perjantai 8. tammikuuta 2016

Talvi!

Täällä on lämpömittari näyttänyt hetkittäin yli 30 pakkasastetta, joten ilmeisesti nyt on virallisesti talvi! Todiste siitä, että nyt on oikeasti kylmä, on kai se, että jopa koirani on suostunut nukkumaan peiton alla. Edellisen koirani peittelin joka ilta ja hän nukkui aamuun saakka peiton alla, mutta tämä nykyinen ei tykkää. Mutta nyt on peitto kelvannut. Edellisyönä, kun kävin vessassa, hän oli laittanut päänsäkin tyynyn alle, joten oli koko hurtta peitetty. Ja ulkona hän ei suostu olemaan viittä minuuttia kauempaa. Minusta ei ulkona ole ollut mitenkään hirveän kylmä, kun ei ole tuullut, mutta vähän vähemmänkin pakkasta riittäisi. Tykkään kyllä sinällään talvesta ja pakkasista, mutta kai minusta on tullut sen verran aikuinen, että pystyn miettimään lähinnä lämmityskustannuksia. Meillä on sisälläkin aika kylmä, varsinkin parissa huoneessa, joissa vetää. Tässä talossa on ollut alunperin yksi huone, joka on rakennettu varmaan ainakin sata vuotta sitten, johon sitten isovanhempani ovat lisänneet kaksi huonetta ja äitini taas myöhemmin kaksi lisää ja ne uusimmat huoneet on hyvin eristettyjä, mutta varsinkin se yksi vanhin on todella kylmä. Joten rahaa palaa kirjaimellisesti. Ja kaiken huipuksi vielä jouduimme soittamaan putkimiehen, kun joku osa vesihanasta meni rikki. Se ei kyllä liity mitenkään pakkasiin, se menee säännöllisesti rikki, mutta vakituisella putkimiehellä kestää vajaan puoli tuntia vaihtaa se ja se on maksanut noin viisi kymppiä töineen, osineen kaikkineen. Nyt hän ei päässyt tulemaan, joten samasta firmasta tuli joku nuori putkimies, jolla kesti melkein 3 tuntia ja joka laskutti pelkästä työstä 60 euroa tunti... Se tuntuu vähän kohtuuttomalta, mutta minkäs teet. Ja hän vielä kaiken huipuksi pelkäsi kuollakseen koiraani. Ehkä minulla on asennevamma, mutta minun on vähän vaikea olla hymyilemättä, kun labradorinnoutajani menee häntä heiluen näyttämään isoa vaaleanpunaista nallekarhuaan ja arviolta noin 190 senttinen roteva nuorimies juoksee karkuun. :D

Muuten ei ole kauheasti tapahtunut mitään, olen vain oleskellut. :) Olen voinut ihan hyvin, joten tässä vaiheessa uskaltaa kai jo sanoa, että joulu on sujunut aika kivuttomasti. Vasta nyt lumen tultua on ylipäätään tuntunut joululta, mutta en ole ollut yhtään ahdistunut. Olen öisin välillä heräillytkin aamuyöllä ja silti voinut ihan hyvin, vaikka yleensä aamuyöt on ihan hirveitä, joten nautin nyt tästä olotilasta, niin kauan kuin se kestää. Olen kuitenkin tehnyt päätöksen, että tilaan ajan lääkäriin, ihan jo siksikin, että haluan, että maksa-arvoni testataan, mutta haluan myös kokeilla lääkityksen lopettamista. Voinhan sitten aina aloittaa uudelleen, jos siltä tuntuu. Mutta toivon, että pärjäisin jo ilman. Täytyy kyllä myöntää, että osin päätökseeni vaikuttaa sekin, että tänä vuonna lääkkeiden kelakorvaus pienenee ja käyttämäni lääkkeet ovat jo nyt kalliita. Mutta suurempi syy on se, että mahdollisten haittavaikutusten lista on melko pitkä ja mukana on todella vaarallisiakin haittavaikutuksia, enkä ylipäätäänkään ole koskaan tykännyt joutua käyttämään lääkkeitä.

Mistä puheen ollen, en onneksi tullutkaan kunnolla kipeäksi, joskin olen ollut vähän puolikuntoinen. Joka toinen päivä olen suunnilleen terve ja joka toinen päivä kurkku on kipeä ja on vähän kuumetta. Nyt on ollut jo pari päivää ihan hyvä olo, joten ehkä tämä menee ohi ilman kunnollista sairastumista. Olen tosiaan lähinnä katsellut tv:tä ja lukenut, joten en tiedä, sotkisiko sairastuminen kiireisiä aikataulujani, mutta inhoan olla kipeä ja olen todella kakara sen suhteen, valitan kurjaa oloani jokaiselle, joka kuuntelee. :D Olemme katselleet Downton Abbey:ta Netflixistä ja kohta on viideskin tuotantokausi katsottu, kuudetta siellä ei vielä ole. Koiranikin katselee sitä ja innostuu joka kerta, kun näkee Isiksen; hän taitaa olla vähän ihastunut. Minä sen sijaan olen katkera, että todennäköisesti ei enää tule aikaa, jolloin ei olisi todella mautonta antaa lemmikilleen nimeksi Isis, koska se on ihan mielettömän hieno lemmikinnimi!

Kummitätini joutui sairaalaan ja hetken näytti pahalta, mutta ilmeisesti hän sittenkin selviää tai ainakin nyt näyttää paremmalta. Hän on jo iäkäs, vaikka vielä ihan kohtuullisessa kunnossa. Mutta olen yrittänyt käydä katsomassa häntä aika usein, koska ei koskaan tiedä, miten kauan hän vielä elää. Kävin aiemmin aatonaattona katsomassa häntä ja se oli aika kiinnostava reissu. Ensinnäkin hän sanoi minulle ihmeissään, että minusta on tullut kaunis ja että en ole koskaan näin kaunis ollut. Sitten ihan kirjaimellisesti seuraava lause oli, että "on se kamalaa, kun hänen näkönsä on heikentynyt niin paljon, ettei hän näe oikein mitään enää"! :D Sanoin, että se kenties selittää sen mystisen kaunistumisen! :D Hän on vanhainkodissa, mutta kotikuntani vanhukset on jaoteltu kolmeen hoitolaitokseen kunnon mukaan ja hän on siellä parhaassa kunnossa olevien laitoksessa. Kun olin katsomassa häntä, istuimme päiväsalissa, jossa ei meidän lisäksemme ollut kuin pari muuta ihmistä. Istuin ihan hänen viereensä, koska hän ei kuule kovin hyvin ja koska minulla on hiljainen ääni ja kaikki muut paikat siis olivat vapaana. Joku toinen asukas tuli paikalle, käveli kaikkien tyhjien tuolien ja pöytien ohi, minun viereeni ja sanoi, että ylös siitä, minä tulen siihen istumaan! Olin jo nousemassa, mutta kummitätini sanoi, ettei heillä ole mitään vakituisia paikkoja ja hän tekee niin aina kaikkien vieraille, joten en sitten noussut. Mummo suuttui ihan tosissaan, mutta en siirtynyt, koska joka puolella oli tyhjiä tuoleja, joten mummo istui lopulta minua vastapäätä ja tuijotti minua koko loppuvierailun ajan ja näytti minulle keskaria joka kerta, kun katsoin häneen päin. Ja kun olin lähdössä, hän sanoi, että "oikein hyvää joulua ja haista *****!" :D Se kuulosti kovin vilpittömältä toivotukselta... :D Mutta hän ei ollut dementikko tai mitään, hän vain tykkäsi komennella. Kun olin lapsi, yhden kaverini mummo oli dementoitunut ja hän kiroili ihan kauheasti ja sanoi ihan kauheita asioita kaikille ja meistä se oli silloin hirveän hassua.

Mutta pitää nyt mennä antamaan ruokaa kissalle, hän on käynyt maukumassa jo useamman kerran. Keskimmäinen kissa on aina ollut huono syömään ja olemme olleet hänestä huolissaan; veimme hänet eläinlääkäriinkin, koska ajattelimme, että jos hänessä on vaikka jokin vika, joka estää häntä syömästä, mutta mitään ei löytynyt. Nyt yhtäkkiä marraskuun lopulla hän alkoi syödä kunnolla ja on lihonut yli kilon ja on nyt jatkuvasti kerjäämässä ruokaa! En tiedä, mikä hänen päässään on naksahtanut, mutta menen nyt ruokkimaan hänet, ennen kuin hän syö koirani. :)

Ai niin, edellisen postauksen a********a puuttuu päättymispäivämäärä... En ole itse asiassa vielä tämän vuoden puolella poistunut kotoani lähimetsiä kauemmaksi, joten en ole ostanut mitään, joten kävisikö, että se päättyisi vaikka sunnuntaina 24. tammikuuta? Enköhän siihen mennessä keksi jotakin. :)

