sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Sunnuntai

Rankka yö on jatkunut rankkana päivänä, onneksi huomenna on taas arki. Ajattelin, että auttaisi, jos lähtisin kaupungille katselemaan joulujuttuja, mutta juuri tänään kauppiaat olivat päättäneet soittaa meille romanttista, melankolista taustamusiikkia… Se oli niin kauheaa, että loppujen lopuksi se alkoi naurattaa minua! Valitettavasti hilpeys ei kestänyt kauaa. Tämä on ihan naurettavaa, tästä lähtien lainaan vain lastenkirjoja, ehkä Nalle Puh:ia… En selvästikään ole tarpeeksi vahva kestämään mitään sen monimutkaisempaa. :D

Näin myös muutaman käärmepainajaisen, mutta käärmeuniini on kuitenkin tullut jokin muutos. Näen niitä edelleen säännöllisesti, mutta en enää herää kylmässä hiessä ja valvo kahta tuntia pystymättä nukahtamaan. Omituista... Yhtenä yönä näin unta, että löysin multasäkistä pitkän punamustan kuolleen käärmeen ja tyynesti vain siirsin sen sivuun ja jatkoin työtä. Ja toisena yönä minua nauratti kohtaamani käärme, koska sillä oli niin hassu nimi, joku banaanikermatoffeekäärme tai vastaava... En tiedä, onko se virallinen tieteellinen nimi... :)

Joka tapauksessa katselin joulujuttuja aikani kuluksi ja otin muutamia kuviakin. Osan kyllä otin jo aiemmin viikolla. Laitan tähän nyt muutamia; jos haluat mennä katsomaan itse Stockmannin joulun, niin älä katso. :) Muutenkin olen miettinyt, että ehkä voisin tänä vuonna kirjoittaa silloin tällöin myös jotain jouluaiheista… Tiedän, että minulla on lukijoita, jotka eivät pidä joulusta, mutta voisin laittaa niihin teksteihin heti alkuun varoituksen. En oikein tiedä, mitä kirjoittaisin, ehkä vain omista jouluperinteistäni ja ehkä jotain diy-juttuja ja lempparijoululaulujani tai jouluaiheisia youtube –videoita, joista pidän ja joita katselen joulusta tunnelmoidakseni. Mitä mieltä olette? En kauhean montaa sellaista postausta kirjoittaisi, mutta ehkä jotain.

:)


Stockmannin joulu oli ehkä hiukan kiinnostavampi tänä vuonna kuin parina viime vuonna. Mukana oli sekä perinteisempiä että persoonallisempia koristeita. Kolme vuotta sitten siellä oli vaikka mitä ihanaa, mutta kahtena viime vuonna olen hiukan pettynyt. Tänä vuonna kyllä ihan tykkäsin, löysin montakin koristetta, jotka haluaisin.


Lasipallot, joiden sisällä oli koriste, oli edelleen suosittuja. Oli muuten myös sellainen, jossa oli vaalea noutaja (joskin enemmän minusta kultsi kuin labbis), ehkä minun pitää ostaa sellainen koiralleni... :)


Myös jo monena vuonna olleita muffinssijoulu"palloja" löytyi tänäkin vuonna, samoin oli tuollaisia kakunviipaleita... Onko ne tarkoitettu läskeille? Minusta ne ovat vähän outoja joulua ajatellen, mutta jokainen tietysti tykkää, mistä tykkää. Silloin ekana vuonna, kun noita muffinsseja oli, ajattelin, että kuka ihme ostaa tuollaisia, kunnes viereeni pysähtyi pari nelikymppistä naista, jotka olivat aivan ihastuneita niihin. Makunsa kai kullakin... :) Tosin nuo ketut ovat aika hienoja ja bambistakin olisin tykännyt, jos se olisi ollut vähän luonnollisempi. Tässä kuvassa se nyt kyllä näyttää aika luonnolliselta, mutta ei ollut. 

Minua viehättää enemmän nämä luontoteemaiset koristeet. Tuollaisen ylhäällä oikealla olevan kauriin jo ostinkin. Olen varmaan kertonut, että minun on todella vaikea olla inhimillistämättä eläinhahmoja (ja myös jossain määrin kasveja), esimerkiksi pehmolelut tuntuvat minusta hyvin inhimillisiltä. En voinut koskaan lapsena katsoa mitään piirrettyjä, missä seikkaili eläinhahmot, koska en kestänyt, jos heille tapahtui jotain pahaa. Joten otettuani yhden kauriista käteeni, se ilmeisesti telepaattisesti viesti minulle, että jos en osta sitä, siitä tuntuu, ettei hän kelvannut minulle, joten kassallehan se oli vietävä. Olisin tosin varmaan ostanut tuollaisen muutenkin. Luulen, että myös yksi isoista pingviineistä muuttaa meille ennen joulua, samoin oikeassa alakulmassa oleva makaava kauris. 

Jonkin verran myynnissä oli myös perinteisiä koristeita ja mustan ja turkoosin sävyiset kotisteet olivat ehkä hiukan erikoisempia. Minulla ei nyt ole kuvaa isoista turkooseista höyhenin koristelluista riikinkukoista, mutta niiden suhteen en osannut päättää, ovatko ne niin mauttomia, että ne ovat hienoja vai vain pelkästään mauttomia. Tavallaan tällaisten koristeiden (ja ehkä muidenkin) "ongelma" on se, että ne näyttävät hienoilta, kun niitä on iso kasa ja koko pöytä noudattaa samaa teemaa, mutta sitten kun vie kotiinsa vain muutaman, ei enää tiedä, mitä niillä tekisi. Sama juttu on yhtään monimutkaisemmissa palloissa, niitä täytyisi olla sitten ainakin tusina, mutta kun kappalehinta on 6-9 euroa, siitä kasvaa suuri summa koristeiksi, jotka on oikeastaan tarkoitettukin vain yhden joulun jutuksi. 


Perinteisen valkoisia ja lasisia koristeita oli tietysti myynnissä runsain mitoin. Mutta olenko ainoa, jolle tulee tuosta kaurispallosta (keskellä ylhäällä) mieleen synnytys??! Tuon oikean yläkulman lumisadepallon varmaan ostan, vaikka 17,90 € on kuitenkin aika paljon rahaa yksittäisestä koristeesta... Pidän lumisadepalloista, mutta ne ovat lähes poikkeuksetta todella huonolaatuisia. Tämä oli hyvin tehty ja mielestäni kaunis. Mutta en ymmärrä, miksi niihin ei laiteta pientä paristokäyttöistä moottoria, joka liikuttaisi lumisadetta koko ajan, sellainen olisi todella hieno! 

Sokoksella oli vielä koristeiden asettelu kesken, mutta laitan kuitenkin muutaman kuvan niistäkin.
En yleensä tykkää uskonnollisteemaisista koristeista, mutta alakuvan seimi kaikessa naiiviudessaan oli herttainen! Hintoja ei ollut vielä esillä, mutta luulen, ettei tuo ihan halvalla lähde, joten en sitä silti varmaan osta. Mutta en muista, että alkuperäisessä jouluevankeliumissa kukaan olisi lahjoittanut jeesus -lapselle leijonaa...?! 


Oikeassa alakulmassa on aivan uudenlainen joulukoriste uunituoreesta Accidental Death by Christmas -kokoelmasta... Minulle jäi vähän hämärän peittoon tämän koristeen tarkoitus, mutta jos joulu masentaa tai sukulaiset ärsyttää, niin tämän kuolemantähden veitsenterävillä reunoilla voi viiltää ranteet auki tai katkaista sukulaisen kurkun, joten kai sillekin käyttöä on. 

Minulla olisi itse asiassa ollut vielä pari kuvaa, mutta en enää kestä tämän latautumisen hitautta, joten olkoon nyt tässä. Tämä kone kyllä koettelee kärsivällisyyttäni pahemman kerran, eikä kärsivällisyys todellakaan kuulu hyviin puoliini! 

Mutta tapeltuani näiden kuvien kanssa noin kolme (3!) tuntia, aloin tuntemaan oloni vähän paremmaksi. Jotain hyötyä tästä tietokoneen romustakin on, näköjään... 

Nyt aion kokeilla sekoanko lopullisesti ottamalla käyttööni HBO Nordic:in ilmaisversion ja aloittamalla True Blood:in katselun. Jos ei minusta kuulu, niin minut on varmaan kärrätty lopullisesti jonnekin hoitoon. Tämän hilpeän lausahduksen myötä hyvää alkavaa lokakuun viimeistä (!!!) viikkoa! :)

lauantai 24. lokakuuta 2015

Yöt kuuluvat ihmisille

Pelkään kuollakseni tulevaa yötä, tunnen, että siitä on tulossa vaikea, enkä tiedä, mitä tehdä. Olen liian väsynyt lähteäkseni vaikka lenkille, mutta pelkään mennä sänkyyn, koska en usko, että onnistun nukkumaan. Luin sittenkin aikani kuluksi koko Sookie Stackhouse –sarjan ja nyt on ahdistavat tunnelmat. Jokainen kirja oli omalla tavallaan ahdistava, mutta koko ajan odotin, että tapahtumat etenisivät eri suuntaan. Se on hassua, kun joskus törmää kirjoihin, joissa pitää henkilöhahmoista, mutta kirjailija tekee koko ajan ihan eri päätöksiä, kuin mitä itse toivoisi ja silti viimeiseen hetkeen saakka toivoisi muuta. Itse asiassa kirjat olivat ihan hyvää viihdettä, mutta jättivät minut syvän alakulon valtaan, mikä on aivan naurettavaa, että voi näin kovasti ahdistua kirjoista. Mikä ei kylläkään ole ensimmäinen kerta kohdallani, aika monikin ahdistusjakso on saanut alkunsa kirjasta tai tv:stä. Kuten kerroin joskus aiemmin, en enää seuraa mitään suomalaista; en tv – ohjelmia, en kuuntele radiota, en lue suomalaisen kirjailijan kirjoittamia kirjoja, enkä edes lue lehtiä. En mielelläni edes katsele lehtien kansia ja viime aikoina olen vältellyt jopa netin kevyempiä uutisia. Enkä todellakaan lue netin keskustelupalstoja, niissä menettää viimeisenkin uskon rippeen ihmisiin! Jonkun jossain kaukana olevan, oikean tai kuvitteellisen, ihmisen elämästä on jotenkin helpompi kuulla, mutta ahdistun hyvin herkästi jos ihminen tai asia tuntuu olevan liian lähellä.

No, poikkeuksia toki on; voisi luulla, että Yhdysvaltojen Eteläosissa asuva telepaatti vampyyri-, demoni- ja muodonmuuttajaystävineen on tarpeeksi etäinen aihe, mutta eipä näköjään ollut… Yleensä vältän romanttista kirjallisuutta kuin ruttoa, lähinnä kyllä siksi, että minua ärsyttää sen epärealistisuus, mutta nämä olivat juuri sopivalla tavalla melkein mahdollisia tapahtumia. Jos siis unohdetaan, että kyseessä oli keijut, vampyyrit, haltijat ja ihmistiikerit. Jos joku ei ole lukenut, niin päähenkilö oli erittäin kaunis nainen, jolle suorastaan jonotti miehiä(tai siis vampyyreja ja erilaisia ihmiseläimiä), jotka kilpaa vannoivat ikuista rakkautta ja tarjosivat loistavaa seksiä. En tiedä, millä ajatuksella kirjat oli kirjoitettu, ehkä jonkun naisen mielestä tuollaisista asioista on mukavaa päästä haaveilemaan, mutta minun päässäni ne olivat vain piinallisen yksityiskohtainen kuvaus asioista, joita en pääse koskaan elämässäni kokemaan. Tai eihän kukaan pääse, mutta siis edes mitään realistisempaa versiota. Ja ne saivat minut tuntemaan itseni yksinäisemmäksi kuin olen tuntenut kuukausiin. (Ja jolloin oudolla tavalla se johtuu siitä, että minusta päähenkilö valitsi lopussa ihan väärän kumppanin…!)

