keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Talvi?

Hei taas! Yksi itselleni antamistani uudenvuodenlupauksista on yrittää kirjoittaa vähän useammin. Minusta on tullut ihan hirveän itsetietoinen sen suhteen, etten oikein enää keksi mitään uutta kirjoitettavaa ja tunnen itseni vähän typeräksi kirjoitellessani ihan tavallisista arkisista asioista, varsinkin kun arkeni on varsin tylsää ja tavallista. Vaikka moni onkin sanonut, ettei se haittaa, niin silti minusta tuntuu, että tuotan pettymyksen. (Varsinkin kun ennenhän täällä oli pelkkää asiaa...) Mutta; tänä vuonna yritän kirjoittaa useammin ja yritän myös laittaa useammin paljon pyydettyjä kuvia. Joista ensimmäiset (ja vaikka itse sanonkin, varmasti yhdet parhaista!) heti tässä postauksessa. :)

Joulu on nyt pakattu kokonaan pois ja yritän kovasti tottua siihen. Meillä on muutama joulutavaralaatikko, joihin aina pakataan koristeita ja muita jouluun liittyviä esineitä ja yhden pohjalla on jo vuosia ollut kasa vanhoja piirustuksiani. Niissä ei harmikseni ole mitään vuosilukua, mutta joskus kouluaikoina ne on tehty (lukiossa, ehkä... :D). En koskaan katso niitä, mutta nyt ajattelin käydä ne läpi ja olin ihan hämmentynyt omasta lahjakkuudestani... Moni ei ehkä tiedä tätä, mutta harkitsin vakavissani taiteilijan uraa ennen kuin akateeminen maailma alkoi vetää puoleensa. Eikä lahjakkuuteni ollut vain omaa kuvitteluani, esimerkiksi äitini sanoi, että piirrän todella hienosti.


Tässä varhainen tutkielma... tuota, sanoisinko hyönteisestä? Se on selvästi abstraktimpaa vaihetta, mutta huomatkaa taidokas siveltimen käyttö, joka tuo mieleen Rembrandtin suosiman valojen ja varjojen vivahteikkaan vaihtelun.


Tämä on selvästi keltaiselta kaudeltani. Se on mykistävä, todella mykistävä.


Tämän piirsin eilen. Tästä näette, miten olen kehittynyt taiteilijana. Siinä on kuvattuna jänis talvisessa metsässä, mutta teoksella on selvästi syvempi merkitys, esimerkiksi puoliksi väritetty yötaivas kuvastaa kärsimätöntä luonnettani.

Ja minulla ei ole yleensä tapana sanoa näin blogissani, mutta uskon, että tässä tapauksessa se on tarpeen; Ethän lainaa kuviani ilman lupaani. :)

Joka tapauksessa, tuolla ulkonakin käydessä tulee tosiaan tunne, että joulu on todellakin ohi, kun vettä sataa ja lumi on melkein pelkkä muisto enää. Minulla on ollut aika levoton olo, osin koska kevät lähestyy ja osin koska unirytmini on taas sekaisin. Valvoin viime yönäkin ainakin viiteen ja aamulla oli vaikea päästä sängystä ylös. Minua alkaa aina heti pelottaa, että ehkä melatoniini lakkaa toimimasta, jos nukkumisen kanssa on hiukankin ongelmia. Se on hassua, että vaikka uniongelmat olivat osa elämääni niin pitkään, että edelleen minusta tuntuu aivan uskomattomalta, että nykyään nukun, samalla en enää pysty ymmärtämään, miten selvisin mistään niihin aikoihin. Muistan sen jatkuvan sumun, jossa elin, mutta nyt jo yksi huonosti nukuttu yö tarkoittaa sitä, etten saa päivälläkään aikaan mitään, enkä ymmärrä, miten kuitenkin onnistuin silloin elämään jokseenkin normaalisti. No, enköhän taas saa unirytmini normaaliksi, tätä kuitenkin tapahtuu säännöllisin väliajoin.

