sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Joulujuttuja jälleen

Tämä tietokoneeni on kyllä niin rasittava tapaus, varsinkin kuvien lataaminen vie ikuisuuden… Olen odottanut oikeasti monta tuntia, että nämä latautuisivat! Enkä saa tätä tekstiä tasattua reunoista, yritän huomenna uudelleen, koska en jaksa enää tapella tämän kanssa! Muutenkin olen jo ihan valmis menemään nukkumaan, olen niin väsynyt. En saanut yöllä nukuttua, joten kaikenlaista ahdistavaa alkoi pyöriä mielessä ja se taas edelleen vaikeutti nukahtamista. Onneksi valvottua yötä yleensä seuraa paremmin nukuttu yö, joten toivottavasti ensi yö sujuu paremmin. Tosin alakuloinen tunnelma on vähän jatkunut tänäänkin. Lähdin kaupungille katsomaan joulutavaroita, koska se yleensä piristää ja pidän siitä tunnelmasta, mikä kaupoissa on tähän aikaan vuodesta, mutta toisaalta se myös helposti masentaa, koska tämä vuodenaika korostaa yksinäisyyttä. Joulun aikaan olisi ihan erityisen ihanaa, jos olisi perhe ja/tai ystäviä. En yhtään ihmettele, että itsemurhatilastoissakin näkyy nousu joulun aikaan. Se on tavallaan hassua, koska olen vapaa tekemään, mitä haluan ja elämään niin kuin haluan, mutta se menettää merkityksensä, kun ei koskaan ole seuraa. Mutta tästä lähtien kyllä pysyn poissa kaupoista ainakin sunnuntaisin, koska on kidutusta katsella perheitä, pariskuntia ja ystäviä jouluostoksilla. Stockmannilla olisi tosin ollut joulupukki, hetken harkitsin, että kysäisisin, josko pääsisin piristykseksi istumaan pukin syliin. Olisi siinä ollut pukkiparka litteä sen kokemuksen jäljiltä.

Viime yönä muuten satoi lunta ja se on nyt edelleen maassa. Ja se teki maasta aika liukasta, minkä huomasin tehdessäni pari tahatonta lumienkeliä (öh, lumivalasta???) matkalla. Tai ainakin kovasti yritin esittää ohikulkijoille, että ihan tahallani makailen keskellä katua…

Ja juuri ne koristeet, joita olisin halunnut kaikista eniten, oli myyty loppuun! Minulle käy niin joka vuosi! Silloin lokakuussa, kun koristeet tulevat esille, ajattelen, että on ihan liian aikaista ostaa joulukoristeita ja sitten kun on minusta oikea aika, vähemmän tyhmät ihmiset ovat ne jo ostaneet! Onneksi sain edes yhden sellaisen pienen peuran, joka oli kaikista hienoin, mutta niitäkin minun piti ostaa vielä pari lisää.

Joitain koristeita kuitenkin oli jäljellä ja otin niistä kuvia, jotta voisin pohtia, mitä haluaisin. Ja muutaman ihan yleiskuvankin. Kolme ekaa ovat Keskiseltä, laitan ne tähän ihan vain siksi, että heillä oli todella hieno joulukoristelu.




(Tuon ekan kuvan keskivaiheilla olevan valkoisen jakkaran olisin muuten niin halunnut... Se oli kuin jostain 20 -luvun bordellista!) 

Kävin myös Anttila Kodin1:sessä katselemassa joulujuttuja. Anttilassa on myös aina hiukan eri valikoima, samoin kuin Stockmannilla ja Sokoksella, kun taas marketeissa on aika samoja juttuja kaikissa, eri hintalapuin vain varusteltuna. Tänä vuonna kuitenkin tuntuu olevan aika paljon luontoteemaisia koristeita, mitkä viehättävät minua kovasti.


