maanantai 27. heinäkuuta 2015

:)

Taas on vierähtänyt aikaa edellisestä postauksesta. Tämä "kesä" on taas vain kadonnut jonnekin, kuukausien vaihtumisen huomaa vain Livboksin tulosta ja kissojen punkkilääkkeestä. Olen yrittänyt laittaa sen aina kuukauden ekana päivänä, etten unohtaisi. Ja kissat tykkäävät siitä kovasti... Nykyään jo on onneksi sellaista, jota laitetaan vain niskaan, josta se leviää koko kehoon, mutta aiemmin, kun oli sellaista suihkutettavaa, kissaparat karttoivat minua vielä kaksi viikkoa suihkuttamisen jälkeenkin... :D Mutta tulipa samalla punkkisuojattua itsensäkin, sen verran he kiemurtelivat suihkutettaessa.

Oikeastaanhan se on vähän hassua, että kaikki tällaiset asiat, jotka tekee eläimen parhaaksi; punkkisuoja ja madotus ja rokotukset ja koirani pesu, ovat eläimen näkökulmasta varmaan silkkaa ilkeyttä. Se, että otan eläinparan kiinni ja tiputan jotain märkää niskaan tai pakotan nielemään jotain pahanmakuista ja tai kastelen ja vaahdotan koko koiran, tuntuu heistä varmasti täysin tarpeettomalta. Joskus, kun kollia jouduttiin lääkitsemään päivittäin pidemmän aikaa, kesti todella kauan, ennen kuin hän lakkasi pelkäämästä meitä. :)

Sairaana ollut kissa voi muuten jo hyvin, mutta en lopultakaan oikein saanut selville, mikä häntä vaivasi. Maanantaina hän oli jo ihan tavallinen. Onneksi, hän on aivan ihana kissa!

Olen ollut ihan hirveän väsynyt, olen helposti nukkunut kaksitoistakin tuntia yössä. Tuntuu, että päivät on kauhean lyhyitä, kun nukun niin paljon. Olen nyt voinut muuten paremmin, mutta jätin välistä yhdet hautajaiset, koska pelkäsin, miten ne vaikuttaisivat minuun. Vainaja ei ollut minulle mitenkään läheinen, hädin tuskin tunsin häntä (enkä ymmärrä, miksi minut edes kutsuttiin!), mutta kun hautajaiset oli sisätiloissa, en mennyt sen kamalan kidutusmusiikin takia. Luulisi, että kaikilla on hautajaisissa tarpeeksi kurja olo ilman sitä kammottavaa musiikkiakin! Muutenkin, kuollut oli äitini serkku, he olivat samanikäisiä ja hän myös muistutti kaikista äitini lukuisista serkuista eniten äitiäni, joten pelkäsin, että ahdistuisin hautajaisista pahemminkin.

Olen kuitenkin alkanut taas nauttia suihkussa käymisestä, mitä pidän yhtenä merkkinä siitä, että lääkitys korjaa aivojani. Ennen aina rakastin suihkussa käyntiä, mutta viime vuosina se on ollut pelkkä velvollisuus. En kyllä tiedä, onko sekään terveen ihmisen merkki, että pitää suihkussa käymisestä niin paljon, että kertoo siitä blogissaan...! :D Mutta se on taas yksi niitä asioita, joita en aiemmin tajunnut oireeksi masennuksestani, luulin vain kasvaneeni aikuise(mma)ksi. Turha toivo, ilmeisesti! :D

Aamulla heräsin siihen, että posti tuli ja kuulin avoimesta ikkunasta, kun postinkantaja sanoi äidilleni, ettei paketti mahdu laatikkoon. Nousin sitten kohta ylös ja kysyin äidiltä jotain postista ja hän sanoi, ettei se ole vielä tullut. Tajusin, että olinkin vain nähnyt unta. Äiti lähti ulos tekemään jotakin juuri, kun posti oikeasti tuli. Ja postinkantaja sanoi, että hänellä on paketti, joka ei mahdu laatikkoon! Ei tämä nyt mikään hirveän yliluonnollinen enneuni ole, mutta hauska sattuma kuitenkin! Ensi kerralla voisin tosin nähdä enneunen jostain hieman mielenkiintoisemmasta, kuten vaikka loton voittorivistä...

