torstai 31. joulukuuta 2015

Sekalaisia joulujuttuja

Blogissani on näköjään tapahtunut jonkinlainen joukkopako ja kokonaiset yhdeksän ihmistä ovat saaneet tarpeekseen jorinoistani kerralla.  Varmaan puolentoista vuoden ajan on ollut niin, että aina kun blogini saa 147. lukijan, yksi vanha lukija lähtee parin päivän sisällä, mutta nyt onkin sitten tekemistä, jos vielä joskus 147 lähestyy. Olen tosiaan ollut vähän vaikeuksissa aiheiden suhteen, koska tuntuu, että kaikki on jo sanottu, mutta täällä kuitenkin vielä ollaan. :)

Joulu on sujunut ihan hyvin. Minulla oli ihan hirveä kiire ennen joulua, hädin tuskin ehdin nukkua ja vähän pelkäsin, että ehkä ahdistuisin, kun on aikaa vain olla, mutta olen voinut hyvin. Painajaisia lukuun ottamatta olen ollut lähes normaali. Tosin täytyy sanoa, että kurjan sään takia oli vähän vaikea löytää joulutunnelmaa, vasta tällä viikolla on tuntunut jouluiselta. Meillä on kyllä hyvin vähän lunta, mutta on kuitenkin. Tänään kävin aamulla kaupoissa ja tutkin ihan innoissani joulutavaroita, vaikka joulu on lähes ohi! Tai no, minun jouluni ei tosiaankaan ole vielä tähän aikaan ohi. Mutta harmi, ettei ollut jouluinen sää ennen joulua, sillä olisi kyllä  niin suuri merkitys.  No, ehkä ensi vuonna. :)

Viimeiset pari päivää olo on ollut todella kurja ja olen yrittänyt toiveikkaasti väittää itselleni, että tämä on vain hyasinttien aiheuttamaa allergiaa, mutta kylmä totuus taitaa olla, että olen tulossa kipeäksi. En kyllä tajua miten, koska en ole pahemmin poistunut kotoa ja kukaan kotonakaan tapaamani ihminen ei ole ollut flunssassa. Mutta kurkkuun ja silmiin sattuu ja nenä vuotaa. Jalat tuntuu vielä normaaleilta, joten kuumetta ei ole. Mutta olen toiveikas, että tämä menisi kohta ohi ilman, että tulen kunnolla kipeäksi.

Aiemmin minun oli tarkoitus kirjoittaa kaikenlaista jouluista tännekin ennen joulua, mutta se suunnitelma nyt sitten jäi, koska en ehtinyt edes saada kotona tehtyä kaikkia jouluvalmisteluja. Ajattelin kuitenkin, että voisin nyt vielä kirjoittaa yhden vähän jouluisemman postauksen, koska onhan vielä joulukuu ja minulla ainakin joulu jatkuu vielä pitkälle tammikuuhun. Olin aiemmin kopsannut jostain jonkinlaisia joulukysymyksiä(joita en jaksanut suomentaa) ja ajattelin, että voisin sekä vastata niihin nyt, että myös laittaa joitain kuvia, joita olen napsinut.

1. Which Holiday Do You Celebrate?
Joulua. :)

2. What is Your Favorite Holiday Drink?
Minulla ei ole mitään erityistä joulujuomaa, mitä joisin. Pidän vedestä ja Pepsi Maxista ihan ympäri vuoden.

3. What is Your Favorite Holiday Movie?
Siitä huolimatta, että rakastan joulua, en pahemmin ole katsellut joululeffoja. Katsoin joskus The Holiday:n ja se oli aivan hirveää roskaa! Mutta lasketaanko Bridget Jones jouluelokuvaksi? Siitä kyllä pidin. Ja myös Love Actually on ihan ok, siinä on hyvä joulutunnelma.


Ja tietysti lumiukko on todella oleellinen osa jouluani, yhtä poikkeusta lukuun ottamatta olen katsonut sen joka vuosi niin kauan, kuin jaksan muistaa. Nyt ostinkin sen varmuuden vuoksi DVD:nä, ettei se enää koskaan jäisi välistä.


Tänä vuonna olemme myös katselleet Downton Abbey:ta koko perheen voimin. Pari ekaa tuotantokautta ostin DVD:nä, mutta otin nyt Netflix:in, ehkä tulen sen kanssa paremmin juttuun kuin HBO:n kanssa. 



Lisäksi jouluperinteisiini kuuluu sekä The Big Fat Quiz of the Year ja Would I Lie To You:n joulujakso. Ja btw. jos joku haluaa kilpailla minua vastaan Big Fat Quiz:issa, niin minä en tiennyt vastausta yhteen ainoaan kysymykseen! Siinäpä teille haastetta! :)

4. Is your Christmas tree real or fake?
Minulla on monta, mutta aito kuusi on aina oltava!


Yksi kuva kuitenkin uudesta tulokkaasta, tämä oli pakko saada, vaikka väri ei ollut ihan täydellinen ja seitsemän euroa tästä räähkästä oli aika paljon! Mutta se on pinkki! Tai ainakin sinnepäin... :)

5. Candy Cane or Gingerbread Men?
Ostan aina karkkikeppejä, mutta enemmänkin ne ovat meillä koristeina, kuin herkkuina. Taisin itse asiassa syödä viime joulun karkkikepit pääsiäisenä.


Muutenkin karkit on minulle enemmän koristeluelementti kuin herkku. Nämäkin ostin lähinnä, jotta saisin syyn käyttää noita ihania pikkupurkkeja, joita olen ostanut ja jotka ovat olleet kaapissa vaikka kuinka kauan.

6. What is Your Favorite Christmas Song?
Suosikkini ovat sellaisia, joita olen kuullut lapsuuden jouluina. Niitä on aika monta, mutta pidän esimerkiksi Tontusta, Wham:in Last Christmas:ista ja Leevi and the Leavings:in Jossain on vielä joulu:sta. Ne ovat sellaisia, joita aina lapsena kuuli radiosta. 

7. What is the Weirdest Gift You've ever Received?
Apua... Olen kerran saanut joululahjan, jota ei lopultakaan kukaan tunnistanut, joten ehkä sitten se.

8. Have You Ever Made a Snowman?
Kyllä, jopa tänä vuonna! :) Laittaisin kuvan, ellei se olisi niin tunnistettava.

9. What is Your Favorite Winter Fragrance?
Hyasintti, vaikka olen sille ihan hirveän allerginen. Joulukukat kuitenkin on niin suuri osa joulutunnelmaa, että niitä on silti pakko saada. Suosikkejani ovat valkoiset joulutähdet. 


Tänä vuonna ostin myös jouluruusun, kun niitä oli kaikkialla. Näin jossain, että oli laitettu jouluruusu sammaleella täytettään maljakkoon ja lisätty helmiä, mutta en tiedä, vastaako oma versioni nyt ihan sitä... :)


10. Be honest: do you like giving gifts or receiving gifts better?
Ihan ehdottomasti antamisesta. Tunnen oloni lähinnä epämukavaksi, kun joku antaa minulle jotain.

11. What Is Your Favorite Christmas Color?
Punainen, hopea ja valkoinen. Ja toki minulla nykyään on pinkkejäkin koristeita.


Näitä hyöhenkransseja oli yhtenä vuonna Sokoksessa ja ne olivat minusta hienoja, mutta kalliita, joten tein itse... Se ei ehkä aivan ole samanlainen, kuin se Sokoksen kranssi, mutta... :D


Tämän tulostin netistä ja minusta se näyttää ihan kivalta. :)

12. Do You Like To Stay In Your PJs or Dress Up for Christmas?
Pyjamissa ihan ehdottomasti! Suosikkijoululahjojani ovat pyjamat ja vietän muutenkin lähes kaiken kotonaoloaikani pyjama päällä. Otan myös jouluisin käyttöön uudet tossut, tänä vuonna pinkit jäniskuvioiset. :)


13. Are you a pro-present wrapper, or do you fail miserably?
Olen itse asiassa aika hyvä paketoimaan. Minulla oli kerran kauan sitten työpaikka, jossa vietin suuren osan päivistäni paketoiden. Minulla tosin oli käytössä vain luonnonvalkoista paperia ja ruskeaa pakkausteippiä, mutta  opin aika taiteelliseksi niiden kanssa. Mitä pomoni ei arvostanut sitten yhtään. :)


Tein kuitenkin tänä vuonna pari kangaslahjasäkkiä hankalan muotoisia paketteja varten. Ja ne voi myös käyttää uudelleen, niin ei tule heitettyä niin paljon materiaalia hukkaan. 

14. Have You Ever Buildt a Gingerbread House?
Yritin kerran ja se oli katastrofi. Rikoin sen saman tien ja päätin, ettei ikinä enää!

15. Favorite Christmas Meal or Treat?
Lanttulaatikko ja sienisalaatti! Nam!

16. Colored Lights or White?


Pidän enemmän värivaloista. Suosikkivaloni ovat olleet minulla lapsuudestani saakka (tai eivät oikeastaan nämä nimenomaiset, mutta samanlaiset) ja ne ovat ainoat valot, jotka ovat meillä vielä käytössä, muut ovat vuosien varrella korvautuneet led-valoilla. Mutta meillä on paljon valoja ja useampi kuusikin, joten vähän kaikenlaisia valoja löytyy.


Tästä kyntteliköstä en vieläkään ole oikein varma, mutta löysin sen silloin Anttilan loppuunmyynnistä kympillä. Toisaalta se on herttainen, mutta toisaalta...


Luen aina joulun aikaan lastenkirjoja, lähinnä Mauri Kunnaksen joulukirjoja. (Tuo Kama Sutra on joskus saatu (ilmeisesti vitsikkäänä?) lahjana.) Joulupukki -kirjan muistan jo lapsuudestani ja minulle Mauri Kunnaksen joulupukki näyttää juuri siltä oikealta Pukilta. :) 



Tänä vuonna luin myös Nalle Puh:ia, koska löysin sen kirpparilta parilla eurolla. :)


Ja joulu ilman Harry Pottereita ei vain ole joulu! :) Olen joskus saanut lahjaksi sellaisen Harry Potter -kirjan, jossa oli noita pulloon kiinnittämiäni tarroja, siepin ja ajankääntäjän olen ostanut ebaysta punnalla kappale. :) 


Keräilen myös Sleichin (metsän)eläimiä, jotka laitan esille jouluisin, tänä vuonna uudet tulokkaat olivat jääkarhuperhe.



Lisäksi minulla on yleensä tapana ostaa joulunaikaan jotain vähän "erityisempää" kosmetiikkaa, mutta koska kosmetiikkalakkoni meni tänä vuonna aika persiilleen, ostin vain pari juttua. Ostin tosiaan sen Versace:n Bright Crystal Absolu -parfyymin (joka muuten ei ole sama tuoksu kuin bright crystal, kuten aiemmin väitin, koska myyjä väitti minulle niin), vaikka sekään ei kovin hyvin pysy iholla, muutaman ihanan jouluisen kosteusvoiteen The Body Shopista ja jo aiemmin syksyllä tein Lushille pettymykseksi osoittautuneen tilauksen, josta sentään jotain säästyi jouluksikin. Tilasin mm. ylistetyn Snow Fairy suihkugeelin, joka ei ollutkaan mitenkään ihmeellistä. Myöskään nuo kylpypommit eivät ole mitenkään ihmeellisiä, kuten ei saippuatkaan... Ja myös muovailtava saippua osoittautui pettymykseksi. 


Sain aikaan jonkinlaisen lumiukon, mutta massaa oli todella vaikea muovata ja kun laitoin sen lavuaarin reunalle, joka kerta, kun siihen osuu pisarakin vettä, se kohta sulaa(kuten kai lumiukon kuuluukin). Ja tuota oranssia jäi ylimääräistä, joten käytin sen palan saippuana ja se värjäni kynteni ja kynsinauhani oransseiksi. Tämä kai siis oli tarkoitettu lapsille leluksi kylpyyn, mutta en tiedä, miten se toimisi siinäkään, koska värilliset kohdat todella sotkevat ja väriä on vaikea saada irti lavuaaristakaan... 

Ja vielä pari kuvaa, mitä otin; tässä se peura, joka jäi ainoaksi ostoksekseni Stockmannin jouluosastolta. :)


Jouluna käymme myös hautausmaalla; se oli upea kaikkine sytytettyine kynttilöineen, vaikka en onnistunutkaan saamaan siitä hyvää kuvaa: 


Ja saunassakin toki käymme, mutta sinne en sentään vienyt kameraa(kännykkää) mukanani. :) Ostin tänä vuonna eukalyptus -vihdan ja sehän levisi joka paikkaan... :D Siivoan lehtiä varmaan vielä juhannuksenakin. :)

Joten, tässä oli nyt joitain juttuja, jotka kuuluvat jouluuni, vaikkakin nyt tällä joulun pahemmalla puolella esiteltyinä. 

Tänään on uudenvuodenaatto, yritän olla miettimättä sitä liikaa, koska minua vuoden vaihtuminen ja vanheneminen vain ahdistaa. Mutta siitä huolimatta, hyvää Uutta Vuotta kaikille! :)

maanantai 21. joulukuuta 2015

Joulukiireitä

Minulla oli aikomuksena kirjoittaa joulun alla kaikenlaista jouluaiheista tänne blogiinkin, mutta olen ollut niin kiireinen, etten ole ehtinyt edes syödä. Mikä kai on hyvä asia. Yksi päivä siivosin suunnilleen jalat ristissä, koska tuntui, etten ehdi edes vessassa käydä. Ja olen katastrofaalisesti jäljessä aikataulustani, joten en tiedä, mitä tästä tulee. Tai no, joulu tulee parin päivän päästä, oli sitten kodinhoitohuoneen kaakelit pesty tai ei. Se on minulla aina se viimeinen siivouskohde ja yleensä siinä käy joulun alla niin, että ei vain aika riitä.

Sunnuntaina vielä laiskottelin, enkä tehnyt muuta kuin paketoin lahjat ja se sai minut vielä pahemmin jälkeen aikataulustani. Tosin lahjojen paketointikin kyllä käy työstä, varsinkin kun keskimmäinen kissa tuli "auttamaan". Sanoisin jopa, että jos pitää valita nelijalkaisen apulaisen ja yksin tekemisen väliltä, niin ehkä kannattaa tehdä yksin... :) Jo puolessa välissä paketointia meillä oli teippiä hännässä, yksi lahjapaperirulla oli purtu rei'ille, lahjanaru oli pakko heittää pois, koska se oli niin solmussa, ettei sitä olisi saanut ikinä auki ja osa pakkausmateriaalista oli syöty. Ja myös kissa aiheutti hankaluuksia.

Tein muuten tänä vuonna jopa joulutorttuja. Sehän on yksi minun jouluperinteistäni, että ostan aineet joulutorttuja varten ja sitten heitän ne kesällä käyttämättöminä pois. Tänä vuonna päätin, että olkoon, mutta kun tein jotain muuta voitaikinasta ja sitä jäi ylimääräistä, niin tein sitten torttuja. Tosin jouduin käyttämään taatelihilloa, kun en tosiaan ollut ostanut aineksia. Mutta ihan hyviä niistä tuli. Olen muutenkin leiponut varmaan enemmän kuin koskaan, olen joutunut leipomaan useammalle sukulaiselle, koska en kehdannut kieltäytyä ja äitini oli vielä luvannut useammalle ystävälleen, että voin leipoa heille kakkuja. Kakkuja en ole edes maistanut, koska jo pelkkä leipominen sai minut voimaan pahoin, mutta paistoin äidin kanssa pipareita ja koska hän aina huutaa minulle, jos piparit yhtään palaa, keksin, että tänä vuonna voisin syödä todistusaineiston. Jouduin syömään paljon palaneita pipareita...

Nyt alkaa jo näyttää pahalta valkean joulun suhteen... On todella vaikea päästä joulutunnelmaan, kun sataa ja kaikkialla on niin syksyisen näköistä. Toimme jo lauantaina kuusen sisälle ja se tuntuu nyt tällä hetkellä taas niin oudolta... Olen edelleen vähän peloissani joulun suhteen, mutta toistaiseksi kaikki on ihan ok. Toisaalta minulla on tosiaan niin kiire, etten ehdi miettiä liikoja ja olen myös nukkunut melko hyvin. Tosin juuri viime yönä en saanut nukuttua ja jostain käsittämättömästä syystä yritin saada unenpäästä kiinni kuvittelemalla, millainen häntä sopisi kaikille tuntemilleni ihmisille, jos kaikille ihmisille yhtenä kauniina päivänä kasvaisi häntä. Olen melko varma, että se on merkki siitä, että mielenterveysongelmani eivät ainakaan ole ohi... Mutta oli se ainakin mielenkiintoisempaa kuin lampaiden laskeminen.


Huomenna menen vielä jouluostoksille... Toivottavasti siellä ei ole ihan hirveästi ihmisiä, ahdistun väenpaljouksissa. Yritän nyt kuitenkin vielä ehtiä kirjoittaa edes jotain jouluaiheista tai muutenkin ennen aattoa, mutta jos en ehdi, niin toivotan jo nyt varmuuden vuoksi hyvää joulua! :) 

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Ylilääkärin syömistä ei suositella

Sain suurta huvia yksi päivä, kun busseissa oleva näyttö, jossa on mainoksia ja uutisotsikoita, oli jotenkin rikki ja yksi otsikoista kuului: "Ylilääkärin syömistä ei suositella". Totta sinällään, kannattaa aloittaa vaikka kandeista, niin menee vähemmän yhteiskunnan varoja hukkaan. 

Joulu lähestyy uhkaavasti ja tunnelmat on tällä hetkellä aika epätodelliset. Nyt kun on ollut pientä pakkasta, on joulun lähestyminen tuntunut hieman realistisemmalta, mutta syksyisessä säässä ja vesisateessa on ollut vaikea kuvitella, että ihan kohta on joulu. Tosin olen siivonnut kuin hullu ja tänään leivoin 12 kakkua, joten ihan selvästi joulu on lähestymässä. Hassua oli, että vaikka en syönyt kakkuja valmiina tai taikinana, illalla minulla oli silti huono olo kaikesta siitä sokerista ja voista. :D Ja huomenna pitäisi vielä leipoa muutama kakku lisää ja lisäksi pipareita. Piparien leipomisesta pitäisi viimeistään tulla jouluinen olo, koska leivon ne yhdessä äidin kanssa ja hän huutaa kuin palosireeni, kun aina onnistun polttamaan ainakin muutaman piparin. 

Muuten en oikein tiedä, miltä minusta tuntuu. Yritän olla ajattelematta liikoja ja pitää unirytmin säännöllisenä, mutta välillä joulu pelottaa, koska viime joulu oli rankka. Ja kun tiedän, että vaikka kuinka yrittäisin, jos ahdistun, en voi sille yhtään mitään. Mutta joulu on ensi viikolla joka tapauksessa ja voin vain toivoa parasta. Olen nyt yrittänyt keskittyä vanhempiini ja siihen ajatukseen, että yritän luoda heille mahdollisimman hyvän joulun ja olla ajattelematta itseäni. Ehkä se on ongelman ydin, ehkä itsekeskeisyyteni ja itsekkyyteni on pahin ongelmani masennuksen suhteen, koska mietin niin paljon asioita, joita minä olisin halunnut ja joita minä en saanut, sen sijaan, että yrittäisin parantaa niiden ainoan kahden ihmisen elämää, jotka minulla on. Ja ehkä se on niinkin, että juuri siksi minulla ei ole ketään muuta, itsekeskeisyys ja itsekkyys kun eivät ole mitenkään miellyttäviä luonteenpiirteitä. 

Olen tosin nukkunut nyt aika levottomasti, koska ostin vihdoinkin uuden petarin ja se on aika kova... Minulla oli petari, joka oli suunnilleen yhtä vanha kuin minäkin ja päätin, että nyt luovun siitä.  Olen itse asiassa jo kahdesti aiemminkin ostanut uuden petarin, mutta aina hakenut sen vanhan takaisin. Nyt heitin vanhan kokonaan pois (aivan valtavaa syyllisyyttä tuntien!), joten ei auta kuin tottua uuteen. Vanhassa oli sekin ongelma, että aina kun pesin päällisen, se kutistui taas hiukan lisää, jolloin jouduin leikkaamaan sitä sisällä olevaa pehmustetta pienemmäksi ja patja oli käynyt vuosien kuluessa aika pieneksi sängyn kokoon nähden. Mutta nyt herään joka kerta kun liikahdankin, koska sänkyni tuntuu niin erilaiselta. Toivottavasti totun siihen nopeasti, koska haluan pystyä nukkumaan ne pahimmat aamuyön tunnit tähän aikaan vuodesta. 

Meillä täällä tosiaan on nyt vähän pakkasta ja ilma on ollut aivan ihana. Puhelimeni sääjuttu(miksi sitä pitäisi kutsua?!?) näyttää tällä hetkellä, että sataa lunta, mutta ei valitettavasti sada. :( Ehkä aamulla olisi lunta. Tosin maa on niin jäässä, että se näyttää siltä kuin jotain valkoista olisi hiukan maassa. Kävelin tänään pitkän lenkin koiran kanssa metsässä ja siellä on niin hiljaista ja rauhallista ja oli juuri sopivan kylmä ilma(ja putosin johonkin veden täyttämään kuoppaan vasta kun olin jo melkein kotona...), enkä muista, milloin olisin viimeksi nauttinut niin paljon kävelystä. 

Ja herkkulakko on nyt virallisesti ohi, mutta minua ei oikeastaan ole huvittanut syödä mitään hyvää... Tutkiskelin jo netistä, josko se olisi oire jotain vakavammastakin... :) Tai ihan vakavasti ottaen, ruokahaluttomuus voi olla oire maksaongelmista, joita muutenkin pelkään kuollakseni, koska käyttämiini masennuslääkkeisiin liittyy riski maksan vaurioitumisesta ja meninkin niin paniikkiin, että olin viikon ilman lääkkeitä, mutta sitten menin paniikkiin siitä, miten paljon ahdistuisin joulun aikaan ilman lääkitystä ja ajattelin, että ehkä tämä on vain sattumaa ja aloin taas syömään lääkkeitä. Aion kuitenkin tilata joulun jälkeen lääkärille ajan, jotta minulle tehdään maksakokeet ja puhua myös lääkityksen lopettamisesta. Tai haluaisin kokeilla, miltä minusta tuntuu ilman lääkitystä. Voinhan sitten aina aloittaa uudelleen, jos en selviä ilman. Mutta se tosiaan joulun jälkeen, tähän vuodenaikaan tarvitsen kaiken avun, mikä on saatavilla. 

Minulla on ollut mielessä kaikenlaista, mistä pitäisi kirjoittaa, mutta en nyt muista, mitä ne asiat olivat... Jotain jouluaiheista yritän ehtiä kirjoittaa vielä ennen joulua. :)

Ihanaa joulun odotusta! :)

tiistai 8. joulukuuta 2015

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Tai siis itsenäisyyspäivähän meni jo, mutta aloin kirjoittaa tätä silloin. Sitten nettini päätti mennä jumiin ja annoin periksi. Itsenäisyyspäivä taitaa olla se päivä, jolloin nettiä käytetään poikkeuksellisen paljon, koska netti on silloin aina jumissa. Olen jo monena vuonna viettänyt sen omalla asunnollani, koska vanhempani katsovat linnan juhlat ja minua ne ahdistavat. Tosin olen taas muutenkin siinä tilanteessa, että päivät on ihan ok, mutta yöt on ihan hirveitä. En tiedä miksi… Ja pelkään mennä nukkumaan, vaikka tiedän, että jos nukahtaminen venyy aamuyölle, silloin minulla on kaikista kauhein olo. Erityisesti viikonloput omalla asunnollani ovat kamalia. Ja yritän hokea itselleni, että ”älä ajattele, älä ajattele, älä ajattele”, mutta älä ajattele –mantran hokeminen vaatii aktiivista ajattelua, mikä estää minua nukahtamasta. Jos taas en keskity hokemaan ”älä ajattele”, ajatukset, jotka tulvivat päähäni, eivät ole sellaisia, jotka edistäisivät rauhallista yöunta. Onko tämä joku masennuksen oma muotonsa? Nytkin olen vielä ihan ok, mutta kun yö tulee, oloni muuttuu hirveäksi. Ja kun tulee aamu ja laitan valot päälle ja nousen ylös, oloni muuttuu taas ihan hyväksi. Miten se voi toimia näin?!

Olen kyllä ollut suorastaan vihainen tästä kamalasta säästä! Koko kesän satoi ja koko syksyn satoi ja nyt valkoinen joulukin alkaa näyttää aika epätodennäköiseltä! Tykkäisin kovasti puuhailla kaikenlaista ulkona, mutta kun aina sataa! Lauantaina olin vielä tarpeeksi typerä mennäkseni ulos ja se oli hirveää! En ollut ottanut huomioon, ettei bussit kulje lauantaina samalla aikataululla kuin arkena,  joten jouduin kävelemään koko matkan kotiin. Ja matkalla pysähdyin vielä toisessa kaupassa, jossa olin suunnitellutkin käyväni ja olin niin märkä, että tuntui kuin olisin käynyt vaatteet päällä suihkussa, tunsin, ettei kasvoillani ole enää pisaraakaan kosteusvoidetta, valuin vettä, en nähnyt eteeni, koska silmälasini olivat märät ja huurteessa ja heti ovesta astuttuani kuulin(en tosiaankaan nähnyt!), kun joku kysyi "Kiinnostaisiko jutella puhelinliittymäasioista?". Varmaan ilmeeni kertoi, että ajattelin, että et hemmetti sentään ole tosissasi, koska ilman, että ehdin vastata mitään, tyyppi sanoi, että ehkä nyt ei ole hyvä hetki... :D Joo, ei tosiaan ollut!

Sain viikonloppuna katsottua True Bloodin loppuun ja loppuratkaisu oli tosiaan… …mielenkiintoinen. Ei minusta nyt kyllä tullut True Blood fania, sarja oli lähinnä outo. Eikä hyvällä tavalla outo. Ja siinä oli ihan liikaa kuolemaa minun makuuni, joten sarjastakin jäi ahdistunut tunnelma, joskaan ei yhtä ahdistunut kuin kirjasta. Joten päädyin katsomaan jonkun elokuvan nimeltä The 12 Wishes of Christmas, joka totisesti oli niin kauheaa kuraa, että sai aivan varmasti ajatukseni pois True Bloodista. Ja nyt vielä nimen tarkistaessani huomasin, että se oli mukamas komedia?!! En edes hymyillyt kertaakaan, saati sitten nauranut! Siis aivan järkyttävää roskaa! Ja minkälainen ääliö, vielä jo huomattuaan, että ne kaksitoista toivetta oikeasti toteutuu, silti käyttää yhden saadakseen parin uusia kenkiä ja yhden, jotta hänen ystävällään olisi kaunis kampaus yhden illan ajan?! Elämä sentään! Aina näiden kohdalla mietin, että miten paljon noille näyttelijöille on maksettu, että he ovat suostuneet näyttelemään tuollaisessa elokuvassa ja eikö heitä nolota se jälkeenpäin?! (Samoin edelleen mietin, että mitäköhän sille peräpukamamainosnaiselle maksettiin siitä, että hän suostui hieromaan kutiavaa ahteriaan puuta vasten…! :D)

Ja vielä kaiken huipuksi, maksoin vahingossa HBO Nordic:in maksun kahdesti ja vaikka se tosiaan oli oma vikani, minua ärsyttää niin hemmetisti, että he kieltäytyvät maksamasta sitä takaisin. Olen pihi, joten en todellakaan tykkää joutua maksamaan tyhjästä. Joten irtisanoin palvelun ihan vain sen takia. Ehkä kokeilen Netflix:iä tai ehkä vain jatkan ilmaisten youtube –videoiden katselua.

Mutta tarkoitus oli kirjoittaa jotain jouluasiaakin ja ajattelin, että voisin laittaa muutamia jouluisia videovinkkejä, joita itse tykkään katsella joulusta haaveillessani. Ja nämä ovat kaikki youtube –videoita, joten näistä ei joudu maksamaan yhtä, eikä varsinkaan kahta kertaa!

Ensin tämä Gadget Man:in joulujakso, joka oli minusta hauska ja aika tunnelmallinenkin. Ihan aidosti muuten haluaisin osan noista härpäkkeistä, joita hän testaa! :) Varsinkin sen googlenallen, se oli ihan paras!

Yksi (joulu)suosikkini on Martha Stewart, josta pidän kovasti muutenkin. Sekä viime vuodelta että tältä vuodelta on kaksi jouluista soittolistaa ja lisää löytyy, kun laittaa hakusanoiksi Martha Stewart Christmas.

Ja yksi ihan ehdottomista joulusuosikeistani on vanhat Aku Ankka videot. Minun lapsuudessa näitä lyhyitä piirrettyjä näytettiin aina aattoaamuisin ja rakastin niitä! Olen ostanut The Chronological Donald DVD:t, joiden katsominen kuuluu aattoaamun ja joulupäiväaamun rituaaleihini, mutta näitä löytyy jonkin verran myös Youtubesta, joskin osa on lyhennelmiä ja osassa on vieraskielisiä tekstejä ja laatukin on välillä vähän mitä sattuu. Mutta tässä on yksi, jossa on useampi pätkä peräkkäin ihan hyvän laatuisina. Näistä varhaisimmat on tehty 30 –luvulla ja ne ovat edelleen hauskoja ja edelleen uskomattoman taidokkaita, varsinkin kun huomioidaan, ettei näitä tosiaan tehty silloin tietokoneella!

Ja tykkään myös katsoa Kirstie Allsopp:in jouluvideoita (ja muitakin käsityö- ja kokkausvideoita). Näitä on Youtubessa aika paljon, mutta aloittaa voi vaikka tästä.

Näitä olen katsellut nyt sekä tänä vuonna, että viime vuonnakin, lisään tähän, jos tulee jokin muu hyvä mieleen. Ja muutkin saa kommettiosiossa muuten vinkata hyvistä joulutunnelmointivideoista! (Haen siis enemmänkin videoita, joissa puhutaan koristelusta tms. en mitään perheen tärkeyttä korostavia tai vastaavia videoita.)

Mutta tosiaan hyvää itsenäisyyspäivää, vaikkakin vähän myöhässä! :)


lauantai 5. joulukuuta 2015

Ihan liian laiha!

Tänään selvisi, että minä raukka olen laihtunut aivan liikaa. :( Olin kaupungilla vähän jouluostoksilla(kun oli niin ihana ilmakin tunnelmaa luomassa…!) ja asunnolleni kävellessäni oli jo pimeää ja satoi aivan kaatamalla ja tuuli päin naamaa ja koska minulla on silmälasit, näkyvyys oli aika heikko. Mutta tie on tuttu, koska olen asunut samassa paikassa jo aika pitkään ja kävelin omissa ajatuksissani. Tai tie olisi tuttu ellei tielaitoksen pojat olisi kaivaneet siihen isoa kuoppaa… Miten ikinä onnistuinkin kävelemään siitä raosta huomaamatta metalliaitaa kummallakaan puolellani, on aivan käsittämätöntä! Siis kun sieltä kuopan pohjalta kömmittyäni käännyin katsomaan, kahden suoja-aidan välissä oli niin pieni rako, että jos joku olisi sanonut, että mahdun siitä, en olisi uskonut, saati sitten siihen, että voin kävellä siitä raosta tajuamatta, että kummallakin puolellani on jotain! Jos se edellä mainittu joku olisi sanonut, että kävelen metalliaitojen raosta ja putoan isoon kuoppaan, olisi se heti tuntunut paljon todennäköisemmin minulle tapahtuvalta asialta… No, joka tapauksessa, sinnehän minä putosin… Onneksi minulla kuitenkin on vielä sen verran pehmustetta ahterissani, ettei käynyt kuinkaan. :)

Tätä ei muuten olisi tapahtunut, jos painaisin vielä sen plus 120 kiloa! Joten mitä tästä opimme… No, joulu on tulossa, joten eiköhän tilanne korjaudu ainakin vähäksi aikaa… Herkkulakko nyt kuitenkin jatkuu vielä ensi viikon, mutta ensi viikon lopussa menen kotiin joululomaksi ja vaikka ajattelin yrittää varata enemmät herkuttelut sinne ihan joulun ympärille, en enää sen jälkeen ole niin ehdottomassa lakossa. Söin kyllä viime viikonloppuna karkin, kun yhdessä kaupassa oli joulupukki ja hän sanoi, että näytän niin reippaalta tyttölapselta, että saan karkin, vaikken ihan pieni enää olekaan. :) (Ja ainakin jälkimmäisessä pukki oli ihan oikeassa!) Laitoin sen karkin sitten mitään ajattelematta suuhuni, enkä sitten viitsinyt sitä pukin nähden sylkeä poiskaan. Mutta ehkä se yksi karkki voidaan unohtaa. Ja saman tien se tuorejuustokin…

Menen tosiaan ensiviikon lopussa kotiin ja omaan asuntooni palaan sitten vasta tammikuussa. Pesin jo pikkujouluviikonloppuna makuuhuoneiden ja olohuoneen ikkunat, katot ja seinät, koska ajattelin, että ehkä voisin tänä vuonna ottaa joulunaluspäivinä vähän rennommin. Yleensä haluan, että kaikki on aivan täydellisen puhdasta jouluaattona, mutta ehkä ne pysyy riittävän puhtaina… Tai sitten pesen niitä aatonaattona aamuyöhön saakka, koska saan päähäni, että ne ovat sittenkin ehtineet likaantua uudelleen… Toisaalta odotan joulua innolla ja toisaalta se myös pelottaa, koska mielialani laskee niin helposti, mutta ei auta kuin katsoa, miten se sujuu. Tulisipa lunta, kura ja sade ja harmaus ovat aika tehokkaita keinoja joulumielen hukkaamiseen. Juuri tänään mietin, että olisi ollut ihanan idyllistä kierrellä kauppoja, jos ei olisi satanut ja myrskynnyt ja ollut pimeää jo yhdeltä, kun kaikkialla oli koristeita ja kaupoissa soitettiin joululauluja.

Mutta nyt on pakko yrittää alkaa nukkua. Aamulla ajattelin mennä kirpparille ja sinne on pakko mennä aikaisin, koska on lauantai ja iltapäivällä siellä on ihan hirveästi ihmisiä. Pitää laittaa kello soimaan. Olen nykyisin herännyt aamuisin ilman herätyskelloa (mitä en ikinä ennen melatoniinia olisi uskonut mahdolliseksi!), mutta vaikka yleensä herään noin yhdeksän aikoihin, välillä saatan nukkua pidempäänkin, joten varmuuden vuoksi laitan joskus kellon soittamaan. Puhelimessani vain on se ongelma, että herätyskellon asetuksiin ei laiteta pelkästään aikaa, vaan myös päivämäärä ja siitä on vitsit vähissä, kun oikeasti pitäisi olla jossain aamulla ja on laittanut herätyksen keskiviikkoaamun sijaan seuraavan viikon tiistaiksi, kuten tein tässä taannoin. Tosin jokin vaisto herätti minut viisi minuuttia ennen sitä kuin olin ajatellut, että on viimeistään noustava ylös. Mutta olisipa ainakin ehtinyt nukkua univelat pois kuudessa päivässä, viidessä minuutissa ja neljässä sekunnissa…

Yritän vielä viikonloppuna kirjoitella jotain jouluisempaa, otin vielä vähän jotain kuviakin. Mutta nyt tosiaan nukkumaan… :) Hyvää viikonloppua! :)

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Joulujuttuja jälleen

Tämä tietokoneeni on kyllä niin rasittava tapaus, varsinkin kuvien lataaminen vie ikuisuuden… Olen odottanut oikeasti monta tuntia, että nämä latautuisivat! Enkä saa tätä tekstiä tasattua reunoista, yritän huomenna uudelleen, koska en jaksa enää tapella tämän kanssa! Muutenkin olen jo ihan valmis menemään nukkumaan, olen niin väsynyt. En saanut yöllä nukuttua, joten kaikenlaista ahdistavaa alkoi pyöriä mielessä ja se taas edelleen vaikeutti nukahtamista. Onneksi valvottua yötä yleensä seuraa paremmin nukuttu yö, joten toivottavasti ensi yö sujuu paremmin. Tosin alakuloinen tunnelma on vähän jatkunut tänäänkin. Lähdin kaupungille katsomaan joulutavaroita, koska se yleensä piristää ja pidän siitä tunnelmasta, mikä kaupoissa on tähän aikaan vuodesta, mutta toisaalta se myös helposti masentaa, koska tämä vuodenaika korostaa yksinäisyyttä. Joulun aikaan olisi ihan erityisen ihanaa, jos olisi perhe ja/tai ystäviä. En yhtään ihmettele, että itsemurhatilastoissakin näkyy nousu joulun aikaan. Se on tavallaan hassua, koska olen vapaa tekemään, mitä haluan ja elämään niin kuin haluan, mutta se menettää merkityksensä, kun ei koskaan ole seuraa. Mutta tästä lähtien kyllä pysyn poissa kaupoista ainakin sunnuntaisin, koska on kidutusta katsella perheitä, pariskuntia ja ystäviä jouluostoksilla. Stockmannilla olisi tosin ollut joulupukki, hetken harkitsin, että kysäisisin, josko pääsisin piristykseksi istumaan pukin syliin. Olisi siinä ollut pukkiparka litteä sen kokemuksen jäljiltä.

Viime yönä muuten satoi lunta ja se on nyt edelleen maassa. Ja se teki maasta aika liukasta, minkä huomasin tehdessäni pari tahatonta lumienkeliä (öh, lumivalasta???) matkalla. Tai ainakin kovasti yritin esittää ohikulkijoille, että ihan tahallani makailen keskellä katua…

Ja juuri ne koristeet, joita olisin halunnut kaikista eniten, oli myyty loppuun! Minulle käy niin joka vuosi! Silloin lokakuussa, kun koristeet tulevat esille, ajattelen, että on ihan liian aikaista ostaa joulukoristeita ja sitten kun on minusta oikea aika, vähemmän tyhmät ihmiset ovat ne jo ostaneet! Onneksi sain edes yhden sellaisen pienen peuran, joka oli kaikista hienoin, mutta niitäkin minun piti ostaa vielä pari lisää.

Joitain koristeita kuitenkin oli jäljellä ja otin niistä kuvia, jotta voisin pohtia, mitä haluaisin. Ja muutaman ihan yleiskuvankin. Kolme ekaa ovat Keskiseltä, laitan ne tähän ihan vain siksi, että heillä oli todella hieno joulukoristelu.




(Tuon ekan kuvan keskivaiheilla olevan valkoisen jakkaran olisin muuten niin halunnut... Se oli kuin jostain 20 -luvun bordellista!) 

Kävin myös Anttila Kodin1:sessä katselemassa joulujuttuja. Anttilassa on myös aina hiukan eri valikoima, samoin kuin Stockmannilla ja Sokoksella, kun taas marketeissa on aika samoja juttuja kaikissa, eri hintalapuin vain varusteltuna. Tänä vuonna kuitenkin tuntuu olevan aika paljon luontoteemaisia koristeita, mitkä viehättävät minua kovasti.


Anttilassa oli esillä sekä punasävyisiä, että sinisiä, vihreitä ja tietysti valkoisia ja hopeisia koristeita. Myös ruusukultaisia sävyjä löytyi, mutta en saanut niistä aikaan hyvää kuvaa. :)


Kuten tuossa aiemmin sanoin ja silloin Stockmannin ja Sokoksen koristeistakin puhuessani, eniten minua tänä vuonna viehättävät peurat ja porot ja vastaavat. Tuo oikean alakulman hullunnäköinen peura on Etolasta, muut ovat Anttilan valikoimaa. Hullu Poro maksoi melkein neljä kymppiä, joten vaikka se hauska olikin, se ei pääse edes harkintalistalleni, mutta kolmessa muussa hinta oli suunnilleen 15 euroa. Nyt näitä kuvia katsellessani uskon hankkivani ainakin tuon ihan ensimmäisen kuvan kaarnaporon, se on kivan erilainen.


Jouluvaloista tykästyin oikealla ylhäällä oleviin hopeisiin lehti- ja lintukoristeltuihin valoihin. En vain oikein tiedä, minne ne sopisivat… Ja minulla on melkoinen määrä jouluvaloja ennestään! Katsotaan nyt, jos vaikka sattuisin saamaan ne joulun jälkeen alesta. Yhtenä vuonna onnistuin saamaan melkein jokaisen koristeen, jota en ennen joulua raaskinut ostaa, jopa -90 prosentilla tammikuun lopussa! Eipä siihen tosin voi luottaa, mutta en kuitenkaan voi ostaa kaikkea, mistä tykkäsin. Pidin myös pingviinistä ja keinuhevosista, mutta 30 euroa yksittäisestä koristeesta on liikaa, joten pingviini pääsee koristamaan jonkun muun kotia, keinuhevonen taas oli vain 15 euroa ja jos minulla olisi lapsi, ostaisin tuollaisen hänelle, mutta ehkä en sitäkään osta itselleni. Oikean yläkulman linnuille en löytänyt hintaa, mutta ajattelin, että ne olisivat kauniita ulkona. Minulla on penkki, jota ei ole edes tarkoitettu istumista varten, vaan teen siihen aina vuodenaikaan sopivan asetelman sekä ostetuista että luonnollisista materiaaleista ja nuo linnut sopisivat siihen hienosti.


Cittarissa oli ulkotulta varten joulupukkitelineitä, mutta nekin olivat aika kalliita. Joulukuusen kasteluhälyttimen näin Biltemassa, enkä tiedä, olisiko se kätevä vai täysi turhake… Muut saavat kokeilla, ostan sitten ensi vuonna, jos näen hyviä arvosteluja. :) Tuon metallisen pallopuun taas kuvasin malliksi(Anttilassa), siinä oli myös hintaa yli 30 euroa, mutta se oli aika simppelin oloinen, joten äiti saa ensi kesänä kokeilla hitsata minulle tuollaisen.


Ja joulupuista puheen ollen… Tämä uutuus satoi lunta ja soitti joululauluja! En tosin ole ihan varma, haluaisinko kotiini jouluksi ison vihreän sateenvarjon... Ja voin jo kuvitella, miten tuo sateenvarjo ja sen kautta satavat styroksipallot sopisivat yhteen kolmen kissan kanssa! Mutta hauska idea, joskin vaatii minusta vielä vähän kehittelyä!


Enkelit eivät joulukoristeena ole koskaan olleet minun juttu, mutta minusta on ihanaa, että joku on ajatellut, että mitä turhaan myydä jouluisin erikseen sikakoristeita ja enkelikoristeita, kun voi myydä sikaenkeleitä!


Ja haluaisin myös jouluksi tuollaisen ihanan pehmeän peiton, joita nyt on parina viime vuonna ollut kaikkialla. Minusta ne vain ovat liian pieniä, ne saisivat olla ihan oikean peiton kokoisia. Ehkä ostan kaksi ja teen niistä yhden sopivan kokoisen ja jämäpaloista uudet pehmusteet kissojen koreihin joulun kunniaksi. Pöllöt on ihanan jouluisia, mutta kaksi muuta sopisivat muihinkin vuodenaikoihin, joten varmaan ostan jonkin vähän hillitymmän näköisen.


Loppuun vielä yksi ei-koriste eli versacen bright crystal hajuvesi, jota olen himoinnut jo muutaman viikon. Minulla on ollut useana vuonna tapana ostaa itselleni uusi hajuvesi joulun aikaan ja bright crystal on tänä vuonna sydämeni valittu, mutta kun se tuoksu ei pysy ihollani niin yhtään. Meillä on tapana joulun aikaan hakea kukkia suoraan kasvihuoneilta ja se joulukukkien tuoksu vähän viileässä ilmassa on yksi parhaista tuoksuista, minkä tiedän, voisin jäädä sinne koko päiväksi vain nuuhkimaan. Bright crystal tuoksuu ihan siltä. Itse asiassa kerran bussissa joku tuoksui niin ihanalta, juuri siltä kukkien tuoksulta ja kun kenelläkään ei ollut oikeita kukkia, ajattelin, että se on varmaan jonkun hajuvesi ja yritin nuuhkia tuoksusta vastuussa olevan esiin, jotta voisin kysyä, mitä se on. Se oli varmastikin tätä hajuvettä!

Tosin se, että joku tuoksuu hyvältä bussissa on niin harvinainen ilmiö, että ehkä olisi pitänyt ihan sen kunniaksi käydä kysymässä kaikilta, kuka tuoksuu niin hyvältä?! Yleensähän joka bussiin mahtuu yksi pahanhajuinen ihminen, joka vielä aina istuu joko takanani tai edessäni. Eikö ole joku sanontakin, että "joka onnikassa on aina yksi hullu (paitsi vanhoina hyvinä aikoina, jolloin onnikoita ei vielä ollut)", mutta se olen yleensä minä, joten ei se minua häiritse. Sen sijaan olen kyllä todella prinsessa pahojen hajujen suhteen. Sellainen pesemättömän ihmisen haju, johon yhdistyy vielä mahdollisesti viina, hiki ja tupakka, on kyllä jotain niin kammottavaa, että se saa minut voimaan fyysisesti pahoin.

Mutta parempiin tuoksuihin palatakseni, en nyt sitten tiedä, ostaisinko tuon hajuveden, koska se tosiaan haihtuu parissa minuutissa. En tiedä, onko tämä joku minun henkilökohtainen ongelmani, koska myös kaksi edellistä ostamaani hajuvettä haihtuvat todella nopeasti. Minulla on Bossin Nuit, joka pysyy iholla ehkä tunnin tai kaksi, mutta Escadan Joyful:ista ei ole jälkeäkään parin minuutin jälkeen ja se tekee siitä kyllä aika lailla turhan ostoksen. Tosin Bright Crystalin saa myös parfyymina, mutta ensinnäkään se ei minusta tuoksu läheskään yhtä hyvältä ja toisekseen, siinä on ruma pullo. Ja se on tietysti kalliimpaakin.

Mutta tämä nyt tähän loppuun lähinnä siksi, että jos päädyn ostamaan hajuveden, se on sitten kyllä pois koristeista…

Tulikohan tästä nyt jo liian pitkä jaarittelu yhdelle kerralle… No, jos joku jaksoi lukea tänne loppuun saakka, niin hyvää alkavaa marraskuun viimeistä viikkoa, seuraavalla viikolla on sitten joulukuu!


lauantai 21. marraskuuta 2015

Ensilumi!

Heippa taas pitkähkön tauon jälkeen! Tauko on kiitosta siitä, ettei kuumaliimapistooleihin ole muistettu laittaa k40vee –merkintää ja tein oikein kunnon lisäyksen palovammakokoelmaani… Äitini liimailee aina kaikenlaista kuumaliimalla, mutta koska minä olen niin herkkä saamaan palovammoja, olen yleensä välttänyt niitä kuin ruttoa, kunnes nyt pari viikkoa sitten äiti tarvitsi apua johonkin liimaamiseen ja niinhän siinä sitten tietysti kävi, että poltin käteni. Minulla on paljon kokemusta palovammoista, mutta ikinä ei ole sattunut niin paljoa, ajattelin jo, että joudunko oikeasti lähtemään lääkäriin muutaman palaneen sormen takia. Kuljeskelin monta tuntia käsi jäävesiämpärissä ja vaikka poltin vain sormeni, kipu säteili ihan koko käteen. Varmaan se johtui siitä, että vaikka laitoin käteni heti kylmän veden alle, en saanut liimaa irti heti, koska, no koska se oli liimaa. Mutta nyt on jo edetty siihen vaiheeseen, että sormet ovat jotenkin kummallisen tunnottomat, mikä on todella omituista, kun ei tunne sormenpäillään mitään. Jonkin aikaa jo kuvittelin, että voisin tästä lähtien tehdä minkä tahansa rikoksen vasemmalla kädellä jäämättä kiinni, mutta kyllä nuo sormenpäät näköjään kasvattaa uudelleen oman uniikin kuvionsa. Onneksi se tosiaan oli vasen käsi, mutta en ole kauheasti kirjoitellut koneella, koska yhdellä kädellä kirjoittaminen käy niin hitaasti. Tai minähän en osaa kirjoittaa kymmenellä sormella, kirjoitan jostain syystä kahdeksalla, mutta ilman vasenta kättä oli silti hankala kirjoittaa.

Minulla siis tosiaan on runsaanpuoleisesti kokemusta palovammoista, minulla on muun muassa syvä palovamma, jonka sain yön aikana, eikä minulla ole aavistustakaan siitä, että mistä ja miten(?!!), en ole varmaan koskaan ottanut mitään pois uunista polttamatta itseäni ja kun meillä kotona on puulämmitteinen kiuas, sekin osaltaan edesauttaa palovammojen saamista. Lisäksi pidän nuotiosta ja yksi viikonloppu lisäsin puita nuotioon ja tunsin heti sen jälkeen kummallista pistävää kipua käsivarressani ja tajusin, että hihani on tulessa! Onneksi oli sellainen takki, että se enemmänkin suli palaessaan, muuten olisi voinut käydä huonommin. Olen itse asiassa syttynyt palamaan (en itsestäni :)) kolmesti ja sytyttänyt äitini palamaan ainakin kerran.  En tylsistytä teitä yksityiskohdilla, kukapa nyt ei olisi sytyttänyt äitiään palamaan ainakin joskus elämässään.

Tänään tosiaan satoi ensilumi, tavallaan ainakin. Aamulla satoi lunta, mutta se oli maassa ehkä kaksi minuuttia, joten en tiedä, lasketaanko se ensilumeksi. Meillä kotona kuulemma on lunta, mutta olen omalla asunnollani ja täällä lumi suli melkein heti. Itse asiassa luin viime vuonna määritelmän siitä, mikä on ensilumi ja siihen tosiaan vaadittiin, että se pysyy maassakin jonkin aikaa… No, joka tapauksessa taivaalta putoili valkoisia hiutaleita ensimmäisen kerran kesän jälkeen, joten kutsutaan sitä nyt silti ensilumeksi. :) Se sopikin minulle oikein hyvin, koska olen parin viime viikon aikana ollut joulutunnelmissa ja odottanut joulua innolla. Tai tämä joulua edeltävä aikahan on parasta joulussa, se itse joulu taas on jotenkin liikaa paineita tai jotain, koska siitä ainakin toisinaan vain ahdistun. Toisaalta odotan joulua ja toisaalta pelkään, katsotaan nyt, miten se tänä vuonna sujuu. Otin vähän kuvia kauppoja kierrellessäni ja ajattelin, että voisin vaikka huomenna tehdä jonkinlaisen joulukoristehaaveilupostauksen. Siihen ei varmaan sitten tule muuta kuin joulujuttuja, joten jos joulu ei kiinnosta, niin ehkä se kannattaa sitten jättää välistä. :) Siis se postaus. Tai miksi ei koko joulukin… Äidilläni on yksi ystävä, joka vihaa joulua ja valittaa siitä jo keväästä saakka, mutta sitten kuitenkin tekee ihan hirveästi töitä se eteen, vaikkei hänellä edes ole lapsia! En tajua… Minulla on muutama muukin jouluaiheinen postaus suunnitteilla, katsotaan nyt, mitä niistä tulee. :)

Laitoimme meillä kotona jo ulkokuuset viime viikonloppuna ja se näytti ja tuntui aluksi niin oudolta, mutta kai se jotenkin auttoi joulutunnelmaan pääsemisessä, koska nyt tosiaan joulumieli on alkanut hiipiä tännekin. Ja varsinkin se auttoi joulutunnelmaan pääsemisessä, kun heti ekana aamuna toinen niistä kuusista makaili pitkin pituuttaan maassa. Joka vuosi sama juttu!! Lisäksi yhdet valot oli hukassa ja vaikka etsin niitä joka paikasta, ne ovat ilmeisesti haihtuneet ilmaan. Yleensä tiedän ainakin suunnilleen, missä itse varastoimani tavarat ovat, mutta valojen kohtaloa en ymmärrä. Pidämme kaikkia jouluvaloja samassa paikassa, mutta nämä valot ostimme viime vuonna vasta joskus lopputalvesta jostain alelaarista ja en tajua, minne olen ne laittanut… Ne löytyy varmaan jostain todella loogisesta paikasta joskus heinäkuussa.

Olen nyt joulua edeltävässä (joulumässäilyä ennakoivassa) herkkulakossa ja luonnollisestikin himoitsen aivan kaikkea… Yritin äsken juoda jotain sienistä tehtyä kaakaonkorviketta (ja sitä ei todellakaan voi laskea herkuksi, uskokaa pois!) ja nyt mietin, että alanko kohta nähdä jotain psykedeelisiä kuvioita tai jotain. Yhdessä juomassa oli myös punajuurta ja hibiskusta ja nyt on todella hippi olo. En tosin tiedä, joivatko hipit hibiskusta, mutta se kuulostaa joltain new age –jutulta. Itse asiassa se ei ollut hassumpaa, mutta haisi aivan kauhealta.

Minulla on kuitenkin jo toinen viikko menossa (ellei lasketa sitä onnetonta tapausta, kun söin tuorejuustolevitettä suoraan purkista lusikalla…) ja tarkoitus olisi pitää tauko pikkujouluviikonloppuna (sienisalaatin muodossa ainakin) ja jatkaa sitten vielä ainakin pari viikkoa. Tuorejuusto ei kai nyt sinällään ole ainakaan ihan täysin herkku, mutta en uskalla pitää kotona leipää, koska se on sellaista, jota ahmin kaksin käsin, kun olen herkkulakossa. Muutenkin yritän pitää mahdollisimman vähän ruokaa asunnollani ihan varmuuden vuoksi. Tosin muutama viikko sitten minulla ei ollut mitään muuta kuin kurpitsansiemeniä ja sulatejuustoa ja olin mukamas liian laiska lähteäkseni kauppaan, joten söin sitten niitä. Tulin todella kipeäksi niistä kirotuista siemenistä! :D Ja se kun kuulosti niin ihanan sadunomaiselta, etten syönyt mitään muuta kuin kurpitsansiemeniä koko päivänä. Muutamat tunnit niiden syömisen jälkeen olivat vähemmän sadunomaisia…

Viikonloput tuntuvat aina kuluvan paljon arkea hitaammin, nytkin on ollut lauantai jo varmaan viikon ajan. Olen yrittänyt puuhastella kaikenlaista turhaa ihan aikani kuluksi, mutta nyt voisin mennä suihkuun ja olla loppuillan tekemättä mitään. Tai ajattelin, että voisin katsoa ne True Blood:it loppuun, vaikka valitettavasti sarja muuttui todella tylsäksi parin ekan tuotantokauden jälkeen. Tosin eilen pesin pyykinpesukoneen hammasharjalla noin niin kuin perjantai-illan kunniaksi, joten en tiedä, onko minulla oikeutta moittia yhtään mitään tylsäksi. :) Mutta sarja sai minut kuitenkin irti siitä epätodellisesta tunnelmasta, johon kirjasarja minut jätti ja olen melko varma, ettei päähenkilö valitsee tv-sarjassa kumppanikseen sitä hurttaa, varsinkin kun hänen hahmonsa on sarjassa vieläkin ärsyttävämpi kuin kirjassa. Ja vampyyri –Bill on kyllä aika hurmaava, se on sentään myönnettävä. :)

Olen onneksi aika väsynytkin, joten ehkä saan nukuttua kunnolla. Heräsin aamulla aikaisin uneen, jossa minä, joku kaunis nainen ja kaksi miestä olimme saunassa ja minun jalkapohjaani oli pureutunut käärme ja kiljuin ja pyysin, että joku auttaisi, mutta ne miehet vain keskittyivät siihen kauniiseen naiseen ja sain irrotella käärmeen ihan itsekseni. Tyypillisiä miehiä. :/

Joka tapauksessa, lähden nyt sinne suihkuun. :) 27 päivää jouluun!! :O

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Vanhanpiian helppo elämä

Yksi kymmenisen vuotta vanhempi sukulaisnainen purki elämänsä ankeutta (hänen miehensä on juoppo ja vieraissa juokseva sika) ja sanoi sitten, että on minulla helppoa, kun olen vanhapiika ja että ei ihme, että olen aina niin iloinen ja hyväntuulinen, kun minulla ei ole miestä riesanani. Jäin vähän suu auki ällistyksestä tästäkin kommentista... :D En toki koskaan puhu kenellekään mistään vaikeista asioista ja teen parhaani salatakseni suruni ja huoleni ja muutkin negatiiviset tunteet, mutta aina joskus hämmennyn siitä, miten hyvin se menee läpi. Minulla on aina tunne, etten pysty salaamaan mitään, että ihmiset tietävät minusta aivan kaiken ensivilkaisulla. Olen kertonut monta kertaa ennenkin, mutta kouluaikojeni ihastus sanoi minulle, ettei pidä minusta, koska olen aina niin hyvällä tuulella ja positiivinen. Se oli yhden äitini pahimman juomiskauden aikana, joten olin kaikkea muuta kuin hyvällä tuulella tai positiivinen. Olen toki iloinen siitä, että onnistun salaamaan edes jotain asioita, mutta onhan se aika koominen ajatus, että jonkun mielestä olen kovin iloinen ja hyväntuulinen, kun todellisuudessa olen kuitenkin aika onneton. Tai nyt tällä hetkellä olen ihan ok, mutta noin kokonaisuudessaan, ei tämä minun elämäni nyt mikään varsinainen huoleton kesäpäivä ole ollut. Ei sillä, että vaihtaisin osia kyseisen sukulaisnaisen kanssa tai etteikö minunkin elämässäni olisi hyviäkin puolia, mutta... No, tajusitte pointin. :)

Kyseinen sukulainen myös vähän järkytti minut paljastamalla luonteestaan puolen, josta minulle ei ollut aiemmin ollut aavistustakaan. Taidan olla vielä surkeampi ihmistuntija kuin uskonkaan... Minulle usein täällä kommenteissa sanotaan, että yksinjäämiseni johtuu luonteestani, koska ihmisestä näkee luonteen päällepäin ja ehkä muut ihmiset sitten pystyvät niin tekemään, mutta minä olen väärässä ihmisten suhteen aika useinkin ja myös yllätyn ihmisten sanomisista ja tekemisistä. Se on hämmentävää. Kuulen, jos ihmiset valehtelee, mutta muuten erehdyn tuntemistanikin ihmisistä ja ajatus siitä, että muut näkee luonteen edes puhumatta on kerta kaikkiaan käsittämätön minulle! Ja sitten kun opin jotain uutta ja yllättävää kauan tuntemastani ihmisestä, minulla vie ikuisuuden jotenkin sopeutua siihen ajatukseen. Se on ahdistava tunne. Se jotenkin saa aikaan sen inhoamani kaoottisen tunteen, kun asiat ei olekaan niin, kuin kuvittelin niiden olevan.

Ja kun sukulaisahdistuksesta puhutaan, niin törmäsin yhteen juoppoon serkkuuni, joka pyysi rahaa "ruokaan". En kehdannut olla antamatta, vaikka minua harmitti joutua rahoittamaan jonkun muun juomista, kun ei minullakaan nyt mitenkään liikaa rahaa ole ja nyt minua ahdistaa ajatus, että hän alkaa soittaa ja pyytää rahaa säännöllisesti. On niin vaikea sanoa ei tuollaisessa tilanteessa... Silloin, kun vielä opiskelin, yksi sukulainen opiskeli samaan aikaan (eri koulussa ja eri alaa, mutta kuitenkin) ja hän koko ajan pyysi apua kirjallisiin töihin ja opiskeluunsa ja mikä alkoi englanniksi kirjoitettavien töiden kieliasun tarkastamisesta, aina vain lisääntyi yhä suuremmaksi osuudeksi. Sitten lopulta hän soitti minulle yhdeksältä illalla, että hänellä oli palautus viisitoistasivuisesta kirjallisesta työstä seuraavana päivänä, eikä hän ole edes aloittanut, ja koska hän on sairaana, hän ei voi tehdä sitä, joten voisinko tehdä sen hänen puolestaan. Tein siihen aikaan omaa graduani ja olin korviani myöten täynnä kaikenlaista kirjoittamista ja sanoin hänelle suoraan, että en tee. Hän suuttui niin paljon, ettei enää koskaan puhunut minulle. En tosin voi sanoa, että olisin ollut siitä pahoillani, olin halunnut päästä eroon hänen koulutöidensä tekemisestä jo pari vuotta, mutta silti podin ihan hirveää syyllisyyttä kuukausia! En tajua, miksi sen ei:n sanominen on niin vaikeaa, vaikka kohtuullinen auttaminen olisi ohitettu jo aikoja sitten... No, ehkä murehdin turhaan, ehkä hän ei edes pyydä rahaa toista kertaa, mutta kaikki tuollainen periaatteessa hölmö ja pieni aiheuttaa minulle ahdistusta.

Ei sillä, että olisin tällä hetkellä muuten mitenkään erityisen ahdistunut, olen oikeastaan ihan ok. Ja olen taas nukkunut, mikä on niin ihanaa! Olen kyllä nähnyt todella kummallisia unia, mutta olen kuitenkin nukkunut vähintään ihan kohtuullisen hyvin. Olen nyt viihdyttänyt itseäni katsellen True Blood:ia ja se on niin huono, että se on hyvä. :D En oikein tiedä, että onko siitä yritettykin tehdä hauska ja vai onko se vain niin huono, että se on tahattomasti hauska, mutta kyllä se ehdottomasti katsomisen arvoinen on. Itse asiassa se olisi jopa oikeasti hyvä, jos ei kirjan sivuhenkilöille olisi annettu osaa, vaan se perustuisi vain päähenkilön elämään. Juuri ne sivuhenkilöiden kuviot on ihan älytöntä teinidraamaroskaa, mutta päähenkilön tarina on ihan hyvä. Jospa en nyt sekoaisi lisää tämän katsomisesta... :) Toivottavasti sarjalla on erilainen loppu kuin kirjoissa, juuri se loppuratkaisu ahdisti minua. Vampyyrit muuten syövät todella epäsiististi, tuon sarjan kuvauksissa on taatusti kulunut ämpärikaupalla ketsuppia... :)

Mutta nyt pitää mennä pesemään koiraa, koska kolme ihmistä on tänään pysäyttänyt minut ja sanonut että koirani vuotaa verta ja olen joutunut selittämään, että eikun ne on puolukoita. :D Kävin metsässä keräilemässä vähän käpyjä ja en niin katsonut mitä koirani puuhailee ja kun katsoin, hän makasi puolukoiden keskellä ja ryömi eteenpäin suu auki puolukoita ahmien. Tuli vähän mieleen, että millainen koira, sellainen emäntä... :) Tai en voi sietää puolukoita, mutta jos tilalla olisi ollut vaikka perunalastuja. :) Pitää nyt kuitenkin pestä puolukat hänen turkistaan, ettei kukaan kuvittele, että olen pahoinpidellyt häntä. Koirani muuten viettää yllättävän paljon aikaa ryömien, hänestä ilmeisesti olisi turhaa energiankulutusta nousta ylös, jos paikasta a paikkaan b pääsee helpomminkin... Tai sitten hän on sissikoira. :) Edellinen labradorini oppi syömään makuuasennossa, se oli hänen elämänsä onnellisin päivä. Labbikset on kyllä niin laiskoja, että jopa minä jään toiseksi. :D Mutta nyt sinne suihkuun, kaivoin jo äsken koiranpyyhkeet esille ja joku on siitä saakka lymyillyt sängyn alla... 

On muuten jo marraskuu, ihan käsittämätöntä, mitä vauhtia joulu lähestyy! Onneksi se on vielä edessä! :)

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Sunnuntai

Rankka yö on jatkunut rankkana päivänä, onneksi huomenna on taas arki. Ajattelin, että auttaisi, jos lähtisin kaupungille katselemaan joulujuttuja, mutta juuri tänään kauppiaat olivat päättäneet soittaa meille romanttista, melankolista taustamusiikkia… Se oli niin kauheaa, että loppujen lopuksi se alkoi naurattaa minua! Valitettavasti hilpeys ei kestänyt kauaa. Tämä on ihan naurettavaa, tästä lähtien lainaan vain lastenkirjoja, ehkä Nalle Puh:ia… En selvästikään ole tarpeeksi vahva kestämään mitään sen monimutkaisempaa. :D

Näin myös muutaman käärmepainajaisen, mutta käärmeuniini on kuitenkin tullut jokin muutos. Näen niitä edelleen säännöllisesti, mutta en enää herää kylmässä hiessä ja valvo kahta tuntia pystymättä nukahtamaan. Omituista... Yhtenä yönä näin unta, että löysin multasäkistä pitkän punamustan kuolleen käärmeen ja tyynesti vain siirsin sen sivuun ja jatkoin työtä. Ja toisena yönä minua nauratti kohtaamani käärme, koska sillä oli niin hassu nimi, joku banaanikermatoffeekäärme tai vastaava... En tiedä, onko se virallinen tieteellinen nimi... :)

Joka tapauksessa katselin joulujuttuja aikani kuluksi ja otin muutamia kuviakin. Osan kyllä otin jo aiemmin viikolla. Laitan tähän nyt muutamia; jos haluat mennä katsomaan itse Stockmannin joulun, niin älä katso. :) Muutenkin olen miettinyt, että ehkä voisin tänä vuonna kirjoittaa silloin tällöin myös jotain jouluaiheista… Tiedän, että minulla on lukijoita, jotka eivät pidä joulusta, mutta voisin laittaa niihin teksteihin heti alkuun varoituksen. En oikein tiedä, mitä kirjoittaisin, ehkä vain omista jouluperinteistäni ja ehkä jotain diy-juttuja ja lempparijoululaulujani tai jouluaiheisia youtube –videoita, joista pidän ja joita katselen joulusta tunnelmoidakseni. Mitä mieltä olette? En kauhean montaa sellaista postausta kirjoittaisi, mutta ehkä jotain.

:)


Stockmannin joulu oli ehkä hiukan kiinnostavampi tänä vuonna kuin parina viime vuonna. Mukana oli sekä perinteisempiä että persoonallisempia koristeita. Kolme vuotta sitten siellä oli vaikka mitä ihanaa, mutta kahtena viime vuonna olen hiukan pettynyt. Tänä vuonna kyllä ihan tykkäsin, löysin montakin koristetta, jotka haluaisin.


Lasipallot, joiden sisällä oli koriste, oli edelleen suosittuja. Oli muuten myös sellainen, jossa oli vaalea noutaja (joskin enemmän minusta kultsi kuin labbis), ehkä minun pitää ostaa sellainen koiralleni... :)


Myös jo monena vuonna olleita muffinssijoulu"palloja" löytyi tänäkin vuonna, samoin oli tuollaisia kakunviipaleita... Onko ne tarkoitettu läskeille? Minusta ne ovat vähän outoja joulua ajatellen, mutta jokainen tietysti tykkää, mistä tykkää. Silloin ekana vuonna, kun noita muffinsseja oli, ajattelin, että kuka ihme ostaa tuollaisia, kunnes viereeni pysähtyi pari nelikymppistä naista, jotka olivat aivan ihastuneita niihin. Makunsa kai kullakin... :) Tosin nuo ketut ovat aika hienoja ja bambistakin olisin tykännyt, jos se olisi ollut vähän luonnollisempi. Tässä kuvassa se nyt kyllä näyttää aika luonnolliselta, mutta ei ollut. 

Minua viehättää enemmän nämä luontoteemaiset koristeet. Tuollaisen ylhäällä oikealla olevan kauriin jo ostinkin. Olen varmaan kertonut, että minun on todella vaikea olla inhimillistämättä eläinhahmoja (ja myös jossain määrin kasveja), esimerkiksi pehmolelut tuntuvat minusta hyvin inhimillisiltä. En voinut koskaan lapsena katsoa mitään piirrettyjä, missä seikkaili eläinhahmot, koska en kestänyt, jos heille tapahtui jotain pahaa. Joten otettuani yhden kauriista käteeni, se ilmeisesti telepaattisesti viesti minulle, että jos en osta sitä, siitä tuntuu, ettei hän kelvannut minulle, joten kassallehan se oli vietävä. Olisin tosin varmaan ostanut tuollaisen muutenkin. Luulen, että myös yksi isoista pingviineistä muuttaa meille ennen joulua, samoin oikeassa alakulmassa oleva makaava kauris. 

Jonkin verran myynnissä oli myös perinteisiä koristeita ja mustan ja turkoosin sävyiset kotisteet olivat ehkä hiukan erikoisempia. Minulla ei nyt ole kuvaa isoista turkooseista höyhenin koristelluista riikinkukoista, mutta niiden suhteen en osannut päättää, ovatko ne niin mauttomia, että ne ovat hienoja vai vain pelkästään mauttomia. Tavallaan tällaisten koristeiden (ja ehkä muidenkin) "ongelma" on se, että ne näyttävät hienoilta, kun niitä on iso kasa ja koko pöytä noudattaa samaa teemaa, mutta sitten kun vie kotiinsa vain muutaman, ei enää tiedä, mitä niillä tekisi. Sama juttu on yhtään monimutkaisemmissa palloissa, niitä täytyisi olla sitten ainakin tusina, mutta kun kappalehinta on 6-9 euroa, siitä kasvaa suuri summa koristeiksi, jotka on oikeastaan tarkoitettukin vain yhden joulun jutuksi. 


Perinteisen valkoisia ja lasisia koristeita oli tietysti myynnissä runsain mitoin. Mutta olenko ainoa, jolle tulee tuosta kaurispallosta (keskellä ylhäällä) mieleen synnytys??! Tuon oikean yläkulman lumisadepallon varmaan ostan, vaikka 17,90 € on kuitenkin aika paljon rahaa yksittäisestä koristeesta... Pidän lumisadepalloista, mutta ne ovat lähes poikkeuksetta todella huonolaatuisia. Tämä oli hyvin tehty ja mielestäni kaunis. Mutta en ymmärrä, miksi niihin ei laiteta pientä paristokäyttöistä moottoria, joka liikuttaisi lumisadetta koko ajan, sellainen olisi todella hieno! 

Sokoksella oli vielä koristeiden asettelu kesken, mutta laitan kuitenkin muutaman kuvan niistäkin.
En yleensä tykkää uskonnollisteemaisista koristeista, mutta alakuvan seimi kaikessa naiiviudessaan oli herttainen! Hintoja ei ollut vielä esillä, mutta luulen, ettei tuo ihan halvalla lähde, joten en sitä silti varmaan osta. Mutta en muista, että alkuperäisessä jouluevankeliumissa kukaan olisi lahjoittanut jeesus -lapselle leijonaa...?! 


Oikeassa alakulmassa on aivan uudenlainen joulukoriste uunituoreesta Accidental Death by Christmas -kokoelmasta... Minulle jäi vähän hämärän peittoon tämän koristeen tarkoitus, mutta jos joulu masentaa tai sukulaiset ärsyttää, niin tämän kuolemantähden veitsenterävillä reunoilla voi viiltää ranteet auki tai katkaista sukulaisen kurkun, joten kai sillekin käyttöä on. 

Minulla olisi itse asiassa ollut vielä pari kuvaa, mutta en enää kestä tämän latautumisen hitautta, joten olkoon nyt tässä. Tämä kone kyllä koettelee kärsivällisyyttäni pahemman kerran, eikä kärsivällisyys todellakaan kuulu hyviin puoliini! 

Mutta tapeltuani näiden kuvien kanssa noin kolme (3!) tuntia, aloin tuntemaan oloni vähän paremmaksi. Jotain hyötyä tästä tietokoneen romustakin on, näköjään... 

Nyt aion kokeilla sekoanko lopullisesti ottamalla käyttööni HBO Nordic:in ilmaisversion ja aloittamalla True Blood:in katselun. Jos ei minusta kuulu, niin minut on varmaan kärrätty lopullisesti jonnekin hoitoon. Tämän hilpeän lausahduksen myötä hyvää alkavaa lokakuun viimeistä (!!!) viikkoa! :)

lauantai 24. lokakuuta 2015

Yöt kuuluvat ihmisille

Pelkään kuollakseni tulevaa yötä, tunnen, että siitä on tulossa vaikea, enkä tiedä, mitä tehdä. Olen liian väsynyt lähteäkseni vaikka lenkille, mutta pelkään mennä sänkyyn, koska en usko, että onnistun nukkumaan. Luin sittenkin aikani kuluksi koko Sookie Stackhouse –sarjan ja nyt on ahdistavat tunnelmat. Jokainen kirja oli omalla tavallaan ahdistava, mutta koko ajan odotin, että tapahtumat etenisivät eri suuntaan. Se on hassua, kun joskus törmää kirjoihin, joissa pitää henkilöhahmoista, mutta kirjailija tekee koko ajan ihan eri päätöksiä, kuin mitä itse toivoisi ja silti viimeiseen hetkeen saakka toivoisi muuta. Itse asiassa kirjat olivat ihan hyvää viihdettä, mutta jättivät minut syvän alakulon valtaan, mikä on aivan naurettavaa, että voi näin kovasti ahdistua kirjoista. Mikä ei kylläkään ole ensimmäinen kerta kohdallani, aika monikin ahdistusjakso on saanut alkunsa kirjasta tai tv:stä. Kuten kerroin joskus aiemmin, en enää seuraa mitään suomalaista; en tv – ohjelmia, en kuuntele radiota, en lue suomalaisen kirjailijan kirjoittamia kirjoja, enkä edes lue lehtiä. En mielelläni edes katsele lehtien kansia ja viime aikoina olen vältellyt jopa netin kevyempiä uutisia. Enkä todellakaan lue netin keskustelupalstoja, niissä menettää viimeisenkin uskon rippeen ihmisiin! Jonkun jossain kaukana olevan, oikean tai kuvitteellisen, ihmisen elämästä on jotenkin helpompi kuulla, mutta ahdistun hyvin herkästi jos ihminen tai asia tuntuu olevan liian lähellä.

No, poikkeuksia toki on; voisi luulla, että Yhdysvaltojen Eteläosissa asuva telepaatti vampyyri-, demoni- ja muodonmuuttajaystävineen on tarpeeksi etäinen aihe, mutta eipä näköjään ollut… Yleensä vältän romanttista kirjallisuutta kuin ruttoa, lähinnä kyllä siksi, että minua ärsyttää sen epärealistisuus, mutta nämä olivat juuri sopivalla tavalla melkein mahdollisia tapahtumia. Jos siis unohdetaan, että kyseessä oli keijut, vampyyrit, haltijat ja ihmistiikerit. Jos joku ei ole lukenut, niin päähenkilö oli erittäin kaunis nainen, jolle suorastaan jonotti miehiä(tai siis vampyyreja ja erilaisia ihmiseläimiä), jotka kilpaa vannoivat ikuista rakkautta ja tarjosivat loistavaa seksiä. En tiedä, millä ajatuksella kirjat oli kirjoitettu, ehkä jonkun naisen mielestä tuollaisista asioista on mukavaa päästä haaveilemaan, mutta minun päässäni ne olivat vain piinallisen yksityiskohtainen kuvaus asioista, joita en pääse koskaan elämässäni kokemaan. Tai eihän kukaan pääse, mutta siis edes mitään realistisempaa versiota. Ja ne saivat minut tuntemaan itseni yksinäisemmäksi kuin olen tuntenut kuukausiin. (Ja jolloin oudolla tavalla se johtuu siitä, että minusta päähenkilö valitsi lopussa ihan väärän kumppanin…!)

Ristiriitaista on, että teen todella kovasti työtä pystyäkseni unohtamaan todellisuuden, jotta selviytyisin, ja yksi parhaista keinoista on juuri kirjat ja tv-ohjelmat. Ei nyt tällä kertaa ihan toiminut. Olen vielä omalla asunnollani ja on yö ja minulla on taas se tunne, ettei koskaan tule olemaan aamu. Tiedän, että se on noin kahdeksan tunnin päässä, mutta se tieto ei muuta tunteitani. Joskus tuntuu, ettei se ole niin kaukaa haettu ajatus, että tuolla pimeässä väijyisi demoneja ja ties mitä… Tiedän kohdanneeni muutaman ankeuttajan elämäni varrella…

Ja huomenna on vielä sunnuntai, eniten inhoamani päivä. Sunnuntai tuntuu aina jotenkin pysähtyneeltä ja siltä, kuin koko muu maailma katoaisi jonnekin jättäen minut ihan yksin omaan ahdistavaan pikku maailmaani. Olen aina yhtä helpottunut, kun tulee maanantai. Vaikka ihan yhtä yksin minä maanantaina olen. Ei ole helppoa olla hullu… :) Minä en oikeastaan enää edes muista muuta, tiedän joskus kauan sitten olleeni normaali, mutta se tuntuu jonkun toisen elämältä tai tarinalta, jonka kuulin. Oma kaoottinen, ahdistava todellisuuteni on ainoa, jonka muistan yksityiskohtaisesti ja realistisesti, kaikki muu tuntuu epätodelliselta.

Omastakin mielestäni on typerää ja säälittävää ahdistua näin paljon kirjasta! Mutta yksi pahimmista tunteista maailmassa on haluta todella kipeästi jotakin, jota ei yksinkertaisesti ole olemassa! Tai haluta olla ihan joku muu kuin on ja tietää, ettei se ole mahdollista, vaikka tekisi mitä. Minusta silti ehkä tuntuu, että olisin aina sellainen ihminen, joka kaipaisi jotain, mitä en osaa edes kuvailla, vaikka olisin saanut elämässä mitä. Minusta on aina tuntunut siltä, jo ihan lapsesta saakka. En edes tiedä, mitä se on, tiedän vain, ettei sitä ole olemassa ja se tieto on aina saanut minut tuntemaan syvää epätoivoa. Ehkä se on osittain ongelmani. Tai ehkä se kaipaamani jokin onkin vain jotain ihan normaalia, mitä kaikki kaipaa, mutta en tunnista sitä, koska minulla on niin vähän kokemusta mistään. En tiedä, joka tapauksessa se on kamala tunne.

Toivoisin, että niiden demonien ja ankeuttajien lisäksi tuolla ulkona olisi muutama haltiatarkummi, minulla todella olisi sellaiselle käyttöä! Mutta olen melko varma, ettei sen varaan kannata laskea… :) Toivoisin vain olemassaoloni olevan vähän helpompaa. Mutta nyt ihan tällä hetkellä täytyisi vain keksiä jotain tekemistä, jonka avulla selviäisin aamuun. Ennen olisi sikäli helpompaa, että minulla oli energiaa tehdä vaikka mitä öisin, mutta nyt kun olen tottunut nukkumaan yöt, olen ruumiillisesti kuolemanväsynyt, eikä minulla ole energiaa alkaa tehdä mitään, mikä veisi ajatukseni muualle. Jotenkin päivisin nukkuminen oli helpompaa, vaikka se tekikin muun elämäni vaikeaksi… Minusta tulisi varmaan loistava vampyyri.

Minun on varmaan pakko yrittää nukkua, tiedän, että oloni vain pahenee aamuyötä kohden. Taidan ottaa ylimääräisen annoksen melatoniinia, vaikka olen yrittänyt käyttää sitä vihonviimeisenä keinona, koska en halua annostuksen kasvavan. Tosin olen käyttänyt sitä jo vuosia ja edelleen sama annostus riittää normaalioloissa ihan hyvin, joten ehkä uskallan toisinaan ottaa hiukan lisää. Ja tänä yönä tosiaan tarvitsen sitä... 

Ja kun nyt kuitenkin tiedän jotenkin selviäni huomiseen, koska olen aina ennenkin selvinnyt, ajattelin huomenna kirjoitella jotain jouluaiheista ja toivottavasti vähän positiivisempaa tekstiä. :) Ja tästä lähtien mietin tarkemmin, mitä lainaan kirjastosta, ovat näköjään vaarallisia paikkoja! :)