sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Tasan kolme kuukautta

No okei, ei ole, mutta minun piti kirjoittaa, kun edellisestä kirjoituksesta oli tasan kolme kuukautta, mutta valitettavasti diy -projekti sai aikaan massiivisen v***tuskohtauksen ja ajattelin, että siinä mielentilassa ei ehkä ole paras aika palata bloggaamaan. Kukaan ei varmasti voi sanoa, että olisin liiallisen optimistinen tai minulla olisi liikaa itseluottamusta, mutta siitä huolimatta minä toistuvasti uskon, että ihan oikeasti osaan tehdä jos jonkinlaisia askarteluja tai käsitöitä. Mutta ei, en minä todellakaan osaa!

Tämän minä yritin tehdä:


Ja tämän minä sain aikaan:


Edelleen esitän bloggerille pyynnön, että tänne saisi jotenkin sellaisen silmiään pyörittelevän emojin, koska minulla todellakin olisi sille käyttöä! Ja voinette uskoa, etten tehnyt tuota saadakseni jotain vitsikästä ensimmäiseen paluupostaukseeni, minä ihan oikeasti yritin parhaani!

Tämän koko homman suurin nerokkuus on siinä, että kun näin pöllökassin kaupassa, ajattelin, etten osta sitä, koska sen saisi itse tehtyä paljon halvemmalla... Ei saanut, ei. Materiaalit maksoi ihan saman kuin se koko kassi olisi maksanut ja koska tästä ei tullut yhtään mitään, maksoin ihan saman verran tyhjästä.

Toivoisin, että voisin edes sanoa, että tämä oli ainoa pieleen mennyt halloween diy -viritelmä... Mutta ei. Näin jossain diy -noidankattilan ja ajattelin, että yrittäisin tehdä  vähän kuin sen kohtauksen Harry Potterista, jossa Voldemort uudelleensyntyy. Tämä olisi vielä pitänyt päällystää paperimassalla, mutta pystyin jo tässä vaiheessa toteamaan, että ei tarvitse vaivautua...


Niinpä. Tämä on vähän samaa sarjaa sen kanssa, kun ennen viime joulua vilpittömästi uskoin, että osaisin ommella, jos vain yrittäisin. Äitini osaa, eikä se näytä kovin vaikealta, joten... Se on paljon vaikeampaa, kuin miltä se näyttää! Yritin sitkeästi saada aikaan edes suoran linjan, mutta ei. Kunnes ajattelin hyödyntää kykyäni tehdä kaarevia saumoja ja ommella kangassydämen. Ammattiompelija 25 vuoden työkokemuksella ei olisi saanut aikaan suorempaa saumaa! Käsittämätöntä!


Mutta siis, täällä ollaan taas ja tarkoitus olisi jatkaa bloggaamista. :) Tein tuollaisen ”kuka?” –välilehdenkin ja sinne jo jotain kirjoitin (edit: never mind, sitä täytyy vielä vähän muokata!), mutta ajattelin yksinkertaisesti jatkaa samoin kuin ennenkin eli kirjoittaa spontaanisti, mitä mielessä sattuu sillä hetkellä liikkumaan. En tiedä, miten hyvä ajatus se on, mutta niin minä olen tehnyt tähänkin saakka, enkä muuta osaa. :) Sillä erotuksella, että ajattelin tänä syksynä kirjoittaa jotain ihan selkeästi jouluaiheisiakin juttuja ja ehkä tehdä blogmass:inkin, mutta laitan niihin aina ihan otsikkoon sanan joulu, koska tiedän, ettei kaikki tykkää joulusta, niin voi sitten vain ohittaa ne. Kävin jo vähän kuvailemassa kauppoihin tullutta joulutavaraa, mutta Stockmannilla tehtiin vasta hyllyjä, joten laitan niitä sitten samaan postaukseen. Minusta tuntuu, että olisi ihan naurettavaa yrittää olla mitään muuta kuin itsestäni jaaritteleva ääliö (missä roolissa olen muuten huikean hyvä!) ja siksi en ole koskaan kirjoittanut mistään muusta aiheesta, mutta ehkä yritän hiukan laajentaa repertuaariani...? Voin vaikka antaa teille diy -ohjeita! :D Mutta ihan vakavasti, jos välillä kirjoittaisin jotain vähän kevyempiä juttuja, tuntuisiko se teistä vain huonolta yritykseltä olla oikea bloggaaja vai olisiko se ok? Kevyemmällä tarkoitan nyt esimerkiksi postausta, jossa olisi vain kuvia, joita olen sattunut sinä päivänä ottamaan tai vaikka jonkinlaista lemmikkipostausta tai esimerkiksi reseptiä? Tai ihan oikeasti jokin diy -projekti, osaan sentään tehdä diy -kosmetiikkaa?! :D Tietysti pääpaino olisi edelleen siinä, että vain kirjoitan sen kummempia miettimättä.


