lauantai 11. huhtikuuta 2015

Maisa Torpan Tissit

Tai oikeastaan minun tissit. Joka paikassa puhutaan nyt rinnoista (tai tisseistä, mutta käytän tästä eteenpäin sanaa rinnat, koska inhoan rahvaanomaista "tissit" -sanaa) ja kai minunkin pitää laittaa lusikkani soppaan. Minusta muuten tuntuu, että minulla pitäisi olla jotain hyvinkin fiksua sanottavaa aiheesta, mutta kerron nyt jo heti alkuun, ettei ole. :) Itsekeskeisyydelleni uskollisena onnistun kääntämään tämänkin aiheen käsittelemään vain minua ja minun rintojani. :)

Minusta varsinainen sodan aiheuttanut blogikirjoitus oli niin tyhjäpäinen, ettei se jaksanut kiinnostaa minua suuntaan tai toiseen, mutta aiheen herättämä kommentointi on kieltämättä ollut kiinnostavampaa. Ilmeisesti ihmiset, joilla ei ole kovin täydelliset rinnat, ovat erityisen loukkaantuneita ja ihmiset, joilla on enemmän täydelliset rinnat, ovat kokeneet, että heidän pitää varmuuden vuoksi sanoa aiheesta jotakin, jottei heitäkin leimattaisi idiooteiksi. Jälkimmäisten suusta on kuultu paljon kommentteja siitä, ettei sillä ole väliä, mutta kyllähän jokainen ihminen tietää, että sillä on väliä ja henkilökohtaisesti koen nuo kommentit paljon loukkaavammiksi kuin rumien rintojen haukkumisen. Se, että olen tyytymätön rintoihini, ei tee minusta pinnallista ja tyhmää bimboa.

Tämä rintakeskustelu tuntuu muutenkin olevan sellainen, ettei sitä voida käydä ilman molemminpuolista haukkumista. Isorintaiset alentuvat viljelemään kommentteja naisellisuudesta ja pienirintaiset jaksavat muistuttaa, miten rumaa riippuminen onkaan. Ja sitten vielä ne, jotka ovat tyytyväisiä kauniisiin rintoihinsa, tulevat haukkumaan molempia ryhmiä pinnallisiksi. Ehkä se sitten osaltaan osoittaa, miten herkkä aihe tämä on.

En voi samaistua pienirintaisiin, koska olen enemmänkin elämässäni joutunut harmittelemaan isorintaisuuden varjopuolia, aivan erityisesti rintojen riippumista, mitä tietysti minun kohdallani on pahentanut ylipainoni, mutta minulla on hankala suhde rintojeni kanssa. Minun ei kai pitäisi valittaa, koska ne ovat tietääkseni terveet ja teoriassa kykenevät tekemään sen, mihin ne on tarkoitettu; ongelmani ovat enemmänkin esteettisiä, mutta olisi valehtelua väittää, että olen tyytyväinen niihin. Tämä julkisuus on kuitenkin saanut minut pohtimaan omaa suhtautumistani rintoihini ja ehkä se on hieman outo.

Suhtautui siihen sitten miten tahansa, tosiasia on, että minulla on rumat rinnat. Niissä on raskausarpia lihavuuden jäljiltä ja ne roikkuvat laihtumisen jäljiltä. Oikeanpuolinen riippuu enemmän kuin vasemmanpuoleinen, se on myös jotenkin kiinnittynyt alemmas minun nähdäkseni. Otin itse asiassa pari kuvaa tätä kirjoitusta ajatellen, mutta tässä kai kulki jopa minun rajani, koska en pysty niitä tänne laittamaan. En aiemmin edes tiennyt kumpia häpeän enemmän, muhkuraisia reisiäni vai riippuvia rintojani, mutta koska jälkimmäisistä en ole koskaan pystynyt laittamaan kuvia, se kai vastaa kysymykseen. Olen julkaissut kuvia itsestäni lihavimmillani, jopa alasti, mutta nuo kaksi rasvasta ja rintakudoksesta muodostuvaa pallukkaa nolottaa minua niin paljon, että niistä en pysty julkaisemaan kuvaa edes anonyymisti. En tiedä, mitä minä muka pelkään; en usko, että kukaan niistä täällä mitään ilkeää sanoisi, mutta miellän ne kai niin henkilökohtaiseksi osaksi minua, etten pysty julkaisemaan niistä kuvaa kaiken kansan arvosteltavaksi. Olen ottanut vartalokuvia osoittamaan konkreettisesti ylipainoni määrää ja muutoksia siinä ja vaikka koko vartaloni hävettää minua suunnattomasti, olen pystynyt pakottamaan itseni siihen. Mutta rinnat kai ovat niin henkilökohtaiset, että minusta tuntuu, etten pysty altistamaan niitä arvostelulle ja kauhisteluille. (Tämä kuulostaa nyt ihan siltä, kuin kuvittelisin kaikkien palavasti haluavan nähdä kuvan riippareistani, mutta lähinnä pohdin omaa suhtautumistani ajatukseenkin kuvan julkaisemisesta. :D ) En minä ajattele, että rinnat olisi jonkinlainen naiseuden mitta, enkä edes kiinnitä huomiota muiden naisten rintoihin. Mutta niissä on jotain erityistä ja jotain erityisen henkilökohtaista. Ainakin minulle.

Tai ehkä pitäisi sanoa jopa minulle, koska ehkä juuri minun kaikista ihmisistä pitäisi olla näistä paineista vapaa, koska minä en voi koskaan seurustella tai harrastaa seksiä, enkä koskaan pukeudu niin, että kukaan muu kuin minä näkisi rintani. Mutta silti, jos raha ei olisi ongelma, menisin korjauttamaan ne kauniimmiksi. Nyt laihtumisen jälkeen en niin välitä roikkuvasta mahastani ja käsivarretkin haluan korjauttaa niiden hankaluuden takia, en ulkonäön, mutta jos minulle tarjotaan mahdollisuutta rintojenkorjausleikkaukseen, tartun ehdottomasti tilaisuuteen, riskeistä ja kivusta huolimatta. Tiedän, että pelkistä esteettisistä syistä tehtyjä korjauksia pidetään turhamaisina ja varsinkin silikonit ottaneita naisia pidetään bimboina ja yleensä myös oletetaan, että korjausleikkaus tehdään miesten huomion takia. No, ehkä olen turhamainen, mutta en usko älykkyysosamääräni muuttuvan silikonin myötä ja miesten huomiota 35-vuotiaan vanhanpiian on aivan turha toivoa. En itsekään täysin tiedä, miksi sillä on minulle niin kovasti merkitystä. Mutta minulle tulee paha mieli joka kerta, kun silmäni osuvat netissä rumia riippuvia rintoja haukkuviin kirjoituksiin ja tulen surulliseksi joka kerta, kun vahingossa suihkun jälkeen tai pukeutuessa näen peilistä rintani. Uskon, että tuntisin oloni paremmaksi, jos minulla olisi kauniimmat rinnat, vaikka ei sitä eroa kukaan muu edes tietäisi.

Kai se on loppujen lopuksi aika outoa... Nehän ovat loppujen lopuksi vain rinnat. En ole koskaan kokenut itseäni fyysisesti naiseksi, enkä ole koskaan saanut sukupuoleen kohdistuvaa positiivista huomiota. Tiedän jo nyt, että vaikka laihtuisinkin vielä muutaman kilon tai jopa normaalipainoiseksi, vartaloani ei koskaan voi kutsua edes normaaliksi, eikä se vaivaa minua. Rumuutenikin olen vuosien varrella hyväksynyt. Mutta silti rinnat on eri asia. En tiedä, ehkä se kertoo jotain negatiivista minun luonteestani, mutta jos joskus saan tilaisuuden tehdä asialle jotakin, myös teen sen. Sitten ainakin nähdään, että tekeekö silikonit naisesta bimbon! :) Ja vaikka näiden nykyisten kanssa hyydyin, lupaan laittaa kuvan niistä uusista! :)

Olen jo pitkään yrittänyt keksiä jotain fiksumpaa sanottavaa tai edes järjellistä loppulausetta, mutta kumpaakaan ei nyt tunnu syntyvän, joten ehkä tässä on kaikki, mitä minulla on sanottavanani aiheesta. :)

Muuten, kuinka moni katsoi sitä ohjelmaa, jonka mainostamiseksi Maisa koko kirjoituksen julkaisi?!

Nyt on pakko mennä nukkumaan. Heräsin aamulla puoli yhdeksältä ja ajattelin, että torkun vielä hetken. Seuraavan kerran, kun katsoin kelloa, se oli varttia vaille kaksitoista. :/ Unirytmini on nyt taas todella sekaisin, mutta kai se korjaantuu, kunhan kevät on ohi.


:)

8 kommenttia:

  1. Käytät ihan liikaa aikaa tuijottamalla itseäsi. Vikoja löytyy kaikista kun tarpeeksi kriittisellä silmällä katsoo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D No joo, mutta suurinta osaa vioistani ei kyllä voi olla huomaamatta. :)

      Poista
  2. Voi sua! Sä et ole niin ruma kuin ajattelet, eivätkä varmasti rintasikaan. Mulla on pienehköt hyvin eripariset rinnat, mikä sopii hyvin muuhun epäsymmetrisuuteeni :P Eivät nätit, mutta jos minä jonain päivänä kelpaan jonkun puolisoksi, varmasti kelpaavat hänelle rintanikin! Muille kelpaamisesta ei väliä olekaan.

    Olisi kiva, jos kirjoittelisit joskus "ihastumishistoriastasi". Milloin olet ollut ihastunut ja minkälaisiin ihmisiin, ihastutko vielä nykyäänkin? RDJ:stä ei nyt tarvitse kirjoittaa, vaan tosielämän ihmisistä ;) (Tai saat jos haluat.) Mitä olet haaveillut (silloin kun vielä haaveilit?). Minkälainen olisi unelmamiehesi. Tai ylipäänsä Sinulle kelpaava mies, jos voisit valita. Tiedän, ettet aio seurustella, olet kokenut tosi kamalaa haukkumista ja pelkäät miehiä jne. jne. mutta ei nyt puhuta siitä, vaan niistä hyvistä tunteista ja ajatuksista. Toki voit sivuuttaa pyyntöni, jos aihe ahdistaa tai ei kiinnosta pätkääkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Se on aika hassua, kun en niin kauheasti muuten jaksa välittää roikkuvista ruumiinosistani, mutta rinnat on jostain syystä vähän eri asia. No, jos en voita lotossa, niin näitä on nyt vain siedettävä.

      Joku joskus pyysi kirjoittamaan, että millaista on olla aina vain yksin, mutta se on vähän jäänyt, kun en ole oikein tiennyt, mitä sanoisin. Mutta voisin tehdä yhdistetyn postauksen, jossa vastaisin myös noihin sinun kysymyksiisi. :) Täytyy vähän pohtia asiaa. :)

