lauantai 28. helmikuuta 2015

Unohdin!

Ihan täysin, että tänään piti käydä vaa'alla! No, laitan sitten huomisen lukeman. Olen taas viikonlopun asunnollani ja se tuntuu todella oudolta. Kummallista, kun ainahan minä täällä nökötän yksinäni ja verhot ovat yleensä kiinni, mutta silti viikonloput tuntuu todella oudolta. Olen ihan sekaisin päivistä ja ajasta ja on jotenkin epätodellinen olo.

En tiedä, onko tämä kuvittelua, mutta minusta on viime aikoina taas tuntunut, että minuun kiinnitetään enemmän huomiota. Kun välillä minusta jo pitkään tuntui, ettei minua enää tuijoteta, eikä edes katsota. Se tuntuu todella epämukavalta. Olen muutenkin ollut ikävän tietoinen itsestäni ja ulkonäöstäni taas viime aikoina. Yksi päivä olin bussipysäkillä ja katselin aikatauluja ja  taakseni tullut mies kysyi minulta jotakin. Käännyin vastaamaan ja hän kyllä kuunteli vastauksen, mutta sitten kääntyi ja käveli sanaakaan sanomatta odottamaan bussia varmaan kymmenen metrin päähän katoksesta, vaikka aihe oli sellainen, että olisi luullut hänen jotain sanovan. Ehkä se ei liittynyt mitenkään minuun, mutta se tuntui todella oudolta. Miksi joku tekisi niin?! Toisaalta, voiko jonkun rumuudesta järkyttyä niin paljon, että haluaa fyysisestikin kymmenen metriä etäisyyttä? Ei kai sentään... Minä olen joskus toiminut samoin, kun joku juoppo on alkanut jutella öiseen aikaan ja tullut liian lähelle ja olen ollut vähän varuillani/peloissani hänen suhteensa, mutta en usko hänen pitäneen minua mitenkään uhkaavana. Ehkä hän pelkäsi, että syön hänet, olen kuitenkin sen kokoinen, että todennäköisesti voisin... Ehkä tämä on typerää, mutta minusta hän käyttäytyi kummallisesti ja ensimmäinen ajatukseni tietenkin oli, että se johtui ulkonäöstäni. Ehkä se kertoo enemmän minusta kuin hänestä. :/

Viikonloput asunnollani ovat todella rankkoja... Miten typerä kommentti tuokin on!! :D Muille kolmekymppisille viikonloput varmaan on parasta aikaa, minä yritän keksiä vaikka mitä tekemistä, etten alkaisi ajatella asioita, joita en saa ajatella. Mutta minulla on NIIN KÄSITTÄMÄTTÖMÄN TYLSÄÄ!! Ja jostain naapuriasunnosta kuuluu musiikkia ja naurua, mikä tuntuu vähän kurjalta. :( Ehkä minun vain pitäisi jatkossa mennä kotiin joka viikonloppu, en tiedä kenelle minä edes yritän esittää normaalia aikuista.

Mutta nyt pitää lähteä siwaan, jääkaapissa ei ole kuin valo. Valion päärynänmakuinen proteiinirahka on muuten todella hyvää! Toivottavasti siwassa on sitä ja toivottavasti ei ole tomaatti-mozzarellapatonkeja... Huomenna sitten punnitus... :)

6 kommenttia:

  1. Oletko kokeillut tehdä juttuja joita et ole ennen tehnyt? Vaihtanut kauppaa, kävellyt eri reittiä? Ehkä törmäät vielä johonkuhun mielenkiintoiseen ^^ (terveisiä toiselta ei-elämää-ihmiseltä, olen katsonut niin monta leffaa että silmiin sattuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä joskus, mutta aika hyvin tunnen jo tämän kaupungin.

      Onneksi meillä on se ruutu+! :D

      Poista

  2. Olen edelleen koko sydämestäni sitä mieltä, että saattaisit todella hyötyä ammattitaitoisesta kuuntelijasta. Life Coach, toiminnalista terapiaa tarjoava terapeutti - kuka tahansa, jonka kanssa voisit yhdessä etsiä rohkeutta elää juuri sellaista elämää kun toivot. Jonka avustamana voisit etsiä hukassa olevaa rakkautta omaa itseäsi kohtaan.

    Jokainen meistä tässä maailmassa on rakkauden arvoinen.

    Todellinen toipuminen lähtee siitä, että rohkenee rakastua itseensä ja rakastaa itseään ehdoitta.

    Rakkaudella,
    S

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle riittäisi, kun tulisin edes toimeen itseni kanssa... Tällä hetkellä emme ole kovin hyvissä väleissä. :D

      Minä en vain taida olla kovin rakastettava ihminen! :D

      Poista
  3. eräällä tutulla vanhemmalla herralla on sellainen tapa, että hän juttelee ja kertoo jotain, sitten kun kommentoin hän ei sano mitään vastaukseksi, on vain hiljaa tai vaihtaa aihetta. vielä hauskempaa on se, kun hän kysyy jotain ja minä alan kertomaan, mutta kohta huomaankin että herra on poistunut huoneesta kesken kaiken :D eli ehkäpä satuit pysäkille samantyylisen miehen kanssa!
    tuosta etäisyydestä ei voi sanoa kuin sen, että sehän on täysin normaalia poistua kauemmas. muuten on riskinä, että se toinen saattaa vaikka jatkaa juttua, ja silloin joutuisi puhumaan tuntemattomalle ihmiselle enemmänkin. jaiks! itse liimaudun pysäkeillä oikein mielenosoituksellisesti muiden odottajien kylkeen. ärsyttää ihmisten tapa jäädä sinne monen metrin päähän :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tunnen pari tuollaista ihmistä. Ja toinen heistä vain tuijottaa ja tuijottaa ja minä yritän epätoivoisena keksiä lisää sanottavaa! :D

      Varmaan hänellä oli jotkut ihan muut syyt kuin ulkonäköni, mutta kun se, mitä hän kysyi, ei ollut mikään tarpeellinen tieto, vaan ihan jutustelua... Tai sitten hän ei pitänyt vastauksestani. No, sama kai tuo. Enemmän minua häiritsi se, että ensimmäinen oma ajatukseni oli, että olen varmaan niin hirvittävän ruma, että hän järkyttyi... :/ Turha sitä kai on miettiä. :)

      Poista