maanantai 16. toukokuuta 2016

Asuntopulmia...

Minulla on ollut raskas viikonloppu. En tiedä, onko tämä satunnaista vai reaktio lääkityksen lopettamiseen, mutta minulla on ollut kurja olo. Pahinta on se, etten tiedä, onko tämä tosiaan vain satunnainen aallonpohja vai alkua masennuksen paluulle, mikä pelottaa minua ihan hirveästi. Toisaalta halusin selvittää, pärjäänkö ilman lääkitystä, joten nythän se nähdään. Mutta toivon todella, että olisin edes jossain määrin parantunut, en voi enää elää uudelleen pahinta masennuskautta.

Minä myös olen paniikissa muuton takia. Tavallaan olen innoissani siitä, että pääsen asumaan yksin ja tiedän, että totuttuani uuteen paikkaan, viihdyn siellä varmasti paremmin kuin nykyisessä, mutta tällä hetkellä minua vain ahdistaa ihan hirveästi! Joudun tietysti maksamaan enemmän vuokraa ilman kämppistä ja minua myös ahdistaa sitoutua uuteen paikkaan ja kaikki käytännönjärjestelyt tuntuvat tällä hetkellä niin täysin ylivoimaisilta. Enkä tiedä, minne muuttaisin! Olen löytänyt monta ihan hyvää vaihtoehtoa, ne ovat suunnilleen samankokoisia ja samanhintaisia, mutta miten niistä pitäisi valita?!! Kaikissa on hyviä puolia ja huonoja puolia! Löysin yhden, joka olisi todella lähellä keskustaa ja se houkuttaa, mutta toisaalta löysin toisen asunnon, joka olisi ihan lähellä nykyistä asuntoani ja muutto jo ennestään tutulle alueelle tuntuu niin turvalliselta. Päästin jo käsistäni yhden todella hyvän vaihtoehdon epäröimisen takia ja alan mennä paniikkiin jo siitä ajatuksesta, että mitä jos mietin liian kauan ja joudunkin tyytymään johonkin murjuun!

Ja kaikki mahdolliset uhat nousevat mieleeni ja olen nostalginen ihan kummallisista asioista. Mietin jo sitä, että ihan varmaan siellä uudessa asunnossa kaikenlaiset myyntimiehet ja jehovan todistajat soittelevat ovikelloa harva se päivä ja ehkä naapureina on pelkkiä hulluja ja sarjamurhaajia ja mitä jos sielläkin piilottelee käärme?! Ja samalla ikävöin jo valmiiksi yhtä lähikauppaa, koska monta vuotta sitten satuin kävelemään sinne aamulla, jolloin oli todella upea ilma! Ja arvatkaa mistä haluaisin kaikkein vähiten luopua?! Bussilinjasta!! Se vie minut suoraan kotioveltani suosikkikauppani ovelle, mukavaa reittiä pitkin, eikä se koskaan ole niin täynnä, ettei pääsisi istumaan! Rakastan sitä bussilinjaa! Miksi minun pitää olla tällainen?! En ole koskaan pitänyt pienimmistäkään muutoksista. Kaikki vähänkin uusi ja tuntematon tuntuu vain aivan hirvittävältä, siitäkin huolimatta, että tiedän ettei niin ole. Niin paljon kuin olenkin asuntoani inhonnut ja niin monta kamalaa muistoa kuin siihen liittyykin, tällä hetkellä muistan vain ne hyvät asiat ja olen paniikissa!

Olen ollut koko kevään niin valmis muuttamaan ja innoissani muutosta ja nyt kun se oikeasti lähestyy, olen kauhuissani! Haluaisin vain mennä kotiin ja ryömiä peittojen alle ja herätä sieltä noin vuonna 1993 ja olla ryssimättä elämääni niin pahasti! Olen tehnyt niin paljon virheitä ja toivoisin voivani mennä ajassa taaksepäin ja korjata edes osan niistä, mutta en voi. Olen niin ahdistunut, että minusta tuntuu kuin rinnassani olisi valtava kiemurteleva möykky. Olisi ihanaa, jos minulla olisi joku, jolle puhua tai joku, joka saisi ajatukseni pois tästä kaikesta edes hetkeksi, mutta ei ole. En voi kertoa mistään näistä asioista vanhemmilleni, koska he vain huolestuisivat ja ketään muuta ei ole. En tiedä mitä tehdä! Voiko joku teistä valita minulle asunnon puolestani?!! :D Pitäisikö minun vain valita se, mikä tuntuu turvalliselta ja jäädä samalle alueelle vai muuttaa hiukan halvempaan (viisi euroa halvempi ja kaksi neliötä suurempi!) asuntoon niin lähelle keskustaa(täysin vieraalle alueelle!), etten joutuisi käyttämään bussia kurjimmillakaan säillä? Vai pitäisikö minun odottaa, jos löytyisi jokin noin puolivälissä oleva, kenties halvempi vaihtoehto? APUA!

Teenkö väärin, jos valitsen asunnon sen perusteella, että minusta tuntuisi turvalliselta ja mukavalta jäädä tutulle asuinalueelle? Asunto näytti kuvissa todella kivalta ja olen itse asiassa ennen tätä asuntoa asunut sen naapurissa! :D ja se täyttää kaikki toiveeni (nätti kylppäri, johon mahtuu pyykkikone ja oma parveke ja makuualkovi ja ikkuna keittokomerossa (tosin asunnossa ei ole minkäänlaista pakastinta, mikä aiheuttaisi vielä ennestään lisää kustannuksia...). Ainoa miinus on tosiaan se, että kaikkein pahimmilla säillä olen nytkin käyttänyt bussia mennessäni keskustaan, mikä on kustannus, joka poistuisi vielä lähempänä keskustaa...  Onko ihan hullua olla kauhuissaan muuttamisesta vieraalle asuinalueelle kaupungissa, jossa olen asunut jo vuosia?! Olen sentään muuttanut joskus yksin ihan vieraaseen maahankin! 

Ja lähetin jo välittäjälle spostia siitä lähellä olevasta asunnosta... En tosin tiedä, saisinko sitä edes, välittäjien kautta vuokrattaville asunnoille on aina paljon kysyntää. 

Ei tosiaan ole helppoa olla hullu... :) Mutta lähden nyt ulos, että saan edes jotain muuta tekemistä hetkeksi. 

Ai niin, enkö vain ollutkin oikeassa säästä?! Mutta minähän uin lauantaina (okei, ehkä kaksi metriä, jonka jälkeen huusin kuin hyeena), joten talviturkki on joka tapauksessa heitetty! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti