keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Talvi?

Hei taas! Yksi itselleni antamistani uudenvuodenlupauksista on yrittää kirjoittaa vähän useammin. Minusta on tullut ihan hirveän itsetietoinen sen suhteen, etten oikein enää keksi mitään uutta kirjoitettavaa ja tunnen itseni vähän typeräksi kirjoitellessani ihan tavallisista arkisista asioista, varsinkin kun arkeni on varsin tylsää ja tavallista. Vaikka moni onkin sanonut, ettei se haittaa, niin silti minusta tuntuu, että tuotan pettymyksen. (Varsinkin kun ennenhän täällä oli pelkkää asiaa...) Mutta; tänä vuonna yritän kirjoittaa useammin ja yritän myös laittaa useammin paljon pyydettyjä kuvia. Joista ensimmäiset (ja vaikka itse sanonkin, varmasti yhdet parhaista!) heti tässä postauksessa. :)

Joulu on nyt pakattu kokonaan pois ja yritän kovasti tottua siihen. Meillä on muutama joulutavaralaatikko, joihin aina pakataan koristeita ja muita jouluun liittyviä esineitä ja yhden pohjalla on jo vuosia ollut kasa vanhoja piirustuksiani. Niissä ei harmikseni ole mitään vuosilukua, mutta joskus kouluaikoina ne on tehty (lukiossa, ehkä... :D). En koskaan katso niitä, mutta nyt ajattelin käydä ne läpi ja olin ihan hämmentynyt omasta lahjakkuudestani... Moni ei ehkä tiedä tätä, mutta harkitsin vakavissani taiteilijan uraa ennen kuin akateeminen maailma alkoi vetää puoleensa. Eikä lahjakkuuteni ollut vain omaa kuvitteluani, esimerkiksi äitini sanoi, että piirrän todella hienosti.


Tässä varhainen tutkielma... tuota, sanoisinko hyönteisestä? Se on selvästi abstraktimpaa vaihetta, mutta huomatkaa taidokas siveltimen käyttö, joka tuo mieleen Rembrandtin suosiman valojen ja varjojen vivahteikkaan vaihtelun.


Tämä on selvästi keltaiselta kaudeltani. Se on mykistävä, todella mykistävä.


Tämän piirsin eilen. Tästä näette, miten olen kehittynyt taiteilijana. Siinä on kuvattuna jänis talvisessa metsässä, mutta teoksella on selvästi syvempi merkitys, esimerkiksi puoliksi väritetty yötaivas kuvastaa kärsimätöntä luonnettani.

Ja minulla ei ole yleensä tapana sanoa näin blogissani, mutta uskon, että tässä tapauksessa se on tarpeen; Ethän lainaa kuviani ilman lupaani. :)

Joka tapauksessa, tuolla ulkonakin käydessä tulee tosiaan tunne, että joulu on todellakin ohi, kun vettä sataa ja lumi on melkein pelkkä muisto enää. Minulla on ollut aika levoton olo, osin koska kevät lähestyy ja osin koska unirytmini on taas sekaisin. Valvoin viime yönäkin ainakin viiteen ja aamulla oli vaikea päästä sängystä ylös. Minua alkaa aina heti pelottaa, että ehkä melatoniini lakkaa toimimasta, jos nukkumisen kanssa on hiukankin ongelmia. Se on hassua, että vaikka uniongelmat olivat osa elämääni niin pitkään, että edelleen minusta tuntuu aivan uskomattomalta, että nykyään nukun, samalla en enää pysty ymmärtämään, miten selvisin mistään niihin aikoihin. Muistan sen jatkuvan sumun, jossa elin, mutta nyt jo yksi huonosti nukuttu yö tarkoittaa sitä, etten saa päivälläkään aikaan mitään, enkä ymmärrä, miten kuitenkin onnistuin silloin elämään jokseenkin normaalisti. No, enköhän taas saa unirytmini normaaliksi, tätä kuitenkin tapahtuu säännöllisin väliajoin.

Jäniksistä puheen ollen, ilmeisesti tämä talvi on jotenkin sekoittanut jänistenkin elämää, koska olen muutamana päivänä nähnyt jänön, jolla ei ole kuin hiukan valkoista turkkia ja muuten raukka on aivan ruskea. Se ei lupaa hyvää kettujen ja metsästäjien parveillessa ympäriinsä. :( Minua ahdisti ihan hirveästi, kun ihan tässä lähistöllä on asunut peuraperhe (olen pari kertaa laittanut heistä kuvia tännekin) ja heillä oli tapana käydä ihan tuossa lähipellolla syömässä joka päivä. Olen seurannut heitä jo pari vuotta, aluksi kaksi heistä oli ihan pieniä ja nyt he olivat jo kasvaneet isoiksi, mutta edelleen liikkuivat laumassa ja nyt sitten kun on metsästyskausi, niin metsästäjät tietysti ampuivat heidät kaikki. Toivottavasti saivat vatsansa kipeäksi peura-ateriastaan. Olen varmaan kertonut ennenkin, mutta silloin kun olin lapsi, kotini lähellä näki ihan jatkuvasti villieläimiä, mutta sitten jossain vaiheessa tällä alueella liikkui niin paljon metsästäjiä, että meni välillä  vuosia ilman, että näki mitään metsäneläintä. Nyt olen taas alkanut toisinaan näkemään peuroja, jäniksiä ja kettuja, mutta tietysti sitten seurailen heidän touhujaan ja tavallaan kiinnyn heihin ja metsästäjät tulevat ja ampuvat heidän aivonsa pellolle. Tai no, se on kai vielä hyvä vaihtoehto, koska ainakin meilläpäin alkoholi on suuri osa metsästysharrastusta ja aika usein he vain haavoittavat eläintä.  Vietin joskus nuorena kokonaisen päivän yhden kaverin kanssa yrittäen saada verta vuotavaa kettua kiinni, tosin en sitten tiedä, miten pahasti hän oli haavoittunut, koska emme saaneet häntä kiinni. Ja tosiaan useamman kerran metsästäjät ovat käyneet kertomassa äidilleni, että heidän oli pakko tappaa mikä milloinkin eläin hänen maillaan (äiti on siis kieltänyt metsästyksen), koska he olivat haavoittaneet eläintä jossain muualla ja sitten seuranneet häntä äidin maille. Minä en pysty edes katsomaan Bambia, joten tämä todellinen ei Disneyn versio on minulle todella ahdistavaa. Minun on muutenkin niin vaikea olla inhimillistämättä eläimiä ja se ajatus, että eläinparka tuskissaan ja pakokauhun vallassa yrittää päästä karkuun ymmärtämättä, mitä ihmettä juuri tapahtui, on ihan hirveä! Kai eläinkantaa pitää harventaa, mutta minusta sen ei pitäisi olla harrastus, vaan sen pitäisi olla työ ja sen tekijän pitäisi olla vesiselvä ja osata työnsä niin hyvin, että eläin kuolee heti. Ei sekään kovin disneymäistä ole, mutta ainakin minä selviäisin metsästyskausista vähemmällä ahdistuksella. Taidan muuten paasata näistä metsästysasioista joka talvi... Se vain ahdistaa minua aina ihan kauheasti ja minun on niin vaikea kestää ajatusta eläinten kärsimyksistä. Minä kai suhtaudun tähän aika naiivisti, eläimillehän tehdään ihan hirveitä asioita paljon huonommistakin syistä, mutta kun asuu alueella, jossa tavallaan "tutustuu" niihin eläimiin, ne näkee kauniina osana luontoa, ei palapaistina. Ehkä minun ei pitäisi nimetä seuraamiani eläimiä... Puolivärisen jäniksen nimi on muuten Pekka ja se oli ainakin eilen vielä elossa.
 
Mutta sade tuntui nyt taukoavan hetkeksi, joten menen viemään oman villieläimeni ulos. Hänestä ei kyllä tehdä palapaistia, enkä usko, että hän kovin hyvältä maistuisikaan. Ensi viikolla on muuten jo helmikuu, ihan uskomatonta! Kohta on jo kevät...


:)

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Ja voittaja on...

... :) Jos nyt tulkitsen oikein, yhdestätoista kommentoijasta neljä ei halunnut osallistua arvontaan tai ainakaan ei ilmoittanut haluavansa osallistua. (Toivottavasti se on nyt ollut teillä kaikilla tarkoituksena, eikä osallistumisilmoitus jäänyt vahingossa pois! :/) Joka tapauksessa jäljelle jää 7 osallistujaa, joille osallistumisnumeroksi tulee kommentointijärjestyksessä 1. Lauranen, 2. Vadelma, 3. Rita, 4. Killi, 5. Ellim, 6. Fjäril, 7. Taika

Ja ne randomnumbergeneraattoriin... (Onko se yhdyssana?!?)