Ihania talvisia pakkaspäiviä kaikille! :)

8 kommenttia:

  1. Hahaa, nyt tiedän millainen vanhus minusta tulee, keskarimummo :D

    VastaaPoista
  2. Minusta on aina ollut hirveän huvittavaa, että ihmiset lähtökohtaisesti pitää mummoja suloisina ja herttaisina. Työskentelin aikanaan bingohallissa ja voin kertoa, että samanlaisia vipopäitä ne on kuin me muutkin. Mutta vanhempia. Mä aion olla "speaks-her-mind"-tyyppinen mummona, koska tää nuoruus on mennyt jees-mies -linjalla. Pakko ottaa nöyristelyt takas ja antaa paukkua sit kun ei ehkä enää ole niin kova tarve miellyttää muita :D

    - Rita

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Ehkä sille oletukselle ei tosiaan ole mitään perusteita... Mutta jotenkaan sitä ei tiedä, että järkyttyisikö vai huvittuisiko enemmän tuollaisesta käytöksestä! :)

      Poista
  3. Sellainen dementian tyyppihän on, että ihminen alkaa kiroilla ihan hirveästi. Tai ei se nyt ole dementian tyyppi, mutta tietynlaisen dementian tunnusomainen oire. En vaan kuollaksenikaan muista enempää. Sen muistan, kun olin ulkoiluttajatyttönä vanhainkodilla ja eräs mummo kanssa huusi ihan kauheita hävyttömyyksiä :). Olin hänen kanssaan ulkona pyörätuolilenkillä ja silloinen yhteiskuntaopin opettajamme tuli vastaan. Oli muuten ilme näkemisen arvoinen, kun mummo huusi yhtäkkiä, että "Perke*le, saa*tana..." ja kauhean litanian muita kirosanoja ja haukkumanimiä :P.

    On kyllä pakko sanoa, että näin hoitajana olen tavannut pääasiassa mukavia mammoja :). Nimenomaan monet dementoituneet naiset jostain syystä ovat kauhean hyväntuulisia ja onnellisia. Olen sanonutkin, että jos itse dementoidun, niin ihan sama kuinka 'pihalla' olen; kun vaan saisi dementoitua tuolla tavalla onnellisesti. Miehet tuntuvat olevan vanhemmiten paljon äkäisempiä :P. Oma isänikin (joka siis ei ole dementoitunut... vielä) on vanhemmiten tullut kauhean kärttyiseksi, äiti sen sijaan on vaan nuortunut mieleltään.

    VastaaPoista
  4. Minäkin muistan joskus kuulleeni tuosta... Mutta kyseinen mummo ei ilmeisesti ollut dementikko, kunhan oli häijy luonteeltaan... Se on sinällään hassua, että jotenkin sitä olettaa, että kaikki vanhukset olisi herttaisia, vaikka järjellä ja kokemuksella tietää, ettei se nyt ihan niin ole. Ja tuo on kyllä totta, että etenkin miehet tulee aggressiivisemmiksi.

    Yksi tuttu dementoitunut mummo kuvitteli vuosia seurustelevansa Eric Forresterin kanssa ja hän vaikutti ihan hirveän onnelliselta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kumma juttu, että silti noita onnellisia jotenkin usein säälitään, kun he ovat niin dementoituneita yms. että elävät ihan mielikuvitusmaailmassa. Yksikin mamma aina puhui vanhemmistaan ja vaipan suhteen hän ajatteli, että se oli kuukautisia varten. Ei hän koskaan ollut onneton, vaikkei vanhempia kuulunut - hän eli nuoruuttaan uudestaan :). Tämä tapaus silti kauhistutti jotakuta. Että voi kauhea, kun ei itse joutuisi tuohon tilanteeseen.

      Poista
    2. Luulen, että siinä on kyse siitä, että ihmiset pelkäävät hallinnan menettämistä. Sitä minäkin pelkään ja inhoan sitä tunnetta, että joillekin asioille en mahda kerta kaikkiaan mitään. Kai se on ihmisten mielestä kaikkein pelottavinta, ettei enää edes tiedä, kuka on ja siksi meistä dementia ja vastaavat tuntuvat niin kamalalta kohtalolta. Vaikka en minäkään usko, että he kaikki ovat itse onnettomia. Tai en tiedä, onko kukaan... Toivon silti, ettei itselleni tai läheisilleni käy niin!

      Poista