maanantai 23. maaliskuuta 2015

Täällä taas :)

Pahoittelut pienestä tauosta, maaliskuu on sittenkin ollut kurja kuukausi. Lisääntyvä valo ahdistaa ja tekee levottomaksi, eikä ulkona vielä edes ole kaunista korvauksena keväästä. No, kohta se on ohi ja on huhtikuu. Joka ei kyllä houkuttele yhtään enempää, mutta se sentään lohduttaa, että jo yhdeksän kuukauden kuluttua... on aatonaatto! :)

Perjantaina tuli kuluneeksi kolme vuotta leikkauksesta. En olisi edes muistanut ellei äiti olisi puhelimessa muistuttanut. Piti kirjoittaa jo silloin jotakin, mutta kävin kaupungilla ja ahdistuin väen paljoudesta, eikä sitten huvittanut kirjoittaa mitään. Enkä oikein tiedä, mitä aiheesta sanoisin... Leikkauksen tavoite oli saada sairaalloisen ylipainoinen lievästi ylipainoiseksi ja minä olen ihan siinä rajalla, useimpina päivinä kuitenkin siellä paremmalla puolella, joten se tavoite kai on saavutettu. Olen todella tyytyväinen leikkauksen tuomaan apuun, mutta pettynyt itseeni. En ole onnistunut saamaan aikaan säännöllistä ruokailurytmiä, enkä syö pieniä aterioita monta kertaa päivässä, enkä syö terveellisesti ja tasapainoisesti. Leikkaus pienensi mahalaukkuni ja esti minua lihomasta edelleen ja sai minut jopa laihtumaan, mutta minä olen epäonnistunut elämäntapamuutoksessa. Valitettava totuus on, että ilman leikkausta painaisin varmasti nyt enemmän kuin koskaan. Ja pelkään kuollakseni, että mahalaukkuni alkaa venyä ja minä alan taas lihoa. Koska jos niin käy, en tiedä, pystynkö estämään itseäni...

Tunnen itseni ihan normaaliksi(ruoan suhteen siis), ei minusta tunnu, että syön kauhean vähän, eikä ole mitään epämiellyttäviä tuntemuksia. Jotenkin koko leikkaus tuntuu minusta epätodelliselta, kuin se olisi tapahtunut jollekin toiselle. Veden kanssa on edelleen ongelmia, mutta lähinnä siksi, että unohdan juoda. Enkä myöskään enää pidä veden juomisesta kuten ennen, siitä on tullut välttämätön paha. Mikä valitettavasti näkyy myös hiusteni ja ihoni kuivumisessa. Pitäisi vain yrittää kovemmin. Ja myös syömisen suhteen pitäisi yrittää kovemmin. Joiltain osin syömiseni ovat muuttuneet huonompaankin suuntaan, koska ennen tykkäsin kovasti hedelmistä. Söin niitä enemmän kuukaudessa, kuin nyt vuodessa. Eikä hedelmien kohdalla ole kyse siitä, että vatsa tulisi kipeäksi, kuten vihanneksista, vaan minä vain en yksinkertaisesti halua niitä. En ymmärrä, miksi se on niin... Minulla on edelleen muisto siitä, miten hyviä ne minusta olivat, mutta... En vain halua laittaa niitä suuhuni. Ennen söin vähintään mandariineja ja klementiinejä pussikaupalla ja ne olivat herkullisia, oikein odotin, että niitä tulee ennen joulua kauppoihin. Nyt ostan toisinaan yhden tai kaksi ja silloinkaan ei ole mitenkään varmaa, että myös syön ne ennen kuin ne pilaantuu. Ainoastaan viinirypäleitä syön edelleen, niitä toisinaan ihan himoitsen. Syön myös aika paljon tomaattia ja kurkkua, ne ovat vihanneksista ainoat, joista ei tule vatsa kipeäksi. Joten ruokavaliossani olisi paljon parantamisen varaa. Ja se on ihan itsestäni kiinni, mutta... Olen yhtä heikko kuin olen aina ollut. Osa ongelmaa on siinä, että ennen ne epämiellyttävät ruoat sai syötyä äkkiä; sekoitin esimerkiksi kaurapuuron ja rahkan niin nestemäisiksi, että sain ne juotua minuutissa. Nyt minun pitää syödä niitä ja se kestää ja kestää ja kestää, joten välttelen sitä ja syömiseni ovat edelleen hyvin iltapainotteisia, koska en kaipaa ruokaa ennen iltapäivää. Olisi niin paljon helpompaa, jos ei tarvitsisi syödä ollenkaan.

