tiistai 14. kesäkuuta 2016

Muuttopuuhia

Olen yrittänyt pakkailla jo valmiiksi kaikkea, mitä en enää tarvitse ennen muuttoa ja kyllä sitä tavaraa vain riittää… Ja olen löytänyt muutaman esineen, joiden käyttötarkoituksesta minulla ei ole mitään hajua ja mikä oudointa, kondomeja! Miksi minulla on kondomeja?!! Voin vakuuttaa, etten ole ikinä elämässäni ollut niin optimistinen, että olisin kuvitellut kondomeille olevan mitään käyttöä, joten mistä ihmeestä ne ovat tulleet?! Tosin muistan joskus nuorena lukeneeni jostain naistenlehdestä vinkin, että kondomeihin voi säilöä juhlista varastettua ruokaa, joten ehkä siksi… Tosin enhän minä käy koskaan juhlissakaan.

En tiedä, onko kyse siitä, että tiedän pian pääseväni asumaan yksin, mutta hermoni ovat olleet aika kireällä tämän kimppa-asumisen takia. Kämppikseni on aika hiljainen ja rauhallinen ja pysyy omissa oloissaan (ja on melkoinen sika), mutta hän on outo… Hän ei ole vain todella epäsiisti, vaan myös todella outo. Meillä on esimerkiksi joka paikassa kaikenlaisia purkkeja. Kämppikseni ei ikinä käytä mitään loppuun, enkä ymmärrä sitä… Siis ihan kaikkeen, kosmetiikkaan, astianpesuaineisiin, ruokaöljyyn, mihin ikinä, hän jättää noin yhden käyttökerran pohjalle ja ostaa uuden. Meillä on kylpyhuoneen kaapissa varmaan 20 EHS:n shampoopulloa, joissa on ehkä 10 millilitraa shampoota pohjalla ja yksi hänen hyllyistään keittiössä on täynnä melkein tyhjiä ketsuppipulloja! Yritin muutaman kerran joskus alussa hienovaraisesti ehdottaa, että ne kenties voisi käyttää pois tai edes kaataa samaan pulloon, mutta en saanut minkäänlaista järkevää vastausta. En tajua…

Ja jos kämppis laittaa ruokaa, hän syö siitä, sitten jättää ne ruoat liedelle seuraavaan päivään, syö siitä ilmeisesti uudelleen ja siinä ne mädäntyvät, kunnes hän tarvitsee sitä astiaa, jossa ne on laitettu. Yleensäkin hän tiskaa vasta, kun hänellä ei enää ole mitään astiaa jäljellä. Ja nyt kun ajattelen asiaa, en ole huomannut hänen pesseen pyykkiä ainakaan vuoteen… Toki hän saattaa tehdä sen minun ollessani poissa, mutta koska hänellä keskimääräinen pyykinkuivausaika on noin kolmisen viikkoa, olisin varmaan huomannut.

Hän on varmastikin ihan normaalijärkinen, hän kuitenkin opiskelee yliopistossa, mutta kaikissa käytännönasioissa on kuin häneltä puuttuisi jokin pieni osanen aivoista. Hän ei vain yksinkertaisesti pystynyt keksimään, miten lakanan saa kuivaustelineelle, kun lakana on leveämpi kuin teline. Ja hän tosiaan soittaa huoltomiehen paikalle suunnilleen vaihtamaan lampunkin. Ja kaikki ihan yksinkertaiset kotityöt pitää näyttää hänelle kädestä pitäen.

Olen muutenkin ihan liian vanha jakamaan asunnon, mutta kämppikset eivät sikäli niin hirveästi vaivaa minua, vaan ne ylimääräiset ihmiset, joita kämppikset tuovat mukanaan. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä epämiellyttävämpää on, kun omassa asunnossa on ihan vieraita ihmisiä. Kämppikseni poikaystävä tosiaan asuu nyt täällä, mutta hän lähinnä tekee suihkussa käynnin ja muun vähäpukeisuuden minulle epämiellyttäväksi(ja epäilemättä se on hänellekin todella epämiellyttävää! :D Hän on siis edelleen se, joka näki minut lähes alasti. Hassua kyllä, hän on siitä lähtien käyttänyt sellaisia laseja, joissa on vain pieni aukko silmiä varten…?!), mutta kämppiksen pikkusisko erosi poikaystävästään ja on nyt puoliksi täällä ja puoliksi vanhempiensa luona ja hän tekee minut hulluksi! Jos kämppikseni on outo, niin hän vasta outo onkin… Ensinnäkin hän olettaa minun huolehtivan kaikesta. Jos jotain pitää tehdä tai vaikka roskapussit on loppu, hän koputtaa minun ovelleni. Olen vihdoin saanut opetettua kämppikselleni, että hehkulamppuja ja vessapaperia ja viemärinavaajaa saa maagisesta paikasta nimeltä kauppa, minä en mitenkään tuota niitä täällä itsekseni, mutta ilmeisesti hän ei ole jakanut oppia siskolleen. Tosin kämppikselläni on vähän sama asenne, hän vain jotenkin olettaa, että hoidan kaiken. Joskus olin ollut pidemmän aikaa poissa asunnolta ja kämppis oli suunnilleen eteisessä vastassa ja sanoi minulle vihaisesti, ettei ole päässyt suihkuun päiväkausiin, koska lattiakaivo on tukossa…! Meillä molemmilla on pitkät hiukset, joten se tukkeutuu säännöllisesti, mutta ei senkään avaaminen nyt mitään rakettitiedettä ole.

Tosin täytyy sanoa, että olin lähes liikuttunut, kun kämppiksen sisko osti ihan itse roskapusseja! Ok, hän osti jätesäkkejä roskapussien sijaan ja sen sijaan, että olisi mennyt ostamaan varsinaisia roskapusseja, taiteili ne asunnon jokaiseen roskikseen... Tiskiallaskaapin ovet eivät nyt mahdu kiinni... Mutta hän teki sen aivan itse! Olen niin ylpeä!

Sisko on myös aivan käsittämättömän äänekäs ihminen! Ensinnäkin hän laulaa ihan jatkuvasti! Siis aivan tauotta. Ja kun sanon laulaa, yritän vain tuoda teille esille jonkinlaisen ymmärrettävän kuvauksen tilanteesta, koska se ääni, jota hän saa aikaan, ei kuulosta edes etäisesti miltään, minkä voisi edes kuvitella olevan lähtöisin ihmisestä! Ja olen nyt ihan tosissani, en edes vitsin vuoksi liioittele! Se on epävireistä ja kimeää ja tunkeutuu paksunkin seinän läpi. En ole ikinä kuullut mitään edes lähes vastaavaa! Ja minusta on alkanut tuntua, että kuulen sen jatkuvasti, silloinkin, kun hän ei ole täällä! Sitä ääntä ei vain kestä, joudun aina laittamaan jotain musiikkia itselleni soimaan, koska se saa pään särkemään ja haluaisin alkaa kirkua; se on ihan oikeasti kuin kidutusta! Ja yleensäkin kaikki, mitä hän tekee, on ihan älyttömällä volyymilla. Herään hänen takiaan noin viisi kertaa yössä, vaikka yleensä en kuule kämppikseni huoneesta oikein mitään.

Ja ai niin, hän ”unohtaa” sulkea ulko-oven poistuessaan asunnolta! Siis en nyt tarkoita, ettei se ole lukossa, vaan ihan kunnolla auki! Mikä on sinällään uskomatonta, koska täällä sisällä hän ei pysty sulkemaan ovea paukauttamatta sitä kiinni, niin yöllä kuin päivälläkin! Tosin en tiedä onko silläkään niin väliä, kun hän jo hukkasi avaimetkin! Ja he eivät olleet tyytyväisiä minuun, kun kieltäydyin osallistumasta uusien avainten kuluihin… Mutta minä en hukannut niitä, joten en todellakaan maksakaan niistä!

Joten, en tule kaipaamaan kimppa-asumista. Minulla on ollut ihan mukavia kämppiksiä, mutta olen todella innoissani yksin asumisesta. Mikäli nyt ikinä löydän asunnon. Aiempaan muuttopostaukseen viitaten, päädyin siihen lähellä keskustaa olevaan ”pelottavaan” asuntoon, joka oli sitten mennyt noin tunti ennen kuin soitin. Mutta se tutulla alueella oleva asunto on vielä vapaana ja jos saan sen, otan sen. En jaksa enää miettiä ja stressata ja etsiä ja yrittää päättää. Se on varmaan ihan ok ja vähintäänkin parempi kuin tämä. Tosin minun tuurillani en saa sitäkään… No, jos en todella löydä mitään, vien sitten tavarani vanhempieni luo, joten en ihan veneen alle joudu, mutta se olisi todella hankalaa ja syksyllä etsiminen olisi vielä pahempaa, kun olisi kaikki uudet opiskelijat kilpailemassa hyvällä paikalla olevista yksiöistä. Tunnen kyllä kieltämättä edelleen pientä paniikkia ja olen todella iloinen, kun tämä ohi. 

Mutta menen nyt vielä viemään roskat ulos ja sitten suihkuun ja nukkumaan. :) 




2 kommenttia:

  1. Hihittelen täällä itsekseni :D. Olet loistava. Ja todellakin osaat kirjoittaa. Tsemppiä muuttopuuhiin ja kämppiksen hyvästelyyn ;).

    VastaaPoista