Huomenna minun pitäisi olla lapsenvahtina ja minua vähän ahdistaa se. Lapsi on aivan ihana, herttainen ja kiltti ja hyvinkasvatettu, mutta hänellä on paha puhevika ja ymmärrän ehkä yhden kymmenesosan siitä, mitä hän sanoo... Olen vahtinut häntä joskus ennenkin, enkä koskaan tiedä, mitä hän haluaa ja hän turhautuu minuun, koska en ymmärrä. Ja se on jotenkin hirveän uuvuttavaa, koska kulutan koko ajan ihan hirveästi energiaa siihen, että yritän saada hänen puheestaan selvää ja hänen kanssaan on siksi myös vaikea tehdä mitään. Toivottavasti äitini ehtii auttaa, hän ymmärtää pojan puhetta paljon paremmin kuin minä.

Joskus kun olin nuori, tuttavaperheessäni oli vammainen jo silloin aikuinen poika ja aina, kun hän näki minut, hän tuli juttelemaan ja voin sanoa, etten koskaan ymmärtänyt keskustelusta mitään muuta kuin "hei":n. Minä sitten vain hymyilin ja nyökkäilin, mitä muutakaan siinä voi tehdä?! Minulla ei ole aavistustakaan, mistä hän minulle puhui! Mutta hän vaikutti ihan tyytyväiseltä reaktiooni, joten kai hän sitten sanoi jotain sellaista, mikä ei vaatinut vastausta.

En tiedä, miten muut sen kokee, mutta olen jo tavallisessakin keskustelussa jännittynyt ja tietoinen itsestäni, joten kun joudun keskustelemaan ihmisen kanssa, jonka puhetta en ymmärrä, koen sen ahdistavaksi. Eikä se varmaan lapsellekaan kivaa ole, en taida olla hänen ensisijainen valintansa hoitajaksi. Mutta jospa me jotenkin selviytyisimme. :)

Mitähän muuta... Minun oli tarkoitus tehdä jonkinlainen kuvapostaus, jossa olisi asioita, jotka liittyvät kesääni, mutta kun tämä kesä nyt on ollut niin sateinen, etten ole oikein voinut tehdä niitä tavanomaisia kesäasioita. Mutta katsotaan, jos jotain keksisin. :)

Kohta on jo elokuu, eikö ole ihan uskomatonta?! Toivottavasti edes elokuu olisi lämmin, jopa minulle riittää jo sade! :)

6 kommenttia:

  1. Olen huomannut, että harvemmin luen postausta jos kunnon otsikkoa ei ole vaan pelkkä :). Jotenkin otsikko on tosi tärkeä ja johdattelee tekstin sisältöön ja herättää alku mielenkiinnon

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta kun minä en ikinä keksi mitään järkevää otsikkoa! :D En tajua, miten sekin voi olla niin vaikeaa, mutta välillä istun puoli tuntia koneen edessä miettimässä ja lopulta ajattelen, että olkoot! Mutta yritän jatkossa laittaa edes jotain... :)

      Poista
  2. Mä nään kans tosi usein tollasia pieniä "enneunia". Varsin usein ne on just jotain, et joku sanoo jotain jossain tietyssä arkipäiväisessä tilanteessa. Oon oikeestaan aika kiitollinen, etten uneksi mistään kovin merkittävästä.... se vois olla ahdistavaa ja pelottavaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, joo! Olen joskus nähnyt muutaman kuoleman, mutta ne ovat aina olleet sellaisia, että kyseinen henkilö on ollut sairas, joten ne on kai enemmän olleet alitajunnan toimintaa kuin enteitä. Mutta tuollaiset pienet arkipäiväiset enneunet on kyllä jänniä!

      Poista
  3. Mä luen sun kaikki postaukset, oli niissä otsikko tai ei :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! :) En tiedä, mikä siinä on, että otsikoita on niin vaikea keksiä! :D

      Poista