Anttilassa oli esillä sekä punasävyisiä, että sinisiä, vihreitä ja tietysti valkoisia ja hopeisia koristeita. Myös ruusukultaisia sävyjä löytyi, mutta en saanut niistä aikaan hyvää kuvaa. :)


Kuten tuossa aiemmin sanoin ja silloin Stockmannin ja Sokoksen koristeistakin puhuessani, eniten minua tänä vuonna viehättävät peurat ja porot ja vastaavat. Tuo oikean alakulman hullunnäköinen peura on Etolasta, muut ovat Anttilan valikoimaa. Hullu Poro maksoi melkein neljä kymppiä, joten vaikka se hauska olikin, se ei pääse edes harkintalistalleni, mutta kolmessa muussa hinta oli suunnilleen 15 euroa. Nyt näitä kuvia katsellessani uskon hankkivani ainakin tuon ihan ensimmäisen kuvan kaarnaporon, se on kivan erilainen.


Jouluvaloista tykästyin oikealla ylhäällä oleviin hopeisiin lehti- ja lintukoristeltuihin valoihin. En vain oikein tiedä, minne ne sopisivat… Ja minulla on melkoinen määrä jouluvaloja ennestään! Katsotaan nyt, jos vaikka sattuisin saamaan ne joulun jälkeen alesta. Yhtenä vuonna onnistuin saamaan melkein jokaisen koristeen, jota en ennen joulua raaskinut ostaa, jopa -90 prosentilla tammikuun lopussa! Eipä siihen tosin voi luottaa, mutta en kuitenkaan voi ostaa kaikkea, mistä tykkäsin. Pidin myös pingviinistä ja keinuhevosista, mutta 30 euroa yksittäisestä koristeesta on liikaa, joten pingviini pääsee koristamaan jonkun muun kotia, keinuhevonen taas oli vain 15 euroa ja jos minulla olisi lapsi, ostaisin tuollaisen hänelle, mutta ehkä en sitäkään osta itselleni. Oikean yläkulman linnuille en löytänyt hintaa, mutta ajattelin, että ne olisivat kauniita ulkona. Minulla on penkki, jota ei ole edes tarkoitettu istumista varten, vaan teen siihen aina vuodenaikaan sopivan asetelman sekä ostetuista että luonnollisista materiaaleista ja nuo linnut sopisivat siihen hienosti.


Cittarissa oli ulkotulta varten joulupukkitelineitä, mutta nekin olivat aika kalliita. Joulukuusen kasteluhälyttimen näin Biltemassa, enkä tiedä, olisiko se kätevä vai täysi turhake… Muut saavat kokeilla, ostan sitten ensi vuonna, jos näen hyviä arvosteluja. :) Tuon metallisen pallopuun taas kuvasin malliksi(Anttilassa), siinä oli myös hintaa yli 30 euroa, mutta se oli aika simppelin oloinen, joten äiti saa ensi kesänä kokeilla hitsata minulle tuollaisen.


Ja joulupuista puheen ollen… Tämä uutuus satoi lunta ja soitti joululauluja! En tosin ole ihan varma, haluaisinko kotiini jouluksi ison vihreän sateenvarjon... Ja voin jo kuvitella, miten tuo sateenvarjo ja sen kautta satavat styroksipallot sopisivat yhteen kolmen kissan kanssa! Mutta hauska idea, joskin vaatii minusta vielä vähän kehittelyä!


Enkelit eivät joulukoristeena ole koskaan olleet minun juttu, mutta minusta on ihanaa, että joku on ajatellut, että mitä turhaan myydä jouluisin erikseen sikakoristeita ja enkelikoristeita, kun voi myydä sikaenkeleitä!


Ja haluaisin myös jouluksi tuollaisen ihanan pehmeän peiton, joita nyt on parina viime vuonna ollut kaikkialla. Minusta ne vain ovat liian pieniä, ne saisivat olla ihan oikean peiton kokoisia. Ehkä ostan kaksi ja teen niistä yhden sopivan kokoisen ja jämäpaloista uudet pehmusteet kissojen koreihin joulun kunniaksi. Pöllöt on ihanan jouluisia, mutta kaksi muuta sopisivat muihinkin vuodenaikoihin, joten varmaan ostan jonkin vähän hillitymmän näköisen.


