lauantai 28. helmikuuta 2015

Unohdin!

Ihan täysin, että tänään piti käydä vaa'alla! No, laitan sitten huomisen lukeman. Olen taas viikonlopun asunnollani ja se tuntuu todella oudolta. Kummallista, kun ainahan minä täällä nökötän yksinäni ja verhot ovat yleensä kiinni, mutta silti viikonloput tuntuu todella oudolta. Olen ihan sekaisin päivistä ja ajasta ja on jotenkin epätodellinen olo.

En tiedä, onko tämä kuvittelua, mutta minusta on viime aikoina taas tuntunut, että minuun kiinnitetään enemmän huomiota. Kun välillä minusta jo pitkään tuntui, ettei minua enää tuijoteta, eikä edes katsota. Se tuntuu todella epämukavalta. Olen muutenkin ollut ikävän tietoinen itsestäni ja ulkonäöstäni taas viime aikoina. Yksi päivä olin bussipysäkillä ja katselin aikatauluja ja  taakseni tullut mies kysyi minulta jotakin. Käännyin vastaamaan ja hän kyllä kuunteli vastauksen, mutta sitten kääntyi ja käveli sanaakaan sanomatta odottamaan bussia varmaan kymmenen metrin päähän katoksesta, vaikka aihe oli sellainen, että olisi luullut hänen jotain sanovan. Ehkä se ei liittynyt mitenkään minuun, mutta se tuntui todella oudolta. Miksi joku tekisi niin?! Toisaalta, voiko jonkun rumuudesta järkyttyä niin paljon, että haluaa fyysisestikin kymmenen metriä etäisyyttä? Ei kai sentään... Minä olen joskus toiminut samoin, kun joku juoppo on alkanut jutella öiseen aikaan ja tullut liian lähelle ja olen ollut vähän varuillani/peloissani hänen suhteensa, mutta en usko hänen pitäneen minua mitenkään uhkaavana. Ehkä hän pelkäsi, että syön hänet, olen kuitenkin sen kokoinen, että todennäköisesti voisin... Ehkä tämä on typerää, mutta minusta hän käyttäytyi kummallisesti ja ensimmäinen ajatukseni tietenkin oli, että se johtui ulkonäöstäni. Ehkä se kertoo enemmän minusta kuin hänestä. :/

Viikonloput asunnollani ovat todella rankkoja... Miten typerä kommentti tuokin on!! :D Muille kolmekymppisille viikonloput varmaan on parasta aikaa, minä yritän keksiä vaikka mitä tekemistä, etten alkaisi ajatella asioita, joita en saa ajatella. Mutta minulla on NIIN KÄSITTÄMÄTTÖMÄN TYLSÄÄ!! Ja jostain naapuriasunnosta kuuluu musiikkia ja naurua, mikä tuntuu vähän kurjalta. :( Ehkä minun vain pitäisi jatkossa mennä kotiin joka viikonloppu, en tiedä kenelle minä edes yritän esittää normaalia aikuista.

Mutta nyt pitää lähteä siwaan, jääkaapissa ei ole kuin valo. Valion päärynänmakuinen proteiinirahka on muuten todella hyvää! Toivottavasti siwassa on sitä ja toivottavasti ei ole tomaatti-mozzarellapatonkeja... Huomenna sitten punnitus... :)

tiistai 24. helmikuuta 2015

Day of the Living Dead

Sain viikonloppuna tiedon, että iäkäs sukulaisemme oli kuollut, toinen sukulainen soitti äidilleni ja pohti, että pitäisi lähettää jonkinlainen osanotto. Tänään olin kaupassa ja kaikessa rauhassa valkkasin omppuja, kun sukulaiseni tuli siihen viereen ja kysyi, että mitäs JB:lle kuuluu?! En osannut hetkeen kuin tuijottaa! :D Harvinaisen pirteässä kunnossa oli mummo noin kuolleeksi... :D En sitten tiedä onko kukaan kuollut, mutta ei ainakaan hän! Soitin heti äidille ja onneksi hän ei ollut ehtinyt lähettää mitään osanottoa! :D Joskus, kun olin lapsi, jo silloin iäkäs hoitotätini pyysi äitiäni viemään kukkia ja kortin kuolleen ystävänsä omaisille. "Kuollut" ystävä avasi itse oven. Nopeana äiti nappasi kortin pois kukista ja sanoi vain, että XX oli pyytänyt tuomaan kukkia piristykseksi. Hoitotätini oli huonokuuloinen ja hänelle sattui näitä useinkin, hän muun muassa lähetti häälahjan miehelle, joka ei minun tietääkseni koskaan mennyt naimisiin! Hän oli kuin tosielämän "rikkinäinen puhelin" -leikki, kun hän kuuli mitä sattuu ja sitten vielä kertoi kaikille nämä "kuulemansa" asiat. :)  

Kotipaikkakunnallani on myös nainen, joka on "kuollut" ainakin kaksikymmentä kertaa! Ja hänen kuolintapansa ovat vielä varsin kekseliäitä, hänet on tapettukin useamman kerran. Kun hän oikeasti joskus kuolee, sitä ei usko varmaan kukaan! Pikkupaikkakunnat on kyllä jänniä. Äidillänikin on ollut "poikaystävä" varmaan 20 vuotta... Tuossa huhussa on kyllä sen verran perää, että tuo mies seurusteli joskus kauan sitten äidin siskon kanssa. Mutta kun siitäkin on jo vuosikausia, niin luulisi noidenkin huhujen joskus loppuvan. Olen itse asiassa itsekin joskus kuollut, tosin vain yhtenä iltana. Ja kaikkein pahinta on, että olin todella kännissä tuon kuullessani ja hetken jo ehdin sääliä itseäni, ennen kuin tajusin, että jotain mätää tässä uutisessa nyt on... :D

Muuten on nyt ollut taas vaikeaa, en oikein itsekään tiedä, miksi. Kaikki lapsiin ja vauvoihin liittyvät jutut laskevat mielialan pohjamutiin, se saattaa olla pieni vihje... Miksi ei voi olla niin, että rumuuden kanssa samassa geenissä/geeneissä tulisi kaupanpäällisinä haluttomuus saada lapsia, tunteettomuus ja frigidiys?! Elämä olisi niin paljon helpompaa! Voisimme olla vähän kuin työmehiläisiä, joiden tehtävä olisi puuhailla tyytyväisinä kaikenlaista yhdyskuntaa hyödyttävää kuningattarien saadessa lapsia. En tosin tiedä, miten tyytyväisiä osaansa mehiläiset ovat... Varmasti tyytyväisempiä kuin minä! Sain joskus sukulaiseltani postikortin, jossa luki "pahinta, minkä kohtalo voi ihmiselle jakaa on voimakas kunnianhimo ja vähäiset lahjat" (tai jotain vastaavaa). (Eikä tainnut olla mikään kohteliaisuus tuo kortti! :D) Tämä on vähän sama. On paljon ihmisiä, jotka eivät edes halua saada lapsia tai perhettä, miksi minä en voi olla yksi heistä?! Kaikki voittaisivat. Vai onkohan jotenkin ihmisluonnon mukaista haluta juuri sitä, mitä ei voi saada... Tai ehkä se on vain minulle tyypillistä. Haluaisin ihan aidosti pystyä olemaan tyytyväinen elämääni ja osaani, koska tiedän, että asiat voisivat olla niin paljon pahemminkin, mutta... Joka tapauksessa olen nukkunut huonosti ja herännyt joka aamu pahaan mieleen ja noussut ylös liian aikaisin, koska se on helpompaa, kuin vain jäädä märehtimään omaa oloaan sängyn pohjalle. Mutta sen vastineena olen ollut niin väsynyt, että tunnen taas olevani ihan sumussa. En usko, että tämä tällä kertaa johtuu lähestyvästä keväästä, koska en mitenkään kauhuissani ole sen suhteen, tämä on vain jotain satunnaista alakuloisuutta. Eikä se kyllä tästä valittamisesta parane ollenkaan...

Tein Intialaista ruokaa ja sekoitin vahingossa mausteet keskenään ja tuloksena oli aika tulinen lopputulos. Kieleni on tunnoton ja vatsastani kuuluu aivan käsittämättömiä ääniä... Jännä kuitenkin, että vaikka kasviscurryyn tulee paljon kasviksia, porkkanaakin ja vaikka vatsani selvästi reagoi siihen, se ei kuitenkaan aiheuta kipua. Minun kannattaisi varmaan yrittää syödä kasviksia hyvin kypsennettyinä. Tai mehuna, ostin vihdoinkin mehulingon ja sain jo aikaan aivan hirveän sotkun tehdessäni porkkanamehua! :D Porkkanamehu kuitenkin on todella hyvää ja pystyn juomaan sitä enemmän kuin pystyn syömään porkkanaa raakana. Ja juuri jossain tv-sarjassa sanottiin, että porkkanamehu on paljon terveellisempää kuin itse porkkana, että mehuna siitä saa kahdeksankertaisen (tai jotain) määrän antioksidantteja kokonaiseen porkkanaan verrattuna. Tarkoitus olisi myös kokeilla ainakin jonkinlaista selleri-kurkkumehua, joka epäilemättä on kammottavaa. Jossain netissä oli erilaisia sekoituksia, täytyy etsiä ne ja testata. Vinkkejä?

Mutta nyt suihkuun! Tänään tiet oli jo melkein kokonaan sulat ja pystyin kävelemään oikein kunnolla, kun ei tarvinnut koko aikaa varoa. Saisi kyllä sikäli lumet ja jäät jo lähteä, että pystyisin kunnolla kävelemään ja saisin toivottavasti painon laskusuuntaan. :)

lauantai 21. helmikuuta 2015

Väärä suunta

Taas sata grammaa plussaa. :/ En ihmettele, olo on ollut vähän kurja ja ahdistunut ja olen lääkinnyt sitä ruoalla. Pahinta siinä on se, että se auttaa... No, ainakin sillä hetkellä, myöhemmin tietysti harmittaa läskit ja oma laiskuus ja saamattomuus. Jotenkin viime vuoden aikana kehitin huonot ruokailutavat, koska sallin itselleni joka ilta hiukan jotain hyvää, kun en sitten kuitenkaan lihonutkaan niistä huolimatta ja nyt en pääse tavasta eroon. Mutta en kyllä sillä keinolla laihdukaan... Pyhistä lupauksistani huolimatta joka ilta tulee naposteltua jotakin. Haluaisin sanoa, että nyt otan itseäni niskasta kiinni ja vihdoinkin laihdutan nämä loputkin kilot, mutta en oikeasti tiedä, pystynkö siihen. Mutta plussaa ei kyllä enää saisi tulla.

Olen alkanut ottamaan joka päivä kuvan itsestäni tottuakseni omaan ulkonäkööni. Se on ehkä erikoinen kommentti ikäiseni suusta, mutta olen kyllästynyt siihen, että päiväni menee pilalle, jos vahingossa näen itsestäni heijastuksen jossakin. Tarkoitus olisi ottaa joka päivä kuva ja myös tutkia sitä jonkin aikaa ja toivottavasti turtua omaan naamaani. Jossain määrin se on ehkä alkanut toimiakin, koska nykyään oma ulkonäköni välillä naurattaakin minua, eikä vain järkytä. No, riippuu päivästä. :)

Se on sinällään hassua, että ulkonäkö kai on loppujen lopuksi aika pieni osa ihmistä, mutta toisaalta sillä on aivan valtava vaikutus. Joku pystyy tienaamaan miljoonia ulkonäkönsä avulla ja saa elämässä vaikka mitä vain siksi, että on kaunis/komea. Toisessa ääripäässä taas ovat ihmiset, joille esimerkiksi pariutuminen ja lastensaaminen luonnollisin keinoin on mahdotonta. Vain sen takia, miltä näyttää ulospäin, millaiset mittasuhteet on niissä ihan samoissa kasvonosissa, mitkä kaikilla muillakin on. Eikö se ole oikeastaan todella kummallista? Että meillä kaikilla on kaksi silmää ja nenä ja suu ja korvat ja me olemme verrattain samannäköisiä vaikka verrattuna koiriin tai lehmiin, mutta silti yksi saa kaikki tuijottamaan ihastuneina siinä missä toisen kohdalla tavoitellaan tainnutuspyssyä(onneksi minulla on niin paljon läskiä, etten yhdestä nuolesta kaadu...).

Kummallista on, että näytän todella paljon isoäidiltäni(kotimme seinällä on hänestä iso valokuva), mutta siinä missä hän on mielestäni jopa nätihkö, minä en ole. Minun on kuitenkin vaikea hahmottaa, miksi se on niin. Omien kuvien katselu on sikäli mielenkiintoista, että niistä pystyy tarkemmin hahmottamaan omia vikojaan, koska on mahdotonta ottaa kahta täysin samanlaista kuvaa peräkkäin. Minun kohdallani suurimpia ongelmia on tietysti lihavuus, mutta erityisesti kalloni kummallinen muoto ja huono ihoni. Niin ja pikkuruiset sian silmäni. Moni sanoo, että kauneus on kiinni symmetriasta, mutta minä en usko siihen, koska mielestäni olen aika symmetrinen. Ja netissä kun on näitä ohjelmia, joilla voi pisteyttää ulkonäkönsä, nekin ovat sitä mieltä, että olen symmetrinen (joskin pitkäkorvainen...?! :D).

Jos joku nyt kiinnostui näistä testeistä, niin tässä linkki pariin: www.anaface.com ja www.prettyscale.com. Jälkimmäinen antaa kuulemma kaikille hyvät pisteet, joten jos on huono päivä, kannattaa testata sitä. Ensimmäinenkin on liian kohtelias, mutta realistisempi. Mutta sen mukaan tosiaan symmetrisyys ei ole minun kohdallani ongelma, mutta muut mittasuhteet onkin sitten pielessä.


Kumpikaan ei kuitenkaan huomioi esimerkiksi ihoa, mikä tietysti on merkittävä osa hyvää ulkonäköä. Toisaalta iholle voi hiukan jotain tehdäkin, luustolleen ei.

Ehdottomasti maailman kaunein nainen Samantha Brick (Olenko kamala ihminen, kun olen vilpittömästi iloinen, että jollain muulla on enemmän päässä vikaa kuin minulla?!) sai samasta testistä 8.01. Täytyy muuten varmaan laittaa tuohon parin kauneimpana pitämäni julkkisnaisen kuva ja katsoa, mitä he saavat tulokseksi...

Kaikkein jännimpiä ovat ne ihmiset, jotka toisinaan ovat suorastaan nättejä ja toisinaan ihan taviksia. Minulla oli nuorena yksi sellainen kaveri, enkä koskaan pystynyt määrittämään, mitä eroa hänessä oli niinä nätteinä ja ei niin nätteinä päivinä. Eikä tämä ollut vain minun mielipiteeni, vaan myös äitini ja yhden toisen kaverin kanssa puhuimme siitä. Ja sekin on hassua, että vaikka tavallaan ihmiset vanhetessaan näyttävät ihan samalta kuin aiemminkin, silti kauneus katoaa jonnekin. Vaikka ei taaskaan oikein edes osaa sanoa, missä se ero on.

Mutta joka tapauksessa, tänä vuonna yritän ottaa joka ikinen päivä kuvan omasta naamastani ja tavoitteena on, että jos vuoden lopulla näen vahingossa itseni peilistä, vilkaisen ja jatkan matkaa sen sijaan, että luikkisin häntä koipien välissä kotiin miettimään, mitä menen ostamaan Siwasta, kun tulee tarpeeksi pimeää, jotten järkytä liian montaa viatonta ohikulkijaa matkalla sinne. :)

Nyt pitää mennä koiran kanssa ulos. Siellä on niin liukasta, ettei koirani oikein pysy pystyssä, toivottavasti hän ei satuta itseään. Keskimmäinen kissa juoksi eilen pihalla ja kaatui takapuolelleen ja liukui varmaan kymmenen metriä hölmistyneen näköisenä. Kamala ihminen kun olen, nauroin hänelle ja hän loukkaantui niin, ettei vilkaisutkaan minua koko iltana. :D

Hyvää viikonloppua! :)

torstai 19. helmikuuta 2015

Pelkkää kosmetiikkaa

Sain aiemmin pyynnön kirjoittaa kuvien kera päivittäin käyttämästäni kosmetiikasta. En käytä mitään kovin mielenkiintoisia tuotteita, enkä selektiivistä kosmetiikkaa, mutta koska rakastan purkkejani ja purnukoitani, tartun toki aiheeseen. :) Aina välillä haaveilen, että perustaisin oman kosmetiikkablogin, mutta kun käytän vain markettimerkkejä, niin olen ajatellut, ettei siitä olisi kenellekään lukijalle hyötyä, kun muutaman euron hintaisia tuotteita voi testata niin pienellä riskillä itsekin. Mutta rakastan kosmetiikkaa; sen käyttöä ja kokeilua ja nuuhkimista ja saan ihan erityistä iloa siitä, kun kannan kotiin jotakin, jota en ole koskaan aiemmin kokeillut. Ja joka kuukausi odotan Livboxia kuin lapsi joulua. :)

(Tässä postauksessa ei siis ole mitään muuta kuin kosmetiikkaa, joten jos ei aihe kiinnosta, niin ei kannata turhaan lukea. :) )

Osan kosmetiikan määrästä selittää se, että koska vietän niin paljon aikaa lapsuudenkodissani, minulla on myös siellä kaikki tarvittava, koska en jaksa kantaa kosmetiikkaa edes takaisin. Mutta suurimman osan selittää ihan vain se, että minä tykkään kosmetiikasta. Ja tunnustan, ettei näissä kuvissa ole läheskään kaikki omistamani kosmetiikka. 

Ekassa kuvassa on asunnollani olevia tavaroita. Oikealla alhaalla tylsästi vain pikkuvessassa majailevat hampaidenhoitovälineet ja yksi kasvojenpesuaine. Tuo Lumenen putsari tarttui mukaani syksyllä jostain alelaatikosta, eikä minulla ole siitä mitään kummempaa sanottavaa. Ihan ok, mutta ei mitenkään ihmeellinen. Oikealla keskellä kylppärin kaapissa olleita tavaroita. Minulla on tällä hetkellä asunnollani yksi ainoa shampoo, Cutrinin Greenism. Se on tuoksuton ja väritön ja olen kyllä pitänyt siitä kovasti. Pesee puhtaaksi, eikä ainakaan tee mitään huonoa hiuksilleni, mikä on pääasia. Samassa kuvassa on myös Herbinan MarjaSpa kosteuttava tehohoito ja Rainbown hiusnaamio, joista molemmista maksoin alle euron ja jotka osoittautuivat suureksi yllätyksekseni aivan loistaviksi. Mielestäni ne olivat miinus 50 prosenttia, joten eivät siis normaalihinnallakaan voi olla kalliita. Erityisesti tuuheutta hiuksiinsa kaipaavien kannattaa kokeilla. Minulle tuuheus on yleensä vihoviimeinen asia, mitä liiankin paksuihin hiuksiini kaipaan, mutta näillä hiukset jäi niin ilmaviksi ja puhtaantuntuisiksi, että ostan varmasti uudelleenkin. Tuo edustalla näkyvä TreSemmen hoitoaine sen sijaan on hutiostos, se ei tee hiuksilleni yhtään mitään. 

Keskimmäisessä kuvassa näkyy myös Konjac -kasvojenpuhdistussieni, jota suosittelen. Ensimmäinen sieneni tuli Livboksista ja siinä hintana oli noin 10 euroa, mutta olen tilannut noita Ebaysta noin punnalla, enkä huomaa mitään eroa laadussa. Sientä voi käyttää joko sellaisenaan tai sitten puhdistusaineen kanssa. Toinen suositeltava tuote on takana näkyvä keltainen Freemanin ananaskuorintanaamio, jota olen käyttänyt vuosia ja joka on mielestäni aivan ihanaa. Kirkastaa ihoa, eikä ole kallista. Vieressä toinen Freemanin tuote, Guava -kuorinta, jota on kamalaa käyttää ja joka haisee kammottavalta, mutta joka kyllä jättää ihon ihanan pehmeäksi. Noita saa netistä eurolla purkki, joten eivät ole hinnallakaan pilattuja. Mutta käyttömukavuus jättää varaa parannukselle. 


Vasemmalla on huulirasvana käyttämäni Bepanthen ja Blistexin purkkihuulirasva, muutamia kosteusvoiteita ja kaksi Lidlistä ostettua käsivoidetta, joista tiivistemuodossa olevaa käytän jalkavoiteena. Mielestäni se on siihen tarkoitukseen varsin hyvä, maksaa alle kaksi euroa, on tuoksuton ja imeytyy nopeasti. Nuo Klippoteket:in kosteusvoiteet ovat ne, joihin sorruin Sokoksen alessa kosmetiikkalakostani huolimatta. Ne tuoksuvat hyvältä ja imeytyvät nopeasti, mutta ovat liian kevyitä talvikäyttöön. Testaan niitä sitten kesällä. Takana Aqualan L -perusvoide, jota kulutan aika paljon, myös suihkussa pahimpina aikoina. 

Oikealla ylhäällä muutama kasvovoide ja hieman muuta kosmetiikkaa. Jos näen jossakin mattapinnan lupaavan päivävoiteen, toiveikkaana ostan sen, mutta tähän asti olen joutunut pettymään. Niin myös kuvassa näkyvän Nivean kohdalla. Sebamedia en ole vielä ehtinyt testaamaan. 

Ihan takana on Nro7:n aivan ihana Beautiful Skin Dry Skin Rescue -voide, joka on täydellistä talvikäyttöön. Sekin on peräisin alehyllystä, joten en osaa sanoa hintaa, mutta harmittaa, etten ostanut useampaa purkkia. Ostin sen sijaan samasta alesta noita Nro7:n liloissa purkeissa olevia yövoiteita, jota olen käyttänyt lähinnä päivävoiteena kotona ollessani. 

Kuvassa myös Revitalash -ripsienhoitoaine, joka on kallein omistamani yksittäinen kosmetiikkatuote. Tosin koska käytän sitä vain yläripsiin, saan 3,5 ml riittämään yli vuoden ajan, joten niin laskettuna se ei enää olekaan kovin kallis. Ja vaikka tässä naamassa pitkät ripset on aika turha koriste, olen kuitenkin niin ihastunut niihin, etten enää taida Revitalashista luopua. :) Revitalashin takia kuvassa on myös ainokainen luomivärini, neutraali beige, jota joskus laitan, koska Revitalash värjää ihoa. 

Myös puuteri ja puuteripaperit ovat kiiltäväihoiselle aika välttämättömiä. Pinkissä purkissa on Seppälästä peräisin olevia matkakynsilakanpoistolappuja, jotka tunnustan ostaneeni nätin purkin takia, mutta joihin olen itse asiassa varsin tykästynyt. Ne ovat öljyisiä ja hellävaraisia, eikä niissä ole kynsilakanpoistoaineelle tyypillistä hajua. 


Kotivessankaapissa on ihan perustarvikkeita. Uutena Nivean misellivesi, jota en ole vielä ehtinyt testailemaan. Joululahjaksi sain Schollin paristokäyttöisen jalkaraspin, se on ihan hyvä. 

Oikealla ylhäällä kotona olevat shampoot ja hoitoaineet. Vasemmalla Doven öljyshampoo ja hoitoaine, joista minulla ei ole oikein mitään sanottavaa. Ihan ok, mutta tuskin ostan uudelleen. Oikealla oleva Doven tehohoitoaine taas on paras koskaan kokeilemani hoitoaine, se on aivan täydellistä minun hiuksilleni ja siihen vertaan kaikkia muita kokeilemiani tuotteita. Seuraavana rivissä John Friedan pettymyksen aiheuttaneet shampoo ja hoito. Paitsi että inhoan niiden halpishajuvesimäistä tuoksua, ne jättävät hiukseni jopa hieman karheiksi. Myöskään Aussie ei tehnyt suurta vaikutusta. Ei ne nyt huonoja ole, mutta eivät voita moninkertaisesti halvempaa Dovea, joten tuskin ostan niitäkään uudelleen. Sen sijaan Four Reasonin shampoo ja hoito ovat jo parempia. Niitä käyttäessä hiukset tuntuvat puolikuivina aivan ihanan silkkisen pehmeiltä, valitettavasti se ei tosin jatku sitten enää kuivissa hiuksissa. Mutta pesutuntuma (onko se edes sana???) ja vielä  kosteat hiukset saavat minun varmaan ostamaan uudet pullot nykyisten loputtua. Ja noita Nivean Straight&Easy:ja ei enää saa Suomesta ja nuo kuvassa olevat ovat minunkin viimeiset pullot. Niitä kyllä ostaisin, jos voisin. Straight&Easy shampoo ja Doven tehohoito ovat aika täydellinen yhdistelmä minulle. 

Seuraavassa kuvassa on muutama hiuksiin jätettävä hoito. En yleisesti ottaen tykkää hiuksiin jätettävistä tuotteista, enkä myöskään muotoilutuotteista, koska pidän siitä, että hiukseni ovat ihan puhtaat. Moni varmaan tunnistaakin viisi kuudesta Livbokseista tulleiksi, joten en ole näitä oikeastaan edes ostanut. Ei näissä ole mitään vikaa, mutta minusta vain tuntuu oudolta laittaa vastapestyihin hiuksiini mitään... Eniten tykkään Cutrinin sensitive spraysta, ehkä siksi, että se on tuoksutonta. Tosin tuo pinkissä purkissa oleva Fructisin tökötti tuoksuu kyllä aivan ihanalta, samoin tuo ruusuhoitoöljy! 

Ja oikealla alimmassa kuvassa on vain muutama suihkusaippua, aivan huippuhyvä suihkussa käytettävä epilaattorini ja pari kasvojenpuhdistusainetta. En osaa kasvojenpesuaineista sanoa oikein mitään, en ole koskaan huomannut niiden vaikuttavan ihooni mitenkään toisistaan poikkeavasti. Valitsen ne lähinnä koostumuksen ja tuoksun perusteella, puhdistusmaidoista en tykkää, enkä myöskään vaahtoputsareista. Nuo kaksi kuvassa näkyvää vaahtoputsaria ovat molemmat peräisin Livboksista ja olen niitä käyttänyt aika säästeliäästä ihan vain noiden nättien pullojen takia, koska tiedän, etten tule itse ostamaan kumpaakaan. Minusta tuntuu, etten saa sieltä vaahdon seasta mitään puhdistavaa kasvoilleni ja aamukäytössä niitä ei voi kuvitellakaan käyttävänsä, koska sitä vaahtoa on sitten hiuksissa ja joka paikassa, paitsi kasvoillani. Yleensäkin kasvojen pesu aamulla on vihonviimeistä hommaa, kun sitä puhdistusainetta on ihan joka paikassa ja sukat kastuu ja tulee vain jotenkin likaisempi olo. :D

Ostin myös kovasti kehutun Freemanin hiilinaamion, mutta en tiedä, onko se mitenkään erityistä. Minulla on muutenkin tapana kuoria kasvot lisäämällä sokeria puhdistusaineeseen, joten kuorintana se on ihan hyvää. Mutta en ole huomannut hiilellä mitään erityistä vaikutusta ihooni. Mutta tuo Freemanin mandariinisuihkugeeli on todella ihanaa, hellävaraista ja pehmeää ja hyväntuoksuista.  


Ja sitten makkarissani olevaa kosmetiikkaa. Ylhäällä keskellä muutama kosteusvoide. Hth:n voide tuoksuu ihanalta, kosteuttaa hyvin ja imeytyy nopeasti. Saman voi sanoa Nivean pure & natural -voiteesta, samaa on vähän tuhdimpana versiona yhdessä taustalla olevista purkeistakin. 

