sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Pääsiäissunnuntai

En kerta kaikkiaan keksinyt mitään otsikkoa, mutta samapa tuo... Nämä tuplapyhät eivät oikein ole minun juttuni, koska minulla on aina pää kipeä sunnuntaisin (migreeniä, ei krapulaa :) ) ja tuplapyhinä päänsärkyäkin on kaksi päivää peräkkäin. Viime vuonna pääsiäinen oli jo lämmin ja aurinkoinen ja odotin samaa tänä vuonna, mutta onkin ollut ankeaa ja harmaata ja kylmää. Viime vuonna pääsiäinen kai olikin melkein huhtikuun lopussa, joten se selittää paremman sään. Lapsena tykkäsin pääsiäisestä, sain aina ostaa sellaisilla R-kioskin kupongeilla karkkia ja silloin oli aina myynnissä erilaisia karkkeja, kuin muina vuodenaikoina. Ja vanhempani olivat piilottaneet minulle "kukon munimia" yllätyksiä pitkin taloa. (Harmi, etteivät he enää tee niin! :)) Mutta lapsena ajattelin pääsiäisen jo selvästi kevääksi, nyt kyllä on vielä niin talvinen sää, ettei ole keväästä tietoakaan.

Tänä vuonna ei muutenkaan ole ollut mitenkään miellyttävä kevät. Odotin sellaista samaa auringoista raikkautta, josta nautin viime keväänä, mutta tämä kevät on ollut ankea ja harmaa. Mielialani eivät ole olleet niin pohjamudissa kuin usein aiemmin, joten sikäli on mennyt ihan hyvin, mutta ensimmäistä kertaa vuosiin jokin osa minusta jopa odotti kevättä ja sitä odottamaani kevättä ei nyt ainakaan toistaiseksi ole ollut. 



Myös unirytmini on taas ihan sekaisin, nukun huonosti ja olen koko ajan väsynyt. Tosin kai minua kuuluukin näin pääsiäisen aikaan väsyttää, kun minähän olen katkera ja kateellinen vanhapiika, joten luonnollisestikin vietän pääsiäisen aikaan yöt lentäen luudallani ympäri kyliä noitumassa ihmisten lehmiä ja aamulla piti herätä aikaisin, kun menin kiulu päässä kirkkoon. Kamalia otuksia nuo  vanhatpiiat...

En oikein silti tiedä näistä pääsiäisuskomuksista, ne ovat jääneet minulle aika vieraiksi, vaikka minut onkin taikauskoisesti kasvatettu. Käskin kuitenkin äidin kävellä aamulla ihan varmuuden vuoksi takaperin kanoja hoitamaan, ettei kanapoloiset ehdy... Ja käskin hänen pitää silmänsä kiinni kanalaan saakka, koska jos pääsiäisaamuna näkee ensimmäiseksi linnun, se tietää hyvää loppuvuodeksi; pääsee naimisiin ja on kovin ahkera(ja munii joka päivä?). Jos näkee kissan, tulee vanhaksipiiaksi (se muuten selittää paljon, koska meillä on aina ollut kissoja...) ja on koko vuoden laiska. Ja jos näkee hevosen, on vahva ja nauraa kuin hevonen.

Minä ajattelin, että todennäköisimmin näen ensimmäiseksi joko kissan tai koiran ja ajattelin, että noista parempi olisi kyllä koira, koska olen jo valmiiksi uninen ja laiska vanhapiika ja koirani taas on aivan pöhkö otus, joten olisi se ainakin vaihtelua. Mutta kun aamulla avasin silmäni, näin ensimmäisenä kevään ensimmäisen kärpäsen! Mitä hittoa se ennustaa?! Että olen loppuvuoden todella ärsyttävä ja kakin sokeriastiaan, kunnes joku liiskaa minut ikkunaan?!


Kuvassa tämänpäiväinen "totu omaan naamaasi -projektin" selfie... Ihan on näköinen... Olen kyllä niin huono kuvaaja, ettei se ole edes hauskaa, mutta en tiedä, miten tuon sain aikaan! Olen nyt päätynyt ottamaan vain yhden päivässä, koska jos otan useamman, järkytyn enemmän ja lisäksi minulla on paha tapa poistaa ne huonoimmat ja jättää vain paras, mikä ei auta asiaan. Mutta olen huomannut, että se jossain määrin toimii, koska olen tottunut omiin kuviini paremmin, mutta toisaalta, peilissä näkemäni ihminen on muuttunut rumemmaksi ja kuvien ihminen vähemmän rumaksi, kun ennen oli päinvastoin. Se on kummallista, että kuvissa näyttää niin erilaiselta kuin peilissä... (Tämän päivän kuvassa todella erilaiselta!!)

Pitäisi varmaan ostaa sellainen selfie-keppi, niin ehkä saisin aikaan parempia kuvia. :) Näin sellaisen joskus ennen joulua jossain ja minusta se oli aivan naurettavaa ja ajattelin, että kaikkea sitä yritetäänkin myydä ja ei kai sellaista kukaan osta, mutta sitten luin jostakin, että selfie-kepit on jo ihan menneen talven lumia ja nyt pitäisi ostaa belfie -keppi, jotta saisi ottaa kuvia omasta ahteristaan. Oletan, että ne on tarkoitettu jollekin fitnessbeibeille, koska jos minä yrittäisi kepin avulla ottaa kuvan omasta takapuolestani, sen varren täytyisi olla ainakin kilometrin pituinen, että koko persus mahtuisi  kuvaan. Mutta ehkä se on seuraava projektini, kun vihdoin alan näkemään oman naamani enemmän koomisena kuin traagisena, alan ottamaan kuvia ahteristani, jotta tottuisin siihenkin. Niille kuville voinkin sitten perustaa vaikka Instagram -tilin ja julkaista yhden joka päivä, jotta kaikki halukkaat saavat nauttia niistä.

Varpaani on muuten ihan järjettömän kipeä ja äitini optimistisena sanoi, että kun hänellä on lähtenyt varpaista kynsiä, on parantuminen kestänyt puolikin vuotta...! Apua... Minulla on muuten ollut lapsesta asti ollut tapana suorittaa äidilleni säännöllinen kynnenpoisto, olen pudottanut mitä mielikuvituksellisempia raskaita esineitä hänen varpailleen... :D Häneltä on lähtenyt kynsi minun takiani ainakin kymmenen kertaa! Ja joka kerta se on ollut kyllä ihan puhdas vahinko, en ole tehnyt tahallani sitä senkään jälkeen, kun siitä tuli toistuvuutensa takia hassua... Minun mielestäni, äitini ei ole läheskään yhtä huvittunut jostain syystä... Mutta nyt tiedän omasta kokemuksesta, että kipeä on. :/

Mutta nyt pitää mennä keittämään kahvia, koska olen tosiaan niin väsynyt, että hädin tuskin saan silmiä pysymään auki! Toivottavasti teillä on mukava pääsiäinen ankeasta säästä huolimatta! :)

2 kommenttia:

  1. Sellanen isopyllyisten naisten belfie-instagram olis muuten ihan mahtava idea! :D Katoin muuten tota edistymistäs, ja sähän oot laihtunut ihan merkittävästi tammikuulta! Niin et paljon pienempi beba sulla on ku meikäläisellä.

    -Nanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, toteutan sen heti, kun totun omaan naamaani! :D

      Laihduin oikeastaan vain ne kilot, jotka keräsin jouluna ja koska ne lähti suhteellisen helposti, niin ne oli varmaan lähinnä nestettä. :/ Varsinaista edistymistä tässä ei ole tapahtunut puoleentoista vuoteen!

      Poista