Loppuun vielä yksi ei-koriste eli versacen bright crystal hajuvesi, jota olen himoinnut jo muutaman viikon. Minulla on ollut useana vuonna tapana ostaa itselleni uusi hajuvesi joulun aikaan ja bright crystal on tänä vuonna sydämeni valittu, mutta kun se tuoksu ei pysy ihollani niin yhtään. Meillä on tapana joulun aikaan hakea kukkia suoraan kasvihuoneilta ja se joulukukkien tuoksu vähän viileässä ilmassa on yksi parhaista tuoksuista, minkä tiedän, voisin jäädä sinne koko päiväksi vain nuuhkimaan. Bright crystal tuoksuu ihan siltä. Itse asiassa kerran bussissa joku tuoksui niin ihanalta, juuri siltä kukkien tuoksulta ja kun kenelläkään ei ollut oikeita kukkia, ajattelin, että se on varmaan jonkun hajuvesi ja yritin nuuhkia tuoksusta vastuussa olevan esiin, jotta voisin kysyä, mitä se on. Se oli varmastikin tätä hajuvettä!

Tosin se, että joku tuoksuu hyvältä bussissa on niin harvinainen ilmiö, että ehkä olisi pitänyt ihan sen kunniaksi käydä kysymässä kaikilta, kuka tuoksuu niin hyvältä?! Yleensähän joka bussiin mahtuu yksi pahanhajuinen ihminen, joka vielä aina istuu joko takanani tai edessäni. Eikö ole joku sanontakin, että "joka onnikassa on aina yksi hullu (paitsi vanhoina hyvinä aikoina, jolloin onnikoita ei vielä ollut)", mutta se olen yleensä minä, joten ei se minua häiritse. Sen sijaan olen kyllä todella prinsessa pahojen hajujen suhteen. Sellainen pesemättömän ihmisen haju, johon yhdistyy vielä mahdollisesti viina, hiki ja tupakka, on kyllä jotain niin kammottavaa, että se saa minut voimaan fyysisesti pahoin.

Mutta parempiin tuoksuihin palatakseni, en nyt sitten tiedä, ostaisinko tuon hajuveden, koska se tosiaan haihtuu parissa minuutissa. En tiedä, onko tämä joku minun henkilökohtainen ongelmani, koska myös kaksi edellistä ostamaani hajuvettä haihtuvat todella nopeasti. Minulla on Bossin Nuit, joka pysyy iholla ehkä tunnin tai kaksi, mutta Escadan Joyful:ista ei ole jälkeäkään parin minuutin jälkeen ja se tekee siitä kyllä aika lailla turhan ostoksen. Tosin Bright Crystalin saa myös parfyymina, mutta ensinnäkään se ei minusta tuoksu läheskään yhtä hyvältä ja toisekseen, siinä on ruma pullo. Ja se on tietysti kalliimpaakin.

Mutta tämä nyt tähän loppuun lähinnä siksi, että jos päädyn ostamaan hajuveden, se on sitten kyllä pois koristeista…

Tulikohan tästä nyt jo liian pitkä jaarittelu yhdelle kerralle… No, jos joku jaksoi lukea tänne loppuun saakka, niin hyvää alkavaa marraskuun viimeistä viikkoa, seuraavalla viikolla on sitten joulukuu!


lauantai 21. marraskuuta 2015

Ensilumi!

Heippa taas pitkähkön tauon jälkeen! Tauko on kiitosta siitä, ettei kuumaliimapistooleihin ole muistettu laittaa k40vee –merkintää ja tein oikein kunnon lisäyksen palovammakokoelmaani… Äitini liimailee aina kaikenlaista kuumaliimalla, mutta koska minä olen niin herkkä saamaan palovammoja, olen yleensä välttänyt niitä kuin ruttoa, kunnes nyt pari viikkoa sitten äiti tarvitsi apua johonkin liimaamiseen ja niinhän siinä sitten tietysti kävi, että poltin käteni. Minulla on paljon kokemusta palovammoista, mutta ikinä ei ole sattunut niin paljoa, ajattelin jo, että joudunko oikeasti lähtemään lääkäriin muutaman palaneen sormen takia. Kuljeskelin monta tuntia käsi jäävesiämpärissä ja vaikka poltin vain sormeni, kipu säteili ihan koko käteen. Varmaan se johtui siitä, että vaikka laitoin käteni heti kylmän veden alle, en saanut liimaa irti heti, koska, no koska se oli liimaa. Mutta nyt on jo edetty siihen vaiheeseen, että sormet ovat jotenkin kummallisen tunnottomat, mikä on todella omituista, kun ei tunne sormenpäillään mitään. Jonkin aikaa jo kuvittelin, että voisin tästä lähtien tehdä minkä tahansa rikoksen vasemmalla kädellä jäämättä kiinni, mutta kyllä nuo sormenpäät näköjään kasvattaa uudelleen oman uniikin kuvionsa. Onneksi se tosiaan oli vasen käsi, mutta en ole kauheasti kirjoitellut koneella, koska yhdellä kädellä kirjoittaminen käy niin hitaasti. Tai minähän en osaa kirjoittaa kymmenellä sormella, kirjoitan jostain syystä kahdeksalla, mutta ilman vasenta kättä oli silti hankala kirjoittaa.

Minulla siis tosiaan on runsaanpuoleisesti kokemusta palovammoista, minulla on muun muassa syvä palovamma, jonka sain yön aikana, eikä minulla ole aavistustakaan siitä, että mistä ja miten(?!!), en ole varmaan koskaan ottanut mitään pois uunista polttamatta itseäni ja kun meillä kotona on puulämmitteinen kiuas, sekin osaltaan edesauttaa palovammojen saamista. Lisäksi pidän nuotiosta ja yksi viikonloppu lisäsin puita nuotioon ja tunsin heti sen jälkeen kummallista pistävää kipua käsivarressani ja tajusin, että hihani on tulessa! Onneksi oli sellainen takki, että se enemmänkin suli palaessaan, muuten olisi voinut käydä huonommin. Olen itse asiassa syttynyt palamaan (en itsestäni :)) kolmesti ja sytyttänyt äitini palamaan ainakin kerran.  En tylsistytä teitä yksityiskohdilla, kukapa nyt ei olisi sytyttänyt äitiään palamaan ainakin joskus elämässään.

Tänään tosiaan satoi ensilumi, tavallaan ainakin. Aamulla satoi lunta, mutta se oli maassa ehkä kaksi minuuttia, joten en tiedä, lasketaanko se ensilumeksi. Meillä kotona kuulemma on lunta, mutta olen omalla asunnollani ja täällä lumi suli melkein heti. Itse asiassa luin viime vuonna määritelmän siitä, mikä on ensilumi ja siihen tosiaan vaadittiin, että se pysyy maassakin jonkin aikaa… No, joka tapauksessa taivaalta putoili valkoisia hiutaleita ensimmäisen kerran kesän jälkeen, joten kutsutaan sitä nyt silti ensilumeksi. :) Se sopikin minulle oikein hyvin, koska olen parin viime viikon aikana ollut joulutunnelmissa ja odottanut joulua innolla. Tai tämä joulua edeltävä aikahan on parasta joulussa, se itse joulu taas on jotenkin liikaa paineita tai jotain, koska siitä ainakin toisinaan vain ahdistun. Toisaalta odotan joulua ja toisaalta pelkään, katsotaan nyt, miten se tänä vuonna sujuu. Otin vähän kuvia kauppoja kierrellessäni ja ajattelin, että voisin vaikka huomenna tehdä jonkinlaisen joulukoristehaaveilupostauksen. Siihen ei varmaan sitten tule muuta kuin joulujuttuja, joten jos joulu ei kiinnosta, niin ehkä se kannattaa sitten jättää välistä. :) Siis se postaus. Tai miksi ei koko joulukin… Äidilläni on yksi ystävä, joka vihaa joulua ja valittaa siitä jo keväästä saakka, mutta sitten kuitenkin tekee ihan hirveästi töitä se eteen, vaikkei hänellä edes ole lapsia! En tajua… Minulla on muutama muukin jouluaiheinen postaus suunnitteilla, katsotaan nyt, mitä niistä tulee. :)

