tiistai 19. huhtikuuta 2016

Täällä taas! :)

Ainakin se uudenvuodenlupaus, että kirjoittaisin useammin, näkyy menevän aika metsään. :) Mutta täällä ollaan taas ja vaikka aamulla satoi muutaman hiutaleen lunta, on ihan kiistatta kevät. Minkä huomaamiselta en voi välttyä, koska olen niin järjettömän levoton, että välillä tuntuu, että tulen hulluksi. Tämä on ihan hirveä tunne, koska minusta tuntuu jatkuvasti siltä, että minulla on niin paljon ylimääräistä energiaa, että voisin räjähtää, eikä mikään auta. Voin syksyllä tai talvella ihan tyytyväisenä viettää koko illan katsoen tv:tä  tai lukien jotain, mutta keväällä en pysty rauhoittumaan hetkeksikään ja se on kamala tunne. Muutenkin tuntuu, että kaikki on vähän pielessä... Ensinnäkin minulla on allergioiden takia todella kurja olo, mutta päätin, että yritän selviytyä koko keväästä ja toivottavasti kesästäkin ilman lääkkeitä siinä toivossa, että oireet vähenisivät tottuessani, mutta ainakin nyt olo on aika epämukava. Minähän olen allerginen myös kissoille, mutta omista kissoista saan hyvin vähän oireita, joten toivon samanlaista vaikutusta muiden allergioiden suhteen, jos vain pystyn olemaan ilman lääkkeitä. Nyt on vielä ollut aika tuulista ja joka paikassa on katupölyä, mikä on inhottavaa, koska se pahentaa oireitani ja minusta tuntuu, että joka paikassa on hiekkaa, mikä saa oloni entistä kurjemmaksi. Ja lisäksi minulla oli mango (yrittäkää kestää, tämä on yksi parhaista "minulla oli mango" -alkuisista tarinoistani...) ja se oli vähän kirpeä, mutta kun olin jo sen pilkkonut, söin sen kuitenkin, enkä oikein tiedä,  mitä tapahtui, mutta se vähän kuin poltti koko suuni, enkä  pystynyt moneen päivään syömään mitään muuta kuin kylmiä ja nestemäisiä ruokia... En ole koskaan ennen kokenut mitään sellaista, en ymmärrä, mistä se johtui. Kieleni on vieläkin kipeä! :P

Enkä  saa edes käytettyä ylimääräistä energiaa liikkumalla, koska minulla on uudet lenkkarit ja vaikka lähdin vain pienelle lenkille muokatakseni niitä jalkoihini, sain aivan valtavat rakkulat molempiin jalkoihin...  Nyt olen sitten tyylikkäästi tallustellut feikkicrocsit jaloissani, mutta niiden kanssa on vaikea mennä kunnon lenkille. Ja ai niin, yksi ilta annoin pikkupojille suunnatonta huvia säikähtäessäni leikkikäärmettä! Astuin ihan hiukan sen päälle, joten se liikahti ja näytti ihan oikealta käärmeeltä ja sain melkein halvauksen! Lapsilla oli hauskaa, minulla vähän vähemmän hauskaa. :)

Olen nyt myös ollut paljon kotona, koska äitini katkaisi oikean kätensä ja se on ihan kokonaan paketissa, eikä hän saa tehtyä mitään. Se on ollut vähän outoa, kun olen joutunut tekemään ihan kaiken hänen puolestaan. Se tuntuu jotenkin liian realistiselta, jos se nyt edes tarkoittaa mitään, minä kun olen niin tottunut elämään omassa kuplassani. Mutta olen tosiaan yrittänyt parhaani ja yksi ilta äiti sanoi, että sitten kun hänestä tulee vanha ja avuton, minä varmaan heivaan hänet jonnekin vanhainkotiin ja unohdan sinne. Kuulemma olen sen tyyppinen. Että kiitti... Luulin, että pärjäsin ihan hyvin hänen hoivaamisessaan, mutta selvästikään hän ei ole samaa mieltä. En tiedä, olinko enemmän ärsyyntynyt vai loukkaantunut, mutta äitini ei ole koskaan nähnyt minussa mitään hyvää, joten mitä turhaa aloittaa nyt. Olen tehnyt kaikki kotityöt jo vuosia ja nyt vielä enemmänkin, mutta ilmeisesti sitä ei sitten lasketa miksikään. Tottahan se on, että minä olen perusluonteeltani itsekäs ja itsekeskeinen ja teen paljon asioita vain siksi, että tiedän sen olevan oikein, mutta teen ihan oikeasti parhaani. Ja minua ärsyttää se, että äitini pitää  sitä ihan itsestäänselvyytenä, että teen kaiken, mutta sitten hän aina löytää kaikesta jotain vikaa. Kannan vääriä puita vääriin paikkoihin ja laitan hänen tavaransa vääriin paikkoihin siivotessa ja talvella, kun sanoin, että (sillä kerralla) oli hankalaa kolata lunta, koska pihaan oli jäätynyt jotain möykkyjä, hän huusi varmaan kymmenen minuuttia, etten osaa tehdä mitään valittamatta! Enkä minä edes valittanut, kunhan totesin. Tosin se täytyy sanoa hänen kunniakseen, että hän ei tee mitään noista asioista väärin. Joskin se johtunee siitä, ettei hän tee mitään noista asioista ollenkaan. Ja kuten tämä valitus varmaan osoittaa, me emme sovellu olemaan pidempiä aikoja kerrallaan saman katon alla. Varsinkaan nyt, kun minua kevät ahdistaa muutenkin ja hän on kätensä takia kuin persiiseen ammuttu karhu.