Ristiriitaista on, että teen todella kovasti työtä pystyäkseni unohtamaan todellisuuden, jotta selviytyisin, ja yksi parhaista keinoista on juuri kirjat ja tv-ohjelmat. Ei nyt tällä kertaa ihan toiminut. Olen vielä omalla asunnollani ja on yö ja minulla on taas se tunne, ettei koskaan tule olemaan aamu. Tiedän, että se on noin kahdeksan tunnin päässä, mutta se tieto ei muuta tunteitani. Joskus tuntuu, ettei se ole niin kaukaa haettu ajatus, että tuolla pimeässä väijyisi demoneja ja ties mitä… Tiedän kohdanneeni muutaman ankeuttajan elämäni varrella…

Ja huomenna on vielä sunnuntai, eniten inhoamani päivä. Sunnuntai tuntuu aina jotenkin pysähtyneeltä ja siltä, kuin koko muu maailma katoaisi jonnekin jättäen minut ihan yksin omaan ahdistavaan pikku maailmaani. Olen aina yhtä helpottunut, kun tulee maanantai. Vaikka ihan yhtä yksin minä maanantaina olen. Ei ole helppoa olla hullu… :) Minä en oikeastaan enää edes muista muuta, tiedän joskus kauan sitten olleeni normaali, mutta se tuntuu jonkun toisen elämältä tai tarinalta, jonka kuulin. Oma kaoottinen, ahdistava todellisuuteni on ainoa, jonka muistan yksityiskohtaisesti ja realistisesti, kaikki muu tuntuu epätodelliselta.

Omastakin mielestäni on typerää ja säälittävää ahdistua näin paljon kirjasta! Mutta yksi pahimmista tunteista maailmassa on haluta todella kipeästi jotakin, jota ei yksinkertaisesti ole olemassa! Tai haluta olla ihan joku muu kuin on ja tietää, ettei se ole mahdollista, vaikka tekisi mitä. Minusta silti ehkä tuntuu, että olisin aina sellainen ihminen, joka kaipaisi jotain, mitä en osaa edes kuvailla, vaikka olisin saanut elämässä mitä. Minusta on aina tuntunut siltä, jo ihan lapsesta saakka. En edes tiedä, mitä se on, tiedän vain, ettei sitä ole olemassa ja se tieto on aina saanut minut tuntemaan syvää epätoivoa. Ehkä se on osittain ongelmani. Tai ehkä se kaipaamani jokin onkin vain jotain ihan normaalia, mitä kaikki kaipaa, mutta en tunnista sitä, koska minulla on niin vähän kokemusta mistään. En tiedä, joka tapauksessa se on kamala tunne.

Toivoisin, että niiden demonien ja ankeuttajien lisäksi tuolla ulkona olisi muutama haltiatarkummi, minulla todella olisi sellaiselle käyttöä! Mutta olen melko varma, ettei sen varaan kannata laskea… :) Toivoisin vain olemassaoloni olevan vähän helpompaa. Mutta nyt ihan tällä hetkellä täytyisi vain keksiä jotain tekemistä, jonka avulla selviäisin aamuun. Ennen olisi sikäli helpompaa, että minulla oli energiaa tehdä vaikka mitä öisin, mutta nyt kun olen tottunut nukkumaan yöt, olen ruumiillisesti kuolemanväsynyt, eikä minulla ole energiaa alkaa tehdä mitään, mikä veisi ajatukseni muualle. Jotenkin päivisin nukkuminen oli helpompaa, vaikka se tekikin muun elämäni vaikeaksi… Minusta tulisi varmaan loistava vampyyri.