Laitoimme meillä kotona jo ulkokuuset viime viikonloppuna ja se näytti ja tuntui aluksi niin oudolta, mutta kai se jotenkin auttoi joulutunnelmaan pääsemisessä, koska nyt tosiaan joulumieli on alkanut hiipiä tännekin. Ja varsinkin se auttoi joulutunnelmaan pääsemisessä, kun heti ekana aamuna toinen niistä kuusista makaili pitkin pituuttaan maassa. Joka vuosi sama juttu!! Lisäksi yhdet valot oli hukassa ja vaikka etsin niitä joka paikasta, ne ovat ilmeisesti haihtuneet ilmaan. Yleensä tiedän ainakin suunnilleen, missä itse varastoimani tavarat ovat, mutta valojen kohtaloa en ymmärrä. Pidämme kaikkia jouluvaloja samassa paikassa, mutta nämä valot ostimme viime vuonna vasta joskus lopputalvesta jostain alelaarista ja en tajua, minne olen ne laittanut… Ne löytyy varmaan jostain todella loogisesta paikasta joskus heinäkuussa.

Olen nyt joulua edeltävässä (joulumässäilyä ennakoivassa) herkkulakossa ja luonnollisestikin himoitsen aivan kaikkea… Yritin äsken juoda jotain sienistä tehtyä kaakaonkorviketta (ja sitä ei todellakaan voi laskea herkuksi, uskokaa pois!) ja nyt mietin, että alanko kohta nähdä jotain psykedeelisiä kuvioita tai jotain. Yhdessä juomassa oli myös punajuurta ja hibiskusta ja nyt on todella hippi olo. En tosin tiedä, joivatko hipit hibiskusta, mutta se kuulostaa joltain new age –jutulta. Itse asiassa se ei ollut hassumpaa, mutta haisi aivan kauhealta.

Minulla on kuitenkin jo toinen viikko menossa (ellei lasketa sitä onnetonta tapausta, kun söin tuorejuustolevitettä suoraan purkista lusikalla…) ja tarkoitus olisi pitää tauko pikkujouluviikonloppuna (sienisalaatin muodossa ainakin) ja jatkaa sitten vielä ainakin pari viikkoa. Tuorejuusto ei kai nyt sinällään ole ainakaan ihan täysin herkku, mutta en uskalla pitää kotona leipää, koska se on sellaista, jota ahmin kaksin käsin, kun olen herkkulakossa. Muutenkin yritän pitää mahdollisimman vähän ruokaa asunnollani ihan varmuuden vuoksi. Tosin muutama viikko sitten minulla ei ollut mitään muuta kuin kurpitsansiemeniä ja sulatejuustoa ja olin mukamas liian laiska lähteäkseni kauppaan, joten söin sitten niitä. Tulin todella kipeäksi niistä kirotuista siemenistä! :D Ja se kun kuulosti niin ihanan sadunomaiselta, etten syönyt mitään muuta kuin kurpitsansiemeniä koko päivänä. Muutamat tunnit niiden syömisen jälkeen olivat vähemmän sadunomaisia…

Viikonloput tuntuvat aina kuluvan paljon arkea hitaammin, nytkin on ollut lauantai jo varmaan viikon ajan. Olen yrittänyt puuhastella kaikenlaista turhaa ihan aikani kuluksi, mutta nyt voisin mennä suihkuun ja olla loppuillan tekemättä mitään. Tai ajattelin, että voisin katsoa ne True Blood:it loppuun, vaikka valitettavasti sarja muuttui todella tylsäksi parin ekan tuotantokauden jälkeen. Tosin eilen pesin pyykinpesukoneen hammasharjalla noin niin kuin perjantai-illan kunniaksi, joten en tiedä, onko minulla oikeutta moittia yhtään mitään tylsäksi. :) Mutta sarja sai minut kuitenkin irti siitä epätodellisesta tunnelmasta, johon kirjasarja minut jätti ja olen melko varma, ettei päähenkilö valitsee tv-sarjassa kumppanikseen sitä hurttaa, varsinkin kun hänen hahmonsa on sarjassa vieläkin ärsyttävämpi kuin kirjassa. Ja vampyyri –Bill on kyllä aika hurmaava, se on sentään myönnettävä. :)

Olen onneksi aika väsynytkin, joten ehkä saan nukuttua kunnolla. Heräsin aamulla aikaisin uneen, jossa minä, joku kaunis nainen ja kaksi miestä olimme saunassa ja minun jalkapohjaani oli pureutunut käärme ja kiljuin ja pyysin, että joku auttaisi, mutta ne miehet vain keskittyivät siihen kauniiseen naiseen ja sain irrotella käärmeen ihan itsekseni. Tyypillisiä miehiä. :/

Joka tapauksessa, lähden nyt sinne suihkuun. :) 27 päivää jouluun!! :O

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Vanhanpiian helppo elämä

Yksi kymmenisen vuotta vanhempi sukulaisnainen purki elämänsä ankeutta (hänen miehensä on juoppo ja vieraissa juokseva sika) ja sanoi sitten, että on minulla helppoa, kun olen vanhapiika ja että ei ihme, että olen aina niin iloinen ja hyväntuulinen, kun minulla ei ole miestä riesanani. Jäin vähän suu auki ällistyksestä tästäkin kommentista... :D En toki koskaan puhu kenellekään mistään vaikeista asioista ja teen parhaani salatakseni suruni ja huoleni ja muutkin negatiiviset tunteet, mutta aina joskus hämmennyn siitä, miten hyvin se menee läpi. Minulla on aina tunne, etten pysty salaamaan mitään, että ihmiset tietävät minusta aivan kaiken ensivilkaisulla. Olen kertonut monta kertaa ennenkin, mutta kouluaikojeni ihastus sanoi minulle, ettei pidä minusta, koska olen aina niin hyvällä tuulella ja positiivinen. Se oli yhden äitini pahimman juomiskauden aikana, joten olin kaikkea muuta kuin hyvällä tuulella tai positiivinen. Olen toki iloinen siitä, että onnistun salaamaan edes jotain asioita, mutta onhan se aika koominen ajatus, että jonkun mielestä olen kovin iloinen ja hyväntuulinen, kun todellisuudessa olen kuitenkin aika onneton. Tai nyt tällä hetkellä olen ihan ok, mutta noin kokonaisuudessaan, ei tämä minun elämäni nyt mikään varsinainen huoleton kesäpäivä ole ollut. Ei sillä, että vaihtaisin osia kyseisen sukulaisnaisen kanssa tai etteikö minunkin elämässäni olisi hyviäkin puolia, mutta... No, tajusitte pointin. :)

Kyseinen sukulainen myös vähän järkytti minut paljastamalla luonteestaan puolen, josta minulle ei ollut aiemmin ollut aavistustakaan. Taidan olla vielä surkeampi ihmistuntija kuin uskonkaan... Minulle usein täällä kommenteissa sanotaan, että yksinjäämiseni johtuu luonteestani, koska ihmisestä näkee luonteen päällepäin ja ehkä muut ihmiset sitten pystyvät niin tekemään, mutta minä olen väärässä ihmisten suhteen aika useinkin ja myös yllätyn ihmisten sanomisista ja tekemisistä. Se on hämmentävää. Kuulen, jos ihmiset valehtelee, mutta muuten erehdyn tuntemistanikin ihmisistä ja ajatus siitä, että muut näkee luonteen edes puhumatta on kerta kaikkiaan käsittämätön minulle! Ja sitten kun opin jotain uutta ja yllättävää kauan tuntemastani ihmisestä, minulla vie ikuisuuden jotenkin sopeutua siihen ajatukseen. Se on ahdistava tunne. Se jotenkin saa aikaan sen inhoamani kaoottisen tunteen, kun asiat ei olekaan niin, kuin kuvittelin niiden olevan.