Suosikkivoiteeni on vanha kunnon Erioil, tässä kuvassa sitä on Dermosilin pumppupullossa. Itse asiassa kaikissa Dermosilin purkeissani on jotain muuta ja olen ne ostanutkin vähän sillä ajatuksella, ne kun on täydellisen muotoisia, kokoisia ja läpinäkyviä, jotta näkee, paljonko tuotetta on jäljellä. Dermosilin tuotteet eivät ole tehneet vaikutusta, mutta purkeista tykkään! :D

Erityismaininnan saavat nuo Ziajan voiteet, joista varsinkin Orange Body Butter on ai-van i-ha-naa! Se tuoksuu mielettömän hyvältä ja kosteuttaa juuri sopivasti. Jos jossain näet, niin osta kokeeksi (yli kymppiä vartalovoin ja suihkugeelin tuplapakkauksesta ei kannata maksaa). Myös ziajan jalkavoide on todella hyvää, sitä vain saa ikävän harvoin. (Tai saisi netistä, mutta en halua maksaa moninkertaista hintaa, kun silloin, kun sitä on Sokoksella, se maksaa noin 5 euroa ja pakkauksessa on kaksi purkkia.)

Ziajan vuohenmaitovoiteet ovat myös todella kosteuttavia, mutta ne ovat vähän arsyttäviä käyttää. Ensin ne ovat todella tahmeita ja hankalia levittää ja sitten muuttuvat vetisen öljyisiksi iholla. Ekalla kerralla vartalovoidetta käyttäessäni ajattelin jo mennä pesemään sen pois, koska en voinut kuvitellakaan laittavani vaatteita päälle, mutta kun jaksoi jonkin aikaa odottaa, se kyllä sitten imeytyi. Mutta ei sovi kiireisiin aamuihin. Moni on netissä kehunut näiden tuoksua, mutta minä en oikein pidä siitä. Ne tuoksuvat saippualta ja todella voimakkaasti ja minulle tulee siitä jotenkin sellainen mielikuva, että levitän pyykinpesuainetta iholleni. Minulla oli myös samaa voidetta suklaantuoksuisena, mutta siitä tykkäsin vielä vähemmän. Mutta kosteutusteholtaan ne ovat kyllä hyviä, eivätkä kalliitakaan. Ja päivävoiteessa on ilmeisesti kunnon aurinkosuoja, koska minä en voi edes nuuhkia sitä ilman, että silmäni alkavat kirvellä ja vuotaa. 

Erityishuomion saa myös Garnierin Oil Beauty -sarja (oikealla ylhäällä), koska ne ovat aivan loistavia. Halpoja, tuoksuvat hyviltä ja kosteuttavat juuri sopivasti. Yleensä inhoan kuorivia suihkugeelejä, kun eihän ne ihan oikeasti kuori yhtään ja ne pallukat vain ärsyttää. Mutta tämä on niin ihanaa, etten edes jaksanut välittää pallukoista. Jos tätä saisi ilman kirottuja pallukoita, se olisi toki vielä parempaa. Mutta näinkin nämä ovat yksiä suosikeistani.

Meikkiä en tosiaan pahemmin käytä, mutta kuvassa Livboksista tullut Lumenen kevytmeikkivoide, johon en ainakaan toistaiseksi ole tykästynyt, Garnierin bb-voide, joka auttaa aika hyvin pitämään ihon mattana ja Lumenen cc-puuteri, joka on oikein hyvää  ja jota ostan uudelleenkin, kun tuo loppuu. Invisibobbleja käytän nykyisin melkein yksinomaan ponnareihini ja tuon Elfin värittömän ripsi/kulmageelin ostin ajatuksenani saada kulmiani vähän kuriin, mutta en ole sitä pahemmin käyttänyt. 

Ja isossa kuvassa sekalaista kosmetiikkaa, mitä kaivoin esille laatikoistani. Keskimmäinen alhaalla on samat tavarat eri kulmasta. Mitäs noista nyt sitten mainitsisi... No, Nivean pearl beauty deon olen maininnut ennenkin, mutta se on edelleen suosikkini. Kuvassa on myös Acon mattapäivävoide, joka tällä hetkellä käytössäni olevista/ylipäätään tietääkseni olemassaolevista auttaa eniten hillitsemään kiiltoa. Samoin kuvassa näkyy Acon käsivoide, joka on ihan ok, mutta ei mitenkään ihmeellinen. Menin apteekkiin ostamaan loistavaa, mutta muutaman euron kalliimpaa Favoran hoitavaa käsivoidetta ja vaikka ei tässä pihiyden takia ostamassani Acossakaan vikaa ole, ensi kerralla maksan suosiolla enemmän Favorasta. Jalkavoiteena näkyy tässäkin Lidlin käsivoidetiiviste ja myös O'Keeffersin Healthy Feet -voide, joka on kyllä hyvää, mutta koostumukseltaan inhottavan rakeista ja nihkeää. Sitä muuten saa sitten Iherbistä noin puoleen hintaan Suomen hintoihin verrattuna, jos haluaa ostaa. 

Trind:in Nail Repair on tullut Livboksista joskus, mutta laitoin sen tähän esille, koska se on aivan loistavaa! Minulle alkoi tulla vanhemmiten ongelmaa kynsien liuskoittumisen kanssa, mutta tätä käyttäen se on nyt historiaa. Ohjeena on käyttää kaksi viikkoa joka päivä ja sitten kerran viikossa, mutta minä alun alkaenkin laitoin tätä kun viitsin ja muistin ja silti se auttoi. Jos tämä joskus loppuu, ostan heti uuden.

Laitoin esille myös parit pinsetit. Tweezermannit onkin varmaan useimmille tutut ja ehdottomasti maineensa veroiset, mutta Bangerheadin huomattavasti halvemmat pinsetit eivät ole ollenkaan hullummat. Nuo ovat jälleen Livboksista peräisin, mutta ostin jo toiset omalle asunnolleni. 

Ja nuo etualalla olevat Badger Companyn pikkupurkit ovat lähinnä koristeita. No, ne voiteetkin on kyllä ihan hyviä, mutta pienet peltirasiat ovat söpöjä ja jätän niitä esille yrittäessäni esittää olevani normaali ihminen, enkä mikään friikki, joka laittaa jokaisen purnukan käytön jälkeen tarkasti oikealla paikalleen... Mäyrä -voiteet ei taida oikeasti auttaa ainakaan nukkumiseen, mutta muistattehan te sen mainoslauseen?! "For poetic badgers and other restless wanderers!" Ihana! Ei kukaan voi vastustaa tuollaista! :)

lauantai 14. helmikuuta 2015

Plus sata grammaa

Ihan odotetusti, mutta voisi olla pahemminkin. Aina ENE:n jälkeen paino nousee hieman ja muutenkin tähän aikaan kuukaudesta painoni on koholla, joten oikeasti varmaan vähän laihduinkin. Tai ainakin niin väitin itselleni. Iltaherkuksi on salaattia, mutta fetan ja kermaviilin kera, joten se ei ainakaan auta. Mutta on lauantai ja haluan jotain hyvää... 

Ystävänpäivän kunniaksi siivosin koko päivän. Kun olen pidempään poissa kotoa, niin kaaos, jonka äitini saa aikaan, vaatii aina pidemmän selvittelyn ja ihan mielelläni vietin tämän päivän poissa netistä. Ystävänpäivä on sikäli aika masentava päivä, kun netti ja lehdet pursuu juttuja ystävyydestä ja rakkaudesta. En tiedä saavatko parisuhteelliset ja sellaiset, joilla on ystäviä, niistä jotain iloa, mutta yksinäisen näkökulmasta ne kyllä tuntuvat vähän ikäviltä. Joskus tuntuu hassulta lukea jotain juttuja, joissa sanotaan, että kukaan ei selviä ilman ystäviä tai ilman rakkautta... Oikeastaan aika liikuttava ajatus, jos maailmassa on ihan oikeasti ihmisiä, jotka kuvittelevat, että kaikilla on sekä ystäviä että rakkautta elämässään! Olen varmaan kertonut tämän ennenkin, mutta luin joskus jotain nettikeskustelua, jossa aloittaja pohti, että miten muka voisi olla mahdollista, että on ihmisiä, joilla ei ole yhtään ystävää, johon joku sitten vastasi, että ei sellaisia ihmisiä varsinaisesti olekaan, että ne on jotain mielisairaalassa olevia tai vastaavia (tai jotain sen suuntaista) ja aloittaja sitten vastasi siihen, että juu, niin sen täytyy olla. :D No joo, myönnän kyllä, että ihmisessä pitää olla jotain todella pahasti vialla, jos ei ole ketään, mutta kyllä meitä silti päästetään vaeltelemaan normaalien ihmisten joukkoon. :) Kaikilla vain ei ole sellaista persoonaa, että voisi saada ystäviä. Ja tiedän sellaisiakin yksinäisiä, ettei edes ole mitään sellaisia vikoja kuin minulla, jotenkin elämä vain on kai mennyt niin, ettei ole ketään. Minä silti koen sen jotenkin ahdistavaksi, että joudun välttelemään netin uutissivustojakin, kun tiedän, että niistä jutuista tulee vain kurja olo. Mutta tein sentään Iltalehden "kuinka pitkään pysyt sinkkuna?" -testin ja sain vastaukseksi "Pysyt sinkkuna todennäköisesti hyvin kauan." Jep. Jossain asiassa Iltalehtikin on sentään oikeassa. :D Ja samasta lehdestä löytyi myös lääke ärsyttävään ystävänpäivään: "Peräaukkosuklaat pelastavat ystävänpäiväsi!" Voiko sitä enää paremmin sanoa... 

Mutta lähden nyt tekemään salaattiani. :)

♥♥ HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!! ♥♥


tiistai 10. helmikuuta 2015

Läskijärkytyksiä

Tänään on ollut ensimmäinen keväinen päivä, aurinko paistaa ja linnut laulaa ja asunnossani on jo vähän kuuma. Olen edelleen ihan positiivisella mielellä keväästä, toivottavasti ne tunnelmat jatkuu. Odotan oikeastaan jo huhtikuuta ja kunnollista kevättä, tämä aika vuodesta ei ole kunnolla oikein mikään vuodenaika.

Katselin illalla "Supersize vs Superskinny":ä ja olin aika järkyttynyt siinä esitetystä laihdutuskeinosta. Siinä vatsan läpi johdetaan putki mahalaukkuun ja kun on syönyt, voi vain avata venttiilin ja tyhjentää suurimman osan vatsan sisällöstä vessanpyttyyn. (Jos haluat katsoa, videoon pääset tästä; oikea kohta on 25:54.) En oikein edes tiedä, mitä ajatella... Itsehän annoin leikata palan pois mahalaukustani laihtuakseni, mutta silti tuo tuntui minusta todella sairaalta, aivan kuin bulimialta. Ehkä se tuntuu minusta niin väärältä siksi, että luulen, että minun kaltaiseni ihminen käyttäisi tuota keinoa todella väärin... Se kuulostaa jonkinlaiselta ruoka-addiktin sairaalta unelmalta: voisi syödä ihan mitä haluaa, ilman että lihoo. Kuinkahan monta kertaa elämässäni olen toivonut, että voisin syödä ihan mitä tahansa ilman, että se lihottaisi minua. Olen itse asiassa jopa ajatellut, että miten käytännöllistä olisi, jos saisi juuri tuollaisen putken vatsaansa, jonka avulla voisi vain tyhjentää vatsansa. Mutta silti järkytyin nähdessäni, että sellainen on oikeasti olemassa. Tuossa ohjelmassa kyllä sanottiin, ettei sitä voi käyttää bulimian kaltaisesti, koska ruoka pitää pureskella todella hienoksi, mutta ei kai kukaan kovin isoja paloja muutenkaan niele...

Muutenkin tuo ohjelma saa minut aina miettimään, koska siinä näytetään Yhdysvalloissa asuvia superylipainoisia. Olisinko jonain päivänä ollut heidän kokoisensa ilman leikkausta? Heidän elämäänsä on kauhea katsoa, koska he eivät voi liikkua kunnolla tai käydä vessassa. Yksi heistä teki tarpeensa niin, että tyttöystävä levitti vessapaperia sängylle. Osa heistä on täysin riippuvaisia toisesta ihmisestä, he vain yksinkertaisesti kuolisivat ilman apua. Se olisi hirveää elämää. Tässä kohden minua tosin turhauttaa se, että läskejä haukutaan vain laiskoiksi; minun kaltaisten kohdalla se on osin ihan oikeutettuakin, mutta kun ihminen painaa 500 kiloa ja häntä liikuttamaan on kutsuttava palokunta ja hänet pitää punnita eläintarhassa, on ongelmana jokin muu kuin pelkkä laiskuus.

Minun kohdallani kyse on aina ollut ulkonäöstä, en ollut niin lihava, että se olisi merkittävästi vaikuttanut liikkumiseeni tai toimintakykyyni ja onnekseni en ehtinyt saada mitään sairautta. Mutta miten kaukana minä oikeastaan olin noista ihmisistä?... Tuntuu jotenkin tekopyhältä järkyttyä heidän koostaan, kun itsekin olin ja olen lihava, mutta en voi olla miettimättä sitä, että minäkään en pystynyt lopettamaan syömistä, vaikka vihasin lihavana oloa ja vaikka se pilasi elämäni. Minulla ei ole pienintäkään epäilystä siitä, että ilman leikkausta painaisin nyt todennäköisesti jo enemmänkin kuin ennen. Ja tavallaan ymmärrän sen puolen, että kun painaa paljon ja laihdutettavaa on paljon, se pelkkä ajatuskin on niin lannistava ja sitä siirtää aina huomiseen. Joskus tavoitteeni oli 58 kiloa, joten minulla oli melkein 60 kiloa laihdutettavaa. Se tuntui niin mahdottomalta määrältä, etten pystynyt edes ajattelemaan sitä kunnolla. Jos ajattelee, että pitäisi laihduttaa 300 kiloa, niin ymmärtää, miksi joku turvautuu ruokaan, vaikka juuri se on ongelmien syy.  