Joka tapauksessa, haluan jatkaa bloggaamista, mutta yritän olla ottamatta siitä mitään paineita. On kyllä ollut outoa olla kirjoittamatta tänne mitään! Tai oikeastaan ensimmäinen kuukausi bloggaamattomuutta kului kuin siivillä, mutta sitten otin paitani pois parkkipaikalla muistamatta, että tällä kertaa minulla EI ole muuta paitaa siellä alla ja yksi ensimmäisistä ajatuksistani oli, että tästä pitää kertoa blogissa… Se oli hyvä hetki elämässä…! :D Vierestä hiljaa ajaneen sinapinkeltaisen Ford Taunuksen pojatkin keskeyttivät p***urallinsa tähyilläkseen valasta. En tiedä, ketä nauratti eniten, poikia vai minua. Oli hassua todeta, että päivät, jolloin olisin luikkinut häpeästä ulisten häntä koipien välissä kotiin ja istunut siellä herkkuja mussuttaen ainakin kaksi kuukautta, ovat kaiketi taakse jäänyttä elämää. Kuittasin tilanteen filosofisella "minullehan näitä sattuu" –olankohautuksella ja lähdin kotiin. Mutta sillä hetkellä tiesin, etten voi luopua tästä blogista.


Mitähän sitä nyt sitten kirjoittaisi... Vaikka edellisestä postauksesta on kolme kuukautta, ei minulle ole tapahtunut kauheasti mitään. Itse asiassa ensimmäinen nyt mieleeni tuleva asia on se, että tämän kolmen kuukauden aikana pienin kissa on kehrännyt minulle kolmesti ja ensimmäisellä kerralla olin niin onnellinen, että melkein itkin! Hän joskus pienenä kehräsi minulle yhden puolikkaan kehräyksen, mutta sen jälkeen hän on suhtautunut minuun tasaisesti kuin olisin jonkinlainen kaikkien kissojen antikristus, joka hädin tuskin kelpaa antamaan ruokaa. Mutta kesällä hän kehräsi minulle kerran ja edellisenä viikonloppuna kahtena päivänä peräkkäin! Tosin hän edelleen heiluttaa häntäänsä, kun otan hänet syliin, mutta äitini sanoo, että se on hyvä merkki; se tarkoittaa, että kissa on elossa.


Lemmikeistä puheenollen, minulle myös selvisi, että olen todellakin allerginen ampiaisille! Remontoin kuistimme ja vaikka porasin ja naulasin ja vaihdoin ikkunat ihan pesän alta, he eivät olleet siitä tietääkseenkään. Kunnes avasin maalipurkin ja ainakin kaksikymmentä syöksyi kuin yhteisestä sopimuksesta kimppuuni! Itse asiassa nuo ensimmäiset pistot eivät aiheuttaneet normaalia pistoa kummempia oireita, mutta sitten sain kaksi pistoa lisää ja nilkkani ja käsivarteni turposivat valtaviksi ja minulle nousi kuume ja nokkosrokon kaltaista ihottumaa koko kehoon. Varsinkin nilkkani turposi niin pahasti, että minun oli vaikea kävellä! Se oli kamalaa! :D

