla on tänään ohjelmassa olohuoneen siivous ja kuusikin jo odottaa sisäänpääsyä, joten lupaan siivota ainakin neljä tuntia. :) 

Neljä päivää aattoon!! 

perjantai 19. joulukuuta 2014

Joulukalenteri läskeille: 19. luukku

Meillä on tänään ollut sähköt poissa, joten en ole pystynyt käyttämään konetta. Mutta tänään on luvassa ihan helppo harjoitus, pitäisi onnistua kaikilta... :) No, ehkä ei oikeasti, mutta suurin osa harjoituksista on kuitenkin tehtävissä, joten tehkää sen verran, kuin pystytte. 




Koska tämä nyt taas meni näin iltaan, niin ajattelin vain laittaa jotain venytyksiä, mutta en voinut vastustaa kiusausta törmätessäni tähän videoon. Ollessani lapsi, minulla oli neljä vuotta vanhempi serkku(tai on tietysti edelleenkin), joka osasi sekä spagaatin että kärrynpyörän ja voi miten kateellinen minä olinkaan koko pikkutytön sydämen pohjasta! Unelmissani minäkin pystyin molempiin, muutenkin aina ihailin serkkuani ja kärrynpyörä ja spagaati(ja sellaiset kilisevät rannerenkaat!) olivat mielessäni oleellinen osa hänen lumoaan. Harjoittelin sinnikkäästi, mutta en koskaan päässyt ihan alas asti, aina jäi muutama sentti vajaaksi. Mutta ehkä vielä joskus? Tuskin, mutta voisin kyllä harjoitella. :) 

torstai 18. joulukuuta 2014

Läskijoulukalenterin 18. luukku

Joulu lähestyy edelleen... Koska meillä on nyt taas hiukan lunta ja koska minun pitää joka tapauksessa mennä etsimään kuusta, tänään ajattelin, että voisimme nauttia talvisesta metsästä. Joten luukun sisältönä on metsässä (metsikössä/puistossa, jos ei minkäänlaista metsää ole lähistöllä) kävelyä. Te joilla on omaa metsää tai sukulaisten metsää, voitte samalla etsiä itsellenne kuusen. Jos ei, voisitte vaikka tarkkailla eläimiä (olenko kertonut, että olen kahdesti nähnyt metsässä täsmälleen samassa paikassa eläimen, joista kumpaakaan en tunnistanut?), ainakin lintuja, jos muut menee piiloon. :) Joka tapauksessa, koska nuo youtube -videot on olleet ihan kunnollista liikuntaa, tänään voisimme ottaa vähän rauhallisemmin. Ja jos kaipaa enemmän liikuntaa, voi siellä metsässä harrastaa kaikenlaista, kuten juosta, kiipeillä ja hyppiä. :)


keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Joulukalenteri läskeille: Luukku 17.

Koska eilinen video jäi iltaan ja oli puolituntinen ja koska minulle suurin ongelma-alue on käsivarret, otetaan toinen lyhyt käsivarsitreeni. Tämä on vain viisi minuuttia pitkä, joten tämän voisi tehdä kolmesti päivän aikana tai vaikka kerrallakin, jos kunto kestää. :)



Tosin minun pitäisi varmaan harrastaa tänään vähän enemmänkin liikuntaa, koska tänään on piparinpaistopäivä. Ja pitäähän niitä nyt maistaa... :)

tiistai 16. joulukuuta 2014

Outoja ihmisiä ja lähestyvä joulu...

Jouluun on viikko ja joulutunnelma on nyt pahasti kateissa. Viikonloppuna tuntui jo hiukan jouluisemmalta, kun oli muutama milli lunta, mutta eilisen vesisateen myötä joulumieleni valui viemäriin. Huomenna leivotaan äidin kanssa pipareita, ehkä se auttaa. Se on niin ihanan perinteistä kuunnella kun äitini huutaa pää punaisena, kun poltan hänen pipareitaan tai rikon osan hänen herrasväenleivistään. :)

Ja purin sitten hammaslääkäriäni. :D Tilasin samalla tarkastusajan, kun olin siinä hampaan poistossa ja hän laittoi sellaisen röntgenkuvausjutun suuhuni ja käski purra lujaa, joten minähän tein työtä käskettyä. Harmi vain, että hänen sormensa oli edelleen suussani. :D Hän myös kyseli todella tarkkaan kaikesta mahdollisesta(kuten käytänkö nuuskaa?!! Joo en... :D) ja jouduin kiusalliseen tilanteeseen puhuttaessa makean syönnistä. Vastasin totuudenmukaisesti, että syön toisinaan suklaata, mutta en oikeastaan koskaan karkkia ja katsottuaan minua päästä varpaisiin, hän ei selvästikään uskonut minua. Sanoin sitten suoraan, että pidän suolaisesta ja rasvaisesta, koska koin tarvetta selittää ulkomuotoni. Hän ei selvästikään edelleenkään uskonut. Mitä siihen sitten voi sanoa... Hän kysyi vielä monta kertaa, että etkö syö makeaa, enkö edes laita sokeria kahviini... Tämä on aina harhaluulo läskien kohdalla, me syömme ihan mitä tahansa, mitä lyllertäen kiinni saamme. En edes muista, montako kertaa minulle on pyöritelty silmiä, kun olen sanonut, etten yleensä syö karkkia. Ilmeisesti läskit syö kaikkea. Päinvastoinhan minun ruokavalioni on aina ollut pelottavan yksipuolinen, olen syönyt lukemattomia tomaattimozzarellapizzoja ja hurjan määrän Broadway -sipsejä, enkä edes yritä laskea, montako tomaattimozzarella-patonkia olen syönyt elämäni aikana tai edes tänä syksynä.  Ja tosiaan, kerran söin kokonaisen vuoden tomaattimozzarella -pastaa. (Nyt vasta huomasin, että tomaatti ja mozzarella on näköjään minun juttuni... :)) Mutta karkkia syön muutaman kerran vuodessa.

Hän myös kysyi, että pelkäänkö hammaslääkäriä, kun kuulemma vaikutin hermostuneelta. Teki mieli sanoa suoraan, että en minä hammaslääkäreitä pelkää, mutta miehiä kylläkin. Hän on vielä nuori ja hyvännäköinen, mikä pahentaa asiaa. En ole koskaan pelännyt hammaslääkäriä, mutta kun odottelin vuoroani siinä käytävällä, suorastaan tärisin, koska minua ahdisti niin paljon se tieto, että vastassa on mies. Tiedän toki, ettei hammaslääkäri ala herjata minua läskeistäni, mutta olen jotenkin niin tietoinen siitä, että miehet kokee vastenmielisenä kaiken kontaktin rumiin naisiin. Olen yleensäkin varuillani ihmisten seurassa, mutta jouduttuani tekemisiin miehen kanssa, olen ihan uupunut sen jälkeen, koska olen niin hermostunut. Mikä on aivan naurettavaa ikäni huomioiden. No, onneksi hampaat oli kunnossa, niin en joudu ainakaan toistaiseksi uudelleen hänen vastaanotolleen.

Kävin myös kummitätini luona vanhainkodissa ja joku pikkupoika töräytti korvani lukkoon. Siellä oli jokin nuorten orkesteri esiintymässä ja he olivat suoraan selkäni takana ja en edes huomannut heitä ennen kuin joku puhalsi torveensa. Hyppäsin varmaan metrin istuimeltani ja nyt on edelleen toinen korva lukossa! :D Kummitätini on aina ollut sekaisin kuin seinäkello ja nykyään on todella omituista jutella hänen kanssaan, kun hän on melkein tavallinen, ilmeisesti hän ei oikein huolehtinut lääkityksestään ja nyt kun hän on jo vanhainkodissa, hoitajat pitävät lääkkeistä huolen. Tosin hän on huomattavasti tylsempi, minusta hän oli aina kovin viihdyttävä, kun hän saattoi sanoa ihan mitä tahansa. :) Siis ihan mitä tahansa! :D En edes kehtaa toistaa hänen sanomisiaan... Ja törmäsin yhteen vanhaan työkaveriin, joka on vähintään erikoinen tapaus ja hän alkoi kaikkien kuullen selittää kovaan ääneen jotain tarinaa, missä hän käytti useaan otteeseen vähän karkeampaa seksiin viittaavaa sanaa ja ihmiset tuijottivat... Mutta ainakin nyt tiedän, kenen kaikkien kanssa hän on nuoruudessaan p***ut. Ja minä kun vain kysyin, että mitä kuuluu?!! :D

Minusta tuntuu, että tunnen jotenkin poikkeuksellisen kummallisia ihmisiä... Sukulaisteni joukossa on melkoisia sekopäitä ja ainahan sanotaan, että lapsi tulee puolet kummeihinsa ja minun kummitätini ainakin on todella outo tapaus, eikä hänen miehensäkään kaikkein normaalein ole. Ja äitinikin on aika outo ihminen. Onko sitten ihmekään, että minä olen näin omituinen...

Mutta viikon päästä ollaan aatonaatossa, ihan kummallinen ajatus! Vaikka olen koko syksyn odottanut joulua, niin nyt tuntuu ihan kummalliselta, että se on näin lähellä... Toivottavasti teillä muilla on lunta ja joulumieltä... :) Ihanaa joulun odotusta joka tapauksessa. :)

Läskijoulukalenterin 16. luukku

EDIT: Tässä kävi nyt jokin moka, tämän olisi pitänyt tulla ajastettuna aamuseitsemältä. En tiedä, mitä tapahtui. :(

Onkohan tämä nyt vähän liikaa, kun on jo ilta... No, joka tapauksessa, täksi päiväksi olin valinnut tällaisen videon. 




Tämä on aika rankka, ainakin minun kuntoiselleni, mutta yritin haastaa itseäni. Liikkeet on sinällään helppoja, mutta ainakin minulle tämä oli aika raskas, joten muutkin voi tehdä samoin kuin minä eli pysäyttää videon välillä ja pitää pieniä taukoja. 

