torstai 23. huhtikuuta 2015

Kuinka kissalle annetaan matolääke?

Meillä yleensä annetaan jonkinlaista tahnaa, joka on suhteellisen helppo antaa vastahakoisemmallekin kissalle, mutta kun matolääkkeitä pitäisi vaihdella, yritin tällä kertaa ostaa jotain muuta ja apteekkimyyjän suosituksesta syvää epäilyä tuntien ostin kerrankin tabletteja, niihin kun riitti kerta-annos. Kollin kanssa tiesimme koko operaation mahdottomaksi tehtäväksi, joten hän sai sitä niskaan laitettavaa ja pienimmän kanssa kaikki sujui ihan hyvin. Laitoin tabletin suuhun, pipetillä perään kissanmaitoa ja hän nielaisi kiltisti ja oli vielä varsin tyytyväisen oloinen, kun sai lohduksi peräti kaksi kissannamipatukkaa. Pienin yleensäkin suostuu nielaisemaan mitä tahansa, mitä hänelle annetaan. Mutta keskimmäinen... Hän on äitini hemmoteltu lellikki ja vaikka äiti vain sanoi, että hän ottaa kissan syliin ja minä annan tabletin, olin melko vakuuttunut, että ei ihan onnistu. Se oli kuin siitä vitsistä, joka yhteen aikaan kiersi sähköposteissa... Hän teki kaiken mahdollisen ollakseen nielaisematta tablettia ja päästäkseen pois sylistä. Kun hän oli viidennen kerran sylkäissyt tabletin ulos suustaan, koirani nappasi sen, joten minun piti kaivaa se hänen suustaan ennen kuin hän ehti nielaista! Ja joka kerta, kun kissa pääsi karkuun, hänet jouduttiin kaivamaan esiin mitä mielenkiintoisemmista paikoista, kuten tv-kaapista videoiden takaa, pyykinpesukoneesta ja takasta!! Siellä ei ollut tulta, mutta voitte kenties kuvitella, miltä näyttää kissa, joka on yrittänyt paeta savupiipun kautta! Ja täysillä vastaanharaava kissa on yllättävän hankala poistaa pesukoneen rummusta... Joten nokisina, maitoisina ja sormet tabletista tahmeina kiedoimme kirotun katin vanhaan lakanaan ja pipetillä tiputimme lopulta murskatun ja veteen sekoitetun tabletin kissan kurkkuun. Ja silloinkin hän vielä yski ja pärski, mutta kai hän siitä jotain vaikuttavia aineita sai... Minä tiedän, että minä ainakin sain ja kissa oli oikeassa, pahalta maistui! 

Mutta ihan hyvin se lopulta sujui, minulla verenvuoto on jo melkein tyrehtynyt ja äiti pääsee ensiavusta ihan milloin tahansa.

Kissa piilottelee sohvan takana ja katsoo meitä silmät syvää vihaa leiskuen. Pienin joi ison kulhollisen maitoa ja meni nukkumaan. :) 

Kaksi nuorinta pitääkin sitten viedä rokotuksille parin viikon päästä, kun madotus on kunnossa. Nämä kaksi onneksi ovat kiltisti autossa, entinen narttukissani huusi täyttä kurkkua koko matkan! Kun istut 25 kilometriä autossa täysillä huutavan kissan kanssa, kestää todella kauan, ennen kuin korvat lakkaa soimasta. Äidin kanssa yleensä vielä illallakin keskustelimme, kuin olisimme olleet jalkapallokentän vastakkaisissa päädyissä.  

Lemmikkien tuomaa iloa ei kyllä korvaa mikään!

Sain taas myös todeta, että hulluilla on halvat huvit, kun minusta oli kovinkin hauskaa, että äitini liimasi kaukosäätimen kiinni kenkäänsä. Hän korjasi kuumaliimalla rikkoutunutta lenkkaria ja ajattelematta laski sen kuivumaan kaukosäätimen viereen. Täytyy muuten sanoa, että oli ainakin laadukasta kuumaliimaa, koska kaukosäätimen irrottaminen ei ollut mikään pikkujuttu! Yritin ehdottaa, että hän olisi jättänyt sen irrottamatta, oli nimittäin ainakin uniikit lenkkarit! 

Ihan uskomatonta, että huhtikuukin on jo kohta ohi! Hoen aina tätä samaa, mutta minusta tuntuu kuin aika vain katoaisi jonnekin... Ihan juurihan oli joulu ja juuri sitä ennen hoin teille, että on ihan uskomatonta, että kohta on joulu...! Tämä kevät on ollut ihan ok, se ei ollut samalla tavalla mukava kokemus kuin viime kevät, mutta ei mitenkään hirveäkään. Tällaiset keväät kestän kyllä. Ja olen toiveikas, että tämä olisi nyt sitten merkki siitä, että ensi kerralla nauttisin taas syksystäkin. Tosin yritän nyt vain keskittyä hetkeen, koska niin ihana kuin syksy onkin, se myös tarkoittaa taas muutamaa kuukautta lisää sekä minun ikääni, että vanhempieni ikiin. Kesästä on luvattu lämmintä ja odotan sitä ihan positiivisin mielin. Viime kesänä helteetkään eivät tuntuneet kovin pahoilta, joten jos kestäisin ne tänäkin vuonna. :) 

Apua, tein jotain ja koko teksti taas katosi, mutta onneksi se tuli takaisin, kun painoin päivitys-nappulaa! Pitää kai julkaista tämä ennen kuin teen sille enemmän tuhoa! :)

:)

6 kommenttia:

  1. Eli juurikin tämä juttu: http://www.kumikana.org/huumori/laakitseminen.php :D

    VastaaPoista
  2. mä sotkin matolääketabletin sellaisen apteekista saatavaa "decoy" tahnan sisään, enkää oo ehkä ikinä nähnyt kissa hotkivan niin ahneesti mitään sisuksiinsa kuin tuon tahna-matolääke-ylläriherkun.

    lups vaan ja mahassa on :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, pitää testata... Olen yrittänyt tunkea niitä vaikka minkä ruoan/herkun sisään ja sitten kaivanut niitä pois sieltä pöydän alle sylkäistyn herkun sisältä... :D Mutta mitäään tarkoitukseen tehtyä tahnaa en ole testannut. Kiitti vinkistä! :)

      Poista
  3. Kiitti tahnavinkistä! Kuulin myös sellaisen vinkin, että tahnamainen lääke laitetaan kissan etutassun päälle. Kissa on niin siisti, että nuolee tassun, olipa se kuinka epämiellyttävän makuista tahansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai sitten juoksee tuli hännän alla ympäri taloa, kunnes sitä tahnaa on kaikkialla! :D

      Poista