Halloweenina tarjoillaan tietysti aivosoppaa ja...
...ja satiaiskakkua. (Kakusta piti tulla hämähäkkikakku, mutta suklaapalloihin ei mahtunut kahdeksaa jalkaa. :( )
Minusta tuntuu, että olen nyt ihan ruosteessa tämän kirjoittamisen suhteen ja koska aihelistallakin on vajottu ampiaisiin, ehkä on aika lopettaa tähän. Ja jää sitten (ehkä!) jotain sanottavaa muihinkin postauksiin! :) Mutta täällä ollaan taas ja toivottavasti paikalle osuu vielä joku muukin! :)


Hyvää Halloweenia! :)


(Edit2: Ja kun olin painanut julkaise -nappia, tajusin päivämääristä, että edellisestä postauksesta onkin jo neljä kuukautta!!)

10 kommenttia:

  1. Kiva, että olet tehnyt paluun!

    VastaaPoista
  2. Minä niiiin tiedän sen tunteen, että kuvittelee ettei osaa mitään. Se on oikeasti sellanen harhaluulo, koska useimmiten ne muiden tekemät näyttää omaan silmään paremmalta. Tuo pöllö on kyllä ihan oikeasti tosi söpönen, eikä mikään epäonnistunut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiitos, mutta en taida ainakaan vielä harkita diy -bloggaajaksi ryhtymistä. :D

      Sinä ainakin osaat tehdä kaikkea hienoa, minä olen ihan toivoton! :D

      Poista
  3. Jee, J.B is back! Tämä oli hauska postaus, vaikka minua naurattikin ehkä useammin kuin oli tarkoitus :D Kirjoittele vaan ihan mistä haluat, sekä arkiset sattumukset että syvällisemmätkin jutut kelpaavat diy-jutuista puhumattakaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)

      Kiva kuulla, että kaikki kelpaa. :) Otin tänään jo valokuvia kauppojen joulutarjonnasta, niin ainakin siitä on tulossa postaus. Ja tästä asunnosta myös. :)

      Poista
  4. Jee täälläkin yksi onnellinen kun oot paluun tehnyt! Hauskaa luettavaa. Taidat olla kriittinen itseäsi kohtaan. Pöllö oli mun silmiin ainakin onnistuneen näkönen. Vaikka kauneushan on katsojan silmässä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      Pöllöparan silmät on ainakin aika surkean näköiset! :( :D

      Poista
  5. Welcome back! :-D

    Sun pöllö on hieno, siinä on sitä diy-henkeä ;-). Mua tiedätkö vituttaa yli kaiken kun omistan myös sellaisen ihanan piirteen että miks ostaisin kun voin/osaan tehdä itsekin... Mulla on jonkin verran käsityötaitoja et siinä mielessä varmasti onnistuis suht hyvin mut kun emmää saatana saa aikaseks mitään! "Uu, onpa hieno puukauha, hame, verhot, sänky jne. Mut en mä kyllä osta kun on niin kalliita ja osaisin ihan itekin tehdä." Arvaa montako puukauhaa, hametta, verhoja, sänkyjä jne. oon tehny? Juu en yhtään. Sulla on sentään pöllö et mun mielestä sulla menee aika hyvin :-D.

    Sinivalo (se tais mun nimimerkki olla...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      No sitä siinä tosiaan on! :D

      Minulla on kyllä vähän sitäkin vikaa, etten saa aikaiseksi edes yrittämistä, mutta en siinä kyllä mitään menetä! Mutta se on muuten ärsyttävää, että aika harvaa asiaa loppujen lopuksi saa itse tehtyä halvemmalla... Ainakin kangas tulee usein paljon kalliimmaksi kuin valmiin ostaminen!

      Poista