Yritän laittaa huomiseksi jotain vähän rennompaa, niin voitte jättää tämän huomiselle, jos ette tykkää kuntoilla iltaisin. :)

Viikon päästä tähän aikaan on aatonaatto! :)

maanantai 15. joulukuuta 2014

Läskijoulukalenterin 15. luukku

Ajattelin alunperin laittaa tämän videon siksi, etten pystynyt katsomaan tätä nauramatta (hulluilla on halvat huvit) ja kun kerrankin osuin suomalaiseen youtube -liikuntavideoon, mutta tätä olikin yllättävän hauska tehdä. Nauraminen olkoon siis vain mukava bonus. :) 


Tämä on aika hidastempoinen, joten tämä soveltuu parhaiten tehtäväksi lenkin tai muun liikunnan jälkeen. Itsekin testasin tätä tultuani kävelemästä ja tämä sopi hyvin loppurentoutukseksi, kun ainakin minulla on vähän jäykkä olo kävelyn jälkeen. 

Yhdeksän päivää jouluun! 

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Joulukalenteri läskeille; 14. luukku

Koska meille vihdoinkin satoi pikkuisen lunta ja ilmeisesti sitä on melkein koko Suomessa ja tänään on sunnuntai, luukun sisältönä on lumiukon tekeminen. Jos teillä on vain vähän lunta, ihan pikkuinen lumiukko riittää, mutta jos kuulutte niihin onnekkaisiin, joille on tulossa valkoinen joulu, on lumiukon koon vastattava tätä uskomatonta onneanne. Pääasia, että  vietätte aikaa ulkona sen sijaan, että tuijottaisitte koneen ruudulta youtube -videoita. :) Jos teillä ei ole ollenkaan lunta, voitte mennä ulos haaveilemaan lumiukosta, jonka rakentaisitte, jos teillä olisi lunta. Voitte kuivaharjoitella esimerkiksi pallon pyöritystä ja käsien muotoilua. Jos tämän tekee julkisella paikalla, saa kaupan päälle mielenkiintoisen maineen, eikä kukaan enää ikinä pidä teitä taviksena! :)

Täällä ainakin on aivan ihana ilman, nollakeli ja aurinko paistaa. Ja kuten sanottu, maassa on ainakin puoli senttiä lunta! Laitan myöhemmin kuvan omasta lumiukostani. :)

Hyvää sunnuntaita! :)

EDIT: Ei siellä ulkona ollut niin paljoa lunta, että olisin saanut ukkoa aikaan! :/ Tein sitten niitä kuivaharjoituksia tositilannetta varten. :)

lauantai 13. joulukuuta 2014

Läskien joulukalenterin 13. päivä

Tänään vähän tanssia. Tässä on helppo alku, mutta loppu meni kyllä ainakin minulla sammakko tehosekoittimessa -osastolle... Mutta tehkää se, minkä pystytte ihan vakavissanne ja sitten vain jotenkin heilutte loput, niin hyvin sujuu. :)




Ihan uskomatonta, että joulu on näin lähellä! Ja musta maa on edelleen ainakin meillä päin. :/

perjantai 12. joulukuuta 2014

Läskijoulukalenterin 12. luukku

Anteeksi, että tämä on myöhässä, lähdin jo aikaisin aamulla äidin kanssa ostoksille ja tulimme vasta tunti sitten kotiin ja vasta nyt muistin! Koska on jo ilta, ajattelin laittaa venyttelyjä. Nämä on nyt enemmän alavartalolle, mutta nämä oli kivan helppoja ja tuossa lukeekin, että nämä on aloittelijoille. 

Minä en ole oikeastaan koskaan elämässäni tehnyt minkäänlaisia venyttelyjä, silloin koululiikunnankin jälkeen lähinnä istuskelin venyttelyosuuden. En tiedä miten tärkeitä ne olisi, mutta ehkä niitäkin pitäisi oppia tekemään. :) 





torstai 11. joulukuuta 2014

Läskijoulukalenterin yhdestoista

Kävin jo aamulla kävelyllä ja kun näin joukon mummoja jumppaamassa kävelysauvoja apunaan käyttäen, ajattelin, että tänään olisi meille muillekin luvassa keppijumppaa. :) Tähän tarvitaan nyt jonkinlainen kepakko avuksi, mutta eiköhän kotoa(tai vähintään metsästä) jotain löydy. :)

Ohjeet on vähän ankean näköiset, mutta muuten minusta hyvät, niihin tästä linkistä. :) Tehkää ulkona, jos asutte paikkakunnalla, jossa on hyvä ilma. Meillä sataa vettä ihan kaatamalla. 

Kahden viikon päästä joulu on jo pois menossa, voitteko uskoa?!!

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Joulukalenteri läskeille: 10. luukku

Anteeksi, että tämä on nyt vähän myöhässä, unohdin laittaa sen eilen illalla valmiiksi. Tämä on nyt puolituntinen ja tässä on mukana sellaisia liikkeitä, joihin en itse pystynyt, mutta laitoin tämän silti monipuolisuutensa vuoksi ja koska tässä oli minusta hyviä liikkeitä. Tehkää ne liikkeet, jotka pystytte ja tietysti mahdollisimman paljon. :)



Edit: Näkyykö tuo video teille???

tiistai 9. joulukuuta 2014

Läskijoulukalenterin 9. luukku

Koska eilinen video oli aika rankka ja minä onnistuin saamaan reiteni ja ahterini kipeiksi jo kymmenestä minuutista, tänään ajattelin, että luukun sisältönä voisi olla vain kävelyä. Pituuden ja tahdin saatte valita itse, mutta mikään shoppailu ei riitä, ihan kunnolla pitää mennä kävelemään. Tietysti jos on vaikka sopiva työmatka, niin sen voi käyttää hyödyksi. Kunhan kävelette sen verran, että edes hiukan jaloissa tuntuu. :)

Ja saa muuten myös ehdottaa liikuntasuorituksia, youtube -videoita, jne., jos on omia suosikkeja. :)

maanantai 8. joulukuuta 2014

Joulukalenteri läskeille, luukku 8.

Kahdeksas päivä ja tänään reisijumppaa. Valitsin tämän, koska tunsin itseni täysin idiootiksi varsinkin tehdessäni tuota ekaa liikettä. :D Ja toisessa jouduin ottamaan tukea pöydästä, minulla on niin huono tasapaino. :/


Muuten tämä oli teknisesti helppo, mutta raskas. Olin ihan läkähtynyt jo tämän lyhyen videon jälkeen, joten kerta riittää teillekin. :)

(Minusta muuten aina tuntuu, että teen kaiken ihan kuin nuo naisetkin, mutta jokin osa minusta silti tietää, että ei ehkä aivan kuitenkaan... :D)

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Läskien joulukalenterin 7. luukku

Ettei joka päivä olisi vain youtube -videoita, otetaan välillä yksi Iltalehdestä, joka on ottanut sen Everyday Healthista (joka on varmaan ottanut ne jostain muualta ja niin edelleen). Tämä on tällainen tosi perusjuttu, mutta ainakaan minulle ei mikään läpihuuto silti. Voitte tehdä nuo aloittelijoille mainitut määrät tai sitten enemmän, jos ette ole aloittelijoita, tai muuten kunto kestää. :)


Ja loppu on suoraa lainausta ensin mainitusta lähteestä. :) (Iltalehden sivuilla on muutama kuvakin) Ja tuon tekstiin jää nyt outoja välejä, vaikka tekisin mitä, joten antaa olla. :/

"1. Lankku
Tämä monipuolinen liike treenaa vatsaa, selkää, reisiä ja pakaroita. Mene lattialle konttausasentoon, ja aseta kädet suoraan olkapäiden alapuolelle. Suorista jalat niin, että vartalo on punnerrusasennossa ja anna painon levätä päkiöillä. Tiukenna vatsalihaksia ja kohota ylävartaloa niin, että koko kehosi on suorassa linjassa. Pysy asennossa 10 sekunnin ajan. Tee 8-10 toistoa sarjassa. Aloittelijalle riittää 1-2 sarjaa.

2. Kyykky


Kyykky on yksi parhaista tavoista vahvistaa jalkoja. Aloita kyykky seisomalla jalat lantiolevyisessä asennossa varpaat suoraan eteenpäin. Taivuta polvia ja laskeudu hitaasti alas. Pidä selkä suorana ja vatsalihakset tiukkana! Nouse hitaasti ylös. Aloittelijalle riittää 1-2 8-10 toiston sarjaa.

3. Askelkyykky
Myös askelkyykyt vahvistavat tehokkaasti jalkojen lihaksia. Seiso hartioiden levyisessä perushaara-asennossa ja astu toisella jalalla reilu askel suoraan eteenpäin. Koukista jalkoja polvista, kunnes molemmat jalat tulevat noin 90 asteen kulmaan. Ponnista takaisin ylös ja astu sitten toisella jalalla eteen. Tee 8-10 toistoa kummallekin jalalle. Aloittelijalle riittää 1-2 sarjaa.

4. Punnerrus
Punnerrus on loistava tapa vahvistaa koko ylävartaloa. Kiinnitä kuitenkin huomiota oikeaan tekniikkaan: pidä jalat yhdessä ja samansuuntaisina, varpaat jalkaterien alla. Pidä sekä suorana, ja hengitä ulos kun suoristat käsissäsi. Tee alkuun 8-10 punnerrusta, ja lisää toistojen määrää voimiesi kasvaessa. Aloittelijalle riittää 1-2 sarjaa.

5. Vatsarutistus
Tämä liike voimistaa vatsalihaksia. Makaa selälläsi jalat koukistettuina. Laita kädet pään taakse ja vedä kyynärpäät taakse. Vedä ylävartaloasi hitaasti ylöspäin. Riittää, kun irrotat yläselän alustasta. Pysyttele ylhäällä laskien kolmeen, ja laske sitten vartalo takaisin alas. Voimien kasvaessa voit pysytellä ylhäällä pidempään. Liikettä kannattaa alussa tehdä 10-12 toistoa, ja 2-3 sarjaa.

6. Linkkuveitsi
Tässä on toinen mainio vatsaliike. Istu lattialla polvet koukussa ja nojaa taaksepäin. Paina kämmenet lattiaan. Nosta molemmat jalat hitaasti irti lattiasta niin, että asentosi muodostaa v-kirjaimen. Voit nostaa jalat joko yksi kerrallaan tai yhtä aikaa. Pysyttele V-asennossa 10-15 sekuntia. Nosta sitten hitaasti kädet eteesi ilmaan jalkojen suuntaisesti, ja pysyttele tässä asennossa 10-15 sekuntia. Tee 10-12 toistoa, ja 1-2 sarjaa.

7. Pohjenousu
Seiso suorana jalat lantionlevyisessä haara-asennossa. Pidä kädet suorana sivuillasi. Nosta kantapäät irti lattiasta ja laske ne hitaasti takaisin. Tee alussa 10-12 toistoa ja 3-4 sarjaa. Lisää määrää pohkeittesi vahvistuessa.

8. Vuorikiipeilijä
Mene punnerrusasentoon. Varmista, että kädet ovat suorassa ja päkiät lattiassa. Pidä vartalo paikoillaan. Nosta oikea polvi hitaasti kohti vasenta kainaloa, ja palauta se sitten takaisin. Toista sama toisella puolella ja nosta vasenta jalkaa kohti oikeaa kainaloa. Tee alussa viisi toistoa kummallekin puolelle, ja lisää määrää kunnon kasvaessa."

Nämä on näitä koulun jumppasalista tuttuja, mutta ei kai se niiden tehoa vähennä. Pitäisi kyllä ottaa jokin tällainen osaksi ihan arkea, siitä saisi seurattua omaa kehitystäkin. Mutta tällaista siis tänään. Huomenna saan taas liikkua, joten pääsen vähän paremmin testailemaan eri juttuja, että mikä olisi sopiva. :)

lauantai 6. joulukuuta 2014

Läskijoulukalenterin luukku 6.

Pilates on jo mennyt kai pois muodista, mutta tämä oli silti aika kiinnostava. Tein sitä itse puolitehoisesti, kun en vielä saa varsinaista liikuntaa harrastaa. Tämä on nyt 30 minuuttia, joten kerta riittää. :)



Hyvää itsenäisyyspäivää! :)

perjantai 5. joulukuuta 2014

Joulukalenteri läskeille, luukku 5.

Jotain kokonaisvaltaisempaa tänään. Ulkona oli jo niin liukasta, etten meinannut pysyä pystyssä, joten en ainakaan nyt laita mitään ulkoliikuntaa. Kokeilin tätä hiukan ja tämä oli yllättävän tehokas. Ja lupaan, että teen tämän itsekin kunnolla ensi viikolla, kun saan taas liikkua.




Tämä on vain kymmenen minuuttia, joten tehkää kahdesti! :)

torstai 4. joulukuuta 2014

Veren maku suussa

Ihan kirjaimellisesti, tulin juuri hammaslääkäristä. Minulta poistettiin se kauan vaivannut hammas ja nyt yritän kaikin keinoin pitää kieleni kurissa, etten koskisi siihen haavaan. Toinen puoli naamaa on turvoksissa ja tunto on poissa. Mutta poisto oli sinällään todella helppo, luulin, ettei hän ollut vielä edes aloittanut, kun hän sanoikin, että saat nousta! Ja onneksi laittoi tikit, niin ei niin kovasti vuoda verta, mutta sen verran, että koko ajan on inhottava maku suussa, eikä saa pariin tuntiin juoda mitään tai huuhdella suutaan, joten pitää vain kestää.

Enkä saa nyt sitten harrastaa liikuntaa kolmeen päivään, mutta älkää luulkokaan, etten laittaisi teille läskijoulukalenterin luukkuja! Ja todella harmi, etten voi itse näitä tehdä, koska huomiseksi olin ajatellut maratonin juoksemista traktorinrengasta perässä vetäen. Mutta te muut voitte tehdä sen ja kertoa sitten, millaista oli. Seuraavana päivänä luvassa on 10 kilometrin uinti luonnonvesissä, kun ne ovat vielä sopivasti sulia. Harmittaa kyllä kovasti, etten itse saa tehdä näitä luukkuja.