Tuloksena on: 
Eli  neljäs osallistuja oli nimimerkki: Killi. Onneksi olkoon! :) Laitatko minulle spostia tuohon oikealla olevaan osoitteeseen. :) (Ja valitettavasti en pysty lähettämään palkintoasi ihan heti, koska tilasin siihen jotain netistä ja koska meille tuli posti esimerkiksi viime viikolla kahdesti, sitä ei ole vielä näkynyt...! (On kuulemma pulaa työvoimasta.))

Minun oli tarkoitus tehdä tämä postaus niin, että kommentoin kaikkia kommentteja ja muutenkin kirjoitan yleisesti uudenvuodenlupauksista, mutta tämän viikonlopun suunnitelmat muuttuivat lumen, sukulaisten ja sulkasadolle joutuneen kuusiparan takia. Mutta teen sen kyllä, kunhan ehdin ajatella asiaa. :)

Kuusessa tosiaan oli vähemmän neulasia kuin sen alla olevalla matolla, joten pidin sitä merkkinä siitä, että joulusta on aika luopua. Se on aina niin hirveää; suunnatonta ahdistusta tuntien olen pakkaillut joulukoristeita ja yrittänyt kertoa itselleni, että enää 11 kuukautta jouluun! Tämä on minulle aina vaikea hetki, varsinkin, kun olen vähän hukassa itseni kanssa tähän aikaan vuodesta. Loppukesällä alan jo odottamaan joulua, mutta kevät ei todellakaan ole minulle asia, jota odottaisin innolla ja en oikein tiedä, mitä tekisin nämä edessä olevat jouluttomat kuukaudet. Tai no, toteutan niitä uudenvuodenlupauksia, tietysti! 

Mutta teen sen uudenvuodenlupauspostauksen, kunhan saan aikaa rauhassa miettiä sitä (ja kunhan netti toimii, tämä on ensimmäinen kerta neljään päivään, kun pystyn käyttämään nettiä!). :)

Ihania talvisia päiviä! :)

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Bloggaamisen raadollinen maailma

Näin viime yönä sellaista unta, että olin kirjoittanut jotain "väärää" (unessa ei tarkemmin määritelty, mitä) blogiini ja kaikki lukijani olivat lähettäneet koiransa hyökkäämään kimppuuni. Seisoin koirien muodostaman ringin keskellä ja ajattelin, että enhän minä edes pelkää koiria. Ja siinä missä osa koirista oli irvisteleviä dobermanneja, osa oli sellaisia herttaisia pikku lemmikkikoiria, jotka eivät tekisi pahaa kärpäsellekään. :) Mutta uhkaavasti he kaikki lähestyivät. :) Joten toivottavasti en sano mitään niin pahaa, että joutuisitte järjestämään koirahyökkäyksen! :)



Lunta on satanut joka päivä, joskin pikkuruisina hiutaleina. En ole koskaan ennen nähnyt pieniä yksittäisiä lumihiutaleita, joita kissan turkkiin oli tarttunut, mutta ne näyttivät niin kauniilta, että piti ihan ottaa kuvia. Minut on taas ylennetty kissankantajaksi, kun ulos pitää päästä, mutta tassut jäätyy. Saan kantaa neitiä ympäri pihaa ja erityisesti katselemaan lintuja. Se on suuri kunnia, yleensä kelpaan korkeintaan antamaan ruokaa. Pienin kissa sen sijaan on sitkeä sissi, pakkasasteista huolimatta hän on viettänyt niin paljon aikaa suosikkitähystyspaikallaan, että maahan on sulanut ahterin kuva. :D He ovat silti olleet todella levottomia, kun ovat kylmyyden takia joutuneet olemaan paljon sisällä. Matot on yhdessä kasassa peräseinässä  noin tunnin välein, kun he juoksevat ympäri taloa kuin ravihevoset. Tai ehkä he vain siivoavat... 

Lumitöitä on riittänyt joka päiväksi, mutta edelleen teen miljoona kertaa mieluummin lumitöitä kuin leikkaan nurmikkoa. Jotenkin silti tuntuu vähän oudolta, kun lunta alkaa sataa vasta joulun jälkeen, vaikka en olekaan kevätihminen, silti minusta tuntuu, että lumi sataa väärään vuodenaikaan. Vaikka pidänkin talvesta. Hassua on, että minusta tuntui pitkälle viime syksyyn saakka, että ihan juuri oli joulu, mutta nyt minusta tuntuu kuin joulusta olisi noin viisi vuotta. Meillä on vielä kuusi, mutta neulasia taitaa olla enemmän matolla kuin puussa kiinni, joten kai se on pakko viedä kohta ulos. Joulutavaroiden poissiivoaminen on aina niin ankeaa! Meillä on vielä paljon koristeita, joten se on koko päivän urakka ja se on oikeasti vuoden kamalin päivä! :D 

Olen edelleen viettänyt suurimman osan ajastani tekemättä mitään, lueskellen ja katsoen tv:tä, joten en oikein tiedä, mistä kertoisin. Unieni ja säätilan lisäksi, näköjään... :)  


Tosin tulin ajatelleeksi, että ehkä merkki siitä, että on aika palata arkeen, on se, että Netlix suositteli minulle yllä olevaa elokuvaa katsottavaksi. Ja se oli kuulemma "muun katsomani perusteella"...?! Olen katsonut kaikki Downton Abbeyn saatavilla olevat jaksot ja pari leffaa (MIB, Winter Passing, Big Fish, Salmonfishing in Jemen), joten miten palvelu voi olla sitä mieltä, että tuo olisi minulle sopivaa katsottavaa?! :D No, mistä sitä tietää, vaikka se olisi kuinka hyvä;  aikuinen mies keijuasussa ainakin vihjaa korkeasta laadusta!

Mutta kuten sanottu, en ole tehnyt kerta kaikkiaan mitään ja olen voinutkin ihan hyvin, joten taidanpa tästä lähteä katsomaan Hammaskeijua... :D Ehkä teen siitä leffa-arvostelun seuraavaan postaukseeni, niin saan jotain kirjoitettavaa.  :) 


PS. Muistutan vielä a********a, joka päättyy sunnuntaina (sovitaan vaikka kello 17.00), jos joku haluaa vielä osallistua. Palkinto jää nyt sitten yllätyspalkinnoksi, koska se on vieläkin vähän vaiheessa. :) 

perjantai 8. tammikuuta 2016

Talvi!

Täällä on lämpömittari näyttänyt hetkittäin yli 30 pakkasastetta, joten ilmeisesti nyt on virallisesti talvi! Todiste siitä, että nyt on oikeasti kylmä, on kai se, että jopa koirani on suostunut nukkumaan peiton alla. Edellisen koirani peittelin joka ilta ja hän nukkui aamuun saakka peiton alla, mutta tämä nykyinen ei tykkää. Mutta nyt on peitto kelvannut. Edellisyönä, kun kävin vessassa, hän oli laittanut päänsäkin tyynyn alle, joten oli koko hurtta peitetty. Ja ulkona hän ei suostu olemaan viittä minuuttia kauempaa. Minusta ei ulkona ole ollut mitenkään hirveän kylmä, kun ei ole tuullut, mutta vähän vähemmänkin pakkasta riittäisi. Tykkään kyllä sinällään talvesta ja pakkasista, mutta kai minusta on tullut sen verran aikuinen, että pystyn miettimään lähinnä lämmityskustannuksia. Meillä on sisälläkin aika kylmä, varsinkin parissa huoneessa, joissa vetää. Tässä talossa on ollut alunperin yksi huone, joka on rakennettu varmaan ainakin sata vuotta sitten, johon sitten isovanhempani ovat lisänneet kaksi huonetta ja äitini taas myöhemmin kaksi lisää ja ne uusimmat huoneet on hyvin eristettyjä, mutta varsinkin se yksi vanhin on todella kylmä. Joten rahaa palaa kirjaimellisesti. Ja kaiken huipuksi vielä jouduimme soittamaan putkimiehen, kun joku osa vesihanasta meni rikki. Se ei kyllä liity mitenkään pakkasiin, se menee säännöllisesti rikki, mutta vakituisella putkimiehellä kestää vajaan puoli tuntia vaihtaa se ja se on maksanut noin viisi kymppiä töineen, osineen kaikkineen. Nyt hän ei päässyt tulemaan, joten samasta firmasta tuli joku nuori putkimies, jolla kesti melkein 3 tuntia ja joka laskutti pelkästä työstä 60 euroa tunti... Se tuntuu vähän kohtuuttomalta, mutta minkäs teet. Ja hän vielä kaiken huipuksi pelkäsi kuollakseen koiraani. Ehkä minulla on asennevamma, mutta minun on vähän vaikea olla hymyilemättä, kun labradorinnoutajani menee häntä heiluen näyttämään isoa vaaleanpunaista nallekarhuaan ja arviolta noin 190 senttinen roteva nuorimies juoksee karkuun. :D

Muuten ei ole kauheasti tapahtunut mitään, olen vain oleskellut. :) Olen voinut ihan hyvin, joten tässä vaiheessa uskaltaa kai jo sanoa, että joulu on sujunut aika kivuttomasti. Vasta nyt lumen tultua on ylipäätään tuntunut joululta, mutta en ole ollut yhtään ahdistunut. Olen öisin välillä heräillytkin aamuyöllä ja silti voinut ihan hyvin, vaikka yleensä aamuyöt on ihan hirveitä, joten nautin nyt tästä olotilasta, niin kauan kuin se kestää. Olen kuitenkin tehnyt päätöksen, että tilaan ajan lääkäriin, ihan jo siksikin, että haluan, että maksa-arvoni testataan, mutta haluan myös kokeilla lääkityksen lopettamista. Voinhan sitten aina aloittaa uudelleen, jos siltä tuntuu. Mutta toivon, että pärjäisin jo ilman. Täytyy kyllä myöntää, että osin päätökseeni vaikuttaa sekin, että tänä vuonna lääkkeiden kelakorvaus pienenee ja käyttämäni lääkkeet ovat jo nyt kalliita. Mutta suurempi syy on se, että mahdollisten haittavaikutusten lista on melko pitkä ja mukana on todella vaarallisiakin haittavaikutuksia, enkä ylipäätäänkään ole koskaan tykännyt joutua käyttämään lääkkeitä.

Mistä puheen ollen, en onneksi tullutkaan kunnolla kipeäksi, joskin olen ollut vähän puolikuntoinen. Joka toinen päivä olen suunnilleen terve ja joka toinen päivä kurkku on kipeä ja on vähän kuumetta. Nyt on ollut jo pari päivää ihan hyvä olo, joten ehkä tämä menee ohi ilman kunnollista sairastumista. Olen tosiaan lähinnä katsellut tv:tä ja lukenut, joten en tiedä, sotkisiko sairastuminen kiireisiä aikataulujani, mutta inhoan olla kipeä ja olen todella kakara sen suhteen, valitan kurjaa oloani jokaiselle, joka kuuntelee. :D Olemme katselleet Downton Abbey:ta Netflixistä ja kohta on viideskin tuotantokausi katsottu, kuudetta siellä ei vielä ole. Koiranikin katselee sitä ja innostuu joka kerta, kun näkee Isiksen; hän taitaa olla vähän ihastunut. Minä sen sijaan olen katkera, että todennäköisesti ei enää tule aikaa, jolloin ei olisi todella mautonta antaa lemmikilleen nimeksi Isis, koska se on ihan mielettömän hieno lemmikinnimi!

Kummitätini joutui sairaalaan ja hetken näytti pahalta, mutta ilmeisesti hän sittenkin selviää tai ainakin nyt näyttää paremmalta. Hän on jo iäkäs, vaikka vielä ihan kohtuullisessa kunnossa. Mutta olen yrittänyt käydä katsomassa häntä aika usein, koska ei koskaan tiedä, miten kauan hän vielä elää. Kävin aiemmin aatonaattona katsomassa häntä ja se oli aika kiinnostava reissu. Ensinnäkin hän sanoi minulle ihmeissään, että minusta on tullut kaunis ja että en ole koskaan näin kaunis ollut. Sitten ihan kirjaimellisesti seuraava lause oli, että "on se kamalaa, kun hänen näkönsä on heikentynyt niin paljon, ettei hän näe oikein mitään enää"! :D Sanoin, että se kenties selittää sen mystisen kaunistumisen! :D Hän on vanhainkodissa, mutta kotikuntani vanhukset on jaoteltu kolmeen hoitolaitokseen kunnon mukaan ja hän on siellä parhaassa kunnossa olevien laitoksessa. Kun olin katsomassa häntä, istuimme päiväsalissa, jossa ei meidän lisäksemme ollut kuin pari muuta ihmistä. Istuin ihan hänen viereensä, koska hän ei kuule kovin hyvin ja koska minulla on hiljainen ääni ja kaikki muut paikat siis olivat vapaana. Joku toinen asukas tuli paikalle, käveli kaikkien tyhjien tuolien ja pöytien ohi, minun viereeni ja sanoi, että ylös siitä, minä tulen siihen istumaan! Olin jo nousemassa, mutta kummitätini sanoi, ettei heillä ole mitään vakituisia paikkoja ja hän tekee niin aina kaikkien vieraille, joten en sitten noussut. Mummo suuttui ihan tosissaan, mutta en siirtynyt, koska joka puolella oli tyhjiä tuoleja, joten mummo istui lopulta minua vastapäätä ja tuijotti minua koko loppuvierailun ajan ja näytti minulle keskaria joka kerta, kun katsoin häneen päin. Ja kun olin lähdössä, hän sanoi, että "oikein hyvää joulua ja haista *****!" :D Se kuulosti kovin vilpittömältä toivotukselta... :D Mutta hän ei ollut dementikko tai mitään, hän vain tykkäsi komennella. Kun olin lapsi, yhden kaverini mummo oli dementoitunut ja hän kiroili ihan kauheasti ja sanoi ihan kauheita asioita kaikille ja meistä se oli silloin hirveän hassua.

Mutta pitää nyt mennä antamaan ruokaa kissalle, hän on käynyt maukumassa jo useamman kerran. Keskimmäinen kissa on aina ollut huono syömään ja olemme olleet hänestä huolissaan; veimme hänet eläinlääkäriinkin, koska ajattelimme, että jos hänessä on vaikka jokin vika, joka estää häntä syömästä, mutta mitään ei löytynyt. Nyt yhtäkkiä marraskuun lopulla hän alkoi syödä kunnolla ja on lihonut yli kilon ja on nyt jatkuvasti kerjäämässä ruokaa! En tiedä, mikä hänen päässään on naksahtanut, mutta menen nyt ruokkimaan hänet, ennen kuin hän syö koirani. :)

Ai niin, edellisen postauksen a********a puuttuu päättymispäivämäärä... En ole itse asiassa vielä tämän vuoden puolella poistunut kotoani lähimetsiä kauemmaksi, joten en ole ostanut mitään, joten kävisikö, että se päättyisi vaikka sunnuntaina 24. tammikuuta? Enköhän siihen mennessä keksi jotakin. :)

Ihania talvisia pakkaspäiviä kaikille! :)

perjantai 1. tammikuuta 2016

Uudenvuodenlupauksia?

Sain ajatuksen, kun yksi sähköpostiystävä lupasi keksiä minulle uudenvuodenlupauksia, että mitä jos kysyisin teiltä; 

Mitä minun pitäisi luvata tänä Uutena Vuotena? 

En lupaa toteuttaa kaikkia, mutta lupaan vähintään harkita kaikkia vakavasti, olettaen, ettette ihan päättömiä lupauksia keksi. Tai no, jotain niistä päättömistäkin voin yrittää toteuttaa. :) (Ja laihdutus on vakiolupaus, sitä ei tarvitse ehdottaa. :) )

Ja en nyt käytä sitä a -alkuista sanaa, joka vetää tänne googlen kautta porukkaa, mutta tähän samaan tulee A*****a. Voisin nyt käyttää tilaisuutta hyväkseni ja laittaa osaksi palkintoa muutaman Livboksista tulleen meikkituotteen (luonnollisesti avaamattoman), joille minulla ei ole käyttöä; lisäksi palkintoon tulee ainakin jokin koru, suklaata ja jotain, mitä keksin/löydän, kun menen seuraavan kerran kauppaan. (Haluatteko, että kerron palkinnon etukäteen vai onko yllätys parempi?)

Ja tehdään nyt niin, että jos ET HALUA osallistua, mutta haluat suositella minulle uudenvuodenlupausta, kerro vain se lupausehdotus. Jos HALUAT osallistua, kerro kommentissasi myös, että haluat osallistua. (Ja ps. jos syy siihen, ettet halua osallistua, on halu pysyä anonyymina, niin voit kommentoida ihan eri nimimerkillä kuin yleensä, minulla ei ole mitään vakoiluohjelmia, eikä tietotaitoa selvittää, kuka on kuka. :) ) Suoritan a******n vain niiden kesken, jotka sanovat kommentissaan, että haluat osallistua! (Ja saa toki kommentoida vain, että haluaa osallistua, jos ei keksi mitään lupausta! :))

Ai niin, laita kuitenkin jokin nimimerkki a******n helpottamiseksi.