En kuitenkaan ole koskaan ymmärtänyt miten he saavat kumppaninsa tai hoitajansa antamaan heille niin paljon ruokaa? Koska he eivät pysty poistumaan talostaan, miksi se ihminen, joka heistä huolehtii, ostaa heille täsmälleen sen, mitä he haluavat syödä? Muistan kerran teini-ikäisenä, kun valitin painostani ja sanoin äidilleni, että miksi hänen pitää tuoda herkkuja kotiin houkutukseksi, hän vastasi, että koska olen niin hankala, jos en saa hyvää syötävää. En oikein edes tiedä, mitä hän sillä tarkoitti. Muistan jossain näistä dokkareista sanotun, että siinä ollut mies söi 10 000 kcal päivässä. Jo 5000 kcal olisi valtava määrä, mutta silti hän jonkin aikaa aluksi laihtuisi sillä, joten miksiköhän hänen kumppaninsa ei antanut hänelle vain puolta entisestä ruoasta... Siitä ei koskaan puhuta noissa dokumenteissa.

Olen muuten laskenut nuo omat bmi:ni väärin tuonne edistymissivulle. Olin niin kauan laihtumatta, että ehdin jo unohtaa pituutenikin! Muistin, että olin aiemmin laskenut ne pituudella 168,2, mutta se olikin 167,8. Olen kyllä aivan varmasti pidempi kuin 167,8 ja pidempikin kuin 168, 2, mutta lasken ne nyt sillä samalla pituudella, jolla olen aloittanut ja korjaan nuo väärin olevat.

Mutta nyt etsimään jotain syötävää (ilmeisesti aamupalaa... Tänään ei huvittanut syödä ja se on nykyään niin harvinaista, etten pakota itseäni.) ja sitten suihkuun. Tänään tulee viimeinen jakso CSI New Yorkista ja en ole koskaan ollut onnellisempi sarjan päätösjaksosta, tämä viimeinen tuotantokausi on ollut kauheinta melodramaattista roskaa, mitä olen ikinä nähnyt! Ei sitä tietenkään olisi ollut pakko katsoa, mutta kun silloin aikanaan se oli hyvä sarja. Epäilen, ettei kannata syödä kovin suurta aamiaistakaan, koska todennäköisesti tulen pahoinvoivaksi kaikesta siirappisuudesta.

:)

lauantai 7. helmikuuta 2015

Painopäivitys

Kaksi viikkoa VCLD -dieettiä takana ja tällä viikolla vaaka näytti 2,1 kiloa miinusta. Olen siihen ihan tyytyväinen, olen nyt taas takaisin joulua edeltävässä painossa. Ja mikä tärkeintä, taas "vain" lievästi ylipainoinen. Nyt sitten pitäisi saada oikeasti painoa pois! Epäilen, ettei se olekaan yhtä helppo tehtävä, koska joulukiloista osa oli varmasti nestettä...

Pääsin nukkumaan yöllä neljältä naapurista kuuluneen melun takia. Tämä on yleensä aika rauhallinen talo, mutta nyt tässä seinän takana joku soitti ihan täysillä puolestayöstä neljään saakka aamulla sellaista torvisoittokunta -tyyppistä musiikkia tai sellaista, mitä kuulee vanhoissa suomalaisissa elokuvissa. Sitä oli aika karmivaa kuunnella täysillä keskellä yötä. Minulla on sellainen kirous, että minulla on aina seinänaapurina ihminen, jolla on aivan hirveä musiikkimaku. Ensin oli sellainen keski-ikäinen nainen, joka kuunteli jotain 80-luvun iskelmiä, sitten heviä kuunteleva nuorimies, joka sitten saikin häädön ja kaikkein pahimpana sähkökitaraa soittava poika, joka osasi vain yhden ainoan laulun. :D Hän soitti sitä samaa laulua uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Ja kaikki kolme tietysti ihan täydellä teholla. Nytkin kuulen toisinaan pianonsoittoa jostakin, mutta soittaja on varsin taitava ja osaa onneksi useamman kuin yhden laulun. :) Eikä soita öisin.

Lopun yötä nukuin levottomasti ja näin kummallisia unia. Näin sellaista unta, että olin katsomassa kummitätiäni vanhainkodissa ja yhtäkkiä pari hoitajaa tuli sinne huoneeseen ja sanoivat, että heillä on yksi ruumis, eikä sille ole mitään muuta paikkaa, joten se pitää tuoda kummitätini huoneeseen kuukaudeksi. Kummitätini sanoi siihen vain, että tällaista vanhainkodeissa on, mutta minä lähdin etsimään serkkuani, joka oikeastikin on töissä samassa vanhainkodissa. En löytänyt häntä, joten tulin takaisin ja huomasin, että ruumis oli liikkunut, joten sanoin siitä hoitajille, jotka menivät tutkimaan sitä tarkemmin ja ilmeni, ettei hän ollutkaan kuollut, vaan vain krapulassa. Hoitajat sanoivat, että näin käy joskus ja kummitätinikin sanoi, että kyllä hän krapulaisen kanssa voi asua. Se oli sellainen iso epäsiisti miehen köriläs, joka lopulta oksensi äänekkäästi suihkussa, johon heräsin.

Pitää nyt muuten suositella psyllium-kuitua kaikille, joilla on jotain ongelmia, kun aiemminkin olen tästä aiheesta kirjoitellut. Olen käyttänyt sitä tämän kaksi viikkoa, eikä siitä ole ollut minulle mitään haittavaikutuksia, joten tätä ostan jatkossakin. Siitä ei ole tullut sellaista samanlaista tukkoista tunnetta kuin muista kuituvalmisteista, eikä vatsa kipeäksi, eikä mitään.

Tänä viikonloppuna on tehnyt ihan hirveästi mieli kaikkia herkkuja, mutta yritän nyt olla syömättä mitään. Kävin kaupungilla ja siellä oli jotain nuoria myymässä leivonnaisia hyvin aggressiivisesti. Ei tosin ollut vaikeuksia olla ostamatta; en ole koskenut mihinkään koululuokan tai vastaavan leivonnaiseen sen jälkeen, kun yläasteella yksi luokkani pojista kertoi, mitä hän ja kaverinsa olivat laittaneet taikinaan leipoessaan. Ja jos mietit, että mitä, niin voit varmaan arvata, kun kyseessä oli kaksi teinipoikaa. Tosin sperma on kuulemma terveellistä ja siinä on paljon vitamiineja, mutta minä en tarvitse muffinsseihini niin paljoa ravinteita... Minä en ole sen päivän jälkeen syönyt leivonnaista, ellen joko tunne leipojaa henkilökohtaisesti tai jos leivonnainen on peräisin jostain suuresta teollisesta leipomosta. Tosin serkkuni löysi joskus kaulakorun Berliininmunkista (ja sormuksen kanasta, enää puuttuu korvikset!). En myöskään syö mitään kioskilla valmistettua, enkä mielellään edes pizzeriassa.  

Enemmänkin silti tuntuu, että haluaisin syödä jotakin vain ajankuluksi, enkä niinkään saadakseni jotain hyvää. Olen taas viikonlopun omalla asunnollani ja kun jo eilisen käytin siihen, että siivosin kaiken lattiasta kattoon, nyt ei ole oikein mitään tekemistä. Olen sitten katsellut youtuubista kaikenlaista, lähinnä Would I lie to You?:ta. Se on aika hauska. Tosin joskus on vähän outoa katsoa sitä, kun joskus osa niistä väitteistä on sellaisia, että minulla on tapana tehdä niin, mutta siellä kukaan ei usko ja pitää väitettä ihan pähkähulluna. (Sarjassa on siis sellainen idea, että on kaksi joukkuetta ja he vuorotellen esittävät jonkin väitteen itsestään ja vastapuolen pitää arvata, onko se totta vai ei. Jos jotakuta kiinnostaa katsoa, niin hyviä jaksoja on ainakin viitoskauden eka, neloskauden eka ja kasikauden neljäs jakso.)

Joka tapauksessa, yritän nyt olla sortumatta mihinkään herkkuun.

Hauskaa lauantai-iltaa ja viikonloppua! :)


maanantai 2. helmikuuta 2015

Hyvää murmelipäivää! :)

Täällä meillä ei paista aurinko, joten sääennustuksista poiketen talvi ehkä sittenkin loppuu lyhyeen. :) Lunta sen sijaan on ihan valtavasti, mikä näyttää todella kummalliselta, kun viime talvenakaan ei ollut oikeastaan yhtään! Tuntuu ihan hassulta katsoa ikkunasta ulos, kun joka paikassa on vain valkoista. Tulee jotenkin sellainen olo, että kohta on joulu, mutta jouluhan tuli ja meni aikoja sitten! Mutta ehkä voisin jotenkin juhlia murmelipäivää; ainakin katsomalla Groundhog Day:n. Olen aina tykännyt siinä olevasta talvisesta tunnelmasta, vaikka juoni ei kovin kummoinen olekaan.

En tiedä onko minussa jotain vikaa (älkää ihmeessä vastatko!), mutta eilinen myytinmurtajien pontikkajakso oli jotenkin poikkeuksellisen kiehtova ja nyt mietin, että ehkä pontikkaa tosiaan voisi keittää mehumaijassa... Olen aina luullut, että se on vain vitsi, mutta teoriassa se kuulostaa mahdolliselta. Yksi kaverini joskus kauan sitten ehdotti, että olisimme keittäneet sitä rippileirillä, mutta emme sitten jostain syystä ryhtyneet siihen. (Minusta myös tuntuu, että hän ehkä oli ymmärtänyt rippileirin tarkoituksen jotenkin väärin...??) Nyt mietin, että olisi kiva kokeilla tehdä vaikka jotain omatekoista likööriä tai vastaavaa... Tosin se on kyllä laitonta, joten ehkä se ei ole kauhean hyvä idea! :D Mutta tykkään tehdä kotitekoisia mehuja ja hilloja, joten tuohan olisi vähän samaa sarjaa. :) Joulukuusemme kuitenkin keitin siirapiksi, mutta taisin tehdä jotain väärin, koska nyt sokeri on alkanut erottua ja laskeutua pohjalle. Tai sitten sitä ei ehkä ole tarkoitettu keitettäväksi joulukuusesta, ehkä siinä on keväällä jotain eroa... Ihan hyvää se kuitenkin on.

Tänään on onneksi viimeinen päivä antibioottikuurista, ihanaa vihdoin päästä pahoinvoinnista eroon. Olen myös nukkunut hirveän huonosti, mutta se voi olla sattumaakin. Joka toinen yö valvon melkein aamuun saakka, enkä saa millään nukuttua, joka toinen yö taas nukun 12 tuntia ja herään niin väsyneenä kuin en olisi nukkunut ollenkaan. Unirytmini tuntuu taas olevan jotenkin sekaisin, toivottavasti saan sen pian kohdalleen. Tavallaan itsekin vaikeutan sitä, koska nautin niin paljon väsymyksestä iltaisin, että tarkoituksella pidän joskus itseäni hereillä. Mutta kaikkien unettomien vuosien jälkeen on ihanaa olla väsynyt oikeaan aikaan tietäen pääsevänsä kohta nukkumaan.

Kosmetiikkalakko ei tosiaan sujunut kovin hyvin tammikuussa, joten nyt tavoitteena olisi, että helmikuussa en ostaisi yhtään mitään! (Paitsi tietysti Livbox on taas tulossa, siitä en luovu.) Tosin ehdin jo himoita Lush:in talvialesta muutamaa tuotetta, mutta ne on onneksi niin järjettömän hintaisia puoleen hintaankin, että sain puhuttua itselleni järkeä. Nyt tosiaan yritän olla koko helmikuun ostamatta yhtä ainoaa kosmetiikaksi luokiteltavaa tuotetta. Pitäkää peukkuja pystyssä! :)

Mutta nyt menen ulos koiran kanssa. Tuntuu ihan kummalliselta, kun vielä iltaisinkin on taas valoisaa!

Hyvää murmelipäivää! :)

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Do You Want To Build A Snowman?

Ainakin rakennusmateriaalia riittäisi... Meillä on ainakin puoli metriä lunta, sitä on ihan joka paikassa! Tosin yritin tehdä lumiukon, mutta ei siitä oikein saanut pyöriteltyä palloja, joten jouduin tekemään enemmänkin tuollaisen kasan. :)



Vähän ruipelo hän on, mutta ihan hyvä. :) Otin heti kuvan, ennen kuin koirani ehtii koristella hänet... 

Tänään on ollut jo parempi olo, jopa siinä määrin, että on tehnyt mieli kaikenlaista hyvää. Olen kuitenkin pysytellyt erossa. Olen nyt siis ollut tuollaisilla XtraVLCD- valmisteilla vähän yli viikon ja himoitsen silloin yleensä vähän kaikenlaista, tosin nyt on mennyt paremmin kuin yleensä. Jos jotakuta kiinnostaa maut, niin nämä ei ole ollenkaan pahan makuisia ja veden määrää lisäämällä näistä saa hyvinkin neutraaleja, jos ei pidä vahvoista mauista. Parhaita on minusta toffeepirtelö ja vihanneskeitto, molempia syö ihan mielellään. 

Ensi viikolla toivoisin tämän ENEilyn sitten näkyvän vaa'allakin oikein kunnolla, ainakin joulukilot saisi kadota. :) Ja vähän enemmänkin tietysti, mutta jos nyt ensin pääsisi edes takaisin sinne alimpaan lukemaan, missä olen käynyt...

Ihan uskomatonta, että on jo helmikuu, kun ihan juuri odotin joulua! Tulin nyt taas viikonlopuksi kotiin (yllättäin!) ja on ollut jotenkin tyhjä olo, kun kaikki joulukoristeet on viety pois. Vaikka joululomalla aika kului liiankin nopeaan, nyt en ole oikein keksinyt mitään tekemistä ja olen ollut kauhean levoton. Johtuu varmaan valosta. 

Mutta nyt katsomaan myytinmurtajia! :) Siellä keitetään tänään pontikkaa! :D

Hyvää helmikuuta! :)