Jäniksistä puheen ollen, ilmeisesti tämä talvi on jotenkin sekoittanut jänistenkin elämää, koska olen muutamana päivänä nähnyt jänön, jolla ei ole kuin hiukan valkoista turkkia ja muuten raukka on aivan ruskea. Se ei lupaa hyvää kettujen ja metsästäjien parveillessa ympäriinsä. :( Minua ahdisti ihan hirveästi, kun ihan tässä lähistöllä on asunut peuraperhe (olen pari kertaa laittanut heistä kuvia tännekin) ja heillä oli tapana käydä ihan tuossa lähipellolla syömässä joka päivä. Olen seurannut heitä jo pari vuotta, aluksi kaksi heistä oli ihan pieniä ja nyt he olivat jo kasvaneet isoiksi, mutta edelleen liikkuivat laumassa ja nyt sitten kun on metsästyskausi, niin metsästäjät tietysti ampuivat heidät kaikki. Toivottavasti saivat vatsansa kipeäksi peura-ateriastaan. Olen varmaan kertonut ennenkin, mutta silloin kun olin lapsi, kotini lähellä näki ihan jatkuvasti villieläimiä, mutta sitten jossain vaiheessa tällä alueella liikkui niin paljon metsästäjiä, että meni välillä  vuosia ilman, että näki mitään metsäneläintä. Nyt olen taas alkanut toisinaan näkemään peuroja, jäniksiä ja kettuja, mutta tietysti sitten seurailen heidän touhujaan ja tavallaan kiinnyn heihin ja metsästäjät tulevat ja ampuvat heidän aivonsa pellolle. Tai no, se on kai vielä hyvä vaihtoehto, koska ainakin meilläpäin alkoholi on suuri osa metsästysharrastusta ja aika usein he vain haavoittavat eläintä.  Vietin joskus nuorena kokonaisen päivän yhden kaverin kanssa yrittäen saada verta vuotavaa kettua kiinni, tosin en sitten tiedä, miten pahasti hän oli haavoittunut, koska emme saaneet häntä kiinni. Ja tosiaan useamman kerran metsästäjät ovat käyneet kertomassa äidilleni, että heidän oli pakko tappaa mikä milloinkin eläin hänen maillaan (äiti on siis kieltänyt metsästyksen), koska he olivat haavoittaneet eläintä jossain muualla ja sitten seuranneet häntä äidin maille. Minä en pysty edes katsomaan Bambia, joten tämä todellinen ei Disneyn versio on minulle todella ahdistavaa. Minun on muutenkin niin vaikea olla inhimillistämättä eläimiä ja se ajatus, että eläinparka tuskissaan ja pakokauhun vallassa yrittää päästä karkuun ymmärtämättä, mitä ihmettä juuri tapahtui, on ihan hirveä! Kai eläinkantaa pitää harventaa, mutta minusta sen ei pitäisi olla harrastus, vaan sen pitäisi olla työ ja sen tekijän pitäisi olla vesiselvä ja osata työnsä niin hyvin, että eläin kuolee heti. Ei sekään kovin disneymäistä ole, mutta ainakin minä selviäisin metsästyskausista vähemmällä ahdistuksella. Taidan muuten paasata näistä metsästysasioista joka talvi... Se vain ahdistaa minua aina ihan kauheasti ja minun on niin vaikea kestää ajatusta eläinten kärsimyksistä. Minä kai suhtaudun tähän aika naiivisti, eläimillehän tehdään ihan hirveitä asioita paljon huonommistakin syistä, mutta kun asuu alueella, jossa tavallaan "tutustuu" niihin eläimiin, ne näkee kauniina osana luontoa, ei palapaistina. Ehkä minun ei pitäisi nimetä seuraamiani eläimiä... Puolivärisen jäniksen nimi on muuten Pekka ja se oli ainakin eilen vielä elossa.
 
Mutta sade tuntui nyt taukoavan hetkeksi, joten menen viemään oman villieläimeni ulos. Hänestä ei kyllä tehdä palapaistia, enkä usko, että hän kovin hyvältä maistuisikaan. Ensi viikolla on muuten jo helmikuu, ihan uskomatonta! Kohta on jo kevät...


:)

15 kommenttia:

  1. Eikös tuo ensimmäinen ole rapu? Arvioi (vale)taideanalyytikko. Itsekin piirtelin aikoinani Aku Ankan hahmoja, mutta noin väkivaltaisia kuvia en koskaan :O Ja kohtalaisen kokoinen on jäniskin.

    Ihania :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin joo... Ajattelin, että kun sillä on tuntosarvet, niin ehkä hyönteinen. :) Mutta taiteeni on moniulotteista ja avointa tulkinnoille! :D

      On Plutolla sentään nätti rusetti hännässä. :) Jänis on ehkä sellainen geenimuunneltu jättijänis? :)

      Poista
  2. Nuohan on ihan hirveitä! Ja kaikkien äidit sanoo, että oman lapsen piirrokset on hienoja... Et taida olla ihan normaali?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! :) Olin ihan varma, että piirrokset on niin hirveitä, ettei minun tarvitse kertoa, etten ole tosissani, mutta näköjään sitten ei!

