keskiviikko 12. elokuuta 2015

Jo toinen kerta!

Ihan pakko tulla kertomaan, että ahterini puristelusaldo on jo kaksi! :D 35 vuotta ilman yhtäkään kyseistä huomionosoitusta ja nyt kahdesti kahden viikon sisällä! Tosin keski-ikä saisi kyllä hiukan laskea, koska tällä kertaa asialla oli tätini yli 8kymppinen mies. Mutta ei pidä valittaa, vanhallapiialla ei ole varaa olla nirso... Olin siis iäkkäiden sukulaisten luona siivoamassa ja siinä kumartuessani ohi kulkenut tädin mies päätti nipistää minua takapuolesta. En sitten tiedä, että onko tämä kohteliaisuus vai jokin alkukantainen urosvietti vai onko ahterini plus8kymppisten silmissä niin houkutteleva, että ei vain voi vastustaa... Tai hei, ehkä heidän näkönsä on jo heikentynyt ja tarvitaan vähän suurempi peräpää, että sen ylipäätään näkee! Siitähän sen täytyykin johtua!

Mutta onneksi paikalla oli muitakin sukulaisia, jottei itsetuntoni päässyt tästä mieshuomion määrästä nousemaan. Ensin yksi sukulainen kysyi, mitä iholleni on tapahtunut, koska en ole ennen näin kamalalta näyttänyt(mielestäni ei muuten mitään, näytän ihan samalta kuin aina ennenkin) ja sitten vielä kruunasi kaiken tiedustelemalla, josko p*lluni on homeessa, kun minulla ei ole sille mitään käyttöä. Hurmaavaa... Olen muutenkin sen verran prinsessa, että inhoan tuollaista kielenkäyttöä, mutta minusta se oli nöyryyttävä kommentti. Ja kyseinen sukulainen ei voi ymmärtää, miksi inhoan häntä. Miksiköhän...

Ja kun nyt tässä ahteri-aiheessa ollaan, haluan esittää syvimmät anteeksipyyntöni sille rekkakuskille, jolle näytin p****ttä. Housujen vaihtaminen autossa on yllättävän hankalaa... :) (Katsoin, ettei edestä tule ketään, mutta en huomannut, että joku odotti tielle pääsyä sivutieltä. Äitini mukaan kuskin ilme oli näkemisen arvoinen. :D) Olen erittäin pahoillani ja toivon, että vielä jonain päivänä näkökykysi palautuu ja pystyt taas nukkumaan öisin. :/

Viikonloppuna oli ihanan kesäinen ilma, nyt näyttää taas sateiselta. Eilenkin illalla jo satoi. Ja yöt on ihan pimeitä. Mutta kaikkien kesästä tykkäävien takia en nyt sano sitä s-alkuista sanaa, enkä edes vihjaa j-alkuiseen sanaan! Paitsi kertomalla, että ekat koristeet bongattu! Elokuun alussa! Ihan liian aikaista jopa minulle! Mutta minusta yleensä tähän aikaan vuodesta on ollut paljon enemmän keltaisia lehtiä puissa, ehkä kostean kesän takia on vielä poikkeuksellisen vihreää, joten eiköhän tämä elokuu kuitenkin ole vielä ihan kesäkuukausi. Nurmikkokin jatkaa kasvamistaan entiseen malliin, suureksi riemukseni...

Mutta menen nyt jatkamaan keittiökaappien siivousta, päätin tässä taukoa pitäessäni käydä kertomassa ahterini lisääntyneestä huomiosta (toivottavasti se ei tarkoita, että se  on kasvanut entisestään...), koska mikäs parempi aihe blogipostaukselle!


Mukavaa viikkoa! :)

6 kommenttia:

  1. Törkeitä sukulaisia sinulla! Jos minulle olisi puhuttu noin niin olisi sanojalta nenä tullut niskan puolelta ulos :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti mitä tahansa saa sanoa, kunhan se on "vain rehellisyyttä" tai "hauskaa". Suvussani on kyllä inhottavia ihmisiä. :/

      Poista
  2. Ja minä kun luulin, että minun sukulaiset on kusipäitä... Tuohon verrattuna jopa kusipäisin mulkkusisarukseni on pyhäkoulupoika! Ainakin toistaiseksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän suvussa varsinkin vanhemmissa ikäpolvissa on joku tarve sanoa kaikki mahdollinen suoraan päin naamaa ja rankkaakin vittuilua on vain kestettävä. Samat ihmiset eivät silti kestä sitä itse, jos sanoo jotain vastaan, nousee melkoinen meteli, vaikka he olisivat alunperin sanoneet mitä tahansa. Onneksi meille serkuksille tuo ominaisuus on periytynyt vain muutamalle. Tosin on siinäkin tekemistä...

      Poista
  3. Joo-o. Ei sitä voi kohteliaana ja ajattelevana ihmisenä käsittää, miten jotkut tuntuvat välillä puhuvan ihan mitä sylki suuhun tuo. Itsekin vuosikausia kestin sitä, annoin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, hymisin kohteliaasti jonkun 'heh heh' tms. Nykyään sanon ihan päin naamaa vaan, että "Olipa muuten tosi paskamaisesti sanottu" tai "Olet tosi ilkeä" tai jotain vastaavaa. Ja monet ihmiset muuten oikeasti suuttuvat :). Ikään kuin heillä olisi joku oikeus sanoa ihan mitä vaan. Itse asiassa äitini kanssa tästä joskus oikein riitelin. Hän ei siis ole mitenkään erityisen ilkeä tai mitään, mutta hänellä on tapana "vain sanoa" asioita. Siis hän saattaa huomauttaa jostain asiasta - vaikka painosta - ja sitten ns. mitätöi sanomansa lisäämällä loppuun "Minä vaan sanon". Se on olevinaan joku lieventävä asianhaara, kun "vaan sanoo", eikä siis tarkoita mitään pahaa - sanoi sitten mitä hyvänsä. Mutta tosiaan. Tuolla, että totean vastakommentiksi vaikka vaan toisen olevan ilkeä, olen saanut monet myös aika hiljaiseksi. Ikään kuin nämä ihmiset vasta sitten heräisivät ajattelemaan sitä, mitä tuli sanottua.

    En tiedä siitä j-alkuisesta sanasta, mutta itse tänään mustikoille pyöräillessä rupesin hyräilemään Sylvian joululaulua :P. Jotenkin vaikea uskoa, että on vasta elokuu. Syksy saapuu muuten aika lailla hiipien, mutta yöt muuttuivat pimeiksi mielestäni ihan yhtäkkiä. Tykkään kesästä, tykkään syksystä. Väkisinkin silti iskee haikeus siinä välissä :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kai vähän samaa sarjaa kuin "ei millään pahalla, mutta..." -alkuiset kommentit. Aivan kuin ne pari sanaa jotenkin vähentäisivät loukkausta. Varsinkin sukuni vanhemmat ihmiset sanovat joskus ihan mitä mieleen tulee, mutta loukkaantuvat, jos sanoo yhtään vastaan tai edes puolustautuu. En ole koskaan käsittänyt sitä...

      Kyseessä on yksi äitini lempisukulaisista, joten hän on aina voinut sanoa minulle ihan mitä tahansa, enkä minä voi sanoa sanallakaan vastaan tai takaisin. Ja hän aina kommentoi ulkonäköäni ja elämääni ja mitä milloinkin, enkä minä voi sanoa siihen mitään! Ja minä todella inhoan häntä koko sydämestäni sen takia!

      Enkä ymmärrä, mikä hänen kommenttiensa tarkoitus on; minä tiedän, että ole ylipainoinen ja tiedän, että olen ruma, en minä tarvitse häntä etsimään jokaista vikaa. Ja minusta tuntuu aina myös jotenkin nöyryyttävältä, että hän huomauttaa kaikista vioistani.

      Tosin olen sen verran pirullinen, että aina tilaisuuden tullen annan hänen ymmärtää, että jos vaikka äitini on leiponut tai tehnyt jotain, että minä tein sen ja sitten hän tietysti haukkuu leivonnaisen/mitä ikinä, jonka jälkeen vasta paljastan, että äitini teki sen ja kerron hänen kuultensa äidilleni, mitä hän sanoi siitä.

      Minulle syksy on aina ollut suosikkivuodenaika, mutta nyt se tuntuu oudolta, koska ei ole vielä ollut kesääkään! Tosin tällä viikolla on ollut aika ihana ilma, mutta yöt on jo kylmiä ja väkisinkin alkaa tuntua syksyltä. Ja tosiaan ekat koristeet oli jo myynnissä...

      Poista