torstai 5. toukokuuta 2016

Kissoja ja yksi koiran häntä

Nyt näköjään ainakin pidän lupaukseni useammin kirjoittamisesta... :)

Minulla on todella hirveä olo, koska löysin auton alle jääneen kissan, joka oli vielä elossa. En tiennyt mitä tehdä; tiesin, että lähistöllä on eläinlääkäri, joten soitin hänelle, mutta hän oli poissa paikkakunnalta. En keksinyt muuta kuin soittaa hätäkeskukseen ja pyytää, että he lähettävät poliisit. Odotin heitä mielestäni ikuisuudelta tuntuneen ajan (joka todellisuudessa oli noin 20 minuuttia, kuten myöhemmin puhelimestani näin) ja silittelin verta valuvaa kissaa. Minusta hän oli niin loukkaantunut, että ajattelin, ettei poliiseilla ole muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa hänet, mutta kun poliisiauto ajoi viereeni, kissa otti ja ampaisi lähimpään metsikköön! Poliisit sitten vain sanoivat, että ei kissa kauhean pahasti ollut loukkaantunut, kun pystyi juoksemaan, mutta hän jätti jälkeensä ison verilammikon ja näin, että verta tuli ainakin suusta. Se oli minun vikani, minun olisi pitänyt pitää hänestä kiinni, mutta luulin, ettei hän pääsisi siitä minnekään! Yritin etsiä häntä, mutta en tiedä, minne hän meni. Soitin muutaman lähimmän talon ovikelloa siinä toivossa, että löytäisin omistajat tai jonkun, joka tietäisi kenen kissa on, mutta kukaan ei avannut ovea. Nyt näen koko ajan silmissäni siinä asfaltilla verta valuvan eläinparan. Minulla on muutenkin niin kamala olo, kissa varmasti kitui jossain metsässä kuoliaaksi! Voin vain toivoa, että hän oli sen verran hyvässä kunnossa, että osasi mennä kotiin ja hänelle hankittiin apua, mutta tiedän, ettei se ole kovin todennäköistä. Nyt en saa sitä mielestäni hetkeksikään ja asiaa vielä pahentaa, että hän ei olisi päässyt karkuun, jos olisin älynnyt pitää hänestä kiinni!

Ja voi että minua ärsytti, kun paikalle tuli joku mies ja sanoi, että juu, hän näki jokin aika sitten, kun joku ajoi kissan päälle, mutta hän luuli, että se kuoli. Ei sitten voinut pysähtyä ja tarkastaa...! Minulle tulee aina kamala olo, kun näen eläimen, jonka päälle on ajettu, mutta eläimen tuskaa on aivan hirveää katsoa! Tosin kissa oli kai shokissa, koska hän oli liiankin rauhallinen. Niin rauhallinen, että luulin hänen olevan kuolemaisillaan... On kamalaa tietää, että on minun vikani, ettei hän saanut apua!

Pelkään vielä ihan hirveästi meidän omien kissojen puolesta. Minä haluaisin suunnilleen kietoa heidät pumpuliin ja pitää turvassa pahalta maailmalta, mutta äiti on sitä mieltä, että maalla kissan pitää päästä ulos. Ohi kulkevaa tietä ei kauheasti käytetä, mutta näin keväisin siinä liikkuu traktoreita, koska tien kautta mennään lähinnä pelloille. Pelkään juuri sitä, koska kissat eivät ole tottuneet liikenteeseen. Joskus kun olin lapsi, yksi kissani jäi auton alle ja kuoli. Se on hankala asia, koska toisaalta näen, miten paljon kissat nauttivat ulkona olosta ja lämpimään aikaan heidät hädin tuskin saa yöksi sisälle. Mutta sisällä he olisivat turvassa. Öisin emme päästä heitä ulos ja he oleskelevat lähinnä pihapiirissä tai vieressä olevalla pellolla, mutta ylittävät välillä tienkin.

Onneksi traktorit sentään pitävät kovaa ääntä ja liikkuvat melko hitaasti, mutta varsinkin keskimmäinen kissa on liian rohkea. En tiedä, miten saisin peloteltua häntä... Tosin ehkä vain kerron hänelle. Pienin kissa ihan oikeasti on katsonut minua kieroon sen jälkeen kun luin hänelle reseptejä. Ok, ehkä hänen viihdykkeekseen lisäsin jokaiseen reseptiin: "otetaan yksi raidallinen kissa...", vaikkei niissä oikeasti sanottu niin, mutta hän katsoi minua silmät suurina aivan kauhuissaan ja on ollut jotenkin tavallistakin omituisempi siitä lähtien! Ei hän koskaan ole minusta tykännyt, mutta nyt hän tuntuu suorastaan välttelevän minua! Yritin kyllä jälkeenpäin kertoa, etten oikeasti  aio tehdä  hänestä kissapapupataa ja karvahattua, mutta hän muistaa vain ne reseptit.

Ja koiranikin on onneton, koska leikkasin hänen hännästään karvoja pois. Hän tosiaan taas satutti sen ja koska hänellä on aika tuuhea häntä, jouduin vähän trimmaamaan sitä, että sain hoidettua haavaa ja hän ei tykkää häntäkampauksestaan yhtään. Hän istuu ja tuijottaa onnettomana häntäänsä kuin Nalle Puh:in Ihaa ikään. Yritin lohduttaa häntä sanomalla, että epäsymmetriset hännät ovat nyt kuuminta muotia näyttelykoirienkin keskuudessa, mutta ei hän piristynyt. :/

Mutta yritän nyt mennä suihkuun ja nukkumaan, keskimmäinen kissoista päätti tänä aamuna puoli kahdeksalta, että nyt ei enää nukuta. Minulla oli huoneessani sellainen taimimyymälöistä saatava paperikassi, jossa oli kolme ruusua ja kissa otti vauhtia ja loikkasi sinne kassiin, touhusi hetken jotain hyvin äänekästä, onnistui saamaan kaksi tassua läpi kassista ja alkoi juosta ympäri huonetta raahaten kassia ja ruusuja mukanaan... Sai minut ylös sängystä ennätysnopeudella! Sen jälkeen en saanut enää nukuttua ja nousinkin ylös heti kahdeksan jälkeen. Nyt saan hädin tuskin pidettyä silmäni auki!

Mutta minun piti tunnustaa julkisesti, että hyvin todennäköisesti olen vastuussa kissan tuskallisesta kuolemasta. Ja minulla on siitä aivan hirveä olo! Eikä se auta sitä kissaparkaa niin tippaakaan. En ole koskaan ennen tehnyt millään tavalla mitään pahaa eläimelle(paitsi ihan pienenä vedin kissaa hännästä, koska halusin hänet syliin!), tarkoituksella tai ilman ja nyt koen, että olen typeryyttäni aiheuttanut lisätuskia eläimelle. Minulle ei vain tullut mieleenkään, että kissa saattaisi lähteä karkuun. Mutta en voi asialle nyt enää mitään. Joudun vain elämään tämän kanssa.

Mutta nyt sinne suihkuun. Hyvää yötä!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti