perjantai 13. toukokuuta 2016

Myrskyvaroitus!

Nyt on ollut todella lämmin toukokuu! Olen pessyt kaikki matot (paitsi ne, jotka ovat parhaillaan käytössä), yleensä en ole edes aloittanut tähän aikaan vuodesta. Olen myös ruskettunut jo ihan älyttömästi. Valitettavasti en ole niitä ihmisiä, jotka saavat ruskettuessaan kauniin hehkun, minä näytän siltä kuin olisin likainen. Se on todella ärsyttävää! Joskus vuosia sitten olin perunamaalla ja yritin varmaan kymmenen minuuttia pestä "multaa" iholtani, kunnes tajusin, että ei, minä nyt vain olen sen värinen kuin minut olisi päällystetty perunamullalla. :( Mutta olen nauttinut ihanasta ilmasta, aurinko paistaa, mutta ei ole vielä liian kuuma. Tosin minun pitää kai antaa säävaroitus; aion alkaa täyttää allasta tänään, joten viimeistään huomenna iltapäivällä sataa vähintään räntää, ehkä jopa lunta ja kamalaa säätä  kestää noin heinäkuun puoliväliin saakka. Olen pahoillani!

Olen nyt ollut niin paljon kotona äidin käden takia, että olen suorastaan ikävöinyt omaa asuntoani. Sitä ei ole tapahtunut varmaan koskaan aiemmin, yleensä se on päinvastoin! Onko muuten outoa, että eniten kaipaan asuinkaupungistani lempparikirppistäni?!! Se on niin kivassa paikassakin, se on vähän kuin pieni retki mennä kirpparille...! Jep, olen säälittävä! :D Olen aina tykännyt kirppareista, mutta kotikaupungissani kirppareilla tavaroista pyydetään moninkertaisesti enemmän kuin asuinkaupungissani. Tosin nämä halvat hinnat ovat saaneet aikaan todella erikoisen vaatevaraston, koska minun ei tarvitse perustella parin euron ostosta itselleni. Jos ostan ihan oikeasta kaupasta jotain täydellä hinnalla, vaatteelle pitää olla käyttöä ja sen pitää olla sellainen, että  voin pukeutua siihen julkisesti ja sen pitää sopia minulle. Kirpparilla taas se menee niin, että jos tykkään jostakin ja se mahtuu minulle (ja se maksaa alle 4 euroa), ostan sen, vaikka se olisi hihaton tai ikäiselleni sopimaton tai vaikka se näyttäisi hiukan hääpuvulta... Rakastan sitä mekkoa, enkä ole käyttänyt sitä kertaakaan! Mutta se maksoi kolme euroa, joten saanpahan ainakin katsella sitä roikkumassa vaatekaapissani. :)

Oletteko muuten huomanneet, että melkein joka kerta kirpparilla on vähintään yksi tuote, joka on myynnissä useammassa pöydässä? Henkkamaukalla on yksi paita, jollaisen näkee melkein aina kirpparilla käydessään(olen itse asiassa ostanutkin pari, mutta isoissakin koissa on ihan älyttömän kapeat hihat). Eilen, kun kävin, löysin ensin yhden Hello Kitty -topin, sitten toisen samanlaisen, mutta eri värisen ja vielä yhden pöydän, jossa olisi ollut molemmat, mutta ne olivat liian pieniä. Ja olen melko varma, että ostin oman takkini takaisin...! Annoin sen pois pari vuotta sitten jollekin hyväntekeväisyyskirpparille, koska se oli sellainen lärpäke, että se aina roikkui mitenkuten päällä, mutta heti kun olin sen tehnyt, tajusin, että se olisi ollut hyvä lenkkitakki, koska se on neutraali, eikä pidä minkäänlaista ääntä (en ole vieläkään löytänyt lenkkitakkia, koska en voi sietää sitä ääntä, mikä ulkoilutakeista kuuluu!). Olin korjannut siitä yhden sauman, joten siksi olen varma, että ostamani on juurikin se oma takkini! :D Neljä euroa hävisin tässä hyväntekeväisyydessäni! :D Mutta nyt minulla on lenkkeilytakki syksyksi. :)

Kävin kyllä taannoin läpi vaatevarastoni ja yritin luopua kaikesta tarpeettomasta. Edessä oleva muutto on saanut minut hankkiutumaan eroon kaikesta, mille ei ole käyttöä. Vaatteiden kohdalla on ärsyttävää, kun jokin omituinen ääni kuiskii aina jossakin taka-alalla, että kyllä tuolle on vielä käyttöä, vaikka se olisi roikkunut kaapissa käyttämättömänä viimeiset kymmenen vuotta. Pahinta on, kun jokin on nätti, mutta siinä on jokin vika. Minulla oli aivan ihana villatakki; kaunis, ihanan värinen, sopi minulle todella hyvin, mutta kun siinä  oli villaa, se pisteli, joten en ikinä käyttänyt sitä. Nyt kylmästi vein sen sellaiseen keräyslaatikkoon ja voin vain toivoa, ettei sen kanssa käy kuten takkini kanssa. :) Tai vein enemmänkin vaatteita pois, paljon sellaista jota ei tule käytettyä ja kaiken sellaisen, josta en oikeasti pidä. Jotain nättejä vaatteita jäi vielä, mutta katsotaan, jos lopullinen pakkaaminen saisi minut luopumaan niistäkin.

Muutto on kyllä hyvä tapa vähän siivoilla, joskin minulla ei mitenkään hirveästi ole ylimääräistä tavaraa, koska äitini on sellainen hamsteri, että olen allerginen kaikenlaisille romukasoille ja rakastan järjestystä ja tyhjää tilaa. Jos joskus saisin ihan unelma-asunnon, haluaisin yhden huoneen, joka olisi ihan täysin tyhjä. Siellä pitäisi olla upeat ikkunat ja lankkulattiat, mutta muuten se olisi täysin tyhjä. Joskus vuosia sitten asuin muutaman kuukauden yksin kämppikseni muutettua pois ja hänen huoneensa oli tyhjä ja minusta oli ihanaa istua siellä iltaisin, se oli niin rauhoittavaa. En olen koskaan kokeillut meditointia, mutta luulen, että tyhjässä huoneessa istuminen oli minulle jonkinlaista meditaatiota. Näin joskus jossain sisustuslehdessä ullakon, jossa ei ollut mitään, mutta koko lattia oli päällystetty vanhanaikaisilla räsymatoilla ja olin niin kateellinen! Sellainen olisi ihana! Aina kun muutan ja näen sen tyhjän huoneen, minusta tuntuu kamalalta kantaa sinne tavaraa! Tosin joskus nuorena yksi kaverini muutti yksin asumaan, eikä hänen asunnossaan ollut mitään muuta kuin patja lattialla ja se ei kyllä  ollut kovin kateutta aiheuttava sisustusratkaisu. :D

Mutta lähden nyt täyttämään sitä allasta, joten kaivakaa kumpparit ja sateenvarjot ja villapaidat esiin! :) 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti