lauantai 31. tammikuuta 2015

Nopea painopäivitys

Vaaka näytti aamulla 85,9 kg, miinusta siis puolitoista kiloa. Odotin enemmän, mutta ei voi nyt mitään. Ja miinus on tietysti aina parempi kuin plussa. Laihdutuksessa ainakin. :)

Minulla on ollut jotenkin kummallinen viikko ja olen ollut todella huonovointinen, erityisesti tänään. Jouduin siis hakemaan antibioottikuurin ja siinä sivuvaikutuksena on pahoinvointi ja onkin ollut todella huono olo. Niin huono, että on oikeasti ollut vaikea saada edes alas kolmea ene-pirtelöä päivässä. Mutta olen myös nukkunut hirveän huonosti ja muutenkin on ollut kummallinen olo. Edellisyönä ihan joka paikkaa särki, en ole koskaan ennen kokenut mitään sen kaltaistakaan. Oletan, että sekin oli antibioottien sivuvaikutus. Onneksi enää kaksi päivää jäljellä. 

Ja ai niin, oma koirani puri minua ahteriin! :D Pidin hänen frisbeetään kädessäni ja hän syöksähti ottamaan sen ja osuikin minuun. Onneksi ei menneet hampaat läpi, mutta mustelma tuli. :D

Kirjoitan huomenna enemmän, en vain halunnut jo kolmannella laihdutusviikolla jättää painopäivitystä välistä. :)

maanantai 26. tammikuuta 2015

:)

Muutama päivä tehokuuria takana ja mielihalut loistavat edelleen poissaolollaan. Omituista... Minusta tuntui monta kertaa ennen joulua, että kun joulu on ohi, niin alan ihan tosissani panostaa tähän ja lasken kalorit todella alas ja yritän kovemmin ja että oikeasti myös pystyn tähän tällä kertaa. Nyt minulla on edelleen se sama tunne. Minusta on tuntunut siltä vain kerran aiemmin, sillä ainoalla kerralla ennen leikkausta, kun onnistuin laihtumaan. Mutta katsotaan nyt, miten tämä sujuu jatkossa, voi olla, että ihan milloin tahansa sorrun kaikkeen mahdolliseen. Minä todella haluaisin päästä sinne seiskaviiteen ja erityisesti haluaisin vihdoinkin lopettaa laihduttamisen. Koska vaikka kuinka puhuisin itselleni elämäntapamuutoksesta, jne., niin oikeastihan se on laihduttamista niin kauan kuin toivon, että tuloksena olisi myös pienempi lukema vaa'alla.

Leikkauksesta tulee kuluneeksi parin kuukauden päästä jo kolme vuotta. Se tuntuu oudolta, kuin sitä ei olisi koskaan tapahtunutkaan... Ainoa asia, missä edes huomaan sen enää, on vettä juodessani, koska en pysty juomaan suuria määriä kerralla. Ruokaa olen oppinut aika hyvin ottamaan sopivan annoksen ja ihan automaattisesti vältän asioita, joita en voi syödä.

Kosmetiikkalakko sen sijaan otti reilusti takapakkia viikonloppuna... Siihen mennessä olin ostanut vain hammastahnan, jonka oikeasti tarvitsin, mutta jostain blogista luin, että Sokoksilla on edelleen paljon tuotteita alennuksessa ja... Ostin viisi pulloa kosteusvoidetta... Tiedän!! Mutta kun kolme niistä oli sellaisia, joista pidän kovasti, mutta joita en yleensä osta niiden kalleuden takia ja nyt niitä sai kolme yhden hinnalla! Ja ne kaksi muuta oli miinus 50 prosenttia ja ennen joulua himoitsin niitä, mutten raaskinut ostaa. Minua oikeasti hävettää tunnustaa tämä tänne, melkein enemmän kuin jos olisin sortunut syömään!

Ostan todella harvoin mitään normaalihinnalla, vähintäänkin odotan jotain asiakasomistajapäiviä tai muita kanta-asiakastarjouksia, mutta jossain vaiheessa se alkaa kääntyä itseään vastaan, koska jos minulla on kymmenen pulloa odottamassa vuoroaan, en ole yhtä säästäväinen, kuin olisin, jos minulla olisi vain se yksi pullo. Pesuaineissa pidän huolen, että minulla on aina yksi - ja vain yksi- täysi pullo odottamassa vuoroaan, enkä osta lisää, vaikka olisi kuinka hyvä tarjous, mutta kosmetiikan suhteen on vähän eri asia, kun on enemmän valinnanvaraa ja aina tulee uutuuksia, joita haluaisin kokeilla. Tosin ostan ihan vain markettikosmetiikkaa, mutta silti... Miten paljon teillä muilla suunnilleen kuluu rahaa kosmetiikkaan? Koska aina välillä on jotain kyselyjä ja niissä eka vaihtoehto on aina 0-20 euroa kuukaudessa; miten se voi olla edes mahdollista?! Ei kai edes mies selviä alle kahdella kympillä, saati sitten nainen? Joka tapauksessa, aion tänä vuonna kirjoittaa kaiken ostamani kosmetiikan ylös hintoineen päivineen ja sitten, jos joulukuussa olen sitä mieltä, että olen ollut varsin säästäväinen ja kiltti (ja minusta tuntuu, että olen sitä mieltä joka tapauksessa... :D), ostan jotain vähän erityisempää itselleni jouluksi. Kai se on vähän outoa, miten paljon iloa saan uudesta suihkusaippuasta tai kosteusvoiteesta... Tai onko mitään ihanampaa kuin se, että saa käytettyä loppuun tuotteen, josta ei oikeastaan pitänyt?! Se on vielä parempi tunne, varsinkin, kun sitä aina seuraa jonkun paljon mukavamman tuotteen käyttöönotto!

Viikonloppu oli jotenkin kaoottinen, olin ihan sekaisin sen suhteen, mikä päivä on ja nukuin huonosti ja heräsin myöhään ja siitä jäi epämiellyttävä tunne. Yritän nyt mennä tänään aikaisin nukkumaan ja myös herätä aikaisin aamulla. En myöskään ole nyt pahemmin liikkunut, olen kyllä kävellyt ulkona, mutta siellä on niin liukasta, ettei sitä voi kutsua lenkkeilyksi parhaalla tahdollaankaan. Sellaiset nastatkin vain liukuu jäällä, eikä pureudu siihen yhtään, vaikkei ole edes pakkasta. No, liikun sitten kunnolla keväällä. Nyt on kyllä luvattu pitkää kylmää jaksoa kevääksi, pitäisi kai alkaa harrastaa jotain sisäliikuntaa. Niissä youtube-videoissa, joita tännekin laitoin läskijoulukalenterin luukuiksi, on ihan kivoja juttuja, mutta minusta tuntuu niitä tehdessäni koko ajan siltä, että teen ne ihan väärin. Kävellä sentään osaan, siihen ei vaadita mitään erityistaitoja. :)

Paholaislintu???

Ulkona on muuten todella ankea ilma, ei yhtään talvinen. Tykkään talvesta, mutta valkoisista hangista ja auringonpaisteesta ja linnunlaulusta, en tuollaisesta harmaasta sumusta. Ulkona haiseekin jotenkin kummalliselta... Jokin osa minusta odottaa kevättä, eikä pelkästään siksi, että se sitten olisi ohikin. Todella outoa, yleensä tähän aikaan vuodesta olen pelkästään kauhuissani! Nyt muistan kyllä ne inhoamani valoisat illat, mutta myös niitä parempia asioita. Lähinnä tuoksuja ja ääniä ja sen, miten aurinko paistaa vielä jäässä olevaan maahan ja miltä puro kuulostaa ja miten outoa on, kun on ensimmäisen kerran todella lämmin. Olen toiveikas, että tämä kevät sujuisi yhtä kivuttomasti kuin edellinen. 

Mutta, menen nyt vielä vähäksi aikaa kävelemään, vaikken varmaan montaa kaloria kulutakaan. Parempi sekin kuitenkin kuin ei mitään. :)

Tammikuun viimeistä viikkoa viedään! :)

lauantai 24. tammikuuta 2015

Painopäivitystä ja ihoasiaa

Vaaka näytti tänään 87,4 kg, joten pientä laskua. Viikko sujui ihan kohtuullisesti, en sortunut mihinkään herkkuihin, mutta join varmaan kymmenen litraa (sokeroitua, kun ei muutakaan ollut tarjolla) karpalomehua. Ja silti taidan joutua maanantaina lääkäriin hakemaan antibioottikuurin. :/ Ärsyttävää. Paino ei nyt tällä kertaa laskenut enempää, varmaan osin tuon karpalomehun litkimisen takia. 

Mutta aloitin nyt eilen vähän tehokkaamman kuurin, kun sain kevytkaupasta testattavakseni xtraVLCD - ateriankorvikkeita. Sain kaikkia makuja eli toffeeta, suklaata, vaniljaa ja mansikkaa pirtelöinä sekä parsa- ja vihanneskeittoa. Olen jo ehtinyt kokeilla muita paitsi parsakeittoa, sitä olisi luvassa vielä tänään. Maut on olleet itse asiassa positiivinen yllätys, ne eivät vastoin odotuksiani olleetkaan liian makeita ja vettä lisäämällä mausta saa todella neutraalin, mistä itse pidän, koska inhoan proteiinilisien ja nuttrilettien ja vastaavien tuotteiden ällömakeutta. Juuri äsken söin vihanneskeiton, joka oli ihan hyvää sekin. Tosin huijasin lisäämällä ihan pikkuisen suolaa. Tarkoitus olisi olla pelkästään näillä tuotteilla kaksi viikkoa ja paino toivottavasti laskee edes jonkin verran. 

Sain myös xtraPsyllium -kuitulisää, jonka otin innolla testiin. Käytin usein psylliumkuitua ennen leikkausta, mutta sitten sitä nimenomaista tuotetta, jota olin aina ostanut, ei enää saanut ja muutenkin tulin varovaiseksi, kun ravitsemusterapeutin suosittelema Vi-Siblin oli aika järkyttävä kokemus ja se paketti lensikin roskiin kahden kokeilun jälkeen. Mutta eilen jo otin varovaisesti pienimmän suositellun annoksen Psylliumkuitua ja ainakin toistaiseksi vaikutukset on olleat vain positiiviset. Kerron siitä enemmän, kun ehdin testaamaan sitä useamman päivän ajan. 

Toistaiseksi en ole himoinnut mitään muuta syötävää, yleensä laihdutuskuurieni ensimmäiset päivät ovat olleet melkoista tuskaa. Näitä tuotteita syödään vain kolme pussillista päivässä, mikä on minusta ihan hyvä, koska olen aina pitänyt nuttrilettien viittä pussia päivässä liiallisena. Toivottavasti saan nyt pidettyä itseni kurissa, enkä sorru syömään muuta. Tai toivottavasti ei tee mielikään syödä muuta! :)

Olen nyt viikonlopun asunnollani ja tunnelmat on vähän ankeat, kun joulu on ohi ja kevät on tulossa. Miksi ihaninta aikaa vuodesta pitääkin seurata kamalin aika vuodesta?! Joulusta jäi hassua kyllä loppujen lopuksi ihan hyvät fiilikset, vaikka muutama päivä (ja erityisesti yö!) olivatkin aivan kauheat! Mutta silti jostain syystä nyt suren vain sitä, miten kurjaa onkaan, kun ihana joulu taas on ohi! :)

Tämä saattaa olla pelkästään kuvitteluani, mutta luin netistä, että omega3 -kapselit auttavat masennukseen, joten olen ottanut niitä nyt tupla-annoksen ja mielestäni voinut paljon paremmin. Voihan se olla sattumaakin, mutta aion jatkaa sitä nyt toistaiseksi, ei siitä ainakaan haittaakaan ole. Tai ainakin monet fitness- ihmiset kertovat ottavansa niitä neljä kapselia päivässä, joten ei se varmaan mitenkään vahingoita, jos ei sitten autakaan. 

:)

Lupailin kertoa ihon roikkumisesta, mutta nyt en oikein enää tiedäkään, mitä sanoisin, minusta kun tuntuu, etten oikein muista, miten se menikään... Kun on läski, niin iho roikkuu läskeineen päivineen ja kun olen vieläkin näin lihava, on vähän vaikea tietää, että mikä on ihon roikkumista ja mikä on ihan vain läskiä. Sen muistan, että satasen alitettuani aloin kiinnittää huomiota erityisesti käsivarsiini ja niiden roikkumiseen ja ne edelleen ovatkin osa, josta sen selkeimmin näkee. Käsivarsien roikkumisen huomasin ihan arjessa, mutta kun sitten otin tänne miinus20kg -kuvia, huomasin, että myös jalkojen iho oli muuttunut aika löysäksi. Luulen, että jos tavoitteenani olisi joku 55 kg, niin jos sinne joskus pääsisin, olisi minulla melkoisesti löysää ihoa, mutta 75 kiloon mennessä tuskin kovin suurta muutosta enää tapahtuu. Mutta kuten sanottu, minulla on edelleen runsaasti läskiä ja tulee olemaan myös 75 kiloisena, jos nyt edes sen joskus saavutan. Se ehkä vähän peittää sitä roikkumista. Tai jos ei nyt peitä, niin on vaikea hahmottaa, mikä on laihtumisesta johtuvaa ja mikä läskeistä johtuvaa roikkumista. 

Kysymykseen siitä, onko iho palautunut, en osaa vastata... Jos on, niin en ainakaan ole sitä huomannut, mutta käsivarsien kohdalla sanoisin, ettei ole palautunut yhtään. Aina sanotaan, että iho pysyy paremmin mukana, jos laihduttaa hitaasti ja ainakin siinä kohden olen toiminut varsin oikeaoppisesti; tämän hitaammin ei enää voi laihtua! :D Toisaalta en ole käynyt salilla, joten käsivarteni eivät pahemmin ole saaneet liikuntaa. Sen sijaan juuri kävelyn sanotaan olevan paras keino kiinteyttää jalkoja, mutta minusta muutosta ei ole tapahtunut jaloissakaan. Olin koko vuoden 2014 suunnilleen samassa painossa ja joskus kesällä minusta alkoi tuntua, että olen alkanut roikkumaan enemmän vatsan alueelta, vaikka paino ei laskenut! En tiedä oliko se vain omaa kuvitteluani, mutta voihan se olla ihan painovoiman aikaansaamaa. 

Tässä vaiheessa ainoastaan käsivarret aiheuttaa hankaluuksia, muun kehon osalta tuskin hakeudun leikkaukseen, jos ei tilanne pahene. Tai ehkä rinnat olisi kiva korjata, mutta se olisi enemmän turhamaisuuden takia, kuin varsinaisen pakottavan tarpeen takia. 

Minä nyt kuitenkin olen jo 35 ja ollut lihava koko aikuisuuteni ja lihoin aikanaan nopeasti, joten minulla on ne kaikkein pahimmat olosuhteet palautumiselle. 

Tästä ei nyt tullut kovin informatiivinen vastaus, kun en oikein tiedä itsekään... Mutta saa kysyä lisää, yritän vastata, jos jotenkin kykenen palauttamaan vastauksen mieleeni. :)

Nyt menen suihkuun. :) Hyvää lauantai-iltaa ja viikonloppua! :)


lauantai 17. tammikuuta 2015

Apua...

88,9 kiloa... Tunsin ja tiesin, että painoa on tullut syötyäni joulun ajan aivan niin kuin on huvittanut, mutta tuo lukema näytti kyllä melko hurjalta. En oikein edes tiedä, mitä sanoa, minua hävettää ihan kauheasti! Toivon, että edes osa siitä on pelkkää nestettä. Mutta ei tässä nyt auta mikään muu, kuin yrittää ottaa itseään niskasta kiinni ja laihduttaa nuo kilot. Viimeksi, kun kävin vaa'alla joskus joulukuun alussa, painoin muistaakseni 83, 8 kg, joten olen lihonut 5 kiloa. Se nostaa myös bmi:ni takaisin merkittävään ylipainoon, minne en toivonut enää koskaan palaavani. Ja samalla lopullinen tavoitteeni on nyt 13, 9 kilon päässä. Tämä ei ole hyvä juttu. :/ 


Aion nyt käydä vaa'alla joka lauantai ja päivittää ne painot myös tänne ja toivon, että ihan oikeasti pääsisin tänä vuonna tavoitteeseeni. Viime vuoden tulos kun jäi pyöreään nollaan. Tosin niinhän minä toivoin viime vuonnakin ja edellisenä ja varmaan jo sitä edellisenä... No, ei auta kuin yrittää.

Keskimmäinen kissa on yrittänyt selittää minulle jotain eilisestä saakka, mutta en ymmärrä, mitä hän yrittää sanoa. Hän katsoo minua suoraan silmiin ja maukuu, mutta mikään ei kelpaa, olen antanut erilaisia ruokia ja maitoa ja ottanut syliin ja leikkinyt hänen kanssaan, mutta maukuminen jatkuu. Eilen jo tutkinkin hänet tarkkaan siltä varalta, että hän on jotenkin kipeä tai johonkin sattuu, mutta en löytänyt mitään. Eikä hänen maukumisensa siltä kuulostanutkaan. En ymmärrä, mitä hän tahtoo... Ei hän yleensä edes ole kovin kiinnostunut minusta, hän on täysin äitini kissa. Nytkin hän tuijottaa minua tässä vieressä ja kovasti yrittää selittää jotakin. Hassua, kun hän ihan selkeästi yrittää ilmaista minulle jotakin, mutta olen liian tyhmä ymmärtämään. Kissa parka. :( Tarvitsisin jonkilaisen kissatulkin. Tai sellaisen kissakuiskaajan vai meedion vai miksi niitä kutsutaan?

Mutta ulkona on kaunis ilma, joten aloitan laihdutuksen menemällä metsälenkille koiran kanssa. Siellä on nyt niin paljon lunta, että minäkin saan liikuntaa, vaikka koira onkin mukana. 

Hyvää viikonloppua! :)


keskiviikko 14. tammikuuta 2015

Tammikuu

Joulu alkaa olla auttamatta ohi, vaikka kuinka yrittäisi pitää siitä kiinni. Oikeastaan olenkin jo valmis päästämään irti, joskin sekaisin kun olen, odotan jo seuraavaa... Vaikka joulun jälkeen oli muutama aivan hirveä päivä, selkeimpänä jäi kuitenkin mieleeni aatto ja joulupäivä, jotka olivat ihan mukavia. Mutta olo tuntuu jo aika arkiselta, vaikka kaikki joulukoristeet ja kuusikin ovat vielä paikoillaan. Joulun aikaan tykkään pitää verhot kiinni ja nauttia jouluvalojen lämpimästä valosta, mutta nyt viime aikoina olen avannut verhot jo heti aamulla päästääkseni luonnonvalon sisään. Arjen kunniaksi aion myös lauantai-aamuna käydä vaa'alla ja minulla on pahat aavistukset sen suhteen, ihan tunnen paisuneeni... Ajattelin alkaa taas käymään säännöllisesti vaa'alla ja päiväksi valitsen taas lauantain, vaikka jostain omituisesta syystä painoni on aina alimmillaan torstaisin. Tämän vuoden toiveenani olisi vihdoin laihtua nämä loput kilot pois ja minusta myös nyt ainakin tällä hetkellä tuntuu, että motivaatiokin olisi kohdallaan. Katsotaan nyt, mitä  vaaka sanoo, mutta luulen, että aika monta kiloa on tavoitteeseeni, ainakin enemmän kuin olisi ollut ennen joulua. No, ehkä se oli sen arvoista... Ehkä.

Sokerittomuushaasteeseen on muuten edelleen kertynyt nolla päivää... Ja peruutan lupauksestani nyt heti sen verran, että hedelmiä en aio siihen sisällyttää, vaikka niissä hedelmäsokeria onkin. Syön niitä muutenkin liian vähän, eivätkä ne ole millään tavoin syynä ylipainooni, enkä edes näe hedelmäsokeria mitenkään kovin huonona asiana, joten niitä en aio vältellä. Itse asiassa aion yrittää syödä joka päivä edes yhden hedelmän. Mutta muuten aion edelleen tavoitella sataa sokeritonta päivää kesäkuun loppuun mennessä.

Sain joululahjaksi elämäni ensimmäisen älypuhelimen ja latasin siihen sports trackerin. Nyt olen miettinyt, että hankkisinko sports trackerin oman sykevyön. Onko siitä jotain sellaista hyötyä, mitä ei tavallisesta sykemittarista ole? Sinällään olen ollut ihan tyytyväinen pelkkään sykemittariinkin, eikä minua mitenkään haittaa se ranteeseen kiinnitettävä osa. Mutta saako sillä jotain lisätietoa?

Vaihdoin samalla liittymää ja varmuuden vuoksi googletin itseni nähdäkseni, ettei numero edelleenkään näy numerotiedusteluista ja huomasin, että joku käyttää nimeäni nimimerkkinä suomi.24:n keskusteluissa... Tiedän kyllä, että suvussanikin on pari samannimistä, mutta ei meitä montaa ole. Kommentit tosin oli ihan asiallisia, mutta silti tuntui vähän kummalliselta. Täytyy seurata, ettei jaloa nimeäni vedetä lokaan. :D Se on minun tehtäväni! :D

Mutta nyt tällä viikolla syön viimeiset herkut pois (lukuun ottamatta Present -suklaita, annan ne jollekin sukulaiselle, jota inhoan!) ja ensi viikolla alkaa laihdutus. Toivottavasti vähän onnistuneemmin kuin viime vuonna! Ajattelin myös tällä kertaa asettaa palkinnon laihtumisesta. Koska joka tapauksessa joudun ostamaan uusia vaatteita, jos laihdun, ajattelin säästää rahaa siihen tarkoitukseen ja sitten käyttää kaiken kerralla, kun pääsen tavoitteeseeni. Olen jo vuosia ostanut vaatteita lähinnä kun on aivan pakko ja niin vähän kuin mahdollista, joten olisi mukavaa hankkia kunnollinen vaatevarasto.

Mutta nyt pitää mennä syömään jotakin, en ole tänään vielä syönyt mitään.

Hauskaa tammikuuta! :)

Meille muuten satoi aivan valtavasti lunta edellisyönä! Olisipa ollut jouluna tällainen sää! :/

tiistai 6. tammikuuta 2015

Täällä taas! :)

Ensinnäkin; kiitos hirveästi kommenteistanne edelliseen postaukseen! Olen edelleen kaikkien näiden bloggausvuosienkin jälkeen ihan hämmentynyt siitä, että jaksatte uhrata aikaa ja energiaa kommentoimalla ja kannustamalla ja puhumalla minulle järkeä! En osannut odottaa mitään sellaista aloittaessani bloggausta ja olen siitä vilpittömän kiitollinen. Paras asia, minkä tästä blogista olen saanut, on juuri sosiaaliset kontaktit ja yhteys muihin ihmisiin, niillä on ollut suuri merkitys elämääni. Kiitos siis siitä! :) Joulun jälkeen oli muutama rankka päivä ja vielä rankempi yö, mutta nyt voin taas paremmin. Kai tämä taas tästä. Kaikesta huolimatta en nyt tällä kertaa ole kauhean huolissani edessä olevasta keväästä, vaikka yleensä olen ollut tähän aikaa vuodesta kauhuissani. Viime kevät meni helposti, joten toivottavasti se toistuisi tänä vuonna. Ja jos ei, niin olen selvinnyt keväistä jo aika monta vuotta, joten selviän tälläkin kertaa.

Joulu siis meni ja tunnelmat jäi vähän pettyneiksi, koska odotin joululta paljon ja se ei nyt tänä vuonna ollut kovin ihana. Olisin niin kovasti halunnut tunnelmallisen joulun ja harmittaa hirveästi, ettei niin käynyt. Mutta sille ei nyt mitään voi. Uusi vuosi on minulle aina vähän ahdistava kokemus, koska minä vihaan vanhenemista, mutta eipä sitä voi estääkään. Joten nyt sitten pitäisi keksiä jotain vuodelle 2015.

Tämä alkaa jo olla aika kulunut lupaus, mutta; voitteko kuvitella, ajattelin uuden vuoden lupauksena laihduttaa! :D Minusta tuntuu, kuin en olisi koskaan onnistunut laihduttamaan, koska ne kilot, mitkä sain pois, lähtivät leikkauksen ansiosta ja nyt haluaisin näyttää itselleni, että pystyn siihen ihan itsekin. Tavoitteena on siis edelleen se 75 kg, vaikka vuonna 2014 en laihtunut yhtään! En ole käynyt vaa'alla sitten joulukuun alun jälkeen, joten en tiedä, mitä painan, joulu on varmasti tuonut ainakin muutaman kilon, kuten joka vuosi. Ja laihdutuksenkin aloitus jää ainakin ensi viikkoon, minulla on vielä herkkuja jäljellä, eikä niitä nyt voi poiskaan heittää... :)

Ajattelin myös jonkinlaista omaa versiotani paljon vouhotetusta sadasta päivästä ilman alkoholia. Minähän en juo alkoholia muutenkaan joten se olisi turha lupaus(tai oikeastaan se olisi kerrankin lupaus, jonka varmasti pystyisin pitämään!), mutta olen miettinyt, pystyisinkö sataan päivään ilman sokeria. Tosin en osaa sanoa, miten vaikeaa sen välttäminen olisi, koska sokeria on ihan joka paikassa. Ajattelin myös, että ensimmäisen kuuden kuukauden aikana viettäisin sata herkutonta päivää. Aiemminhan olen ollut yhtäjaksoisesti ilman herkkuja, mutta nyt voisin tuoda vähän lisää vapautta herkkujen välttelyyn. Tosin ekat kuusi päivää ovat kyllä jo heti poissa laskuista molemmissa haasteissa...

Olen myös päättänyt lakata pakkosyöttämästä itseäni ja annan itselleni luvan olla enää ikinä syömättä kaurapuuroa, jos en jostain käsittämättömästä syystä sitä halua(enkä usko, että haluan!). Puolet päivistäni kuluu siihen, kun yritän väkisin syödä ruokaa, jota en halua ja jota en millään meinaa saada nielaistua ja se on ihan älytöntä. En varmaankaan kuole nälkään, vaikka miettisin vähemmän proteiineja ja terveellistä ruokaa, joten ainakin toistaiseksi katson lähinnä niitä kaloreita. Ei nyt sillä, että söisin pelkkää roskaa, mutta haluan poistaa kaiken pakon syömisistäni ja haluaisin löytää enemmän terveellisiä ruokia, joista oikeasti pidän ja nautin. Samalla aion yrittää syödä sellaisia ruokia, joiden väitetään auttavan masennukseen; en tiedä, onko siitä mitään hyötyä, mutta ei siitä ainakaan haittaakaan ole.

Aika ruokapainotteisia ovat siis taas uudenvuodenlupaukseni. Tosin minulla on myös suunnitteilla jonkinlainen kosmetiikkalaihdutuskuuri tai ainakin itseni hillitseminen sen suhteen. Lupaan, etten osta uutta, ennen kuin vanhat on kaikki loppu. Ja siis vaikka esim. kaikki vartalovoiteet, ei niin, että kun joku tietty voide on loppu. Mitä ei ehkä ihan heti tapahdu, koska minulla on varmaan 30 purkkia vartalovoidetta varastossa... Ja kasvovoidetta on aika monta purkkia sitäkin. Prisman alehylly koituu aina kohtalokseni... Mutta siellä oli esimerkiksi ennen joulua numero seiskan kosteusvoiteita vitosella purkki! Kuka voisi ohittaa sellaisen tarjouksen?! Ostin aika monta... Aika maltillisesti oikeastaan... Sinne jäikin vielä muutama purkki... Mutta siis, en osta lisää kosmetiikkaa ennen kuin aidosti tarvitsen sitä ja yritän myös olla mahdollisimman säästäväinen sen suhteen. Poikkeuksena Livbox, jonka tilaamisesta en luovu. Ja jos siellä Prisman alehyllyllä on jokin todella hyvä tarjous, niin olisihan ihan hullua olla ostamatta... Mutta muuten, käytän vanhat pois, ennen kuin ostan uutta. :)

Mutta nyt pitää mennä kantamaan puita sisälle, ulkona on melkoisesti pakkasta! Tulisi nyt vähän luntakin, valkoinen maa olisi niin kaunis.

Oikein hyvää Uutta Vuotta 2015!! :)