Minun on varmaan pakko yrittää nukkua, tiedän, että oloni vain pahenee aamuyötä kohden. Taidan ottaa ylimääräisen annoksen melatoniinia, vaikka olen yrittänyt käyttää sitä vihonviimeisenä keinona, koska en halua annostuksen kasvavan. Tosin olen käyttänyt sitä jo vuosia ja edelleen sama annostus riittää normaalioloissa ihan hyvin, joten ehkä uskallan toisinaan ottaa hiukan lisää. Ja tänä yönä tosiaan tarvitsen sitä... 

Ja kun nyt kuitenkin tiedän jotenkin selviäni huomiseen, koska olen aina ennenkin selvinnyt, ajattelin huomenna kirjoitella jotain jouluaiheista ja toivottavasti vähän positiivisempaa tekstiä. :) Ja tästä lähtien mietin tarkemmin, mitä lainaan kirjastosta, ovat näköjään vaarallisia paikkoja! :)

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Talvi!

Talvi on ilmeisesti tullut ja talvivaatteet on etsitty varastosta ja siltikin on kylmä! Olen ollut niin jäässä, vaikka olen pukenut päälleni varmaan enemmän vaatteita, kuin koskaan elämässäni! En tiedä, tuntuuko pakkanen vain aluksi kylmältä vai mikä minua vaivaa, mutta on ollut jäätävät tunnelmat! :) Porkkanani ja punajuurenikin olivat jäätyneet maahan! :( Olisin ottanut ne ylös silloin kaksi viikkoa sitten, kun olin viimeksi kotona, mutta äiti sanoi, että anna nyt vielä olla ja nyt ne ovat siellä ilmeisesti kevääseen, koska en saanut niitä sieltä pois! :D No, onnistuin saamaan yhden punajuuren irti maasta ja se oli ehkä sentin halkaisijaltaan, joten kovin suuri sato ei tainnut mennä hukkaan.

Ja meillä oli vielä allas ulkona ja se tietysti jäätyi ja nyt meillä on 20 000 litran jäämöhkäle pihassa... Tai todennäköisesti siellä on sulaa vettä sisällä ja se sortuu kokoon jonain lämpimämpänä päivänä, mutta jos ei, pääsen vihdoin tänä talvena harjoittelemaan jääveistosten tekoa. Olen monena vuonna ajatellut, että pitäisi kokeilla, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Tosin viime talvena yritin jäädyttää vettä ilmapalloissa, mutta ne menivät heti rikki... En oikein tiedä, mitä tein väärin, koska kokeilin kaikenlaista. Jos joku on onnistunut tekemään lyhtyjä jäädyttämällä vettä ilmapalloissa, niin kerro, miten se onnistuu! :)

Kylmien tultua olen taas nukkunut. Sitä ei pysty edes kuvailemaan, miten suuri merkitys hyvällä unella on ihan kaikkeen. Näen kyllä edelleen käärmeunia, mutta nukun taas kunnon yöunet ja se on aivan ihanaa. Kaikkien minulla olleiden uniongelmien jälkeen osaan todellakin arvostaa hyvin nukuttua yötä! Se on myös tehnyt elämäni sikälikin helpommaksi, että nukun ahdistuksen ohi, joten olen voinut muutenkin paljon paremmin. Sekin on totisesti tervetullutta. Viime yönä heräsin aamuyöllä käydäkseni vessassa ja sen jälkeen oli todella vaikeaa nukahtaa uudelleen, koska kaikki kamala alkoi taas pyöriä päässä. Sen takia olen nyt tänäänkin ollut paljon ahdistuneempia kuin muuten viime päivinä. Pitää yrittää olla juomatta iltaisin, jotten heräisi yöllä.

Vihdoin myös allergiaoireeni alkavat helpottaa. En muista olenko kertonut, mutta minulla oli tänä kesänä pahimmat allergiaoireet ikinä, en selvinnyt  varmaan kahdesta peräkkäisestä päivästä ilman allergialääkkeitä. Ja se oli outoa, koska kesä oli sateinen ja kylmä... En oikein edes tiedä, mistä oireet johtuivat, ne olivat erilaisia kuin muihin allergioihini liittyvät oireet. Mutta pakkaset tosiaan ovat auttaneet kovasti, joten olen ollut helpottunutkin, koska ehdin jo pelätä, että se johtuisi ehkä eläimistäni. Olen allerginen kissoille, mutta omiin kissoihin onneksi turtuu, enkä enää saa oikeastaan minkäänlaisia oireita omista kissoista.

Ilmatkin ovat olleet ihania, aurinko on paistanut ja on tuullut raikkaasti. En ole ennen huomannutkaan, miten kovasti pidän tuulesta. Niin kuin joskus, kun tuli se (olisikohan ollut...?) brittien junior apprentice, siinä oli joku poika, joka sanoi, ettei voinut tehdä voileipiä, koska tuuli ja tuuli on hänen epämieluisin säätyyppinsä. :D Tuuli ei tosiaankaan ole minun epämieluisin säätyyppini! :D Sellainen pölyinen kuumuus on minun epämieluisin säätyyppini... :) Tuuli on ehdottomasti kärkikolmikossa. :)

Kaikki on siis tällä hetkellä taas paremmin ja luulen, että aika suuri rooli on juuri sillä, että olen taas saanut nukuttua. Olen huomannut, että nukun todella paljon paremmin kylmässä. Minullahan on monena kesänä ollut kaikenlaisia uniongelmia ja se kenties johtuu ihan suoraan lämmöstä. Tykkään nukkua aika arktisissa olosuhteissa, suljen aina patterin yöksi ja avaan parvekkeen oven raolleen ja mitä kylmempi on, sitä paremmin nukun. Ja kylmän yön jälkeen herään virkeänä ja levänneenä, lämpimässä mielestäni saan vähemmän lepoa, vaikka nukkuisinkin.

Meidän kissat kyllä taitaa olla kylmässä nukkumisesta eri mieltä, en ainakaan kotona ollessani ole kovin suosittua seuraa, vaan he kaivautuvat äitini viereen, joka nukkuu noin viiden peiton alla kesälläkin. Muutenkin kissaparat ovat olleet niin viluisia, kun yhtäkkiä on kylmä. Luulen, että yksi serkuistani luopui lopullisesti toivosta minun suhteeni nähtyään minun täyttävän kuumavesipulloa kissalle, mutta ei se mitään. :) Olisi pitänyt näyttää hänelle ne mikrossa lämmitettävät pehmoeläimet, jotka olen ostanut kissoja varten! Suvussani ei kovinkaan moni pidä eläimistä ja näiden eläimiä inhoavien silmissä minä olen aina ollut jokseenkin hullu. Minusta ihmisessä on jotain pahasti vialla, jos hän ei pidä eläimistä, joten tunne on molemminpuolinen.

Joulu alkaa myös uhkaavasti häämöttää. Tällä hetkellä odotan sitä ihan positiivisin mielin, joten katsotaan, miten käy. Monessa paikassa on jo joulujutut esillä, minulle kaupallista joulun alkua edustaa aina se, kun Stockmannille tulee joulukoristeet. Ne on yleensä tulleet aika pian hullarien jälkeen. Ja nyt kun kävin hulluilla päivillä kääntymässä, niitä ei ainakaan vielä ollut. Tosin se oli jälleen niin ahdistava kokemus, etten siellä kauaa viihtynyt... Yleensä ne harvat hyvätkin tarjoukset jää hankkimatta, koska ahdistun väenpaljoudesta, enkä edes pääse lähelle niitä tavaroita, joita haluaisin. Tai sitten en löydä niitä. Viime vuonna olisin halunnut ostaa kumiankan (keräilen bud ankkoja, mutta vain niitä, joista pidän), mutta kaikissa kerroksissa sanottiin, ettei meillä ole, katso seuraavasta kerroksesta ja jossain vaiheessa loppui kerrokset kesken... :) En nyt ala taas vaahtoamaan siitä, miten osuvasti hullut päivät on nimetty, se taitaa olla jo kuultu. :) Tosin sen sanon, että pyörittelin silmiäni, kun siellä kuulutettiin koko ajan, että hulluille päiville kannattaa tulla, koska siellä on niin "hyvä tunnelma"...! No niinpä... :)

En nyt oikein tiedä, mistä kirjoittaisin, koska minulle ei ole taaskaan tapahtunut mitään kovin erityistä. Päällimmäisenä mielessä on tosiaan se, että olen nukkunut öisin, mutta siitä ei kauheasti taida riittää kertomista. :)

Joka tapauksessa, talvi on tullut ja nyt vain odottelemme ensilunta. :)


Sini Kylpyhuoneen pesusetti :)

Pääsin Hopottajien kautta testaamaan Sini kylpyhuoneen pesusettiä, johon kuuluu SINI Jynssäri ja SINI Tuplajynssäri.


Jos on yhtään blogiani lukenut, niin tietää varmasti, että väri osui todella oikeaan minun kohdallani. :) Olen itsekin ostanut näitä vaaleanpunaisia siivousvälineitä, joten nämä sopivat muiden joukkoon. Jynssärit ovat Roosa nauha 2015 -kampanjatuotteita ja myös kotimaisia avainlipputuotteita.



Setissä oli siis varrellinen kaksiosainen jynssäri, jolla oli helppo puhdistaa lattiat ja käteen sopiva yksiosainen jynssäri, jolla sai puhdistettua seiniä, pieniä koloja ja kaakeleiden saumoja.


Kädessä pidettävä jynssäri oli todella kätevä saumojen puhdistukseen, mutta varsinaisten laattojen puhdistamiseen suora malli olisi ollut varmasti parempi. Mutta koska tuplajynssärissä oli teleskooppivarsi, sai sillä pestyä seiniäkin, joten pikkujynssäri sopi pieniin koloihin ja saumoihin sekä vastaaviin ja tuplajynssärillä sai pestyä isommat pinnat.



Tuplajynssäriin olisin kaivannut jonkinlaista säätöominaisuutta, jolla olisin saanut itse päättää harjojen etäisyyden. Nyt harjoilla pystyi pesemään vain kahden kaakelin välisen sauman kerrallaan, koska ne olivat hiukan liian lähellä toisiaan osuakseen kahteen yhtä aikaa ja kylpyhuonekalusteiden jalkoja ajatellen ne taas olivat hieman liian kaukana toisistaan mennäkseen ihan lähelle jalkoja. Sen takia tuplaominaisuus oli ehkä vähän turha, koska se ei tuonut kovin paljoa lisähyötyä yhtenäiseen harjaspintaan verraten. 

Harjasten kovuus/pehmeys oli kuitenkin minusta juuri sopiva kylpyhuonetta ajatellen ja sain kyllä aikaan puhdasta jälkeä helposti ja nopeasti. Tuotesetin normaalihinta on 31, 50 €, mutta sitä on näkynyt kaupoissa hintaan 19,90 € (tarjouksessa) ja se siitä kyllä kannattaa pulittaa. 

Hopottajien sivuilta löytyy lisätietoja setistä. :)