      Poista
  3. Minkälaisia sä kuvittelet, että muiden naisten rinnat ja vartalot ylipäätään on? Täydellisiä? Mikä tekee just susta niin ruman, että "et voi koskaan seurustella tai harrastaa seksiä"? Mitä jos joskus sen sijaan että tuijottelet itseäsi menisit vaikka uimahalliin katsomaan, miltä ne muut naiset näyttää? Katopa kun muillakin on riipputissejä ja raskausarpia ja kaikenlaisia epätäydellisyyksiä. Tuntuu, että sun käsitys suurinpiirtein kaikesta perustuu siihen, että oot lukenu joltain netin keskustelupalstalta jotain. Uutispommina voin kertoa, että ne palstat eivät ole mikään edustava otos ihmisten ajattelusta. Esim. ne riippuvia rintoja tms. haukkuvat tekstit voi olla jonkun sellasen teinipojan tai katkeran peräkammarin pojan kirjottamia, jotka ei oo koskaan oikeeta naista koskeneetkaan. Pointtini on siis se, että jos vain täydelliset naiset kelpaisivat seurusteluun/seksiin/parisuhteeseen, valtaosa jäisi yksin. Tulepa siis sieltä netistä ja pääs sisältä pois ja katsele niitä ihan tavallisia ihmisiä ympärilläsi. Sellainen sinäkin olet, tavallinen, et mikään poikkeusyksilö suuntaan tai toiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täydellisen ja ruman väliin mahtuu kuitenkin aika paljon "normaalia". En minä kuvittele, että kukaan on täysin täydellinen, mutta eihän se muiden epätäydellisyys minua mitenkään kaunista.Jotkut pikkuvirheet on kuitenkin vähän eri asia kuin sairaalloisen ylipainon jälkeensä jättämät viat; varsinkin kun en alunalkaenkaan ollut mikään MissMaailma. Tiedostan kyllä, että olen ihan itse vartaloni tuhonnut, mutta kyllähän se silti joskus harmittaa. En minä kuitenkaan vietä elämääni istuen kotona suremassa rumuuttani(tai no, joskus kyllä :) ), mutta täällä siitä tulee aina toisinaan kirjoitettua. Se on kuitenkin aika oleellinen osa minua ja sillä on ollut niin suuri vaikutus elämääni. Ja kyllähän minä tunnen kauniita naisia ja naisia, joilla on upea vartalo, joten heihin verrattuna(ja myös ihan taviksiin verrattuna!) aika ikävä näky sieltä peilistä tuijottaa. En oikein tiedä, miksi sitä ei saisi sanoa, kun tottahan se on.

      Poista
    2. Niin, kukaan ei ole täydellinen, mutta juuri sinä olet täydellisen epätäydellinen? Mulla on myös vartalo, joka on lihonut sairaalloisen ylipainoiseksi, ollut siinä painossa vuosia ja laihtunut sitten - tosin vieläkin olen ylipainoinen. On venymisjälkiä ja on roikkumista. Tissit ei oo terhakat. Reidet on muhkuraiset. Mutta tiijätkö mitä? Minä olen kaunis nainen. Hyvä just sellaisena kuin olen, kaikkine virheineni. Mun mielestä sun ongelmat on täysin sun korvien välissä ja siinä, että näet itsesi niin uskomattoman negatiivisesti. En mä sinua siitä syytä, varmasti itsetuntoon jättää jälkensä haukkumiset jne. Mutta mun mielestä kukaan ei todellakaan saa katsoa peiliin ja sanoa olevansa ruma, koska ei itselleen pidä olla ehdoin tahdoin julma ja painaa itseään itse alaspäin. Se, mitä me itsestämme ajatellaan, näkyy myös ulospäin.

      Poista
    3. Kiva kuulla, että ajattele itsestäsi niin! :) Mutta oletko ajatellut, että ehkä sinä todella olet kaunis?! Minä en taatusti ole. Jotkuthan palautuu ylipainosta todella hyvin ja itsekin kyllä olin varautunut paljon pahempaan lopputulokseen, että sikäli olen ihan hirveän tyytyväinen jo siihen, että saan paljon vikojani peitettyä vaatteilla. Minä olen aina ollut aika realistinen vikojeni suhteen, mutta toisaalta kyllä tunnen tarvetta kertoa niistä ihan vain osoittaakseni, että tiedän kyllä, ettei kukaan kuvittele, että luulen liikoja itsestäni. :) Tosin onhan minulla täällä kuvia, joten ehkä nämä sanalliset kuvailut ei enää olisi tarpeen. :)

      Poista