lauantai 7. helmikuuta 2015

Painopäivitys

Kaksi viikkoa VCLD -dieettiä takana ja tällä viikolla vaaka näytti 2,1 kiloa miinusta. Olen siihen ihan tyytyväinen, olen nyt taas takaisin joulua edeltävässä painossa. Ja mikä tärkeintä, taas "vain" lievästi ylipainoinen. Nyt sitten pitäisi saada oikeasti painoa pois! Epäilen, ettei se olekaan yhtä helppo tehtävä, koska joulukiloista osa oli varmasti nestettä...

Pääsin nukkumaan yöllä neljältä naapurista kuuluneen melun takia. Tämä on yleensä aika rauhallinen talo, mutta nyt tässä seinän takana joku soitti ihan täysillä puolestayöstä neljään saakka aamulla sellaista torvisoittokunta -tyyppistä musiikkia tai sellaista, mitä kuulee vanhoissa suomalaisissa elokuvissa. Sitä oli aika karmivaa kuunnella täysillä keskellä yötä. Minulla on sellainen kirous, että minulla on aina seinänaapurina ihminen, jolla on aivan hirveä musiikkimaku. Ensin oli sellainen keski-ikäinen nainen, joka kuunteli jotain 80-luvun iskelmiä, sitten heviä kuunteleva nuorimies, joka sitten saikin häädön ja kaikkein pahimpana sähkökitaraa soittava poika, joka osasi vain yhden ainoan laulun. :D Hän soitti sitä samaa laulua uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Ja kaikki kolme tietysti ihan täydellä teholla. Nytkin kuulen toisinaan pianonsoittoa jostakin, mutta soittaja on varsin taitava ja osaa onneksi useamman kuin yhden laulun. :) Eikä soita öisin.

Lopun yötä nukuin levottomasti ja näin kummallisia unia. Näin sellaista unta, että olin katsomassa kummitätiäni vanhainkodissa ja yhtäkkiä pari hoitajaa tuli sinne huoneeseen ja sanoivat, että heillä on yksi ruumis, eikä sille ole mitään muuta paikkaa, joten se pitää tuoda kummitätini huoneeseen kuukaudeksi. Kummitätini sanoi siihen vain, että tällaista vanhainkodeissa on, mutta minä lähdin etsimään serkkuani, joka oikeastikin on töissä samassa vanhainkodissa. En löytänyt häntä, joten tulin takaisin ja huomasin, että ruumis oli liikkunut, joten sanoin siitä hoitajille, jotka menivät tutkimaan sitä tarkemmin ja ilmeni, ettei hän ollutkaan kuollut, vaan vain krapulassa. Hoitajat sanoivat, että näin käy joskus ja kummitätinikin sanoi, että kyllä hän krapulaisen kanssa voi asua. Se oli sellainen iso epäsiisti miehen köriläs, joka lopulta oksensi äänekkäästi suihkussa, johon heräsin.

Pitää nyt muuten suositella psyllium-kuitua kaikille, joilla on jotain ongelmia, kun aiemminkin olen tästä aiheesta kirjoitellut. Olen käyttänyt sitä tämän kaksi viikkoa, eikä siitä ole ollut minulle mitään haittavaikutuksia, joten tätä ostan jatkossakin. Siitä ei ole tullut sellaista samanlaista tukkoista tunnetta kuin muista kuituvalmisteista, eikä vatsa kipeäksi, eikä mitään.

Tänä viikonloppuna on tehnyt ihan hirveästi mieli kaikkia herkkuja, mutta yritän nyt olla syömättä mitään. Kävin kaupungilla ja siellä oli jotain nuoria myymässä leivonnaisia hyvin aggressiivisesti. Ei tosin ollut vaikeuksia olla ostamatta; en ole koskenut mihinkään koululuokan tai vastaavan leivonnaiseen sen jälkeen, kun yläasteella yksi luokkani pojista kertoi, mitä hän ja kaverinsa olivat laittaneet taikinaan leipoessaan. Ja jos mietit, että mitä, niin voit varmaan arvata, kun kyseessä oli kaksi teinipoikaa. Tosin sperma on kuulemma terveellistä ja siinä on paljon vitamiineja, mutta minä en tarvitse muffinsseihini niin paljoa ravinteita... Minä en ole sen päivän jälkeen syönyt leivonnaista, ellen joko tunne leipojaa henkilökohtaisesti tai jos leivonnainen on peräisin jostain suuresta teollisesta leipomosta. Tosin serkkuni löysi joskus kaulakorun Berliininmunkista (ja sormuksen kanasta, enää puuttuu korvikset!). En myöskään syö mitään kioskilla valmistettua, enkä mielellään edes pizzeriassa.  

Enemmänkin silti tuntuu, että haluaisin syödä jotakin vain ajankuluksi, enkä niinkään saadakseni jotain hyvää. Olen taas viikonlopun omalla asunnollani ja kun jo eilisen käytin siihen, että siivosin kaiken lattiasta kattoon, nyt ei ole oikein mitään tekemistä. Olen sitten katsellut youtuubista kaikenlaista, lähinnä Would I lie to You?:ta. Se on aika hauska. Tosin joskus on vähän outoa katsoa sitä, kun joskus osa niistä väitteistä on sellaisia, että minulla on tapana tehdä niin, mutta siellä kukaan ei usko ja pitää väitettä ihan pähkähulluna. (Sarjassa on siis sellainen idea, että on kaksi joukkuetta ja he vuorotellen esittävät jonkin väitteen itsestään ja vastapuolen pitää arvata, onko se totta vai ei. Jos jotakuta kiinnostaa katsoa, niin hyviä jaksoja on ainakin viitoskauden eka, neloskauden eka ja kasikauden neljäs jakso.)

Joka tapauksessa, yritän nyt olla sortumatta mihinkään herkkuun.

Hauskaa lauantai-iltaa ja viikonloppua! :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti