keskiviikko 16. joulukuuta 2015

Ylilääkärin syömistä ei suositella

Sain suurta huvia yksi päivä, kun busseissa oleva näyttö, jossa on mainoksia ja uutisotsikoita, oli jotenkin rikki ja yksi otsikoista kuului: "Ylilääkärin syömistä ei suositella". Totta sinällään, kannattaa aloittaa vaikka kandeista, niin menee vähemmän yhteiskunnan varoja hukkaan. 

Joulu lähestyy uhkaavasti ja tunnelmat on tällä hetkellä aika epätodelliset. Nyt kun on ollut pientä pakkasta, on joulun lähestyminen tuntunut hieman realistisemmalta, mutta syksyisessä säässä ja vesisateessa on ollut vaikea kuvitella, että ihan kohta on joulu. Tosin olen siivonnut kuin hullu ja tänään leivoin 12 kakkua, joten ihan selvästi joulu on lähestymässä. Hassua oli, että vaikka en syönyt kakkuja valmiina tai taikinana, illalla minulla oli silti huono olo kaikesta siitä sokerista ja voista. :D Ja huomenna pitäisi vielä leipoa muutama kakku lisää ja lisäksi pipareita. Piparien leipomisesta pitäisi viimeistään tulla jouluinen olo, koska leivon ne yhdessä äidin kanssa ja hän huutaa kuin palosireeni, kun aina onnistun polttamaan ainakin muutaman piparin. 

Muuten en oikein tiedä, miltä minusta tuntuu. Yritän olla ajattelematta liikoja ja pitää unirytmin säännöllisenä, mutta välillä joulu pelottaa, koska viime joulu oli rankka. Ja kun tiedän, että vaikka kuinka yrittäisin, jos ahdistun, en voi sille yhtään mitään. Mutta joulu on ensi viikolla joka tapauksessa ja voin vain toivoa parasta. Olen nyt yrittänyt keskittyä vanhempiini ja siihen ajatukseen, että yritän luoda heille mahdollisimman hyvän joulun ja olla ajattelematta itseäni. Ehkä se on ongelman ydin, ehkä itsekeskeisyyteni ja itsekkyyteni on pahin ongelmani masennuksen suhteen, koska mietin niin paljon asioita, joita minä olisin halunnut ja joita minä en saanut, sen sijaan, että yrittäisin parantaa niiden ainoan kahden ihmisen elämää, jotka minulla on. Ja ehkä se on niinkin, että juuri siksi minulla ei ole ketään muuta, itsekeskeisyys ja itsekkyys kun eivät ole mitenkään miellyttäviä luonteenpiirteitä. 

Olen tosin nukkunut nyt aika levottomasti, koska ostin vihdoinkin uuden petarin ja se on aika kova... Minulla oli petari, joka oli suunnilleen yhtä vanha kuin minäkin ja päätin, että nyt luovun siitä.  Olen itse asiassa jo kahdesti aiemminkin ostanut uuden petarin, mutta aina hakenut sen vanhan takaisin. Nyt heitin vanhan kokonaan pois (aivan valtavaa syyllisyyttä tuntien!), joten ei auta kuin tottua uuteen. Vanhassa oli sekin ongelma, että aina kun pesin päällisen, se kutistui taas hiukan lisää, jolloin jouduin leikkaamaan sitä sisällä olevaa pehmustetta pienemmäksi ja patja oli käynyt vuosien kuluessa aika pieneksi sängyn kokoon nähden. Mutta nyt herään joka kerta kun liikahdankin, koska sänkyni tuntuu niin erilaiselta. Toivottavasti totun siihen nopeasti, koska haluan pystyä nukkumaan ne pahimmat aamuyön tunnit tähän aikaan vuodesta. 

Meillä täällä tosiaan on nyt vähän pakkasta ja ilma on ollut aivan ihana. Puhelimeni sääjuttu(miksi sitä pitäisi kutsua?!?) näyttää tällä hetkellä, että sataa lunta, mutta ei valitettavasti sada. :( Ehkä aamulla olisi lunta. Tosin maa on niin jäässä, että se näyttää siltä kuin jotain valkoista olisi hiukan maassa. Kävelin tänään pitkän lenkin koiran kanssa metsässä ja siellä on niin hiljaista ja rauhallista ja oli juuri sopivan kylmä ilma(ja putosin johonkin veden täyttämään kuoppaan vasta kun olin jo melkein kotona...), enkä muista, milloin olisin viimeksi nauttinut niin paljon kävelystä. 

Ja herkkulakko on nyt virallisesti ohi, mutta minua ei oikeastaan ole huvittanut syödä mitään hyvää... Tutkiskelin jo netistä, josko se olisi oire jotain vakavammastakin... :) Tai ihan vakavasti ottaen, ruokahaluttomuus voi olla oire maksaongelmista, joita muutenkin pelkään kuollakseni, koska käyttämiini masennuslääkkeisiin liittyy riski maksan vaurioitumisesta ja meninkin niin paniikkiin, että olin viikon ilman lääkkeitä, mutta sitten menin paniikkiin siitä, miten paljon ahdistuisin joulun aikaan ilman lääkitystä ja ajattelin, että ehkä tämä on vain sattumaa ja aloin taas syömään lääkkeitä. Aion kuitenkin tilata joulun jälkeen lääkärille ajan, jotta minulle tehdään maksakokeet ja puhua myös lääkityksen lopettamisesta. Tai haluaisin kokeilla, miltä minusta tuntuu ilman lääkitystä. Voinhan sitten aina aloittaa uudelleen, jos en selviä ilman. Mutta se tosiaan joulun jälkeen, tähän vuodenaikaan tarvitsen kaiken avun, mikä on saatavilla. 

Minulla on ollut mielessä kaikenlaista, mistä pitäisi kirjoittaa, mutta en nyt muista, mitä ne asiat olivat... Jotain jouluaiheista yritän ehtiä kirjoittaa vielä ennen joulua. :)

Ihanaa joulun odotusta! :)

12 kommenttia:

  1. Kyllä minä opiskeluaikoina söin montakin ylilääkäriä, ei ollut köyhällä opiskelijalla varaa tonnikalaan ja makarooniin :D

    Minä hommasin suunnilleen vuosi sitten lateksipatjan ja kyllä siihen meni useampi yö, että totuin. Ensinnäkin se oli rullalla ja sitä olisi ehkä kannattanut lepuuttaa 3-4 vrk että se olisi palautunut normaaliin muotoonsa mutta kun piti saada käyttöön heti :D Vanha patja oli ihan törkeän vanha ja siinä oli iso kuoppa keskellä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh! :) Yritin kehitellä tähän jotain kasvissyöntiaiheista vitsiä, mutta en tiennyt, mitä ammattikuntaa loukkaisin... :)

      Lateksipatjan? Eikö se hiosta?

      Minun patjan oli kyllä aika mennä, mutta ikävä sitä silti tulee. :(

      Poista
    2. Ei hiosta ollenkaan, ihan tavallinen patja vaikka kuulostaakin hiukan pornolta, siksi sen ostinkin :D

      Poista
  2. Mä oon joskus kans miettinyt tota itsekeskeisyyttä omien ongelmieni, tai ainakin ajoittaisen onnettomuuteni, isoimpana syynä. En tiedä olenko varsinaisesti itsekäs (varmasti joskus, mutta yleensä?), mutta itsekeskeinen kyllä olen. Kun _minä_ olen niin huono, kun _minulla_ ei ole sitä ja tätä, _minulta_ puuttuu se ja se ominaisuus... Harvoin minä keskityn iloitsemaan siitä, jos jollain menee hyvin, vaan ajattelen sitä niin, että minulta puuttuu se ja sit vaan harmittaa. On toki ihmisiä joiden puolesta onnistun iloitsemaankin aidosti, mutta niitä on aika vähän... Kai se nyt masentaa, kun ei näe sitä mitä on, vaan vain sen, mikä puuttuu. Vaikka minulla onkin enemmän kuin suurimmalla osalla maailman ihmisistä.

    Mukavaa joulun odotusta sinullekin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minunkin ajatuksista kyllä todella suuri osa pyörii oman perheettömyyden ja yksinäisyyden ympärillä... Toisaalta kun ei minulla ole kuin vanhempani, niin ketäpä muutakaan siinä sitten miettisi. Muistan, että silloin nuorena, kun oli kavereita, niin kyllähän sitä tuli murehdittua heidänkin ongelmiaan. Ja sitten taas toisaalta, varmaan ihan kenen tahansa olisi vaikea kestää sitä, ettei ole kumppania, lapsia, eikä ystäviä. Ne kuitenkin ovat niitä elämän tärkeimpiä asioita. Mutta luulen, että se auttaisi, kun oppisi keskittymään muihin, eikä itseensä. Siinä kenties lupaus uudelle vuodelle (ja tietysti pitää luvata laihduttaa! :D). :)

      Kiitos! :)

      Poista
  3. Apuaa J.B! Tajusin, että mulla ei ole vielä joululahjoja hankittuna vanhemmilleni! (Olen ehkä minäkin ollut itsekeskeinen viime aikoina...) Mitä sinä olet antanut vuosien varrella vanhemmillesi ja mitä aiot antaa tänä jouluna? Onko hyviä ehdotuksia lahjoiksi seitsenkymppisille, joilla on jo kaikki tarvitsemansa? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hups! :D Mutta älä panikoi, vielä kokonaiset kolme päivää aikaa! Minä olen todella huono keksimään lahjoja, joten yritän ostella aina vähän kaikenlaista ja toivon, että joku olisi mieluinen... Äidilleni olen ostellut vuosien varrella kaikenlaista ultranaisellista, kuten moottorisahan, pöytäsirkkelin ja akkuporakoneen... :D Ne ei ehkä ole sinun äidille sopivia?

      En oikein muista, mitä olen käärinyt paketteihin tänä vuonna, yllätyn välillä itsekin aattona! :D Ostelen siis lahjoja pitkin vuotta, minulla on itse asiassa jopa jo yksi lahja ensi vuoden jouluksi! Ainakin ostan aina ämpärin molemmille, jonka täytän kaikenlaisella käytännöllisellä, shampoilla, suihkugeeleillä, jne., lisäksi ostin merinovillaiset petivaatteet molemmille, muumikamoja, koska niistä meillä tykkää kaikki, uudet lakanat, vaikka niitä kyllä olisi vaikka kuinka paljon, äidille pari kauppakassia, koska hän toivoi niitä, uudet kännykät ja... En muista, mitä muuta...

      Mutta kävisikö jokin elämystyyppinen lahja, konsertti tai näytelmä tai jokin hoito?

      Poista
    2. Ehkei äiti ymmärtäisi moottorisahan perään... :D Mutta kenties voisin yrittää etsiä heille kivat tyynyliinat. Tai jos oikein innostuisin, voisin itse painaa niihin jotain...todennäköisesti jää toteuttamatta.
      Pari vuotta sitten tein isälle lahjakortin, jossa lupasin leipoa tietynlaisia herkkuja. Noh, ne ovat edelleen tekemättä, mutta eipä siinä kortissa onneksi ollut voimassaoloaikaa! Ehkäpä jo ensi vuonna :D

      Poista
    3. Tyynyliinat hankittu ja vielä äidille kotihame :)

      Oikein ihanaa joulua sinulle J.B! :)

      Poista
    4. No niin, hyvin ehdit! :)

      Kiitos, samoin sinulle! :)

      Poista