lauantai 21. marraskuuta 2015

Ensilumi!

Heippa taas pitkähkön tauon jälkeen! Tauko on kiitosta siitä, ettei kuumaliimapistooleihin ole muistettu laittaa k40vee –merkintää ja tein oikein kunnon lisäyksen palovammakokoelmaani… Äitini liimailee aina kaikenlaista kuumaliimalla, mutta koska minä olen niin herkkä saamaan palovammoja, olen yleensä välttänyt niitä kuin ruttoa, kunnes nyt pari viikkoa sitten äiti tarvitsi apua johonkin liimaamiseen ja niinhän siinä sitten tietysti kävi, että poltin käteni. Minulla on paljon kokemusta palovammoista, mutta ikinä ei ole sattunut niin paljoa, ajattelin jo, että joudunko oikeasti lähtemään lääkäriin muutaman palaneen sormen takia. Kuljeskelin monta tuntia käsi jäävesiämpärissä ja vaikka poltin vain sormeni, kipu säteili ihan koko käteen. Varmaan se johtui siitä, että vaikka laitoin käteni heti kylmän veden alle, en saanut liimaa irti heti, koska, no koska se oli liimaa. Mutta nyt on jo edetty siihen vaiheeseen, että sormet ovat jotenkin kummallisen tunnottomat, mikä on todella omituista, kun ei tunne sormenpäillään mitään. Jonkin aikaa jo kuvittelin, että voisin tästä lähtien tehdä minkä tahansa rikoksen vasemmalla kädellä jäämättä kiinni, mutta kyllä nuo sormenpäät näköjään kasvattaa uudelleen oman uniikin kuvionsa. Onneksi se tosiaan oli vasen käsi, mutta en ole kauheasti kirjoitellut koneella, koska yhdellä kädellä kirjoittaminen käy niin hitaasti. Tai minähän en osaa kirjoittaa kymmenellä sormella, kirjoitan jostain syystä kahdeksalla, mutta ilman vasenta kättä oli silti hankala kirjoittaa.

Minulla siis tosiaan on runsaanpuoleisesti kokemusta palovammoista, minulla on muun muassa syvä palovamma, jonka sain yön aikana, eikä minulla ole aavistustakaan siitä, että mistä ja miten(?!!), en ole varmaan koskaan ottanut mitään pois uunista polttamatta itseäni ja kun meillä kotona on puulämmitteinen kiuas, sekin osaltaan edesauttaa palovammojen saamista. Lisäksi pidän nuotiosta ja yksi viikonloppu lisäsin puita nuotioon ja tunsin heti sen jälkeen kummallista pistävää kipua käsivarressani ja tajusin, että hihani on tulessa! Onneksi oli sellainen takki, että se enemmänkin suli palaessaan, muuten olisi voinut käydä huonommin. Olen itse asiassa syttynyt palamaan (en itsestäni :)) kolmesti ja sytyttänyt äitini palamaan ainakin kerran.  En tylsistytä teitä yksityiskohdilla, kukapa nyt ei olisi sytyttänyt äitiään palamaan ainakin joskus elämässään.

Tänään tosiaan satoi ensilumi, tavallaan ainakin. Aamulla satoi lunta, mutta se oli maassa ehkä kaksi minuuttia, joten en tiedä, lasketaanko se ensilumeksi. Meillä kotona kuulemma on lunta, mutta olen omalla asunnollani ja täällä lumi suli melkein heti. Itse asiassa luin viime vuonna määritelmän siitä, mikä on ensilumi ja siihen tosiaan vaadittiin, että se pysyy maassakin jonkin aikaa… No, joka tapauksessa taivaalta putoili valkoisia hiutaleita ensimmäisen kerran kesän jälkeen, joten kutsutaan sitä nyt silti ensilumeksi. :) Se sopikin minulle oikein hyvin, koska olen parin viime viikon aikana ollut joulutunnelmissa ja odottanut joulua innolla. Tai tämä joulua edeltävä aikahan on parasta joulussa, se itse joulu taas on jotenkin liikaa paineita tai jotain, koska siitä ainakin toisinaan vain ahdistun. Toisaalta odotan joulua ja toisaalta pelkään, katsotaan nyt, miten se tänä vuonna sujuu. Otin vähän kuvia kauppoja kierrellessäni ja ajattelin, että voisin vaikka huomenna tehdä jonkinlaisen joulukoristehaaveilupostauksen. Siihen ei varmaan sitten tule muuta kuin joulujuttuja, joten jos joulu ei kiinnosta, niin ehkä se kannattaa sitten jättää välistä. :) Siis se postaus. Tai miksi ei koko joulukin… Äidilläni on yksi ystävä, joka vihaa joulua ja valittaa siitä jo keväästä saakka, mutta sitten kuitenkin tekee ihan hirveästi töitä se eteen, vaikkei hänellä edes ole lapsia! En tajua… Minulla on muutama muukin jouluaiheinen postaus suunnitteilla, katsotaan nyt, mitä niistä tulee. :)

Laitoimme meillä kotona jo ulkokuuset viime viikonloppuna ja se näytti ja tuntui aluksi niin oudolta, mutta kai se jotenkin auttoi joulutunnelmaan pääsemisessä, koska nyt tosiaan joulumieli on alkanut hiipiä tännekin. Ja varsinkin se auttoi joulutunnelmaan pääsemisessä, kun heti ekana aamuna toinen niistä kuusista makaili pitkin pituuttaan maassa. Joka vuosi sama juttu!! Lisäksi yhdet valot oli hukassa ja vaikka etsin niitä joka paikasta, ne ovat ilmeisesti haihtuneet ilmaan. Yleensä tiedän ainakin suunnilleen, missä itse varastoimani tavarat ovat, mutta valojen kohtaloa en ymmärrä. Pidämme kaikkia jouluvaloja samassa paikassa, mutta nämä valot ostimme viime vuonna vasta joskus lopputalvesta jostain alelaarista ja en tajua, minne olen ne laittanut… Ne löytyy varmaan jostain todella loogisesta paikasta joskus heinäkuussa.

Olen nyt joulua edeltävässä (joulumässäilyä ennakoivassa) herkkulakossa ja luonnollisestikin himoitsen aivan kaikkea… Yritin äsken juoda jotain sienistä tehtyä kaakaonkorviketta (ja sitä ei todellakaan voi laskea herkuksi, uskokaa pois!) ja nyt mietin, että alanko kohta nähdä jotain psykedeelisiä kuvioita tai jotain. Yhdessä juomassa oli myös punajuurta ja hibiskusta ja nyt on todella hippi olo. En tosin tiedä, joivatko hipit hibiskusta, mutta se kuulostaa joltain new age –jutulta. Itse asiassa se ei ollut hassumpaa, mutta haisi aivan kauhealta.

Minulla on kuitenkin jo toinen viikko menossa (ellei lasketa sitä onnetonta tapausta, kun söin tuorejuustolevitettä suoraan purkista lusikalla…) ja tarkoitus olisi pitää tauko pikkujouluviikonloppuna (sienisalaatin muodossa ainakin) ja jatkaa sitten vielä ainakin pari viikkoa. Tuorejuusto ei kai nyt sinällään ole ainakaan ihan täysin herkku, mutta en uskalla pitää kotona leipää, koska se on sellaista, jota ahmin kaksin käsin, kun olen herkkulakossa. Muutenkin yritän pitää mahdollisimman vähän ruokaa asunnollani ihan varmuuden vuoksi. Tosin muutama viikko sitten minulla ei ollut mitään muuta kuin kurpitsansiemeniä ja sulatejuustoa ja olin mukamas liian laiska lähteäkseni kauppaan, joten söin sitten niitä. Tulin todella kipeäksi niistä kirotuista siemenistä! :D Ja se kun kuulosti niin ihanan sadunomaiselta, etten syönyt mitään muuta kuin kurpitsansiemeniä koko päivänä. Muutamat tunnit niiden syömisen jälkeen olivat vähemmän sadunomaisia…

Viikonloput tuntuvat aina kuluvan paljon arkea hitaammin, nytkin on ollut lauantai jo varmaan viikon ajan. Olen yrittänyt puuhastella kaikenlaista turhaa ihan aikani kuluksi, mutta nyt voisin mennä suihkuun ja olla loppuillan tekemättä mitään. Tai ajattelin, että voisin katsoa ne True Blood:it loppuun, vaikka valitettavasti sarja muuttui todella tylsäksi parin ekan tuotantokauden jälkeen. Tosin eilen pesin pyykinpesukoneen hammasharjalla noin niin kuin perjantai-illan kunniaksi, joten en tiedä, onko minulla oikeutta moittia yhtään mitään tylsäksi. :) Mutta sarja sai minut kuitenkin irti siitä epätodellisesta tunnelmasta, johon kirjasarja minut jätti ja olen melko varma, ettei päähenkilö valitsee tv-sarjassa kumppanikseen sitä hurttaa, varsinkin kun hänen hahmonsa on sarjassa vieläkin ärsyttävämpi kuin kirjassa. Ja vampyyri –Bill on kyllä aika hurmaava, se on sentään myönnettävä. :)

Olen onneksi aika väsynytkin, joten ehkä saan nukuttua kunnolla. Heräsin aamulla aikaisin uneen, jossa minä, joku kaunis nainen ja kaksi miestä olimme saunassa ja minun jalkapohjaani oli pureutunut käärme ja kiljuin ja pyysin, että joku auttaisi, mutta ne miehet vain keskittyivät siihen kauniiseen naiseen ja sain irrotella käärmeen ihan itsekseni. Tyypillisiä miehiä. :/

Joka tapauksessa, lähden nyt sinne suihkuun. :) 27 päivää jouluun!! :O

4 kommenttia:

  1. Leikkasin monta vuotta sitten puolet sormenpäästäni pois. Kirjaimellisesti. Se oli joulutorttuvahinko ja ajattelin että kädestäni puuttuisi aina pala. Ja puuttuukin mutta... Sormenpääkoloon kasvoivat samat uurteet, sormenjäljet kuin muissakin sormissani :) En tiennyt että ihmisruumis osaa tehdä niin.

    Kiva että kirjoitit taas. Olisi kiva jos kirjoittaisit useammin. Nuo arkijuttusi ovat kaikkein kivoimpia luettavia. Oikeastaan luen blogiasi kirjoitustyylisi vuoksi joka on todella hyvä. Kiinnostaa kyllä se syy miksi alunperin blogisi löysin eli se että laihdtatko nykyään ollenkaan? Itse olen ollut tiukalla maks 700 kalorin dieetillä viimeiset 5kk ja sen juuri lopetin tavoitteeseeni päästyäni. Onko sinulla enää mitään painotavoitetta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auts! :/ Ihmiskeho on kyllä niin käsittämätön rakennelma, jos sitä oikein ajattelee...!

      Olen jotenkin itse tullut hirveän tietoiseksi siitä, että kun minulle ei yleensä tapahdu mitään kovin erikoista, kirjoitan paljon samoja asioita ja joskus minusta tuntuu, että jopa käytän ihan samoja sanoja! Välillä on vaikeaa keksiä aiheita. Ja tämä sormijuttu nyt vähän rajoitti, kun en osannut kirjoittaa yhdellä kädellä. Tai osasin, mutta se kesti ikuisuuden.

      En ole vielä luovuttanut, mutta en ole edistynytkään. Minulla on sama, että minun täytyisi laskea kalorinsaanti todella alas, mutta koko homma on niin vaativaa, että aina tuntuu, ettei ole sopiva aika tai luovutan parin päivän jälkeen. Olen nyt ajatellut, että yrittäisin joulun jälkeen taas ja jos en sittenkään saa painoa laskemaan, ehkä tyytyisin vain pysymään paikoillani. Mikä näkyy onnistuvan ihan itsekseen. Toivoisin saavuttani sen 75 kilon rajan, mutta en kyllä kauhean toiveikas sen suhteen ole...

      Paljonko laihduit? 5 kuukautta on kyllä mieletön saavutus kunnon dieettiä putkeen!

      Poista
  2. Nyt on kyllä pakko kysyä, miten onnistuit sytyttämään äitisi tuleen? :D
    -Mimi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äitini on herkästi syttyvä. :) Poistimme maalia vanhasta kaapista ja minulla oli kädessä kuumailmapuhallin ja äidillä oli sellaiset verkkarit, joissa on sivuissa vetskarit, joiden takana on verkko ja osuin sillä puhaltimella siihen verkkoon ja se syttyi palamaan. Se paloi ihan sekunneissa, eikä käynyt pahasti, mutta näytti kyllä aika hurjalta, koska siitä tuli ihan valtavat liekit! :D

      Poista