Ja se kaikkein kauhein asia, jonka joudun nyt tekemään; minä joudun ajamaan joka paikkaan! Inhoan ja pelkään ajamista. Oikeastaan totta puhuen, nyt kun on ollut ihan pakko, se ei ole ollut niin kamalaa, olen jopa aika tottunut siihen... Se vain, että koska olen ajanut niin vähän, kaikki on hiukan hukassa, valot ja tuulilasinpyyhkimet ja muut... Ja erityisesti se nappula, jolla saa auki bensatankin kannen, etsin sitä yksi päivä varmaan puoli tuntia! Sain sinä aikana konepellin aukeamaan kolmesti ja löysin ne pitkään etsimäni tuulilasinpyyhkimetkin! Oikea nappula oli muuten penkin alla!?! Olenko ainoa, jonka mielestä se on aivan järjetön paikka bensatankinkannenavausnappulalle?!

Tosin nämä autojutut eivät oikein ole minun alaani muutenkaan. Minun ei ehkä pitäisi kertoa tätä, mutta eipä minulla tässä ole suurta mainetta menetettävänäni, joten kerron kuitenkin. Muutama vuosi sitten tulimme autolla kotiin, jostain kaupasta tai mistä ikinä, ja ajattelin jo jotain, mitä pitäisi tehdä myöhemmin... Kunnes tajusin, etten pääse autosta ulos! Minulla kesti oikeasti sekunteja tajuta, miksi en pääse autosta ulos.... Koska minulla oli turvavyöt kiinni!! :D Täytyy sanoa, ettei se ollut parhaita hetkiäni... :)

Osittain kirjoittaminen on jäänyt siksikin, ettei minulla oikein ole uutisia, samaa vanhaa. :) Olen yrittänyt rauhoittua kaikin keinoin, mutta silti olen hädin tuskin jaksanut istua viittä minuuttia aloillani (olen tätäkin kirjoittaessani pitänyt varmaan viisi taukoa), yrittänyt keskittyä vuoroin lukemiseen ja tv:n katseluun, huonolla menestyksellä, kuluttanut aikaani Ebay-shoppailemalla.... Sieltä muuten saa todella outoja juttuja... Mutta eipä noista oikein saa aiheita bloggaamiseen. :) Viime kevät oli paljon helpompi kuin tämä tai olin ainakin paljon rauhallisempi, mutta tämä ei nyt tosiaan ole parhaita jaksoja elämässäni. Mutta eipä auta kuin odotella parempia aikoja.

Hyvää kevättä muille kuitenkin! :)


perjantai 8. huhtikuuta 2016

Ei vielä liian vanha p***avaksi!

Pahoittelen kielenkäyttöäni, mutta näin minulle kertoi 17-vuotias (17!!!) poika kysyttyäni, lähettikö hän varmasti viestin oikealle henkilölle, koska olen yli kaksi kertaa hänen ikäisensä. :D Ja ei siinä vielä mitään, viestissä oli pari mukavaa liitetiedostoa… Sitten hän vetäisi kunnon kilarit, kun en suostunut lähettämään kuvia omista vastaavista ruumiinosistani (siinä olisi muuten ollut pojulle kunnon anatomian oppitunti!) ja ilmoitti, että olen taatusti samanlainen kuivahtanut pihtari oikeassa elämässä. Jeps. :D Mutta niin kuin iän puolesta vielä ihan käyttökelpoista tavaraa, kuulemma. Harmi, että pakkauksen puolesta ei kelpaa. :D

Ja nyt täytyy heti tunnustaa, kun juuri viime postauksessa sanoin, etten enää osta ämpärillistä herkkuja…


:) Olen tuosta tainnut jo jotain syödäkin ennen kuvan ottoa… Olin aikeissa ostaa ihan pääsiäisherkkuja, mutta siinä vaiheessa, kun olisin niitä ostanut, ei mitään ollut enää jäljellä! Paitsi jotain hello kitty –munia, mutta taidan olla ohittanut sen iän. Plus niissä on aina pahaa suklaatakin. Nehän on olleet myynnissä kuukausia (ja muuten ainakin Tokmannille oli jo tulleet vapputavaratkin myyntiin ennen pääsiäistä!), mutta kun minähän en voi ostaa sellaisia hyvissä ajoin, koska niitä ei sitten enää ole, kun pääsiäinen tulee… Eikä näköjään ollut nytkään. No, ostin sitten aineet intialaiseen ruokaan ja shakshukaan ja nehän oikeastaan olikin parempi vaihtoehto. Ja tuon ämpärillisen herkkuja Siwasta…


Tosin nyt pääsiäisen jälkeen ostin vielä yhden pääsiäisherkun, ihan vain, jotta sain tuon ihanan rasian! Himoitsen tuollaista joka vuosi, mutta en ole raaskinut maksaa kymppiä siitä, mutta nyt kun olivat puoleen hintaan, niin sain vihdoin sellaisen itselleni. Olin ajatellut, että tekisin siitä vähän z-paletin tyyppisen, mutta se taitaa olla liian syvä. No, keksin sille kyllä jotain käyttöä. :)


Tunnustan, että söin jo nuo suklaatkin sisältä, vaikka asettelin kääreet nätisti takaisin, kun nekin olivat niin kauniita! Eivät kyllä olleet hyvää suklaata, vähän samanlaista kuin halvoissa pääsiäismunissa.

Ja kun tosiaan pääsiäisenä söin kaikkea hyvääkin, nyt taas himoitsen herkkuja ihan hulluna ja tänään jo lastasin kaikenlaista ostoskoriini, kunnes näin nämä:


Eikö ole nätti kulho?! Setti maksoi kahdeksan euroa ja koska kissani eivät tosiaan tarvitsisi enää yhtään uutta lelua tai kulhoa, pystyin oikeuttamaan näiden ostamisen vain viemällä ne herkut kiltisti takaisin hyllyihinsä. Nyt sitten kärvistelen täällä herkkuhimoissani, eikä minulla ole mitään edes etäisesti herkkua muistuttavaa syötäväksi. Kai se tästä taas helpottaa… Ajatus olisi olla täysin ilman herkkuja juhannukseen saakka, mutta katsotaan nyt. :/

Ai niin, tänä vuonna minä muistin ostaa ja istuttaa rairuohot ajoissa ja ne kasvoivatkin oikein hyvin äitini hellässä hoivassa ja olin aikeissa laittaa tänne kuvan todisteeksi tästä harvinaislaatuisesta tapahtumasta! Kunnes sitten päivä ennen pääsiäislomaa äitini kertoi, että kun hän oli aamulla herännyt, pienin kissa oli nukkunut hyvin tyytyväisenä pitkin pituuttaan rairuohoistutuksessani. Eikä ne sitten ne enää nousseet pystyyn. :D Ehkä on aika myöntää, että minun yritykseni saada aikaan rairuohoa pääsiäiseksi vain yksinkertaisesti on tuhoontuomittu! :)


:)

Olen nyt ollut taas aika levoton ja ahdistunutkin ja nukkunut huonosti. Ei mitään pahimpiin aikoihin verrattavaa, mutta vähän kurjaa kumminkin. Olen edelleen lääkityksellä, joten lopettamisesta ei olo johdu, tämä kai on vain sattumaa. Itse asiassa löysin vielä toisenkin avaamattoman lääkepaketin itseltäni, mutta olen henkisesti valmistautunut lopettamaan, joten jääköön ne nyt käyttämättä, vaikka lopettaminen osuukin hiukan huonoon kohtaan. Ja tavallaan on rauhoittava ajatus, että minulla on niitä sitten olemassa, jos mielialani laskeekin ilman lääkitystä ihan pohjamutiin ja lääkäriajan saa seuraavan vuoden tammikuuksi. Minun piti vähentää annostusta eri tavalla, mutta lukion pitkän matikan pohjalta laskin, että jos kahden viikon annoksen puolittaa niin siitä tulee kaksi viikkoa puolella annoksella… Ei menneet nekään kolme vuotta hukkaan! :) Joten minulla on nyt sitten vielä tämän viikon jälkeen kahdeksi viikoksi lääkitys puolikkaalla annostuksella. :) Sen jälkeen nähdään, miten pahasti sekoan. :)

Olen hiukan taistellut flunssaakin vastaan, kun olin viikonloppuna yksissä sukujuhlissa, joissa pahimman taudin kourissa oleva sukulainen päätti liimaantua koko illaksi kylkeeni istumaan. Äitini sairastui ihan kunnolla, en ole ikinä nähnyt hänellä niin pahaa flunssaa ja itselläkin vähän on kurkku kipeä ja yskää, mutta en varsinaisesti ole kipeä. Toivon, että tämä olisi sillä selvä, en kai minä nyt enää voi sairastua…? Silloin joulun jälkeenkin minulla oli vähän aikaa flunssan alkuoireita, mutta en sairastunut kunnolla, eikä minulla ole muutenkaan tainnut olla useampaan vuoteen flunssaa, joten aion ihan tahdonvoimalla olla sairastumatta nytkään.

Mutta nyt pitää yrittää nukkua. :) Täällä on ihan hirveä ilma ja jonkun koira on haukkunut noin aamuneljästä saakka, mutta nyt kun vihdoin on hiljaista, yritän saada nukuttua. En halua olla hereillä aamuyöstä silloin kun olen yhtään ahdistunut, se on aina pahinta aikaa. 

Ja nyt on jo huhtikuu, oletteko huomanneet?!!