Viime yö oli taas hirveän raskas ja nyt väsyttää, mutta yö myös pelottaa. Nukkumaanmeno venähti jonnekin aamukahteen ja sitten en enää saanutkaan nukuttua, kun kaikenlaista alkoi taas pyöriä päässä. En ymmärrä miksi aamuyön tunteina kaikki tuntuu aina niin paljon pahemmalta. Olen ollut aika yksinäinen nyt koko syksyn ja muutenkaan syksy ei ole vastannut odotuksiani. Luulin tunnelmoivani joulusta joulublogeja lukien ja jouluvaloja sytytellen, mutta tunnelma on ollut aika ankea ja mieliala alhaalla. Ja siitä todella huomaa, miten surkeaa elämää viettääkään, kun ihan vilpittömästi piristyy siitä, että saa jutella hammashoitajan kanssa verenvuodosta. :D Mutta ihan mikä tahansa ihmiskontakti auttaa, vaikkei tietenkään ole sama asia kuin jos olisi ihan niitä läheisiä ihmisiä. Mutta se, että saa edes jutella jonkun kanssa, vaikka jostain ihan turhasta, on suuri asia, kun yleensä olen ihan yksikseni. Olen ennenkin kertonut siitä, että omassa asunnossani tuntuu aina olevan jotenkin muusta maailmasta poikkeava ilmapiiri ja täällä vajoan aina johonkin omaan todellisuuteeni, joka on aika ikävä paikka. Siinä paikassa ei ole yhtään toivoa. Öisin kaipaisin seuraa kaikista eniten, yöt ovat jotenkin poikkeuksellisen yksinäistä aikaa ja kaipaisin sitä öistä elämää, jota kai normaaleilla ihmisillä on. Silloin nuorena, kun oli vielä kavereita, minusta oli niin hienoa, kun joku jäi yöksi, enkä olisi millään raaskinut mennä nukkumaan. Ja meillä oli usein sukulaisia yökylässä, tykkäsin siitä aina ihan hirveästi. Juuri niistä öistä, vaikka toki niistä öitä ympäröivistä päivistäkin. Pienenä aina ajattelin, että miten hienoa olisikaan sitten joskus aikuisena, kun olisi kumppani ja saisi viettää hänen kanssaan kaikki yöt yhdessä. No, sitä en saanut koskaan kokea ja muutenkin vietän kaikki yöni yksin, mutta minusta olisi hienoa vaikka ihan vain sekin, että olisi joku kaveri, jonka kanssa voisi vaikka olla myöhään illalla jossakin, missä nyt normaalit ihmiset ovatkin, saati sitten kokonainen yö. Siitä huolimatta, että yöni ovat välillä niin rankkoja ja elämäni pahimmat hetket ovat sijoittuneet öihin, minä myös rakastan öitä ja edelleen niissä on jotain taianomaista. Mutta niissä on jotain intiimiä, jotain, jonka voi kokea vain toisen ihmisen kanssa ja vaikka päivisin koen olevani ihan kokonainen ihminen yksinkin, öisin olen vain puolikas, jolla ei ole aavistustakaan siitä öisestä maailmasta, johon muut pääsevät osallisiksi. Varsinkin aamuyöt tuntuvat joskus sellaisilta, etten ole ihan varma, selviänkö aamuun. Vaikka tähän saakka olen näköjään selvinnyt.

Sain myös kuulla äsken äidille soitellessani, että yksi tuttava oli tehnyt eilen itsemurhan. Hänellä oli perhe ja puoliso ja lapsenlapsia. Mutta ehkä hänenkin öissään väijyi hirviöitä, en tiedä. En tunne häntä niin hyvin, että minulla olisi aavistustakaan hänen tekonsa syistä, mutta minun on aina vaikea ymmärtää sellaisten ihmisten itsemurhia, joilla näyttäisi olevan niin paljon elämässään. Kun minäkin vielä riipun kiinni elämässä, mikä sai ihmisen, jolla oli niin paljon läheisiä, luovuttamaan... No, kai hänellä on syitä, joista minä en tiedä tai joita en ymmärrä. Kamala tapaus joka tapauksessa. 

Mutta lähden nyt apteekkiin hakemaan antibioottikuuriani ja suundesinfiointiainettani. Miten sujui tänään käsivarsitreenit? 

Läskijoulukalenterin 4. luukku

Käsivarsien kiinteytystä olisi luvassa tänään. Tässä on nyt käsipainot apuna, mutta niiden tilalle voi käyttää vaikka puolen litran vesipulloja tai mitä tahansa käteensopivaa esinettä. Minä käytin kahta Erioil -pulloa. :)




Video on aika lyhyt, koska tässä vain neuvotaan liikkeet, joten joudutte vähän pysäyttämään videota, mutta testasin useampaa käsijumppavideota ja pidin tästä eniten. Liikkeitä on kahdeksan erilaista ja sovitaanko, että teette tämän kolmesti eli 30 kappaletta jokaista liikettä. Tietysti saa tehdä enemmänkin, jos tykkää. :) Ainakin minulle käsivarsien kiinteytys tulee tarpeeseen, ne ovat ehdottomasti ongelmallisin alue kehossani. 