En kuitenkaan edelleenkään ole luovuttamassa, mutta usko itseeni on kyllä aika lailla nollassa. En tiedä, pääsenkö koskaan tavoitteeseeni, ei ainakaan hyvältä näytä. Mutta pakko jatkaa yrittämistä ihan jo siksikin, etten ainakaan lihoisi.

Minulla on myös pahimmat allergiaoireet vuosiin, viikonloppuna tuntui, että pääni on paisunut noin jumppapallon kokoiseksi ja silmät kirvelee ja nenä vuotaa. En tiedä, että mikä tuolla nyt edes muka kukkii tähän aikaan vuodesta?! En muista koskaan aiemmin olleen oireita vielä maaliskuussa, mutta ei kai tämä nyt flunssaakaan voi olla, kun mihinkään ei satu ja jalkapohjissa ei tunnu mitään. Ja tänään on ollut sateen ansiosta paljon parempi olo. Sataisipa oikein kunnolla, niin suurin osa pölystä menisi viemäreistä alas.

Minun on nyt pakko mennä suihkuun, koska koko kämppä haisee kookosöljyltä laitettuani sitä hiuksiini. Miksi sen pitää olla niin vastenmielisen hajuista?! Olen miettinyt hajuttoman ostamista, mutta se lytättiin netissä niin täysin. Olen myös alkanut purskutella sitä suussa joka päivä, koska sen pitäisi olla hyväksi terveydelle ja valkaista hampaita, mutta se on inhottavaa puuhaa. Ei maun takia, se ei alun jälkeen maistu miltään, mutta minulle tuottaa vaikeuksia pestä hampaitanikin, koska sylki on minusta vastenmielistä. Joudun aktiivisesti ajattelemaan jotain muuta hampaita pestessä, etten oksentaisi. Minulle ei tuota mitään ongelmaa siivota kissan hiekkalaatikkoa tai kerätä koirankakkaa tai edes siivota satunnaisia oksennuksia (silloinkaan, kun ne sisältävät kokonaisen hiiren kahteen osaan revittynä), mutta sylki... En kestä edes ajatella sitä! Ehkä on hyvä, että olen vanhapiika, en tiedä, miten olisin selviytynyt suutelemisesta... CSI:ssä oli joskus jakso, jossa nyrkkeilijä tapettiin ja siinä näytettiin sylkiämpäriä. Ainoa kerta, kun mikään tv:ssä näkemäni on saanut minut yökkimään! :D

Mutta tämän hurmaavan tiedon jälkeen menen nyt tosiaan pesemään öljyn pois hiuksistani ja ehkä lakkaan haistamasta sen jo noin kuukauden kuluttua, jos tuuri käy. :) Hauskaa viikkoa! :)

6 kommenttia:

  1. Nyt on tosi paljon tiepölyä. Possullekin tulee oireita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Possu parkaa... :) Minulla ei ikinä ole ollut näin pahoja oireita. :/ Onneksi satoi koko päivän!

      Poista
  2. Minä sain toissaviikolla siivottua kunnolla kaikki pölyt pois asunnostani, ja pian sen jälkeen alkoi tulla ihme oireita, kurkku ja nenä olivat niin kipeitä, etten saanut yöllä nukuttua. Tiesin, etten ole flunssassa, joten pelkäsin ties mitä uusia allergian/astmaärsytyksen aiheuttajia enkä taaskaan saanut unta... kunnes tajusin, että hirveä katupölyhän se vaan vaivaa. Nyt on onneksi ollut vähän helpompaa ja pahin huoli pois :) Toivottavasti teidänkin vointinne paranevat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen yrittänyt pestä kaiken seiniä myöten, mutta vasta tänään helpotti, kun satoi kunnolla vettä. Katupölystähän se varmaan minullakin johtuu, ajattelinkin, ettei mikään voi kukkia vielä näin aikaisin. Toivotaan tosiaan säännöllistä sadetta, niin pöly pysyy kurissa! :)

      Poista
  3. Siis hei, älä mainitse sanaa joulu... Nyt kun kumpikin lapseni asuu kohtíkään ulkomailla, toiveissani on joulu jossain...ei ainakaan Suomessa... (Mutta sinä saat toki nauttia joulusta, sehän tässä onkin niin mielenkiintoista... ja mukavaa, että meitä on niin erilaisia)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sori... :D Ymmärrän kyllä, välillä kun itse olen syksyllä ihan joulufiiliksissä ja ihmiset puhuu keväästä, se on ihan kamalaa!

      Vaikka omatkin jouluni ovat sujuneet vähän vaihtelevasti viime vuosina, silti huomaan haaveilevani siitä jo nyt. Mutta yritän pitää maininnat täällä blogissa minimissä, ainakin juhannukseen saakka... :)

      Poista