tiistai 19. toukokuuta 2015

An age without a name

Tänään oli aivan ihana ilma! Jopa minä nautin keväästä, mikä on aika epätavallista! Tämä aika vuodesta on ihan mukava asuinkaupungissani, kesällä täällä on tukahduttavan kuumaa ja kosteaa ja pölyistä, mutta tänään aurinko paistoi ja tuuli ihanan raikkaasti. Aivan täydellinen sää. :) Kävelin kaupungille ja kävin vähän kaupoissa, ostin ne pohtimani leveät housutkin, jotka on nyt kai muodissa. Tai ainakin niitä näkee kaupoissa, ehkä se sitten tarkoittaa, että ne ovat muodissa. :) Nyt on muuten niin hassua, kun muotiin alkaa tulla kaikki sellainen, joka jo kerran elinaikanani on ollut muotia! Kuulemma jopa farkkupaidat ja kun sen kuulin, niin pelästyin ihan aidosti! Ihan mitä tahansa muuta, mutta ei enää farkkupaitoja! Oikeasti! :D

Henkkamaukasta ostin housut, vaikka aiemmin valitinkin heidän photoshopatuista malleistaan. Minulla tosin on niin hankala vartalonmalli, kun olen päärynänmallinen ja isommissa koissa on laitettu extra kangasta vatsan kohdalle, mikä minun päälläni näyttää aivan naurettavalta. Löysin yhdet mustat housut, jotka muuten olisi olleet todella kivat, mutta näytin ihan kengurulta. Ja sitten kokeilin raidallisia housuja ja tajusin, että leveäraitaiset housut eivät ole lihavia varten yhtään sen enempää kuin eläinprintti! Näytin ihan sirkusteltalta! Puoliksi odotin pyöräilevän karhun putkahtavan lahkeestani! Ostin sitten sellaiset musta/siniset, ne oli ihanan kevyet ja viileät päällä. :) Eikä ole tarpeen keskustella siitä, mitä muuta ostin... :) Ja lisäksi ostin kolme toppia ja myös kirpparilta pari paitaa. Kun pääsin kotiin, aloin katsoa tarkemmin sitä toista ja se oli jotain äitiysvaatemallistoa... :D No, edelleen se silti on ihanan pehmeä, joten kai sitä voi käyttää raskaatkin ettei pelkästään raskaana olevat...

Ja koska olin laiska, tulin bussilla kotiin. :) Bussissa oli pari ilmeisesti narkkaria, koska toinen heistä yritti suostutella toista myymään itselleen "subuja" ja he olivat todella sekaisin ja aloin ajatella, miten kamalaa olisi, jos olisi jokin tuollainen ongelma. Onhan minulla aika sairas suhde ruokaan, mutta elämä olisi aika erilaista, jos addiktioni kohde olisi huumeet. Tunsin varsinaista kiitollisuutta siitä, ettei minulla ole huumeongelmaa! :D

Ilmeisesti sain myös jonkinlaista työtä... Jota en kyllä edes hakenut. Se on vähän hölmöä, koska se ei liity mitenkään mihinkään, enkä tiedä, osaanko edes tehdä sitä, mutta... No, siitä saa rahaa ja jotain tekemistä. Minä siis joskus vuosia sitten asensin jollekin äidin tutulle uuden tietokoneen ja jotenkin sitten joku muukin jossain vaiheessa pyysi samaa ja sitten he aina soittivat minulle, kun jotain oli vialla. Jotenkin "maineeni" levisi ja ihan puolituntemattomatkin alkoivat pyytää minua katsomaan tietokoneitaan, kun niissä on jotain vikaa. Nämä siis ovat pääosin vanhempieni ikäisiä ihmisiä, joten tietokoneessa ei yleensä ole kerta kaikkiaan mitään vikaa, he eivät vain osaa käyttää sitä tai sitten kyse on jostain helposti korjattavasta ongelmasta. Mutta en mitenkään rahasta sitä tee, sanon aina, ettei tarvitse maksaa mitään ja osa ei sitten maksakaan, osa antaa "väkisin" rahaa ja osa ostaa vaikka joululahjan tai jotain. :) Lisäksi olen jo kauan ylläpitänyt parin yhdistyksen nettisivuja pientä palkkaa vastaan ja tämä työ olisi ilmeisesti samankaltaista, mutta vähän virallisempaa. Tai kyseessä on yksityisyrittäjä, jolla on kaikenlaista bisnestä, joille kaikille on nettisivut. En oikein saanut vielä käsitystä, mitä hän oikeastaan haluaisi minun tekevän, mutta ajattelin nyt ainakin kokeilla. Se olisi osa-aikaista ja sitä saisi tehdä ihan kotoa käsin, joten se sopisi minulle varsin hyvin. Ja eipä kai se kauhean vaikeaa voi olla, joten opin varmasti. :) Mutta kiva, että minulla on kaksi korkeakoulututkintoa, mutta ensimmäinen työtarjous vuosiin perustuu maineeseeni, jonka mukaan osaan korjata tietokoneita, joissa ei ole mitään vikaa! :D Taito kai sekin... :)

Se on vähän sama, kun äitini oudoissa lehtileikkeissä on yksi, jossa on tarjolla työpaikka alkoholistille ruumishuoneella. En tiedä, miksi alkoholismi oli ennen vaatimuksena ruumiiden kanssa työskentelyyn!

Muuten läskeistä puheenollen, ohitin tänään sellaista puomia, joka johtaa parkkipaikalle ja sehän pomppasi pystyyn minut nähdessään. Eikö ne ole säädetty aukeamaan, kun auto lähestyy?!! Voiko olla mitään masentavampaa, kuin se, että parkkipaikan puomikin vihjaa, että olen pienen henkilöauton kokoinen! Nyt ihan oikeasti lakkaan mussuttamasta kaikkea "pientä" hyvää...

Ekan kerran vuosiin olisin tänään halunnut mennä makailemaan jonnekin nurmikolle, mutta ei se oikein yksin käy. Jos makailee jossain pientareella kaverin seurassa, niin kaikki ajattelee, että vain nauttii lämmöstä ja kauniista säästä, mutta makailepa yksin jossain parkkipaikan reunalla, niin ihmiset soittaa poliisit ja ambulanssin. Ja meillä kotona kun yrittää makailla, niin koirani tulkitsee sen välittömästi leikiksi ja yritä siinä sitten rentoutua, kun 35- kiloinen labradori makaa poikittain päälläsi ja minuutin välein heittää jalkapallonsa päin naamaa.

On kyllä niin outoa, kun yhtäkkiä kaikki on ihan vihreää... Ulkona tuoksuu jo leikattu nurmikko ja linnut laulaa niin kovaa, että siihen herää joka aamu. Minä oikeastaan olen aika innoissani kesästä! Kummallista... Minusta tuntuu samalta kuin joskus kauan sitten lapsena ja nuorena, kun kevään viimeiset koulupäivät olivat käsillä ja ihana vapaus oli ihan lähellä. Taitaa sekin olla lääkityksen aikaansaannosta.

Mutta nyt menen syömään ostamani salaatin. :) 

10 kommenttia:

  1. Minkä ihmeen takia et voisi mennä yksin vaikka johonkin puistoon nurmikolle köllöttelemään? (Parkkipaikan reunalle en menis kyllä seurassa enkä yksin.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oikein tiedä, se vain tuntuu oudolta ajatukselta yksin... Tosin tein niin kyllä joskus toisessa maassa, mutta Suomessa ihmiset luulee, että on sammunut, jos makaa yksin jossain pientareella. :D

      Poista
    2. No puisto ja (tien)pientare on kyllä ihan eri asioita. Että äläpä nyt höpsi. Kyllä mä oon usein pötkötelly puistossa ihan yksin esim. lukemassa, eikä oo tullu poliisit eikä valkotakkiset hakemaan.

      Poista
    3. No joo, mutta ei tässä lähistöllä ole puistoa. :)

      Poista
    4. Sinä se oot hyvä keksimään noita tekosyitä, miksi et voi tehdä sitä, tätä tai tuota. :(

      Poista
    5. En minä nyt ole niin tosissani tämän puistoasian kanssa! Olen itse asiassa istuskellut koko päivän puistossa lukemassa kirjaa useammankin kerran (en tosin Suomessa) ja voinhan minä makailla nurmikolla vanhempieni luona. Mutta tuntisin kyllä kieltämättä oloni oudoksi, jos menisin yksin paikalle, jossa muut on kumppanin kanssa tai kaveriporukassa.

      Poista
  2. Onnea uudesta työstäsi! Pienikin tehtävä voi piristää ja antaa itseluottamusta :)
    Nimim. Kokemusta on

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! :) Saanpahan ainakin jotain tekemistä. :)

      Poista
  3. Tää postaus oli ihan erityishauska! Sun postaukset saa useinkin hymynkareen huulille mutta tämä varsinkin. Onnea työpaikasta!

    VastaaPoista