Ja joulu lähestyy edelleen... :)

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Joulukalenteri läskeille: 3. luukku

Koska loppuviikoksi on luvattu kurjaa keliä, ajattelin tälle päivälle jotain ulkona tehtävää. Itse tykkään kovasti kiivetä portaita ja nehän on myös helppo ja tehokas tapa treenata reisiä ja peppua, joten niitä siis tänään. Kannattaa ensin kävellä pieni lämmittävä lenkki, niin nousu onnistuu paljon helpommin. Ja jos ei nyt kerta kaikkiaan minkäänlaisia portaita ole missään lähimaastossakaan, niin sitten pitää tehdä jokin porrasmainen viritelmä, jolle nousee yhä uudelleen. Tämän minun asuinkerrostaloni yksi kerrosväli on 18 porrasta (muuten laskeminen helpottaa nousua!) ja viidenteen kerrokseen on neljä kerrosväliä noustavana, joten se tekee yhteensä 72 porrasta. Se oli tähän taloon muuttaessani niin paljon, etten pystynyt sitä ilman lepotaukoa nousemaan, nyt ei kaksi kertaakaan tunnu kovin pahalta ja kolmaskin vielä jotenkin menee, joskin tyyli kärsii melkoisesti siinä vaiheessa. :D Minulla on toisinaan tapana kiivetä portaat pari kolme kertaa ylös ja alas lenkin jälkeen, se muuten myös vähentää väsymystä jaloissa, kun liike muuttuu erilaiseksi. Kannattaa kokeilla, jos jalat väsyy kävellessä (olen myös huomannut, että kävelykin helpottuu, kun välillä juoksee, kai se ehkäisee puutumista tai jotakin) ja muutenkin se on kiva loppupinnistys lenkin jälkeen. 

Joten, kolmannen päivän tavoitteena voisi olla 200 porrasta. Niitä ei tarvitse kävellä yhdellä kertaa, voitte vaikka päivän mittaan käytää portaita hissin sijaan ja sitten illalla tehdä loput nousut kotona. 

Kolme viikkoa jouluaattoon!! 

tiistai 2. joulukuuta 2014

Läskien joulukalenterin 2. luukku

Tämän olisi nyt pitänyt olla ekassa luukussa, mutta vähän ryssin, kun unohdin koko jutun. Olin ajatellut, että alkuun tekisimme kuntotestin tyyppisen harjoituksen, jotta sitten voisi aattoaamuna testata, onko kunto yhtään kohonnut. Törmäsin joskus aiemmin netissä juttuun, jossa käsiteltiin sitä, mikä on hyvä peruskunto ja sitä neuvottiin testaamaan kolmella liikkeellä; ihan perus vatsalihasliikkeillä, punnerruksilla ja jalkakyykyillä. 30 sekuntia kutakin, punnerruksissa saa pitää polvet maassa. Ja kuulemma jokaisen pitäisi pystyä tekemään vähintään 10 istumaan nousua, 15 punnerrusta ja 20 jalkakyykkyä 30 sekunnissa. Testaan itsekin vasta huomenna miten onnistuu, mutta en ole liian optimistinen kyllä noiden suhteen, minullahan on suuria vaikeuksia saada tehtyä ollenkaan noita vanhanaikaisia vatsalihasliikkeitä. :/ Kirjoittakaa tulokset itsellenne ylös (tai kommenttiboksiin, jos haluatte :)), aattona teemme tämän uudelleen. Tai no, ehkä ennemminkin aatonaattona. :) 

Ja tuon testin lisäksi ajattelin taas kokeilla joogaa. Minusta jooga kuulostaa ajatuksena kivalta, mutta käytännössä se on vain omituista... Tämän nimenomaisen videon valitsin, koska ohjaaja ei ärsyttänyt minua. :D


Tämä on tarkoitettu aamuksi ja laitan tämän taas ajastettuna ilmestymään aamuseitsemältä, mutta eiköhän samat harjoitukset voi tehdä illallakin. Tämä on kivan rauhallinen, eikä vaadi mitään apuvälineitä, joten tämä sopii myös loppuverryttelyksi, jos joku harrastaa enemmän liikuntaa. 

Ja koska loppuviikoksi on luvattu plusasteita ja vesisadetta, huomiseksi keksin jotain ulkona tehtävää. :)

maanantai 1. joulukuuta 2014

Klip klop klip klop hevonen on Pop

Katselin viikonloppuna pikkujoulun kunniaksi Histamiinia. Se on ainoa joulukalenteri, jonka muistan lapsuudestani ja ostin DVD:n jo muutama vuosi sitten, mutta ei ole tullut kuitenkaan katsottua. Se ei ole yhtä hyvä kuin muistin, mutta kai 5-vuotiaana ajattelee asioista eri tavalla kuin melkein 35 -vuotiaana. Histamiini on silti edelleen ihana. :) Mutta kiva, kun nyt koko ajan pyörii päässä jotain Histamiini -sitaatteja ja äsken yllätin itseni lauleskelemasta: "Näin eilen perhosen ja söin sen kukkasen. Niin eihän tehdä saa, siks pyysinkin Ihaa." :D Onneksi olen yksin kotona. :) 


Tein myös uuden juoksuennätyksen ihan vahingossa. En ole vielä luovuttanut, mutta en ole edistynytkään ja olen enemmänkin ajatellut, etten nyt ennen joulua niin mieti niitä minuutteja, vaan juoksen sen verran kun pystyn ja sitten taas välillä kävelen, enkä ole edes katsonut kelloa. Mutta tänään tajusin, että minulla on tasan kuusi minuuttia ehtiä haluamaani bussiin ja sen sijaan, että olisin entiseen tapaani luovuttanut, päätin yrittää juosta. Ehdin paikalle juuri, kun bussi laittoi vilkun päälle, joten pystyin juoksemaan kuusi minuuttia. Tai no, juoksu on edelleen turhan optimistinen sana, mutta pystyin liikkumaan nopeammin kuin kävelytahtia. Tosin sitten olin vielä kotonakin hengästynyt... Olen ennenkin huomannut, että minun on paljon helpompi juosta, jos pystyn keskittymään johonkin muuhun. Jos mietin sitä aikaa ja katson kelloa, väsyn paljon helpommin, mutta kun nyt olen muutenkin juossut katsomatta kelloa sen verran kuin pystyn, se tuntuu helpommalta. Tosin tänään oli jo niin liukasta, että ellei suurin osa pätkästä olisi ollut hiekkatietä, en olisi uskaltanut juosta. Ja kun tulee kunnolla liukasta, en aio edes yrittää, minulla on täysi työ pysyä pystyssä hyvälläkin säällä. Mutta olen nyt aika motivoitunut kokeilemaan juoksua ihan tosissani keväällä ja toiveena olisi, että ensi vuonna tähän aikaan voisin kertoa täällä käyneeni ihan oikeasti lenkillä juosten. No, katsotaan nyt, miten se sujuu. 

Muutenkin minulla on ollut jo pitkään sellainen tunne, että kun joulu on ohi, yritän ihan tosissani pudottaa nämä loput kilot. Ei ne nyt mikään katastrofi ole sinällään, enkä usko, että elämäni muuttuu muutamasta kilosta enää mihinkään, mutta kun sen 75 aikoinaan tavoitteeksi asetin, haluaisin myös saavuttaa sen. Sillä olisi merkitystä itselleni, jos yhden ainoan kerran elämässä saavuttaisin laihdutustavoitteeni. Ja toisaalta, viime vuonna tähän aikaan minulla oli hetken tunne, että olen laihtunut, mutta kun joulun aikaan lihoin, aloin tuntea itseni taas aivan valtavaksi ja vaikka ne joulukilot sitten lähtivät, valastunnelmat jäivät. Olen laihtunut kaiken kaikkiaan melkein 40 kiloa, mutta tunnen itseni ihan yhtä lihavaksi kuin silloin pahimmillani. Tiedän kyllä laihtuneeni, mutta minusta ei tunnu siltä ja se harmittaa. Pudonnut paino ei tunnu paljolta, ehkä siksi, kun olen kuitenkin edelleen lihava. Mutta minulla on sellainen hassu tunne, etten ole laihtunut oikein yhtään, eikä 40 kiloa ole paljon mitään... Ja nyt, kun on ollut kylmä, olen pukeutunut paksummin ja laittanut useampia kerroksia päällekkäin ja tunnen itseni joksikin michelin-ukoksi. Se tuntui mukavalta, kun viime syksynä tunsin itseni hetken pienemmäksi, jospa taas tuntuisi siltä, jos pääsisin seiskaviiteen. Mutta en edes toivo sitä nyt joulun aikaan, aion taas syödä aivan mitä huvittaa ja surra niitä kiloja sitten myöhemmin. Kahtena viime vuonna ne lähtivät aika helposti, joten en ole niistä niin huolissani nytkään. Näiden muiden kilojen suhteen sen sijaan en ole yhtä optimistinen. Toki silti toivon, että näiden läskijoulukalenteriluukkujen tekeminen auttaisi pääsemään edes yhdestä kilosta eroon ennen joulua. Sen vastineeksi saisi syödä aika paljon lanttulaatikkoa. :)

Aamulla taas läskijoulukalenteripostaus. Kuinka moni teki tämänpäiväisen? 

Joulukalenteri läskeille: Luukku 1

Ensimmäisestä luukusta löytyy vatsalihasliikkeitä. Näiden pitäisi olla pääosin helppoja, joskin minulla oli vähän vaikeuksia tuon "tuulimyllyn" kanssa... Ja kun sanon vähän vaikeuksia, tarkoitan, ettei siitä tullut yhtään mitään. :D Mutta muuten nämä olivat joko helppoja tai sovellettavissa helpoiksi, eikä mitään apuvälineitä tarvita. Video on vain kahdeksan minuuttia pitkä, mutta ainakin minä vähän lepäilin liikkeiden välillä, joten tämän voi tehdä oman kuntonsa mukaan joko leväten liikkeiden välillä tai useampaan kertaa peräkkäin tai mitä tahansa siltä väliltä. Kunhan teette jotakin ja huomisaamuna tuntuu vatsassa, että olette tehneet jotakin. :)