      Mutta ei, en tosiaankaan ole ihan normaali!

      Poista
  3. Siis miten voi olla noin nolo anonyymi, että tulee huutelemaan vääriä mielipiteitään toisten blogiin? Me, jotka taiteesta jotain ymmärrämme, näemme tietenkin näiden teosten todellisen arvon! Minusta oli erityisen ihastuttavaa, että olit vartavasten taiteillut vertailukohdan. Nauroin vedet silmissä, siis ihastuksesta, luonnollisesti!

    Ajattelin myös, että kun sä nyt olet alkanut maalaamaan jäniksiä (tunnen toki tekniikat näin taiteen ystävänä!), niin ehkä voisit seuraavaksi alkaa maalata niitä luonnossa eläviä jäniksiä? Niitä, joiden suojaväri pettää? Juoksisit kiinni, ottaisit niskalenkkiin ja sutisit uudet suojavärit vaikkapa sellaisella suurella pörröisellä telalla! Mieti sitä...

    Ja aina olen ollut sitä mieltä, että äiti tietää parhaiten. Mikäs se muuten selittäis sen, miten Idolssissakin aina jatkoon meni heittämällä ne, jotka kertoi miten niiden äiti oli niiden laulua aina kehunut! Muut ei ehkä ymmärrä minunkaan musikaalista neroutta, mutta äiti se vaan on niin haltioissaan että!

    - Rita

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä! :D

      Tuohan muuten olisi hyvä idea! Saisin tekosyyn ostaa maaliruiskunkin, jota olen pitkään himoinnut! Minähän pidän kovasti spraymaalaamisesta... (Ehkä kokeilen seuraavaksi graffitin tekoa!) Tosin täällä sataa vettä taas, joten ehkä on parempi olla ruskea kuin valkoinen...

      Ja oikeassa olet, äidit tietää parhaiten! :)

      Poista
  4. Nuohan on hienoja! :D

    Oliko Salmonfishin in the Yemen muuten hyvä leffa (sanoit edellisessä katsoneesi)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti, olen edelleen toiveikas, että olisin ollut hyvin, hyvin nuori nuo tehdessäni... :)

      Eka puoli tuntia oli hyvä, sitten se lässähti pelkiksi kuluneiksi kliseiksi tylsästi kuvattuna.

      Poista
  5. JB! Tästä vuodesta on kulunut jo 1/12, joten olisi korkea aika ilmoittaa mitkä uudenvuodenlupaukset otat ohjelmaasi ja sitten alkaa toteuttaa niitä. We're waiting...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, tiedän, minulla on kyllä postaus aiheesta työn alla! Julkaisen sen heti alkuviikosta tai ainakin ensi viikolla! :)

      Poista
    2. Onhan kaikki hyvin? Vai oletko vain niin kiireinen nettitreffien yms. kanssa ettet ehdi meille kirjoitella? ;)

      Poista
    3. Hei! Olen ollut vähän kipeä, muuten on kaikki ihan ok. :) Minulla on ollut monena päivänä pientä migreeniä, joten en ole pystynyt katsomaan kirkasta tietokoneen näyttöä enkä sen takia kirjoittamaankaan mitään. Nyt tänään on ollut parempi olo, toivon, että jo huomenna pystyisin elämään vähän normaalimmin. :) Postaus on kyllä melkein valmis, kunhan saan sen viimeisteltyä ilman pahoinvointia! :D

      Poista
    4. Auts. Mutta hyvä, että alkaa helpottaa. :) Onko sulla jotain erityisiä asioita, jotka laukaisevat migreenin?

      Poista
    5. Kiitti! :) En oikein tiedä, mistä se nyt johtuu... En voi juoma teetä, enkä esimerkiksi katsoa tv:stä mitään, missä kuva heiluu, enkä kestä vilkkuvaa valoa. Esimerkiksi joskus kesällä kun ajaa autolla ja aurinko vilkkuu puiden takaa, se on ihan varma keino saada migreeni. Mutta nyt siihen ei pitäisi olla mitään syyhyä. Mutta jospa tämä tästä. :)

      Poista
    6. No just... :D Varma keino tietää, että on vanha, on se, ettei osaa kirjoittaa älypuhelimella! :D Siis "juoda" ja "syytä", ei juoma ja syyhyä... No, ainakaan en tällä kertaa kertonut, että minulla on miehitys tai että sain kaupanpäällisiksi neljä muusikkoa... Minusta joskus tuntuu, että puhelimellani on jotain minua vastaan... :)

      Poista