Ja kun sukulaisahdistuksesta puhutaan, niin törmäsin yhteen juoppoon serkkuuni, joka pyysi rahaa "ruokaan". En kehdannut olla antamatta, vaikka minua harmitti joutua rahoittamaan jonkun muun juomista, kun ei minullakaan nyt mitenkään liikaa rahaa ole ja nyt minua ahdistaa ajatus, että hän alkaa soittaa ja pyytää rahaa säännöllisesti. On niin vaikea sanoa ei tuollaisessa tilanteessa... Silloin, kun vielä opiskelin, yksi sukulainen opiskeli samaan aikaan (eri koulussa ja eri alaa, mutta kuitenkin) ja hän koko ajan pyysi apua kirjallisiin töihin ja opiskeluunsa ja mikä alkoi englanniksi kirjoitettavien töiden kieliasun tarkastamisesta, aina vain lisääntyi yhä suuremmaksi osuudeksi. Sitten lopulta hän soitti minulle yhdeksältä illalla, että hänellä oli palautus viisitoistasivuisesta kirjallisesta työstä seuraavana päivänä, eikä hän ole edes aloittanut, ja koska hän on sairaana, hän ei voi tehdä sitä, joten voisinko tehdä sen hänen puolestaan. Tein siihen aikaan omaa graduani ja olin korviani myöten täynnä kaikenlaista kirjoittamista ja sanoin hänelle suoraan, että en tee. Hän suuttui niin paljon, ettei enää koskaan puhunut minulle. En tosin voi sanoa, että olisin ollut siitä pahoillani, olin halunnut päästä eroon hänen koulutöidensä tekemisestä jo pari vuotta, mutta silti podin ihan hirveää syyllisyyttä kuukausia! En tajua, miksi sen ei:n sanominen on niin vaikeaa, vaikka kohtuullinen auttaminen olisi ohitettu jo aikoja sitten... No, ehkä murehdin turhaan, ehkä hän ei edes pyydä rahaa toista kertaa, mutta kaikki tuollainen periaatteessa hölmö ja pieni aiheuttaa minulle ahdistusta.

Ei sillä, että olisin tällä hetkellä muuten mitenkään erityisen ahdistunut, olen oikeastaan ihan ok. Ja olen taas nukkunut, mikä on niin ihanaa! Olen kyllä nähnyt todella kummallisia unia, mutta olen kuitenkin nukkunut vähintään ihan kohtuullisen hyvin. Olen nyt viihdyttänyt itseäni katsellen True Blood:ia ja se on niin huono, että se on hyvä. :D En oikein tiedä, että onko siitä yritettykin tehdä hauska ja vai onko se vain niin huono, että se on tahattomasti hauska, mutta kyllä se ehdottomasti katsomisen arvoinen on. Itse asiassa se olisi jopa oikeasti hyvä, jos ei kirjan sivuhenkilöille olisi annettu osaa, vaan se perustuisi vain päähenkilön elämään. Juuri ne sivuhenkilöiden kuviot on ihan älytöntä teinidraamaroskaa, mutta päähenkilön tarina on ihan hyvä. Jospa en nyt sekoaisi lisää tämän katsomisesta... :) Toivottavasti sarjalla on erilainen loppu kuin kirjoissa, juuri se loppuratkaisu ahdisti minua. Vampyyrit muuten syövät todella epäsiististi, tuon sarjan kuvauksissa on taatusti kulunut ämpärikaupalla ketsuppia... :)

Mutta nyt pitää mennä pesemään koiraa, koska kolme ihmistä on tänään pysäyttänyt minut ja sanonut että koirani vuotaa verta ja olen joutunut selittämään, että eikun ne on puolukoita. :D Kävin metsässä keräilemässä vähän käpyjä ja en niin katsonut mitä koirani puuhailee ja kun katsoin, hän makasi puolukoiden keskellä ja ryömi eteenpäin suu auki puolukoita ahmien. Tuli vähän mieleen, että millainen koira, sellainen emäntä... :) Tai en voi sietää puolukoita, mutta jos tilalla olisi ollut vaikka perunalastuja. :) Pitää nyt kuitenkin pestä puolukat hänen turkistaan, ettei kukaan kuvittele, että olen pahoinpidellyt häntä. Koirani muuten viettää yllättävän paljon aikaa ryömien, hänestä ilmeisesti olisi turhaa energiankulutusta nousta ylös, jos paikasta a paikkaan b pääsee helpomminkin... Tai sitten hän on sissikoira. :) Edellinen labradorini oppi syömään makuuasennossa, se oli hänen elämänsä onnellisin päivä. Labbikset on kyllä niin laiskoja, että jopa minä jään toiseksi. :D Mutta nyt sinne suihkuun, kaivoin jo äsken koiranpyyhkeet esille ja joku on siitä saakka lymyillyt sängyn alla... 

On muuten jo marraskuu, ihan käsittämätöntä, mitä vauhtia joulu lähestyy! Onneksi se on vielä edessä! :)