tiistai 24. helmikuuta 2015

Day of the Living Dead

Sain viikonloppuna tiedon, että iäkäs sukulaisemme oli kuollut, toinen sukulainen soitti äidilleni ja pohti, että pitäisi lähettää jonkinlainen osanotto. Tänään olin kaupassa ja kaikessa rauhassa valkkasin omppuja, kun sukulaiseni tuli siihen viereen ja kysyi, että mitäs JB:lle kuuluu?! En osannut hetkeen kuin tuijottaa! :D Harvinaisen pirteässä kunnossa oli mummo noin kuolleeksi... :D En sitten tiedä onko kukaan kuollut, mutta ei ainakaan hän! Soitin heti äidille ja onneksi hän ei ollut ehtinyt lähettää mitään osanottoa! :D Joskus, kun olin lapsi, jo silloin iäkäs hoitotätini pyysi äitiäni viemään kukkia ja kortin kuolleen ystävänsä omaisille. "Kuollut" ystävä avasi itse oven. Nopeana äiti nappasi kortin pois kukista ja sanoi vain, että XX oli pyytänyt tuomaan kukkia piristykseksi. Hoitotätini oli huonokuuloinen ja hänelle sattui näitä useinkin, hän muun muassa lähetti häälahjan miehelle, joka ei minun tietääkseni koskaan mennyt naimisiin! Hän oli kuin tosielämän "rikkinäinen puhelin" -leikki, kun hän kuuli mitä sattuu ja sitten vielä kertoi kaikille nämä "kuulemansa" asiat. :)  

Kotipaikkakunnallani on myös nainen, joka on "kuollut" ainakin kaksikymmentä kertaa! Ja hänen kuolintapansa ovat vielä varsin kekseliäitä, hänet on tapettukin useamman kerran. Kun hän oikeasti joskus kuolee, sitä ei usko varmaan kukaan! Pikkupaikkakunnat on kyllä jänniä. Äidillänikin on ollut "poikaystävä" varmaan 20 vuotta... Tuossa huhussa on kyllä sen verran perää, että tuo mies seurusteli joskus kauan sitten äidin siskon kanssa. Mutta kun siitäkin on jo vuosikausia, niin luulisi noidenkin huhujen joskus loppuvan. Olen itse asiassa itsekin joskus kuollut, tosin vain yhtenä iltana. Ja kaikkein pahinta on, että olin todella kännissä tuon kuullessani ja hetken jo ehdin sääliä itseäni, ennen kuin tajusin, että jotain mätää tässä uutisessa nyt on... :D

Muuten on nyt ollut taas vaikeaa, en oikein itsekään tiedä, miksi. Kaikki lapsiin ja vauvoihin liittyvät jutut laskevat mielialan pohjamutiin, se saattaa olla pieni vihje... Miksi ei voi olla niin, että rumuuden kanssa samassa geenissä/geeneissä tulisi kaupanpäällisinä haluttomuus saada lapsia, tunteettomuus ja frigidiys?! Elämä olisi niin paljon helpompaa! Voisimme olla vähän kuin työmehiläisiä, joiden tehtävä olisi puuhailla tyytyväisinä kaikenlaista yhdyskuntaa hyödyttävää kuningattarien saadessa lapsia. En tosin tiedä, miten tyytyväisiä osaansa mehiläiset ovat... Varmasti tyytyväisempiä kuin minä! Sain joskus sukulaiseltani postikortin, jossa luki "pahinta, minkä kohtalo voi ihmiselle jakaa on voimakas kunnianhimo ja vähäiset lahjat" (tai jotain vastaavaa). (Eikä tainnut olla mikään kohteliaisuus tuo kortti! :D) Tämä on vähän sama. On paljon ihmisiä, jotka eivät edes halua saada lapsia tai perhettä, miksi minä en voi olla yksi heistä?! Kaikki voittaisivat. Vai onkohan jotenkin ihmisluonnon mukaista haluta juuri sitä, mitä ei voi saada... Tai ehkä se on vain minulle tyypillistä. Haluaisin ihan aidosti pystyä olemaan tyytyväinen elämääni ja osaani, koska tiedän, että asiat voisivat olla niin paljon pahemminkin, mutta... Joka tapauksessa olen nukkunut huonosti ja herännyt joka aamu pahaan mieleen ja noussut ylös liian aikaisin, koska se on helpompaa, kuin vain jäädä märehtimään omaa oloaan sängyn pohjalle. Mutta sen vastineena olen ollut niin väsynyt, että tunnen taas olevani ihan sumussa. En usko, että tämä tällä kertaa johtuu lähestyvästä keväästä, koska en mitenkään kauhuissani ole sen suhteen, tämä on vain jotain satunnaista alakuloisuutta. Eikä se kyllä tästä valittamisesta parane ollenkaan...

Tein Intialaista ruokaa ja sekoitin vahingossa mausteet keskenään ja tuloksena oli aika tulinen lopputulos. Kieleni on tunnoton ja vatsastani kuuluu aivan käsittämättömiä ääniä... Jännä kuitenkin, että vaikka kasviscurryyn tulee paljon kasviksia, porkkanaakin ja vaikka vatsani selvästi reagoi siihen, se ei kuitenkaan aiheuta kipua. Minun kannattaisi varmaan yrittää syödä kasviksia hyvin kypsennettyinä. Tai mehuna, ostin vihdoinkin mehulingon ja sain jo aikaan aivan hirveän sotkun tehdessäni porkkanamehua! :D Porkkanamehu kuitenkin on todella hyvää ja pystyn juomaan sitä enemmän kuin pystyn syömään porkkanaa raakana. Ja juuri jossain tv-sarjassa sanottiin, että porkkanamehu on paljon terveellisempää kuin itse porkkana, että mehuna siitä saa kahdeksankertaisen (tai jotain) määrän antioksidantteja kokonaiseen porkkanaan verrattuna. Tarkoitus olisi myös kokeilla ainakin jonkinlaista selleri-kurkkumehua, joka epäilemättä on kammottavaa. Jossain netissä oli erilaisia sekoituksia, täytyy etsiä ne ja testata. Vinkkejä?

Mutta nyt suihkuun! Tänään tiet oli jo melkein kokonaan sulat ja pystyin kävelemään oikein kunnolla, kun ei tarvinnut koko aikaa varoa. Saisi kyllä sikäli lumet ja jäät jo lähteä, että pystyisin kunnolla kävelemään ja saisin toivottavasti painon laskusuuntaan. :)

4 kommenttia:

  1. Huh, aika hurjaa kuulla, että joku on kuollut, eikä olekaan. Tosin helpotus huomata vääräksi hälytykseksi, mutta karmiva tunne varmaan pitkän aikaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli se aika outoa... Ja luulisi nyt edes kuoleman varmistavan, ennen kuin alkaa tiedottamaan asiasta koko suvulle. Nyt pitää vain odottaa, että onko joku sukulaisemme oikeasti kuollut, vai mistä tämä sai alkunsa!

      Poista
  2. Sulla on niin ihanan ;) railakas suku!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heidän kanssaan elämä ei ole tylsää, se täytyy myöntää! :D

      Poista