lauantai 12. syyskuuta 2015

Viikonloppu :)

En ole edes avannut tietokonettani kahteen päivään, se on varmaan ennätys minulle(siis tietysti sinä aikana, kun minulla on ylipäätään ollut tietokone)! Ostin tosiaan uuden tietokoneen, koska vanha oli alkanut hidastua (ja vähän siksikin, että se vanha saisi olla sitten kotona ja tämä uusi asunnollani, enkä joutuisi kantamaan sitä edestakaisin), mutta tämä vasta hidas onkin!! Olen nyt ollut melkoisen pettynyt siihen, eikä ole huvittanut laittaa konetta päälle… En sitten tiedä, että onko tämä jotenkin niin huonolaatuinen; tämä on Hp:n kone ja maksoi alennusmyynnissä hiukan alle 300, mutta olen kyllä laittanut vanhat koneet kiertoon siinä vaiheessa, kun niistä on tullut näin hitaita ja kun tämä jo ihan uutena on näin hidas, niin miten mahtaa käydä… Tai kyllähän se hinta varmaan vaikuttaa, minulla on ollut yksi kone, joka maksoi tuhat euroa (tosin siihen aikaan kannettavat yleensäkin oli vielä nykyistä kalliimpia) ja se pysyi ihan hyvänä 10 vuotta, kunnes sitten alkoi oikutella ja sammui lopullisesti. Nyt muuten kun ajattelen asiaa, niin kannettavat on yleensä pysyneet minulla ns. hyvinä noin vuoden kulutettua satasta kohden… Mutta tämä tosiaan on heti uutena hitaampi kuin se toinen käytössäni oleva, joka on ostettu vähän vajaa 4 vuotta sitten. Ja tämä on vielä rumakin kuin mikä! Ja tilasin muuten siinä samassa tilauksessa äidille puhelimen, joka piti heti lähettää takaisin, koska siinä ei toiminut näyttö! Ja viime kesänä samasta paikasta tilattu pyykkikonekin on surkein ikinä! Hmmm… Se oli vielä kallis kone ja kuvittelimme, että se olisi erityisen hyvä, mutta se säästää sähköä ja vettä, joten se on ilmeisesti ekologinen. Puhdasta pyykkiä sillä ei saa aikaan, mutta luonto kiittää… Se on ihan naurettava vehje, siinä on sisäänrakennettu vaaka ja jos sinne laittaa sen maksimimäärän eli 7 kiloa, se käyttää koko pesuun kaikkine huuhteluineen 50 litraa vettä! Ja se pesu kestää yli 4 tuntia! Ja se pyykki ei tosiaan sillä pesulla vastaa minun vaatimuksiani, joten laitan pikapesun ennen ja jälkeen ja joka välissä laitan sinne vielä suihkulla vettä lisää. Kun olin lapsi ja nuori, meillä oli pyykkikone, jonka pesuohjelma kesti tunnin ja pyykki oli oikeasti puhdasta sillä pestynä. Ja se kestikin ainakin 20 vuotta. Ennen oli kaikki paremmin… :)

Lisäksi minulla alkaa olla aika epätodellinen olo, koska en ole nukkunut kunnolla varmaan pariin viikkoon. En vain saa nukuttua. Osin se kai johtuu siitäkin, että yöt on niin vaikeita, joten yritän aktiivisesti olla ajattelematta, mutta se kai aiheuttaa sen, ettei aivoni sammu. Vaikka olen ihan hirveän väsynyt, en vain nuku! Viime yönä joskus neljän aikaan päätin, että jos en viideltä ole nukahtanut, nousen ylös ja lähden lenkille, mutta sehän tepsi ja seuraavaksi heräsin kellon soittoon! :D Minä vaikka nukun ennemmin kuin lähden lenkille. :D Täytyy testata samaa jo iltayhdeksältä tänään. :)

Olen kuitenkin joka päivä lähtenyt jonnekin ”ihmisten ilmoille”, etten vain kökötä täällä yksin aamusta iltaan tai vain käy jossain metsässä kävelemässä. Tänään kävin vähän vaatekaupoissakin, mutta en ostanut mitään. Vaikka yhdet housut jäivät vähän harmittamaan… Tai sitten se johtui vain siitä, että ilahduin niin kovasti, kun normaalikoon isoimmat koot olivat liian isoja. Hassua, miten vilpittömästi siitä edelleen ilahtuu, vaikka olenhan minä edelleen iso. Tosin siinä kun havaitsin ne mukaan sovituskoppiin ottamani liian isoiksi ja lähdin hakemaan pienempiä (ja harhauduin siinä matkalla katselemaan kaikkea muutakin), huomasin, että ihmiset katsoivat minua vähän pitkään ja hymyilivätkin, mutta ajattelin, että minä nyt vain olen niin hurmaava, että jos ei minua katsele, niin ei sitten mitään. Mutta kun palasin takaisin sovituskoppiin, tajusin, että olin jotenkin onnistunut laittamaan ne omat housuni ylösalaisin päälleni! :D En ymmärrä, miten olen onnistunut sulkemaan vetskarin ja napin huomaamatta, että ne ovat väärinpäin! Onneksi tosiaan palasin vielä sovittamaan pienempää kokoa, enkä vaellellut koko päivää housut ylösalaisin! :D

Ja eilen bussissa sinne tuli joku mies kahden koiran kanssa ja toinen tuli luokseni, kun istuin pari penkkiriviä taaempana. Tietysti sitten silitin häntä ja hän ihan tyynen rauhallisesti kiipesi syliini istumaan. Koira oli aivan valtava (oma labbikseni painaa noin 35 kiloa ja tämä oli ainakin 20 kiloa painavampi), enkä saanut häntä pois sylistäni ja ajattelin, että mitä jos se omistaja kääntyy ja näkee, että joku ihan vieras ihminen istuu hänen pienen aasin kokoinen koira sylissään! Jonkun nuoren naisen avustuksella sitten saimme koiran pois päältäni, kun jäin bussista! :D Ja olin ihan yltä päältä koiran karvoissa, saman naisen avustuksella saimme ne puisteltua pois pysäkillä! :D Minusta tuntuu edelleen omituiselta, miten ystävällisiä ihmiset ovat nykyään, kun olen ilmeisesti ”hyväksyttävän” ylipainoinen. Se on tavallaan surullista, rasvakudostahan se vain on… Ja ei, se ei johdu omasta asenteestani, koska minä en edelleenkään muista, mitä minä painan. Tunnen itseni yleensä ihan yhtä valaaksi kuin aina ennenkin. Mutta ihmiset (naispuoliset) juttelee minulle nykyään ihan jatkuvasti, busseissa ja kaupassa ja julkisilla paikoilla. Se on niin outoa!! Vie varmaan vielä kauan, ennen kuin totun siihen. Mutta ei se varmaankaan ole mitenkään tietoinen reaktio, joten miksi meissä on jonkinlainen mekanismi, joka sanoo, että ylipainoista tulee karttaa? Ennenhän ylipaino tarkoitti, että selviytyy paremmin talvesta ja raskaudesta ja että on rikas. Joissain kulttuureissa edelleen ylipainoa ihan tavoitellaan. Ja olen ennenkin siitä puhunut, mutta se on hyvin suomalainen ilmiö, esimerkiksi keski-euroopassa ylipainoista kohdellaan ihan ihmisenä. No, minulla tuskin on läskejä vihaavia lukijoita, joten te ette kenties tiedä siihen vastausta. :) Outoa se on joka tapauksessa. :)

Täällä on muuten ihan hirveän kuuma, niin kuuma, että on ihan huono olo. :/ Olen nyt tosiaan viikonlopun asunnollani ja tähän saakka olen onnistunut olemaan sekoamatta. :) Mutta tämä kuumuus on kyllä aika sietämätöntä. Täällä sisällä ei tunnu syksyltä. Vaikka sähköpostiin on tupsahdellut jo muutama joulumainoskin… Ja yksi päivä kävin Pentikin nettisivuilla ja siellä oli jo jouluesite! Olen yrittänyt päättää, että ostaisinko lisää lautasia, kun keräämässäni sarjassa on valmistustakuu vain tämän vuoden loppuun. En silloin alkujaan osannut valita väriä, joten ajattelin, että ostaisin 4 kumpaakin väriä, mutta nyt olen miettinyt, että olen asunut nyt yksin 16 vuotta, eikä minulla ole koskaan käynyt yhtä ainoaa vierasta, niin mihinköhän minä kuvittelen tarvitsevani kahdeksan lautasta… Ja kun Pentikin tavarat ei ole ihan ilmaisiakaan… Mutta kun niitä ei sitten enää saa ja jos vaikka rikon jonkun noista olemassaolevista… Ensi viikolla on ilmeisesti taas jotkut alepäivät, niin siihen mennessä pitäisi päättää. Montako saman sarjan lautasta teillä muilla on?

Joka tapauksessa, ajattelin nyt laittaa koneen päälle ja kirjoittaa jotakin. :) Olen niin väsynyt, että minkään järjellisen tekstin aikaansaaminen on nyt ylivoimainen ajatus, mutta kunhan jotain kirjoitin… Tuntuu aika kamalalta ajatella, että nukahdan ehkä vasta joskus 12 tunnin kuluttua… Otin eilen illalla ensimmäistä kertaa elämässäni ylimääräisin puolikkaan tabletin melatoniinia, mutta sekään ei auttanut, joten jatkossa otan vain sen normaalin annoksen. Ja onhan tämän joskus loputtava… :/

Mutta mukavaa viikonloppua! :)

6 kommenttia:

  1. Jos todella rakastat kyseistä astiasarjaa, osta pois :). Jos taas mielessä on ajatus, että lähivuosina saatat kyllästyä - ei kannata. Itse sain kahviastiaston rippilahjaksi ja tykkäsin sarjasta heti. Noh... Sitähän tuli sitten ostettua ruokalautaset samaa laatua ja muut kupit ja kipot. Sain myös lahjaksi. Nyt minulla onkin sitten ollut käytössä tämä sarja 15 vuotta ja kaapeissa on kaikkea mahdollista; on kynttiläkippoa, keraamista salaattikulhoa ja kaiken maailman aamiaistassia. Harmi, että olen alkanut tosissani kyllästyä. Sitä vaan miettii, että mihin nämä kaikki keräämänsä astiat sitten laittaisi jos uutta hankkisi :).

    Astiat ovat toisaalta aika kalliita. Siis jos oikeasti alkaa kerätä jotain sellaista sarjaa, mikä sisältää astiaa vähän joka tarpeeseen. Sellaisia tarjouksia kuin "Nyt neljän hengen kahviastiasto 25e" on jonkun verran, mutta yleensä niihin ei sitten saa samanlaisia ruokalautasia jne. Ekaan omaan kotiin muuttaessa olin tyytyväinen, kun oli muutama lasi ja pari lautasta. En tiedä mikä siinä on, mutta nyt vanhemmiten ei jaksaisi alkaa kerätä uutta sarjaa samalla periaatteella, vaikkei minullakaan vieraita käy :). Sinullakin on kyllä ollut kauan kaapissa samat astiat jos jo 16 vuotta. Saako kysyä, mitä Pentikin sarjaa sinulla on?

    Ai niin. Ja kysymykseesi vastatakseni... Minulla on varmaan ainakin kymmenen syvää ja kymmenen matalaa lautasta. Eräänä jouluna äitini oli ostanut minulle molempia lahjaksi ihan vaan muuten, vaikka minulla niitä jo oli - varmaan juuri rikkoutumisen varalle :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! :)

      Minulla oli vähän niin, että etsin vuosikausia sopivaa sarjaa, kun en tykännyt oikein mistään (tarpeeksi) ja sitten vihdoin Pentik:ille tuli Eden -sarja:

      http://www.pentik.com/fi/Products/Sivut/ProductSearch.aspx?Search=*eden*&Catalog=&Category=,

      Siitä tykkäsin ja tykkään, mutta en nyt ehkä suorastaan rakasta. :) Olen siis vasta muutaman vuoden kerännyt sitä, minulla oli aluksi omilleni muuttaessani sellainen sarja, jonka sain kummeiltani ja josta kyllä aluksi ihan tykkäsinkin. Mutta se ei ollut kovin laadukas ja makunikin muuttui (se oli kokonaan musta), joten siksi pitkään yritin löytää astiasarjan, josta todella pitäisin.

      Tai oikeastaan siinä kävi niin, että vuosien etsinnän jälkeen ihastuin yhtä aikaa sekä Pentik:in Edeniin, että Arabian Runo:on, mutta äitinikin tykkäsi Runo:sta, joten niitä ostettiin sitten meille kotiin, niin saan siellä ihailla. :)

      Tuossa Eden -sarjassa on aivan ihanat teekupit, ne minun on vielä ihan pakko saada, mutta en niistäkään oikein tiedä, että montako ostaisin... Kun ei tosiaan ole koskaan käynyt vieraita, mutta mistä sitä tietää, vaikka joskus vielä kävisi... :D

      Tuo on kyllä harmillista, että kyllästyy. :( Mutta toisaalta ei sekään ainakaan tässä iässä ole kovin kiva, jos on vain jotain toisiinsa sopimattomia sukulaisten jämäastioita kaapissa. :D

      Minäkin olen ajatellut, että ns. normaalille ihmiselle kymmenen on juuri sopiva, mutta en sitten tiedä, mikä minulle olisi sopiva. :)

      Poista
  2. Tämä ei liity mitenkään postaukseesi, mutta tekee mieli kysyä, mitä mieltä olet siitä, mitä Suomessa ja Euroopassa tällä hetkellä tapahtuu. Yhtäkkinen hallitsematon turvapaikanhakijavyöry, jota minun on jotenkin vaikea edes käsittää, huono taloustilanne yms. Seuraatko uutisia, aiheuttaako ne sulle ahdistusta vai onko omissa murheissa riittävästi?

    Mun olisi ainakin parempi olla lukematta uutisia ja etenkin keskustelupalstoja, kun tuntuu, että omien, tällä hetkellä isojen murheiden päälle en jaksaisi enää mitään kauhuskenaarioita. Asiaa ei helpota se, että lähipiirissä on henkilöitä, jotka niitä aktiivisesti maalailevat. Kuitenkin noita uutisia tulee jonkinverran seurattua. Tuntuu, että kaikki kaatuu nyt päälle. Kun yhdestä ahdistuksenaiheesta pääsee, tuleekin joku uusi. Ja masentuneena sinänsä pienikin vastoinkäyminen kasvaa omassa mielessä suureksi ongelmaksi. Silloin kun olin ensimmäistä kertaa ahdistunut ja masentunut, tapahtui se WTC-isku. Silloin oli tavallaan helpottavaa unohtaa hetkeksi omat murheensa ja kauhistella tapahtumia. Nyt en enää pysty pakenemaan omia ongelmiani, mikä on kyllä hyvä juttu siinä mielessä, että ehkäpä vihdoin saisin niitä ratkottuakin...

    Tällainen ihme vuodatus, mutta kuulisin mielelläni ajatuksiasi, kun et yleensä paljon kirjoittele maailman menosta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina välillä harkitsen kirjoittavani jostain uutisesta, mutta sitten ajattelen, että se ei ehkä oikein ole alaani, koska ei minulla taida olla mitään kovin fiksua sanottavaa... :) Mutta seuraan kyllä uutisia, tilaan hesarin verkkoversiota ja tietysti myös vähän kevyempiä "uutisia". Eniten ahdistun niistä kevyemmistä, kun joka tuutissa toitotetaan, miten ihanaa seksi ja parisuhde on ja "kymmenen ystävää, jotka joka nainen tarvitsee"... Siis kymmenen?!! Olisi edes yksi! :D Olen sen verran itsekeskeinen, että tuollaiset kevyet jutut tuntuu pahimmilta ja niiden lukemista välttelen, mutta valitettavasti niitä on nykyään hesarissakin. :(

      Sekä asuinpaikkakunnalleni, että kotipaikkakunnalleni on nyt tullut runsaasti turvapaikanhakijoita, enkä rehellisesti sanoen ole siitä kovin innoissani. En tiedä, saisiko näin sanoa, mutta koen heidät pelottaviksi. Vaikka jossainhan heidän toki pitää olla...

      Taloustilanteesta taas en jaksa ahdistua, koska ei minua näköjään kukaan halua palkata missään tilanteessa. En myöskään ole koskaan ollut kovin kiinnostunut rahasta. Kunhan saan laskut maksettua ja hiukan joskus jotain ostettua, niin olen tyytyväinen. Töihinkin haluaisin ihan muista syistä, raha toki olisi kiva bonus.

      Pahimpina masennuskausina tosiaan kaikki ahdistaa ja silloin vältän uutisia, koska en jaksa enää sitä kaiken lisäksi. Onko sinulla nyt vaikea kausi?

      Poista
    2. On varmasti vaikea kausi, mutta suurin ahdistus liittyy siihen, että nyt tosissani yritän saada elämääni eteenpäin (lähinnä opiskelu-/ työkuvioita). Jos pystyisin/haluaisin uppoutua johonkin harrastukseen tms. sinänsä hyvään asiaan, miten minulla siis on taipumus tehdä, voisin vältellä ahdistusta ja tavallaan luulla voivani paremminkin. Mutta ei ne asiat vitkuttelemalla parane vaan pahenee, joten yritän nyt räpiköidä eteenpäin (tai johonkin suuntaan) niin kauan kuin pää kestää...

      Hyvää syyskuun jälkipuoliskoa :)

      Poista
    3. Voi harmi... :( Voisitko tehdä molempia yhtä aikaa, jos vaikka muutaman tunnin viikosta omistaisit harrastukselle?

      Toivottavasti voit pian paremmin! :)

      Poista